sessan83

Meidän kihloissa on vain nimikirjaimet ja vuosiluku.

Oli yllätys! Itseasiassa niinkin suuri, että olin kuin bambi ajovaloissa - jähmettynyt ja sanaton... ja sitä ei usein tapahdu! Sen jälkeen meni pari viikkoa jonka jälkeen mies kosi uusiksi. Silloin suostuin.

Meillä minä maksoin - tosin lähinnä sen takia, kun tilattiin nuo renkaat ulkomailta ja minä olen se, jolla on PayPal-tili. Sulho sitten tasasi tilannetta makselemalla ruokakaupassa tovin sen jälkeen.

Kihlasormus on kädessä oikeastaan aina vapaa-ajalla, leipominen ehkä tästä ainoa poikkeus. Töissä käytän, jos vain voin (tuotantoon mennessä pitää ottaa kaikki korut pois, koska ne ovat hygieniariski). Ja kuten Lumenvalkea sanoikin: orpo olo jossei sormusta ole.

Postimerkit kutsuihin eilen. Satuin yhtä pakettia noutaessa näkemään juuri oikella värimaailmalla varustettuja postimerkkejä ja nappasin niitä mukaan heräteostoksena siitä samalla. Kävi vähän yllättäen tämä ensimmäinen ostos.

Kihla on 18,5, kun luultiin ettei pienempi näihin nakkeihin riittäisi. Ei osattu siis ulkomailta tilatessa ajatella ihan niin pitkälle et sisäreunan pyöristys edellyttäisi vähän pienempää kokoa. Koko ihan sopiva, jos sormet ovat turvoksissa, ja muulloin sen verran iso, että kerran tuo on jo tippunutkin... Vihki taas ostetaan 18 tai himpun pienempi, sitten kun sitä hankitaan.

Sanoisin, että noin 20 min ajoaikaa (kesäaikaan) on jo aika maksimi... Olimme sulhon kanssa kesällä kaverin häissä, joissa ajomatka vihkikirkon ja hääpaikan välillä oli reilu 80 km, joka oli IHAN LIIKAA! Itse olemme suunnitelleet, että vihkiminen suoritettaisiin juhlapaikalla. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joten kirkkovihkimistä ei ole tulossa muutenkaan ja maistraattien juhlatilat ovat usein aika masentavia.

Olen ainakin juuri nyt hirmuisen ihastunut ajatukseen joko marjakimpusta tai hääkimpusta, jossa on käytetty marjoja "kukkina". Tässäpä muutama kuva... ikävä kyllä vain kovin vähän löytyi pelkistä marjoista tehdyistä kimpuista. Tiedetään, tämä ei ole kukaton kimppu, mutta varsin epätavallinen kuitenkin. Mielestäni ihana!

Platina naarmuuntuu siinä kuin mikä tahansa muukin metalli (myös erittäin kovat metallit kuten titaani), mutta ei mielestäni häiritsevällä tavalla. Itseasiassa jopa pidän siitä, että pinta muuttuu mattaisen kiiltäväksi, "satiinimaiseksi" käytössä. Platinan väri ei ole muuttunut lainkaan käytössä, mikä olikin yksi niistä syistä miksi aikanaan ks metalliin päädyttiin (vrt. valkokullan rodinointi). Toinen syy oli se, että olen hyvin allerginen nikkelille ja osa nikkeliallergisista reagoi myös palladiumiin, joten ensimmäinen vaihtoehtomme palladium vaihtui minun sormuksessani platinaksi. Tykkään myös kovasti platinan raskaudesta muihin tähän asti tutuiksi tulleisiin korumetalleihin verrattuna. Korkeampi ominaispaino saa sormuksen tuntumaan arvokkaammalta kuin esim vastaavan tilavuuksisen hopeasormuksen - ja sitähän se toki onkin. Myös hopeaa ja valkokultaa himpun verran "metallisempi" väri saa pisteet.

Uskaltaudun nyt viimein kirjoittamaankin jotain, kun asiasta on jo kokemusta: näin ihan työn puolesta olen joutunut jokusen kerran tilaamaan Nybergiltä kukkakimppuja, kun työntekijät ovat täyttäneet pyöreitä/saaneet lapsia/ym. Vaikka en itse ihan hirveästi noista kukkasista tiedäkään niin sieltä on useinmiten tullut hyvin näyttäviä kimppuja, jotka näyttävät kalliimmilta kuin ovatkaan. Positiivista myös asiantuntemus, kun jaksavat kysellä että mitä halutaan ja hyvinkin vähillä tiedoilla saavat tehtyä sopivia kimppuja. ("ööööööö, emmätiä, no on se 50v. ja mies." )