Happily ever after

Sulhaseni ei ole oikeastaan koskaan hoitanut ihoaan millään tavalla. Nyt se sitten kuitenkin sanoi, että olisihan se kiva jos ei hääpäivänä olisi noita näppyjä. Eli jonkinlainen ajatus ihonhoidosta oli mieleen noussut. Mistä siis kannattaa aloittaa? Ostaa kotihoitotuotteet? Vaiko raahata mies ensin kosmetologille ja ostaa tuotteita vasta sen mukaan mitä hän suosittelee? Häihin siis puolisen vuotta.

Kauhean monella purkilla ja purnukalla tai hurjalla määrällä kosmetologikäyntejä ei ehkä kuitenkaan voi kerralla aloittaa, ehtii muuten luopua vielä koko ajatuksesta.

Onko muille tullut epävarmuus puvun suhteen vaikka sillon saikin Wow fiiliksen?? Mulla on semmonen jännitys vatsanpohjalla että onko se kuitenkaan sitten niin täydellinen... katson harvasenpäivä kuvia minusta puku päällä, ja koitan psyykata itseäni siitä että pakko sen on olla hyvä kun ilme oli niin tyytyväinen se päällä  ...pitänee mennä uudelleen sovittamaan että pääsen tästä epävarmuudesta eroon. Ei siis todellakaan kannata katsoa mitään kuvia muista puvuista ja ohjelmia kuten "hulluna häämekkoihin"..

(Ehkä mun ongelma on se että en yleensä osaa tehdä päätöksiä varsinkaan nopeita.. ja puvun kanssa päätös tehtiin heti.. että epäilen itseäni siitä osasinko varmasti päättää oikein kun en pidempään ajatellut)

Minä ostin pukuni todella nopeasti heti kihlautumisen jälkeen lähes vuosi ennen häitä. Se oli ensimmäinen puku, jota sovitin ja siitä tuli heti hyvin epätodellinen wow-fiilis. Kokeilin samassa liikkeessä myös paria muuta pukua, joista totesin, että ihan kauniita, mutta... Yksi olisi siis ylitse muiden. (Olin bongannut sen jo netistä ja oli livenä vaikuttavampi. Puku siis pistettiin siltä seisomalta tilaukseen. Useamman kuukauden odotus oli kuitenkin aika jännittävä. Sellaisia entä jos, tunteita alkoi tulla aika paljon. Minulla oli sovituskuvia, muttei kovin laadukkaita eikä niiden katsominen juuri auttanut. Yritin hokea itselleni, että hyvä se on mutta epäilyksiä tuli silti. Sitten vain yritin olla katsomatta kuvia ja olla ajattelematta asiaa.

Kun lopulta pääsin sovittamaan omaa pukuani kaikki stressi hävisi. Se on aivan yhtä mahtavan ihanan wow, kuin edelliselläkin kerralla. Mahdollisesti jopa parempi! Se on minun "The dress". Enää ei epäilytä hiukkaakaan!

Toivottavasti sinulle käy samoin!

Minulle tulee huntu, jota aion käyttää vain vihkimisen ajan. Varmaan lisäksi muutama kristalli tms. (pinnillä), että vähän jää jotain hunnun riisumisen jälkeen. Ei mitään isoa hiuskoristetta tai tiaraa kun puku on jo itsessään sen verran näyttävä.

Ostin itselleni morsiuspuvun jonka väri on ivory, ihan sillä että se puki minua paremmin kuin puhtaan valkoinen. Tästä tein päätöksen, etteivät valkoiset pöytäliinatkaan saa olla aivan vitivalkoisia, ettei puku näytä keltaiselta/likaiselta. Ja sitten servetit, ja menukolmioiden pohjaväri ja... Huomanette jutun juonen?

Haluaisin juhlatilaamme mahdollisimman paljon valkoista. Se on itsesään jo melko valkoinen (seinät ja katto) ja valoisa, joten mielelläni korostaisin tätä puolta. Ottaisin sitten vain tehosteeksi vähän fuksiaa, hopeaa ja kristalleja.

Voiko erisävyisiä valkoisia sekoittaa? Onko parempi ottaa ivoryn rinnalle puhdasta valkeaa kuin yrittää etsiä muita "ei ihan niin puhtaita" -valkoisia? Varsinkin, kun jossakin pari vuotta vanhassa häälehdessä sanottiin, että ivorystäkin on eri sävyjä! (Siis häh? Kuinka sävyllä voi olla sävyjä?  )

Olen lopulta päätynyt tässä umpisolmussani niin pitkälle, että aloin epäillä käykö ivoryn pukuni kanssa hopeiset korut (jotka minulla olisi omasta takaa) vai vaihdanko kultaiseen? (No joo, tässä asiassa olen päätynyt tulokseen, että viimekerran näin pukuni lämpänkellertävässä valossa. Ehkä se oikeasti ei ole ihan niin keltainen kuitenkaan...Valkoinen se ainakin kaupassa vielä oli!).

Auttakaa siis arvon naikkaritoverit epätoivon hetkellä. Onko muilla ollut "Valkoisia ongelmia"? Miten olette ne ratkaisseet? Olenko vain ihan höperö näissä kuvitelmissani ja ongelmaa ei oikeasti olekaan? 

Pakko sanoa pukukoodi-asiaan, että meidän kutsuissa luki "Pukukoodi juhlassa tumma puku/casual", jonka itse koin helpoksi. Siis siistit vaatteet, mutta ei pukupakkoa kuitenkaan, puvun saa halutessaan laittaa. Nyt useilta vierailta on kuulunut kommenttia, että "mites kun meidän Reijolla ei ole sitä pukua". Yksi mieheni työkavereista jopa kieltäytyi kutsusta, sillä heidän piireissää pukua ei laiteta mihinkään. Nyt tässä on sitten saanut kaikille selitellä että EI OLE PAKKO laittaa pukua (eikä tumma puku tarkoita vain mustaa pukua..). Ei oikein teidä itkisikö vai nauraisiko . Jos kutsussa ei lukisi mitään, tai perinteinen "asu vapaa mutta pakollinen", niin jokatoinen soittaisi, että mitä hän laittaa päälle..

Minä olen pohdiskellut kovasti tätä asiaa. Itse aina hajoilen sen asian kanssa, että kutsuissa ei ole pukukoodia, joten haluaisin sellaisen laittaa. Tuo "tumma puku" on kuitenkin vähän liikaa kesähäihimme, sillä minusta vaaleassa puvuntakissa ja siisteissä housuissakin voi tulla. Sitten taas casual saa juhlat kuulostamaan tosi vapaamuotoisilta kun minulla on kuitenkin ihan prinsessapuku ja sulho aikoo kai laittaa ylleen bonjourpuvun. Hihkaisin jo innoissani että noinhan mekin yhdistetään kuten conejito on tehnyt, mutta jos siitä tulee sitten noin paljon ongelmaa kuitenkin... Hmm. Hankalaa.

Täytynee ostaa kokeeksi muutama ruusu ja testata kuinka käy... Tai sitten pitäytyä noissa valkoisissa.

Jos marssin kultasepänliikkeeseen, niin ymmärtävätkö, mistä puhun?

 Meille ainakin myyjä Puustjärvellä ehdotti mattapintaista valkokultaista sormusta mustalla timantilla, kun sanottiin että mies haluaa sormukseensa kiven. Samoin mustia timantteja ehdotti pari kultaseppää kun on kysytty teettämisestä. Eli aika yleisiä taitavat olla nykyään.

Joskin joissakin liikkeissä pyöritellään päätä kaikenlaisille muille miesteen sormuksille, paitsi kiiltäville perusrinkuloille... Eli niitäkin löytyy. 

Minä kävelen itse. Ihan siksi, että tuntuisi oudolta tuo "luovuttaminen" kun on kuitenkin jo pitkään yhdessä sulhon kanssa asuttu. Isä on vieraana muiden joukossa kuten äiditkin. Ei kai siinä sen kummempaa ole.

Toinen vaihtoehto olisi kävellä sulhasen kanssa yhdessä. Näin meidän suvussa on yleisimmin taidettu tehdä. Mutta minä haluan nähdä sulhaseni vasta vihkimisessä hääpäivänä. Siltikin, vaikka se mokoma onkin pukuni jo nähnyt. 

Mitenkähän helposti nuo (aidot) ruusun terälehdet värjäävät?

Meille on tulossa vihkiminen ulos ja morsiustyttöjen olisi tarkoitus heitellä ruusun terälehtiä maahan. Värjäytyyköhän morsiuspuvun helma kun niistä kävelee yli?

Sateella on vihkiminen joka tapauksessa sisätiloissa, että kuivana terälehdet olisi tarkoitus pitää. Hankinko suosiolla valkoisia terälehtiä vai uskaltaisikohan tummia pinkkejä kokeilla?

Minkähän kokoisia noiden kauhojen pitäisi olla? Tuon yllä olevan linkin takaa löytyi niin paljon vaihtoehtoja että ihan hämäännyin.  

Entä montako kauhaa teillä on tarkoitus hankkia? Varmaan ihan parilla pärjää? Tuskin siihen pöydän ääreen kovin montaa ottajaa kuitenkaan yhtäaikaa mahdu. 

Minä lähtisin ilomielin juhannushäihin vieraaksi, sillä en ole mikään fanaattinen juhannuksen juhlia.

Omia häitäni en kuitenkaan juhannukseksi tahtonut ihan siksi, etten sitten jatkossa haluaisi juhlia hääpäivää juhannuksena. Vaikken itse mikään mökkeilijä olekaan, aina toisinaan tulee kutsu jonkun mökille tai muuten vain kaveriporukalla juhlaa viettämään. Hääpäivän haluaisi kuitenkin pyhittää jatkossa meille kahdelle.

Netissä seulottiin koko paikkakunnan tarjonta: ensin koon mukaan (pitää mahtua 100 vierasta, joten tämä rajasi tosi paljon) ja sitten vähän tyylin mukaan kuvien perusteella (ei mökkimäisiä eikä jumppasalimaisia). Jäljelle jäi neljä paikkaa, joista yksi vielä raakattiin pois liian kalliina ja kaukaisena (naapurikunnan puolella).

Jäljelle jääneistä yksi oli jo varattu koko kesäksi. Kaksi muuta käytiin paikanpäällä katsomassa. Ensimmäisestä tuli heti sellainen "täällä voisin kuvitella meneväni naimisiin" -olo. (Meillä siis vihkiminen juhlapaikalla). Toinen tyrmättiin lähes heti. Käväistiin sitten vielä uudelleen tuolla ensimmäisessä ihan pikavilauksella ennen kuin varattiin.

Kiva, kiva. Jään odottelemaan kertomustasi.

Ihanaa matkaa!

Koska budjetti tuntuu paukkuvan iloisesti yli  , päädyimme sitten kuitenkin tinkimään kukista ja käyttämään niistä säästyvää rahaa valokuvaajaan ja häämatkaan. Eli poiketen alkuperäiseen suunnitelmaan niitä näyttäviä pöytäasetelmia ei ole tulossa vaan:

Morsiuskimppu

Vieheet sulhaselle, bestmaneille ja sulhaspojalle

Hiuskukat (?) kaasolle ja morsiustytöille

Pöytiin ajattelin käydä ostamassa pirkka reilun kaupan ruusuja. Juhlapaikalta löytyy kivat maljakot ja aika näyttäviä hopeisia kynttilänjalkoja, joten eiköhän pöydistä saada ihan kivat näinkin.

Minä olen myös miettynyt, että kutsut lähetettäisiin maaliskuun lopulla kun häät ovat heinäkuussa. Kesälomasuunnitelmia tehdään niin aikaisin, että parempi olla ajoissa.

Ongelmaksi koituu kuitenkin pitkä vastausaika. Pitänee toivoa, että ihmiset muistavat ilmoittautua vaikkei sitä tarvitsekaan heti tehdä. Ja sitten vaan soitellaan perään...

Meillä olisi Bali yhtenä vaihtoehtona häämatkakohteeksi heinäkuussa. Silloin on ilmeisesti kuiva kausi.

Kohteina katsottiin Nusa Dua:a ja Jimbaran Bay:ta. Olisiko kokemuksia näistä? Myös Ubud kiinnostaa. Onkohan sinne mahdollista tehdä retkiä muista kohteista, vai onko parempi vain suosiolla varata hotelli osaksi aikaa sieltä?

Lähinnä kiinnostuttiin Balista, sillä paratiisisaari viehättäisi, mutta meistä ei todellakaan ole makoilemaan rannalla kahta viikkoa. Todennäköisesti kahden päivän jälkeen hypittäisiin pitkin seiniä. Balilta ilmeisesti löytyy aktiviteettejä meidän makuun ja kaipa se paratiisisaarikin sieltä jollain tasolla löytyy. Ainakin suomeen kesään verrattuna!

Heinäkuusta asti odotettiin ja pari viikkoa seurattiin paketin kulkua Californiasta tänne kotosuomeen ja tänään se tapahtui: HÄÄPUKU saapui! Hip hip hurraa! Tuntuupas naimisiinmeno yhtäkkiä taas kovin todelliselta!

Mistä olette ostaneet karkkibuffaan kauhoja?

Jossain ulkomaisesssa nettikaupassa oli myynnissä kylttejä, joilla ihmiset paikoilleen kirkossa. Sisältö oli suunnilleen "Tämä on juhla jossa kahdesta perheestä tulee yksi, joten valitse paikka älä puolta." Minusta se oli tosi kivasti sanottu ja ratkaisee mukavasti senkin ongelman, jos läheisiä on eri määrä.

Meille tulee viisihenkinen bändi, joka soittaa 3x45 min. Lisäksi saman bändin kolme jäsentä soittavat vihkimisessä juhlapaikalla. Koko hommasta maksamme 1000 € + matkakulut (matkaa n. 20 km).

Olen tähän varsin tyytyväinen. Pelkäsin aluksi että joudun ottamaan eri ihmiset soittamaan vihkimiseen ja se olisi helposti tullut tosi kalliiksi. Tällä bändillä oli kuitenkin niin hyvä kokoonpano, että näillä saadaan marssitkin kuulostamaan kivalle.

Menen naimisiin ensi kesänä ja ikää silloin on 31 v. Enkä ole kertaakaan, koskaan, ikinä pitänyt itseäni vanhana. En vanhana menemään ensimmäistä kertaa naimisiin, enkä vanhana kantamaan prinsessamekkoa ja huntua. En ainakaan ennen kuin avasin äsken tämän ketjun. Ehkä olen sitten vain mieleltäni nuori, onhan sentään sulhaseni allle kolmekymppinen hääpäivänään.

Hääjuhlan kuuluu olla sellainen kuin hyvälle tuntuu, ei sellainen mikä on "ikään sopiva". Hääpuvun tulee olla kantajansa näköinen ja isät saattakoot alttarille vaikka mummuikäisiä tyttäriään. Ei sillä ole mitään väliä. Itselleni tulee todellakin valkoinen prinsessamekko huntuineen. Kirkkovihkimistä ei tule, muttei olisi tullut kymmenen vuotta sittenkään. Meidät vihitään juhlapaikalla siviilimenoin, mutta juhlavat niistä silti tulee. Pukuunkin sopivat. Juhlat pidetään ja valssit tanssitaan. Vieraita tulossa lähemmäs sata. Isä ei varmaankaan saata, taidan kävellä käytävääni ihan itse, sillä se tuntuu parhaalle. (Joku sanoi tämän olevan itsenäiskysymys, joka saattaa pitää paikkansa).

Unohtakaa se ikä ja keskittykää nauttimaan ihanista juhlasuunnitelmista ja yhdestä elämänne ihanimmasta päivästä!

Meillä tulee musiikki livenä kokoonpanolla trumpetti, kitara ja koskettimet.

Minulle tulee of-shoulder "olkaimet". Tosin ovat irrotettavat, joten olisin periaatteessa voinut laittaa myös olkaimeton. Mutta pidän siitä enemmän "olkaimilla" ainakin silloin kun ei ole huntua. Hunnun kanssa mietitään vielä.

Tungen samaan ketjuun. Meilläkin on vihkiminen juhlapaikalla ja musiikkivalinnat mietityttää. Sisääntuloon on tulossa ihan perineteinen marssi, mutta poistumiseen haluaisimme jotain muuta.

Olisiko ehdotuksia kauniista kappaleista, joista tulisi kuitenkin sellainen "jes, me tehtiin se"-fiilis. Kappale saisi vähän vapauttaa juhlaväkeäkin oivaltamaan, että virallinen osuus on ohi ja juhlat alkavat.

Häämessuille tänään!