Kayleigh

Hääpainajaisia on kyllä esiintynyt jo vuosikausia satunnaisesti: siis sellaisia, että häät pidetään, mutta aina niissä menee joku asia pieleen - tilaisuus pidetäänkin hetken mielijohteesta ja sen takia joko häämekkona toimii joku nuhjaantunut kaapin perältä kaivettu kolttu/ tavalliset arkivaatteet, hiukset on sekasin tai juhlapaikka kaikkea muuta kuin juhlava, tai viinit on vielä kaupassa hääaamuna. Tai vieraat kadoksissa. Enemmän on kuitenkin nyt viime aikoina alkanut vaivaamaan pelkkä unien esiintymistahti. Kun päivät kuluu pitkälti hääaiheesen suunnittelun parissa ja samojen asioiden selittämiseen puhelimessa, haluaisi edes ne yöunet pitää häävapaana alueena, oli ne kuinka ihania asioita muuten. Mutta ei: jos ei unissa veivata itse juhlapäivää niin ainakin aamuyöllä puolihorroksessa suunnittelen sen sadannen kerran valkoisen kimpun kukkayhdistelmää ja pyöritän kampauksen jakauksia ja tupeerauksia eestaas! Ei mikään ihme, että unien sanotaan heijastavan usein edellisen päivän tapahtumia. Nyt niissä on vaan repeat -nappula unohtunut pohjaan.

Tavattiin ensi kerran miehen kanssa tuolloisen Kiss FM:n chatissa (no, ainakin virtuaalisesti) helmikuussa -99. Kotona ei tainnut silloin vielä olla nettiä, joten jäin koulun jälkeen tietokoneluokkaan hengailemaan ja ajattelin katsoa, minkälaista porukkaa Kissin sivuilta löytyi sinä päivänä. Pääosin juttuseura koostui aina niistä, joiden mielestä paras aloitusrepliikki oli kysyä kuppikokoa. Tällä kerralla jämähdin juttelemaan suunnilleen samanikäisen pojan kanssa, joka oli ihan mielettömän mukavan oloinen, kohtelias ja kiinnostuksenkohteetkin meni aikalailla yksiin. Jossain vaiheessa toisessa päässä prakasi yhteys, mutta sattumalta juuri sitä ennen tuleva siippa ehti laittaa oman sähköpostiosoitteensa. Laiton pian postia takaisinpäin, koska mielenkiinto heräsi ja tuli sellanen tunne, että tästä miehestä haluan kuulla lisää. Samana iltana kirjottelin itsekseni ajatuksia paperille. Paperi on vieläkin tallessa ja siinä lukee mm. "Tästä voisi tullakin jotain..." (Toisaalta voisi olla hauska sisällyttää tämä jotenkin hääohjelmaan, mutta ehkä se kirjoitus on aivan liian henkilökohtainen tullakseen suoraan siteeratuksi appivanhempien ja muun juhlakansan edessä...) Vastaus tuli pian ja siitä lähtien kirjoiteltiin edestakaisin kovalla tahdilla. Jossain vaiheessa toisen maileihin tuli suoranainen riippuvuus ja jos niitä ei jostain syystä kuulunut, tunsi kituvansa. Käytännössä oltiin vain kavereita, mutta pakko se oli myöntää pikkuhiljaa, että jotain tässä oli, kun päivän kohokohta oli tarkistaa sähköposti. Jossain vaiheessa vaihdettiin puhelinnumeroita ja juteltiin aina kun vain ehdittiin - itse en vielä omistanut omaa kännykkää, mutta tein järkyttävän paljon koti- ja puutarhahommia, että sain äitini lupaamaan sellaisen. Nyt kun olin jo toivottoman koukussa tähän mieheen, yritin pakottaa itseni sanomaan jotakin, ettei tilaisuus menisi ohi. Mutta kieltämättä pelotti riskeerata niin hyvä kaverisuhde. Syksyllä -00 tunnustin sitten kaiken kaverin synttäribileistä soitetussa puhelussa (piti tosin ensin vähän "rohkaista itseään"...) ja kävikin ilmi, että kummallakin oli ollut täysin samat ajatukset, mutta kesti vain sanoa mitään ääneen. Sitten alkoi ne maratonpuhelut... Molemmissa osoitteissa vanhemmat repivät hiukset päästään, kun näkivät puhelinlaskut! Aina kun mahdollista, matkustettiin tapaamaan toisiamme ja sitten taas kärvisteltiin erossa toisesta. Joulukuussa 2001 mentiin kihloihin ja kun lukio oli suoritettu ja rahaa tarpeeksi kasassa, muutettiin yhteen. Ja nyt, 2012, vuorossa on sitten vihdoin ne häät!

^ Jestas, kun upea, TIINA! Varsinkin tapa, miten päälikangas on kiinnitetty tuohon eteen. Hyvä valinta!

Tässä hääpuvun virkaa ajava Mark Lesleyn iltapuku, malli # 1199A (hunter green). Kumma kyllä, koko mallia ei löytynyt googlettamalla tai valmistajan kotisivuilta, saati sitten tätä väriä. Oli pakko tehdä uusi reissu pukuliikkeeseen ja ottaa kotiin mukaan pari kuvaa ja kangasnäyte. Itse mekko on vielä auttamattoman iso, senkin jälkeen kun nauhat oli nyöritetty, toinen myyjä kyyristyi taakse nipistämään vyötäröä kapeammaksi ja toinen myyjä otti kuvan. Helmaa joutuu yhtälailla pätkäisemään ja mahdollisesti vielä ylijäämänauhasta ommellaan niskalenkki. Mutta muuten tämä oli heti sellainen, mihin ihastuin, värikin tosi lähellä suunniteltua (smaragdinvihreä).

En nyt ole ihan 100% varma tarkoititko meidän askarteluja, mutta tässä kuva sisälehdistä suurempana - josko joku saisi siitä samalla hyvää vinkkiä omiin yllärijuhliin. (ja kiitoksia ihan varmuuden vuoksi - näissä on nyt käytössä se toinen hittiväri, lime! )

Tänään saatiin vihdoin valmiiksi kaikki kutsukortit, sisälehtiä myöten! Mikään kutsukortissa ei saanut vihjaista, että kyseessä on oikeasti häät, joten tekstikin on vähän epätyypillisempi.

Oih! ...Oiskohan tässä nyt vihdoin se oikea korvaaja pioneille! Sopii täydellisesti pyöreisiin, valkoisiin kimppuihin ruusun korvikkeeksi - JA elokuun sesonkiin. Perfetto! EDIT: Niin...tietysti olettaen, että saavat hommattua jostain kukkakauppaan niitä. Nyt täytyy muistaa hyvissäajoin kysäistä mahdollisuuksista...

^ Suurin syy sille, miksi itsekin valitsen ammattilaisen, joka osaa tehdä kestävän, mutta luonnollisen pohjustuksen juhlapäivälle. Silmämeikistäkin tulee suuremmalla todennäköisyydellä hieno. ...Ja on siinä vähän sitä ylellisyyttäkin, kun saa vain istua alas ja jättää juhlalookin toisen kontolle. Kyllä hääpäivänä ansaitsee vähän hemmottelua.

Kuvaaja saatiin vihdoinkin buukattua!! Alkoi jo näyttämään jo pahalta, kun toivotusta studiosta tarjottiin eioota ja sulholle tuttu ammattikuvaajakin oli varattu sinä päivänä. Mutta samalla mies suositteli kollegaansa, joka vastasi samantien tiedusteluihin. Saatiin sovittua kuvaamiset päällisin puolin, sopuhintaan. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se tapa, miten kuvaaja itse toivoi tapaavansa meitä "kahvikupposen äärellä" ja haluavansa käydä juhlapaikalla ennen H-hetkeä tutustuakseen pihapiiriin. Matkakustannuksiakaan ei mene, koska kuvaaja asuu ihan juhlapaikan lähellä. Jes!!

Tämä on vielä vähän auki - selvää on, että jotain uutta tuoksua tekisi mieli käyttää hääpäivänä, jotta muistot kytkeytyisi vahvasti juuri tiettyyn tuoksuun. Pidän eniten kaikista vesituoksuista ja tämä on vahva ehdokas - kempparin myyjä sujautti viime kerralla testerin pussiin mukaan ja hurahdin heti. Mikäli tuo ei jostain syystä ole siinä vaiheessa saatavilla/ viehätä uudelleen testattuna, pitää turvautua myyjän ehdotuksiin. EDIT: Tämä tuoksu myös epäsuorasti sopii vihreään teemaväriin.

Kyllä tuuliviiri-kohtalontovereita löytyy enemmänkin... Varsinkin siinä vaiheessa, kun on justiinsa varannut jonkun isomman kokonaisuuden, kuten pitopalvelun/ juhlapaikan tms. tulee joka kerta miettineeksi "Olikohan tämä nyt oikeasti se paras vaihtoehto?" Ei ole kyllä mikään ihme, että mieli muuttuu, kun häistä on kyse, ne kun ei ole mitkä tahansa juhlat vaan niihin sisältyy aivan mielettömästi odotuksia ja mielikuvia, ihan lapsuudesta asti. Ja toisaalta pelot siitä, että jos joku ratkaisu osoittautuu huonoksi, niin sitä ei niin vain saa uusittua...ainakaan ihan samanlaisissa olosuhteissa. Isoin riippakivi on jostain syystä meillä ollut kaikki pieni sälä, esim. pöydän somistus, servietit ja tuikkukipot. Ties kuinka monta kertaa olen jo marssinut kassalle kynttilätarpeiden kanssa, kun käännyn takaisin ja tyhjään koko ostoskorin takaisin hyllyyn: "Tiimarista saa halvempia" tai "Nääh, muissa paikoissa voi olla hienompia kun täällä Tiimarissa"...ja sitä rataa... Toisaalta, alkuperäisiä visioita voi olla tosi vaikea toteuttaa. Olen kuukausikaupalla etsinyt jostain juuri oikeanlaisia, vanhanajan myrskylyhtyjä. Ja niin kauan kun niitä ei löydä, ei uskalla ostaa muunlaisiakaan. Ehkä seuraavasta kaupasta löytyy vihdoinkin ne tietynlaiset... Korut on toinen päänvaiva. Lähdin ihan reilusti siltä kantilta, että koska ne silmää miellyttävät aidot korut on naurettavan kalliita, ostan suosiolla rihkamaa. Mutta koska ne rihkamakorut taas on niin halpoja, niiden suhteen on liian helppoa muuttaa mieltään. Ensimmäiset kaksi korvisparia jäivät jo arkikäyttöön. Seuraavien on pakko olla ne oikeat!

Tietää - mainitsin asiasta heti sinä iltana, kun tämän paikan löysin (ensin vierailtiin vain naimisiin infossa ja sitten jossain vaiheessa hoksasin "Hei! Niillä on foorumikin!") ja olen tasaisin väliajoin hehkuttanut aiheista/ hyvistä ideoista, joista täällä on keskusteltu. Vaikuttaisi tuo mieskin olevan tyytyväinen siitä, että löydettiin hyvä tietolähde juhlien järjestelyyn. Itse ei varmasti tule koskaan rekisteröitymään tänne, mutta näyttää suhtautuvan minun hössöttämiseen positiivisesti. Sitäpaitsi - kun häät tulee olemaan yllätys suurimmalle osalle vieraista, on korvaamatonta, että täällä saa jakaa innostusta ja vouhottaa yksityiskohdista niin paljon kun haluaa ennen varsinaista juhlapäivää.

Löysin todella hyvän suklaasivuston eilen selatessa tätä foorumia ja siellä oli ainakin seuraavanlaisia tuotteita: http://www.kultasuklaa.fi/product.asp?sua=1〈=1&s=236&nav=1001007 http://www.kultasuklaa.fi/product.asp?sua=1〈=1&s=216&nav=1001008 http://www.kultasuklaa.fi/product.asp?sua=1〈=1&s=159&nav=10010010 ...Mutta varmasti jostain luulisi saavan myös muotteja pelkkien hevosenkenkien tekoon.

Hääsviitti oli kyllä harkinnassa ja kovasti jo käytiin läpi eri vaihtoehtoja. Lopuksi kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että aivan hyvin voidaan juhlien jälkeen suunnata kotiin. Ei tarvitse silloin edes pähkäillä mahdollista kissavahtia, joten siinäkin on taas yksi probleema vähemmän. Kotiin voi sitten keksiä jotain spesiaalia ja seuraavaksi aamuksi herkku -aamupalat shampanjan kera vuoteeseen. Siihen samaan voi hyvin yhdistää sitten huomenlahjat jne. Hotelliyöllä voidaan kuitenkin myöhemminkin itseämme hemmotella.

^ 2010 edellinen viesti! Nyt on Vaasattarilla ollut hiljaista, voi kun kohtalontovereita löytyisi tämän noston jälkeen... Tässä vähän tiivistelmää paikallisista palveluntarjoajista, joita valitsimme: juhlapaikka: Vaasan työväen purjehdusseura (Palosaari - vihkiminen tapahtuu juhlapaikan pihalla) pastori: Jouko Saraste pitopalvelu: Cafe Uimala puvut: Boutique Beauty, Jääskeläinen kampaaja: Hoviparturi kukat: Anemone (suunnitelmissa, ei tosin varmistettu vielä) Tuo juhlapaikka sopii hyvin myös pienemmille juhlille (nettilinkin mukaan sinne mahtuisi 80 hlöä, mutta ei tunnu liian kolkolta pienemmälläkään seurueella). Merelle aukeava näköala on myös ISO plussa, hämärtyvässä illassa Vaskiluodon ja kaupungin valot on todella kauniit.

Yllättäen kyllä, jossain määrin... Sain alaluokilla jatkuvasti kuulla nimestäni, enkä malttanut odottaa sitä päivää, jolloin saisin sen muutettua. Kun sitten tutustuin tulevaan siippaani - jolla sattui olemaan miellyttävä ja lyhyt sukunimi, hehkutin kuinka hieno nimi se olisi ja rakkauden huumassa jo harjoittelin tulevaa allekirjoitusta papereille. Nyt kun häät olikin oikeasti edessä, aloin epäröimään. Mies oli aika äimänä: minkä ihmeen takia nyt lyön jarrut pohjaan, kun olen vuosikausia päätöksestäni jankuttanut? Muutaman päivän sitä vielä puntaroin ja päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Otan mielelläni mieheni nimen. Mikähän sitten iski - nostalgia, identiteettikriisi, odottamaton sukurakkaus..? Mutta ainakin siitä huomasi, että nimen vaihtamiseen liittyy monia seikkoja ja yllättävän paljon tunteita. Oli kyseessä sitten kuinka hölmö nimi ja naljailut elävästi mielessä, kummasti se nimi silti on osa persoonaa.

Kun aloimme tosissamme häitä suunnittelemaan, oltiin kumpikin aika yksimielisiä, että ne sijoittuisivat loppukesälle, sellaiseen ajankohtaan, kun vielä olisi melko lämmintä. Visioin myös itsekseni, että elokuusta illat olisivat jo romanttisen hämäriä. Lyötiin siis lukkoon 11. elokuuta. Edellisenä vuonna kaverin häät sijoittuivat aika samoille kohdille ja digivalokuvien kellonajasta sopivasti näki, mihin aikaan aurinko laski tuolloin. Myöhemmin sitten puhelimessa äiti kysyi, oliko meillä joku tietty syy päivämäärälle. Mainitsin juuri näistä ympäristötekijöistä. Sen lisäksi äiti sanoi huomanneensa, että silloin vietetään toista nimipäivääni. Se meni kyllä täysin ohi suunnitteluvaiheessa - mutta jännä sattuma.

^ Upea kutsukortti, Maybelle! Todella "herkullinen" väri tuo violetti yhdistettynä muuhun. Aloitin tänään itsekin korttien väsäämisen ja karkea ajatus lopputuloksesta on jo. Mutta kun selasi kaikki tämän aiheen sivut läpi, inspiroitui vielä enemmän. Tuli muuten mieleen, että jokohan täällä pian alkaa näkymään tämän "sesongin" muotivärit - ainakin väriteema -aiheen puolella liputettiin paljon fuksian ja limenvihreän puolesta.

^ Joo, nyt on näkynyt liikkeissä paljon tosi nättejä valkoisia/vaaleita kenkiä. Aika pitkälti samoilla linjoilla ollaan täälläkin, Kookengästä löytyi tällaiset simppelit Tamariksen kengät, jotka tuntui mukavilta jaloissa: Juhlapukuliikkeessä ehdottivat aikasemmin Rainbow Clubin kenkiä, jotka oli kyllä kuin pumpulia jaloille, mutta hinta vähän liian suolainen - ja näyttivät liian selkeästi hääkengiltä. Netissä taas löytyi vaikka kuinka upeita korkkareita, joissa olisi kelvannut edustaa, mutta jalat olisivat huutaneet hoosiannaa. Loppujen lopuksi siis järki vei voiton.

Ostin puvun uutena juhlapukuliikkeestä, hinnaksi tuli 250€. Myöhemmin summaan tulee vielä jonkun verran päälle, kunhan pukua lyhennetään/ pienennetään ja lisätään halterneck -nauhat. Menin liikkeeseen sillä meiningillä, että 500 on ehdoton katto, joten budjetissa pysyttiin mainiosti ja päälle raaski ostaa liikkeestä vielä hienon hiuskorun. Se vaikutti varmasti hintaan, että puku ei ole hääpuku, vaan "tavallinen" iltapuku, kaunis kylläkin. Ja juuri senlainen, mitä oli tarkoitus lähteä hakemaan.

Vaihtoehtoina Meukowin VSOP:tä ja perus- Baileysiä. Viskiäkin ostettiin pullo, mutta vielä ei ole varma, laitetaanko se jo kahvipöytään esille, vaiko vasta illemmalle.

Pakko muuten mainita yhdestä, josta ei ole pahemmin mainittu täällä, eli Cafe Uimala. Avokki oli aikaisemmin ollut vieraana häissä, joihin oli tilattu ruoka heiltä ja oli kuulema ollut maukasta. Omiin juhliin on vielä aikaa, mutta tähän mennessä olen ollut tosi tyytyväinen asiakaspalveluun. Tarjouspyyntööni vastattiin nopeasti sähköpostilla. Juuri silloin yrityksellä oli kiirettä uimakisojen kanssa, mutta yrittäjä lupasi palata asiaan seuraavalla viikolla, menu-ehdotuksineen ja piti lupauksensa. Vaihtoehdot vaikuttivat myös monipuolisilta. Puhelimessa sovittiin sitten tarkemmin aikataulusta ja siinäkin jutusteltaessa tuli tunne, että yhteistyö sujuisi hyvin. ...Yritän muistaa jälkikäteen päivittää kokemuksia siitä, miten lopulta kävi!

Olin aikasemmin lukenut juuri tuosta 4 kk voimassaoloajasta, joten heti kun karkeasti ynnäämällä esteiden tutkinta oli mahdollista, mentiin miehen kanssa lounastunnilla kirkkoherranvirastoon. Samalla ilmoitettiin alustava vihkitilaisuuden alkamisaika ja sukunimipolitiikka. Kuulutusten kanssa piti vähän miettiä - koko häät on tarkoitus säilyttää yllätyksenä ja tottahan kirkkoon justiinsa silloin osuisi joku tutun tutun sisko, joka kaupungilla juoruisi, mitä on luvassa. Päätettiin, että kirkossa, lehdissä ja nettisivuilla asiasta ilmoitettaisiin vasta juhlien jälkeen.

Viime kesänä törmättiin kaverin häissä ekaa kertaa tähän wc -kori-ideaan ja se oli monelle oikeasti pelastus. Särylääkettäkin taisi olla tarjolla, eikä niitä ilmeisesti kukaan väärinkäyttänyt. Lapsia ei muistaakseni juuri näkynyt niissä häissä, joten vieraille oli uskallettu varata myös hieman kurkunkostuketta korin vierelle. ...Pakko myöntää, että naisten puolelle jätetty salmaripullo toimi loistavana jäänsärkijänä, kun toiselleen tuntemattomat vieraat kaatoivat snapseja kertiskuppeihin ja skoolasivat. Siitä oli luonnollista jatkaa "No sanotaan nyt oikein käsipäivää!" ja tutustua paremmin.

Ihan mahtava idea tämä!! ...Ja tosi kivoja/ vaihtelevia vinkkejä lehden sisällöksi! Niin: mikäli ne tosiaan jaetaan ihmisille vasta juhlapaikalla, niin mikäköhän olisi se luonnollisin sijainti? Ehdotus pöydän päihin laittamisesta oli hyvä. Entä toimisikohan sellainen asettelu, että koko pinkka laitettaisiin omassa telineessään johonkin sivupöydälle, esimerkiksi samalle missä on vieraskirja yms. sälää? Ottaisi tarvittavan monta kopiota ja telineen alle vaikka Iltalehti -tyylinen keltainen plakaatti "Poimi tästä omasi" tms... Vähän sellainen hytinä, että tää askartelu -osio tulee olemaan ehtymätön aarreaitta ideoille, nyt jo sormet syyhyää..