Mänty

Meillä oli toki keskusteltu yhdessä siitä, että halutaan tulevaisuudessa naimisiin, ja että ihan kovin montaa vuotta asiaa ei voi lykätä. Lisäksi tiesin, että miehellä on pari juttua, joiden haluaa täyttyvän ennekuin virallistetaan se, että suunnitellaan häitä oikeasti tosissamme. Keväällä nuo jutut oli hoidettu, joten vähän jo odottelin, että aikooko kosia. Mutta onnistui yllättämään kuitenkin Oli etsinyt sormuksen, joka sopii teemaltaan keräilemääni aiheeseen ja kosi yhtenä iltana sen kanssa <3 Sanoi, että sormessa pidettävää sormusta käydään katselemassa sitten yhdessä lähiviikkoina kun tuo minkä kanssa kosi oli sen verran iso ettei sitä pysty käyttämään päivittäisesti.

Onkos käytännönkokemuksia kellään tästä paikasta?

Onko ystäväsi niin avarakatseinen, että voisit puhua hänelle suoraan asiasta? Että sinua vähän häiritsee tämä yhteinen historia. Tässä kyllä on se riski ettei ystäväkään halua ajatella asiaa ja pitää omituisena/uhkaavana, että sinä "vieläkin mietit jotain ex-säätöä joka sattuu toki nyt olemaan hänen miehensä". Mutta ei nuo ex-puolisot häissä ole mikään kovin omituinen juttu. Olen ollut itsekin sellaisissa juhlissa, missä paikalla oli morsiamen entinen avopuoliso. Mutta en tiedä ajatteliko sitä kukaan sen kummemmin, itsellekin tuli mieleen vasta myöhemmin vaikka olin heidän molempien ystävä heidän seurusteluaikoinaan. Avecjutuista yleensä, mä ajattelen, että "avec" merkintää ja avec-kutsuja kannattaa käyttää tosi harvoin, oikeasti vain silloin jos on ihan sama kenet kutsuvieras raahaa seuralaisekseen paikalle. Jos kutsutaan tietoisesti puoliso/seurustelukumppani, niin kutsut molempien nimellä ja silloin kumpikin on kutsuvieras eikä "avec". En oikein pysy aina näissä keskusteluissa kärryillä, että aikooko ihmiset kutsua puolisoita avec-merkinnällä (on minusta tosi tylyä käytöstä) vai puhuuko väki aveceista aina jos heillä on mielessä se pääkutsuttava ja sitten puoliso ajatellaan sen seuralaisena.

Saahan sen alkoholin toki keitettyä pois, jolloin vain maku jää. Toki riippuu sitten vanhempien ja absolutistien periaatteellisuudesta, että riittääkö tämä heille.

Mä en henkilökohtaisesti yhtään tykkää tuosta, että lahjan arvon pitäisi jotenkin heijastella lautasen hintaa (mitä aloituksessa pohdittiin). Siihen liittyy niin monta ongelmaa, ensimmäinen on toki se, että noin periaatteessa eihän sitä yhtään tiedä mennessään millaiset häät on tulossa. Pitäisikö vieraan etukäteen googletella, että onko juhlapaikka nyt kallis ravintola vai edullinen seurojentalo? Toinen ongelma on toki se, että rikkaille pitäisi antaa paljon, köyhille vähemmän. Kun häälahjan alkuperäisessä ideassa on ollut paljon sitä, että sen on tarkoitus tukea nuorta paria kodin perustamisessa, tuntuu tuo todella absurdilta ajatussuunnalta. Kolmas ongelma on se, että minusta tarjoilujen hinta ei millään tavalla heijastele vieraanvaraisuuden määrää. Alkuperäisessä postauksessa oli tuo nakkikeittovertaus (no joo, olen toki sitä mieltä, että nakkikeitto ei ehkä ole juhlaruokana parhaimmillaan mutta käytetään sitä nyt esimerkkinä) ja minusta on vieraanvaraisempaa esimerkiksi tarjota riittävästi sitä nakkikeittoa kuin tarjota koko päivän kestävissä häissä joku pieni mutta todella kallis ruoka-annos jos lopputuloksena on se, että vieraat ovat päivän nälissään. Huolimatta siitä, että tarjottu ruoka saattoi olla laadullisesti ylivertaista. Ja sitten on tietysti vielä se ongelma, että jos sisaresi järjestää todella pienen budjetin häät ja etäinen koulututtava megalomaniset pippalot, niin tunnetko oikeasti tarpeelliseksi antaa etäiselle koulututtavalle merkittävästi enemmän rahaa lahjaksi. En myöskään innostu ihan hirveästi siitä, että lahjatoive on kutsussa. Tai ylipäätään, että kutsussa viitataan lahjaan. Se vaan on jotenkin sotii omia käsityksiäni vastaan. Lahjatoive on minusta sellainen asia, joka esitetään siinä vaiheessa kun lahjan antaja on ilmaissut halukkuutensa lahjan antamiseen, eli esimerkiksi suoraan kysynyt lahjatoivetta. Nykyisin kyllä minusta hääsivuilla oleva lahjatoive huomaamattomassa paikassa on ok, koska siinä tulee tavallaan sama efekti eli menen itse sivulle kiinnostuneena pohtimaan, mitä antaisin lahjaksi. Avaamalla jonkun linkin tavallaan suoritan sen kysymyksen. Kutsussa oleva lahjatoive on tuo vähän sellaisen että lahjatoive oikein läjähtää naamalle ennenkuin olen edes ehtinyt miettimään olenko menossa kyseisiin juhliin. En toki pidä tätä minään massiivisena rikkeenä jonka jälkeen heti raivoten katkaisen välit kyseiseen kutsujaan Etenkin kun tiedän, että suurin osa pareista (tuntemistani) ei ole liikkeellä halunaan kupata viimeisetkin sentit sukulaisilta vaan yleensä siinä on ihan ajatusta helpottaa vieraiden tuskastelua / helpottaa puhelirumbaa. Aikaisemminhan näitä hoidettiin diskreetisti niin, että vanhemmilla/ilmoittautumisten vastaanottajilla oli vähän lahjatoiveita tiedossa, joita he sitten saattoivat kysyttäessä kertoa.

Voi olla jo näihin häihin myöhäistä, mutta minusta tuollainen yhden tädin kutsuminen on vielä ok (etenkin kun se on 1 neljästä sisaruksesta). Silloin on minusta vielä selkeää, että tämä yksi ihminen/perhe kutsutaan sen takia, että kyseessä on erityisen läheinen ihminen morsiusparille, ei sen takia, että hän on morsiamen isän sisar. Tietysti kohtuuttomat ihmiset saavat riidan ja loukkaantumisen aihetta ihan mistä tahansa, mutta tuo on minusta vielä kohteliaisuuden sisällä. Eri asia olisi, jos jätettäisiin yksi isän sisaruksista kutsumatta. Se taas alkaa jo näyttää siltä, että tämä yksi henkilö henkilö jätetään kutsumatta sen takia, että tämä on paska tyyppi. Tämä on minusta sellainen temppu, mitä ei kannata harrastaa kovin kevyesti. Mutta tietysti jos on oikeasti todella päteviä syitä tyyliin henkilö on joku patarasisti alkoholisti joka käyttäisi koko juhlan solvaten kaikkia mahdollisia ihmisiä tai on tehnyt aikaisemmin jotain todella törkeää morsiusparille tai heidän läheisilleen.

Jos sait tarjouksen, kehtaatko pistää sen tänne foorumille? Noin-hintakin ilahduttaisi

http://www.tampereenjaatelotehdas.fi/catering.html Tuollainen on olemassa. Yksityistilaisuuden hinnoista ei ole mitään käsitystä, mutta noiden jäätelöt on jotain ihan uskomattoman hyvää.

Mä olen saanut useammastakin hesestä ostettua jääpaloja, pussiin tai omaan astiaan. 3e on maksanut. Mulla on astiat olleet aina "kohtuullisen" kokoisia, joten en tiedä pystyykö yksi paikka antamaan kymmeniä litroja jääpaloja, etenkään kerralla.

Oliko joku juhlinut tuolla Urjalan Metsälinnassa, mikä oli aikaisemmin ketjussa mainittu ohimennen? Kuulostaa kiinnostavalta, mutta sivulta ei löydy oikein tarkempia tietoja.

Alkolla on muuten nykyään myynnissä Värikäs boolikirja ( tällainen http://www.alko.fi/tuotteet/833129/ ). Siitä on löytynyt ihan hyviä reseptejä ja lisäksi kirjassa on laskettu valmiiksi boolin volttimäärä (toki pätee vain jos tekee ohjeen mukaan). Oma kokemus muista juhlista on, että miedohko booli on paras ajatus. Voi se vähän olla keskiolutta vahvempaa, mutta ei kauheasti. Liian vahvan alkoholin kanssa ongelma on usein vähän se, että känni iskee päälle jo alkuillasta ja loppuillasta väki on ihan kanttuvei. Miedomman kanssa saa helpommin sellaisen tasaisen iloisen juhlatunnelman.

Tuli muuten mieleen, että pukeutumisen lisäksi perinteistä poikkeavat häät voi vaikuttaa muuhunkin, esim allergialääkityksen tarpeeseen yms, joten voi olla ihan fiksua lähestyä hääinfossa asiaa sen kautta, mitä toimintaa on luvassa. Ajattelisin, että pukeutusmityyli voidaan haluta rennoksi vaikkei mitään perinteistä poikkeavaa tehtäisikään, joten se ei välttämättä kerro ihan tarpeeksi siitä, miten kannattaa pukeutua ulkoilmahäihin. Ja lasten vaatetus on vielä sitten oma juttunsa ulkoilmahäissä, voi joutua menemään siitä "rennosta" lähemmäs "vedenpitävää" tai muuta vastaavaa mitä ei tulisi mieleenkään pistää perinteisiin häihin

Olen ehkä tässä kohtaa vähän vastakarvaan, mutta: Hääkutsussa voi vaatia pukukoodin, joka määrittää asujen juhlavuuden tason (juuri tyyliin smart casual, tumma puku, frakki). Hääkutsussa ei voi vaatia tietyn teeman tai värin mukaista pukeutumista. Toivoa sitä voi, mutta siihen pitää suhtautua nimenomaan toiveena, jota osa ehkä noudattaa ja osa ei. Ylipäätään häävieraiden ei kuulu olla mitään näytelmän statisteja tai sisustuselementtejä. Tällainen ajattelutapa vieraita kohtaa on ensinnäkin loukkaavaa eikä ehkä nyt etiketin hengen mukaista muutenkaan. Tuo punainen puku on juurikin ehkä enemmän uskomus kuin etikettiin liittyvä, ja siis täysin epärelevantti pukua valittaessa (suurinpiirtein siis yhtä oleellinen asia, kuin että onko nyt morsiamella jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua). Valkoinen on hyvä jättää väliin, mutta tässäkin minusta oleellista on se, mitä se puku henkii (sama kuin mustassa). Valkopohjainen leninki kukkakuviolla kesähäissä, fine. Kokovalkoinen iltapuku tiaralla, not fine. Mustassa puvussa vähän sama. Jos se ei ole "suruasu", niin minusta se menee häissäkin. Esimerkiksi siis jos mustalla pohjalla on värillisiä kuvioita tai pikkumusta joka on asustettu värikkäästi. Musta on kuitenkin Suomessa Se traditionaalinen juhlapukuväri Myös morsiamella aikanaan.

Kaikki sukunimet Suomessa on sellaisia. Enää ei ole erikseen niitä ns. suojattuja sukunimiä (aikaisemmin tosiaan oli), vaan kaikkien sukunimien kohdalla Virtasesta lähtien pätee se, että jos et sukuun kuulu, et sukunimeä voi ottaa. Käytännössä siis vaaditaan aina se, että suvusta riittävän läheisesetä polvesta löytyy käytöstä kyseistä sukunimeä. Silloin siihen voi vaihtaa. Ja sitten tietysti sukuun voi naida. Oon itse aina ajatellut tuosta, että jos pitää oman sukunimensä, niin lapset voi ihan hyvin olla miehen "nimellä". Luulen, että miehelle on kiva, että on joku konkreettinen asia ja osoitus isyydestä. Naiselle on ehkä paljon helmpompi hahmottaa se äitiys (ja siihen ehtinee raskauden aikana ihan eri tavalla valmistautumaan, sekä, jos sen muksun on ulos pöngennyt, niin varmaan tuntee kyllä sen äiti olevansa ).

Tuo kyllä kuulostaa huolestuttavalta. Olisin aika varpaillani siitä, että kannattaako edes harkita moisia. Poikkeustilanteena ehkä se, jos tämä alustava varaus on tehty tilanteessa (esim messuilla), jossa voi olla riski, että varauskalenterit menee epäsynkkaan ja joku toinen työntekijä on jo ehtinyt bookata kyseiselle päivälle keikan ja tarkoitus on vinkata parille, että tehkää alustava varaus toisellekin puljulle kunnes saadaan varmistettua meidän kalenteri. Tuplabookkauksessa voi olla meinaan se riski, että joutuu maksamaan molemmat (tai vähintään varausmaksut) jos ei saa ajoissa tietää kumpi tulee. Lisäksi pulju joka suhtautuu työkeikkaan hengellä "tullaan jos tullaan" voi olla muutenkin hankala. Esimerkiksi kuvienkin kanssa saattaa käydä niin, että ne saa sitten jos saa. En suosittelis.

Tää on muuten yksi syy siihen, että on olemassa sellainenkin etikettisääntö, joka sanoo notta elekää puhuko bileistä sellaisille, joita ei ole kutsuttu/ei aiota kutsua. Helpottaa tosi paljon tällaisia ikäviä tilanteita. Koska tavallaan joku voi (ihan aiheellisesti minusta) ajatella, että kutsu on tulossa kun kerran on jo osallistutettu osaan "hääeksperienssiä" eli sitä hehkutusta. Häät tietysti on vaikea kokonaan piilottaa, koska kihlautuminen/kihlasormus yleensä huomataan, mutta vääriä käsityksiä ei itse kannata ruokkia.

Zedi: Pääsääntöisesti minusta pitäisi kutsua puolisot. Jonkun verran on joustovaraa tosin silloin, jos kutsutaan jotain kokonaista porukkaa "porukkana". Esim siis vaikka kaikki miehen harrastuksen seurakaverit jos kutsutaan tiiminä, silloin voi jättää puolisot pois. Mutta toisaalta silloin pitäisi kyllä pistää kutsuta siitä harrastuksesta se koko porukka. Tuo kaveriporukoiden ongelma on kyllä paha. Todella helposti tulee juuri se noidankehä, että koska kutsuu tuon, pitää kutsua tuokin. Melkein siis isossa kaveriporukassa mielestäni rajaus kannattaa joko vetää todella tiukaksi, eli vain ihan ne kaikkein läheisimmät ystävät tai sitten suosiolla koko porukka. Tietty tilanteet vaihtelee todella paljon, mutta muutamantyyppisiä asioita kannattaa itseltään kysyä jos valitsee isommasta kaveriporukasta yksittäisiä ihmisiä, joita kutsuu: Olenko (olemmeko) tekemisissä tämän henkilön kanssa siten, että voisin kutsua pelkästään hänet ja viihtyisin hänen kanssaan? Harmittelenko kaveriporukan tapahtumissa, jos hän ei olekaan tällä kertaa päässyt paikalle? Ja tuohon aviopuolisoon liittyen: Onko tämä henkilö minulle niin tärkeä, että haluaisin tutustua myös hänen puolisoonsa? Onko tämä henkilö sellainen, joka on iloinen siitä, että olen yhdessä puolisoni kanssa ja haluaa juhlia avioliittoamme sekä tutustua puolisooni paremmin? Jos vastaukset on pitkälti EI:tä, kannattaa harkita, onko juuri häät sellainen juhla johon haluaa henkilön kutsua.

Vanha aihe, mutta kai tätä muutkin joskus pohtii. Jos hääpari ei itse halua puhua, kenties vanhemmat voivat pitää pienen puheen. Jos on teatraalisia taipumuksia, ehkä häävalssi voisi avata juhlan. En tiedä, miten sopiva on tilanteessa, jossa vihkimisestä on kulunut jo pidempi aika, mutta joissain tilanteissa voisi toimia sekin, että pari tekee näyttävän saapumisen sen jälkeen kun vieraat ovat jo paikalla. Onnittelu/maljojen kilistely yms tähän ja sitten voi siirtyä juhlan muuhun osaan.

Musta taas useat ihmiset ovat jopa kauniimpia ilman meikkiä. Vierastan myös sitä että esim käsitys "normaalista" ihosta on tasoa airbrushattu, täysin sileä ja mitäänsanomaton muovipinta. Mutta ehkä olen omituinen. Itse en arkena juuri meikkaa, juhlaan tai huvikseni satunnaisesti. Nuorempana meikkasinkin enemmän, nykyään tuntuu, että iho näyttää livenä paremmalta ilman meikkiä (ja pysyy myös kauniimpana kun sitä ei jatkuvasti rasiteta hervottomalla kemikaalikimaralla). Lisäksi olen varmaan vähän allergisoitunut osalle meikkiaineista ainakin, koska silmät vetistyvät todella helposti jos on pidempään ripsarit ja luomivärit silmissä. Se taas ei näytä hyvältä kun vesi vuotaa kirkaanpunaisista silmistä Valokuvien kohdalla tosin olen sitä mieltä, että usein siihen kannattaa harkita pientä puuterointia. Valokuvassa kuitenkin valotus, mahdolliset salamat yms. muodostavat vähän omanlaisensa jutun. Meillä töissä osa naisista meikkaa, osa ei. Kaikki näyttävät kuitenkin yhtä huolitelluilta. Meikkaavistakin suurin osa kyllä harrastaa vain pientä ehostusta. Mutta ehkä meillä voi olla IT-puolella se, että kovin voimakas ja radikaali meikkaus saattaa syödä uskottavuutta. Ei sekään toisaalta ole hyvä, kyllähän ihmisen pitää saada näyttää siltä kuin haluaa ilman, että siitä tehdään päätelmiä hänen ammatillisesta kyvykkyydestään.

Ei minusta ole huono idea käyttää ihan tavallista tulostuspaperia. Kyllä siitäkin voi saada siistin. Tosin tuollainen taitettu versio ei pysy kovin siistinä jos siinä on useampi sivu (etureuna ei pysy tasaisena kun sisälehdet tulevat ulommas kuin kansilehti). Pelkkä nitominen tai vaikka rei'itys + nauha voisi siinä mielessä olla näppärämpi a5 paloista. Yksi vaihtoehto tuohon lehtien määrän rajoittamiseen, voisi olla pistää lehtiä muutama kappale pöytään. Koristeluista riippuen tietysti, esimerkiksi tasaisin välein pöydän keskelle 2-3 per pöytä tai muutama kappale pöydän päähän. Lisäksi voi harkita sitä, että kaaso/bestman jakaa näitä vaikka onnittelujonossa/ovella/pöytäänohjauksessa jos on merkityt paikat. Pöytäänohjaus ehkä noista helpoin, sillä yleensä kai perheet istuu yhdessä. Näin voisi siinä samalla kun ohjaa Virtaset kohti omia paikkojaan, tökätä jollekulle lehden käteen. Itse karsastan aina näitä "näin monta kappaletta per vieras/perhe/joku muu, mikä" koska ne kuulostaa lähes aina todella tylyiltä ja mukasöpöt runotkaan ei yleensä auta asiaa, välillä jopa pahentavat. Lisäksi rajoitustekstit vetävät huomion siihen, että kaikille EI ole omaa lehteä (ja pistävät ihmiset ihmettelemään, miksi ei, onko haluttu säästää vai missä mättää), kun kannattaisi tavoitella sitä lähestymistapaa, että kas tässä ON teidän perheelle kiva lehti tutkailtavaksi. Tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi kyllä pääpointtina kuitenkin se, että positiivisen vaikutelman kautta kannattaa yrittää lähestyä asiaa.

Ai niin, toista ketjua lukiessa tuli vielä mieleen. Jos morsmaikkua on tarkoitus hakea töistä, tämähän toki pitää sopia pomon kanssa, mutta kannattaa samalla myös varmistaa, miten se vaikuttaa. Jos vaikka on puoli päivää pois töistä, antaako pomo tämän ilmaiseksi hyvää hyvyyttään, pitääkö morsiamen tehdä se takaisin myöhemmin (voi olla ikävä lisä hääkiireiselle morsiamelle jos täyttä viikkoa joutuu pidentämään vielä ekstratunneilla) vai otetaanko se palkasta. En tiedä, mikä näissä yleensä on käytäntö, mutta näitä asioita ei kannata olettaa eikä järjestää morsiamelle ikävää yllätystä polttareiden jälkeen.

Lapset oli jo aikaisemmin mainittukin, mutta huomioikaa myös lemmikit ja niiden hoitoon varautuminen. Samoin se, jos morsiamella on joku lääkitys, vähintään pitää pystyä ottamaan lääkkeet mukaan. Jotkut lääkkeet voi olla ehdoton nounou alkoholin kanssa, eli jotain muuta kuin dokausta jos epäilee että tällainen voi olla tilanne. Sulhaselta varmaan saa tähän selvitysapuja. Lisäksi itse olen sitä mieltä, että polttareiden etäisyys häistä tulee olla sen verran, että mahdolliset vauriot ehtii parantua. Eli siis jos on suunnitteilla pelkkä rauhallinen morsiussauna, voi huoletta järjestää lähempänä häitä tämän asian suhteen. Sen sijaan jos on kovin liikunnalliset/extremehenkiset polttarit tulossa, suosiolla kauemmas häistä. Paintballit, seinäkiipeilyt, tankotanssit, pallopelit, kamppailulajit yms voi aiheuttaa tosi helposti mustelmia (isoja, nimim. kokemusta on) ja harva varmaan haluaa olla kaikki kädet ja selkä siniruskeina häissään sekä kaikissa niissä kuvissa, mitä vuosiksi eteenpäin niistä jää. Voimakkaat kasvohoidot ja tällaisethan suositellaan muutenkin tekemään suosiolla viikkoa-paria ennen häitä (jos siis häihinsä sellaisella varautuu). Nämäkään siis eivät ole yleensä hyviä edellisillan polttareiden ohjelmia, en tosin tiedä järjestääkö kukaan enää nykyään sellaisia. Tietty morsiussaunallakin voi katkaista jalan, mutta ihan kaikkeen nyt ei pysty tietenkään varautumaan.

Kalliilla rahalla saa myös baarimikkopalveluja, ja välillä näihin kuuluu myös astiat mukaan. Vuokraaminen voi olla ihan fiksu veto. Taas oma mielipide: Jos tarjolla on melko perusdrinkkejä, joissa homman juju on 4cl viinaa, lasi täyteen mikseriä ja vähän jäitä + drinkkitikku, niin muovilasit palvelevat varmaan tällaisessa ihan hyvin, turha tehdä hommaa liian monimutkaiseksi. Kannattanee niissäkin kuitenkin valita sellaiset neutraalit ja läpinäkyvät lasit. Jos taas joukossa on drinkkejä, joissa käytetään paljon tuoreita yrttejä/hedelmiä tai jotka sheikataan vaahdoksi, tai mikä tahansa muu monimutkaisempi ja toisaalta näyttävämpi juttu, niin kannattaa niihin laseihinkin panostaa. Vähän sama juttu kuin ettei michelin-kokin valmistamaa täydellisä naudan sisäfilepihviä halua syödä pahvilautaselta muovivälineillä. Jäitä saa muuten ostaa useimmista pikaruokapaikoiosta omiin astioihin. Suosittelen, puhtaaseen kylmälaukkuun vaikka hakee. Isoilla määrillä nuo pussit voivat mennä hankaliksi. Pienemmällä porukalla ihan näppäriä nekin.

Kantsii muistaa, että lihallekin voi olla allerginen (onko kyse sitten lihan proteiineista vai lihan syömästä rehusta, molemmat kai on mahdollisia), kasvissyöjissä voi siis ihan hyvin olla joukossa niitä, joille terveydellisistä syistä liha ei ole käynyt ja ovat sen takia jättäneet sen pois ruokavaliostaan. (Myös pitkän vapaaehtoisen lihattomuuden jälkeen on epätodennäköistä, että liha enää fyysisesti kyseiselle ihmiselle sopisi.) Minusta häsissä vieraiden viihtyvyys on kuitenkin heti sen naimisiinpääsyn jälkeen tärkein homma, joten henkilökohtaisesti otan siis sen kannan, että hyvä emäntä/isäntä ottaa eettiset ja terveydelliset seikat huomioon, siten, että kaikki saavat mahansa täyteen ja viihtyvät. Enkä minä toisaalta halua lähteä sille linjalle, että vaadin lääkärintodistuksen eikä se minulle kuulukaan. Pakko se vain on luottaa siihen, että jos kaveri tai sukulainen sanoo ettei hän jotain ruoka-ainetta pysty syömään, niin niin se vaan sitten on. Itse voisin jopa jollain tasolla ottaa huomioon yksittäiset mieltymykset. Siis niin päin että jos joku ei vaikka kertakaikkiaan tykkää sipulista (vaikkei ole allerginen) ja meillä olisi sipulia sisältävä salaatti, voisin pyytää ottamaan siitä pienen annoksen tätä sipulinvihaajaa varten. Kyllä tietysti jossain menee raja minullakin, jos mäkkärin big mac on ainoa, joka kelpaa, niin niitä nyt sitten en rupea hankkimaan paikalle. Ehkä se on alueellinen tai suvun juttu tai joku, mutta meilläpäin on aina ollut emännälle (ja isännälle) kunnia-asia, että ruokarajoitteet otetaan huomioon. Perinteisissä ruokahäissä (ja monissa muissakin juhlissa) se ruokailu kuitenkin on se merkittävin vieraanvaraisuuden osoitus ja minusta olisi hassua kutsua juhliin sellaisia ihmisiä, joille en haluaisi tarjota parasta mahdollista vieraanvaraisuutta mitä vain kykenen. Miksi sitten edes kutsuisin heidät jos he eivät sen vertaa minulle merkkaa?

Glammie: Olisiko ihan huono idea panostaa myös vieraiden esittelyyn toisilleen? Joko jossain ohjelmalehtisessä tai sitten ihan erillisenä ohjelmanumerona. Sulhasen lapsuudenkaveri Eino ei vielä paljoa anna, mutta Sulhasen lapsuudenkaveri Eino, joka harrastaa motocrossia ja tykkää Kauniista ja Rohkeista saattaisi antaa ihmisille ideoita, mistä tuntemattomankin kanssa voisi aloittaa keskustelun.