Ninahi

Kiitos tiedoista! Mutta voi pieru, kun noista rokotteista löytyy sen tuhatkunta listaa. Mutta oletan, ettei HPV:tä sitten vaadita, kirjottakoot lääkärit jotain siihen. Pitäiskö vesirokosta käydä labrakokeet teettämässä, vai meneeköhän ilmoituksella? Hepatiitteja ei ehdi varmaan enää laittaa, niissähän on 6kk se viimeinen pistos. En ymmärrä näistä isoista rokotesarjoista, että pitääkö tehostaa. Toivottavasti YTHS ymmärtää, onhan sieltä vaihtoa jenkkeihin ja eiköhän vaihtareilta samat vaadita. Sanoppa muuta, Salmo. Meinasi aortta revetä, kun Visa Journeyssa kaikki ympäriltä sai NOA2:n ja tuntui, että meille ei osu arpa kohdalle mitenkään. Vaikka lopulta meni päivälleen 3kk, niin kyllä se pitkältä ajalta tuntui.

VisaJourneyssa paljon pöhistään tosta NVC:stä ja miten sinne pitää jonottaa puhelimessa tuntitolkulla. Ei kai sinne mikään pakko ole soittaa? Kai se hakemus etenee sieltä soittelemattakin? Vai? Pitää varata aika rokotuksiin, taitaa olla useempi tehoste laittamatta ja samalla kysyä noista influenssarokotuksista. En haluaisi turhaan ottaa. HPV:tä suositellaan alle 26-vuotiaille, mutta ei kai sitä voi vaatia? Ei taida meillä kuulua yleisesti rokotettaviin.

Meille pärähti tänään aamuviideltä NOA2. Johan tuossa meinasi usko loppua, kun kestikin tavallista pidempään.

Hups, voitin liput Save the Date-messuille, mutta voi kuona, miksi ne on isänpäivänä? Voisi sitä silti päiväreissun ehkä heittää. Tietäis vaan mistä tempaisis mukaan kolme kaveria.

Kultaiset tai hillityt hopeiset oli mielessä. Mekko tulee olemaan pitkä, mutta ainakin kuvissa voisi pilkistää. Valkoiset satiinikengät ei käyneet edes mielessä.

Ostamme toinen toisillemme. Molemmille kertyy yhtä paljon maksettavaa, kun molemmille sekä kihla- että vihkisormus. Tosin tällä hetkellä näyttää, että minun laskuni tulee olemaan isompi. Tuolla toisella kun on kallis maku.

Ei mauttomuuksia. Ei stripparia, ei olis ehkä mitään mieltä. Minua ei kiinnosta miesstrippari ja muuta seuruetta tuskin kiinnostaa naisstrippari. Ei mitään extreme-hullutusta. Haluan selvitä hengissä. Ei ympäri-ämpärikänniä kellekkään. En kyllä usko, että semmoisen vaaraa olisikaan. Tai ehkä sittenkin vain ytimekkäästi: ei polttareita.

Meidän oli tarkoitus säästää kutsuissa. Mutta sitten tuli tämä ketju. Näytin tuolle paremmalle puolikkaalle minted.com:in kortteja. Se meni kutakuinkin näin: "Lähetetään yksinkertaiset kutsuk-- Täällä on KULTAPAINATUSTA! KATO SE KIILTÄÄ!!" Voin nipistää sekä sormuksista, että mekosta, kunhan vaan saan kultapainettuja kutsukortteja. Kyllä kyllä.

Tavattiin internetissä 10 vuotta sitten, seurusteltu sama aika. Nyt kosinnan aikaan olemme 23 ja 25, vastavalmistunut toimintaterapeutti ja maisteria vaille valmis filosofian maisteri. Eli rahattomia opiskelijanretaleita, joilla ei tosiaankaan ole omakotitaloja, remontteja tai maailmanmatkoja ynnämuuta siveellistä elämää. Naimisiin viisumin pakottamana 2015, häät suunniteltu alustavasti 2016, mutta todennäköisesti muutto Yhdysvaltoihin vailla erikoispätevyyttä syö kaikki häärahat. Talouden rakastettavin jäsen on pöwwöinen suomenlapinkoira.

Onnea emms, jouluksi kotiin? Meillä starttaa 86. päivä, kuitenkin vielä alle sadassa mennään. Näyttäis, että monet syyskuussa hakenee menee nyt elokuun edelle ja Filippiineiltä hakeneet saa nopeutetun käsittelyn, joka hidastaa muiden hakua CSC:ssä. Toivotaan, että Texasin siirrot vauhdittais myös tuota TCS:sää, ettei tartteis salmon odotella tammikuulle asti!

Ajatuksissa kesähäät 2016, mutta tarkkoja suunnitelmia ei uskalla rakentaa, sillä elämäntilanne on tällä hetkellä myllerryksessä. Ennen häitä kun pitäisi muuttaa Yhdysvaltoihin ja sieltä käsin suunnitella. Tänään jouduin tosin jos estämään itseäni, kun meinasin ostaa morsiusneitojen mekot alesta. On ehkä liian aikaista ja tiedä jos lihovat tai laihtuvat kahdessa vuodessa tai eivät edes pidä mekoista tai jos vaikka värisuunnitelma muuttuu.

Yritin ottaa kuvaa sormessa. Oli niin hirveet sormet, että ei tullut julkaisukelposta. Ja tarkkaa kuvaa ei täällä pimeessä saa vaikka päällään seisois, ai että.

Minäkin menin ihan hämilleen, kun saatiin kihlajaislahjoja. Kun olin ihan 100% luullut, että lahjoja saa sitten kun mennään naimisiin. Monet voivotteli, että heidän lahjansa nyt on "tämmöinen ja tommoinen puutarhajyrsin", vaikka eihän me tosissaan edes osattu mitään korttia kummempaa odottaa. Vähän toisaalta odotin enemmän riemua ja iloa etenkin äidiltäni, joka on tunteellinen ja dramaattinen. Toisaalta pikkusiskolta pääsi itku, mikä on ehkä iloa aidoimmillaan niinkin herkältä ihmiseltä. Isosisko meinasi pakahtua kun sai "uuden siskon". Puoliskon perhehän ei sitten edes tiedä mitään koko hommasta, eivät ole meihin erityisen ihastuneita, eivätkä hienotunteisesti kommentoi suhteemme etenemistä suuntaan tai toiseen. Sydäntä lämmitti sitten isoisän romanttinen "Ootte sitten semmosia, no jos menee tappeluksi niin erotkaa ja ottakaa miehet itsellenne." Kiitos ukki, pidetäänpä mielessä! Mutta suurempi ele heiltä oli tulla koko kihlajaiskahveille, epäiltiin suvun kanssa, että eivät tule lainkaan. Ja mummi supisi varovasti ukilta salaa, että olkaa mimmosia ootte, kunhan ootte onnellisia, vaan se on tärkeää. Kiitos mummi.

Meillä minä mokasin. Totesin, että: "Huh huh, ei kai me mitään huomenlahjoja osteta toisillemme? Aika turhaa minusta." Kun vastaus oli pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pettynyt "...ai niinkun ei ollenkaan?", tulin toisiin aatoksiin. Täytynee ehkä sittenkin kehitellä jotain.

Me ollaan elokuun puolella saatu NOA1, internet arvailee, että ens viikolla saattaisi kuulua NOA2:sta. Itse en ole niin optimistinen. Tähän mennessä aikaa tuhrautunut siis osimoilleen 11 viikkoa. Eipä meillä sinänsä kiire ole, kun tää kakkospaketti tuottaa meille pieniä finanssiongelmia, kun J ei ole ehtinyt vielä saada linsessiä harjoittaa työtään, eikä täten ole kerryttänyt tuloja. Työllisyysnäkymät on kuitenkin hyvät ja meillä on co-sponsori. Olen tuossa pienessä mielessä pohtinut säästötilin varojen siirtämistä J:n tilille, mutta ei meidän säästöt taida siinä vaakakupissa paljon painaa. Vähän hirvittää tuo muuttoajatus, kun tietää, ettei vastaanottava suku ole minuun mitenkään suuresti ja palavasti rakastunut. Että jenkkilässä tukiverkostoon kuuluu sitten puoliso ja siinä kaikki. Ja vähän samanlaista järjestelypaniikkia täälläkin: polkupyörä pitää myydä ja auto myös, kaikki tavarat pitää läpikäydä, selvittää pankkiasioita ja verotusasioita ja huh huh! Ja mehän ollaan tapailtu vain lyhyitä jaksoja viimeisen kahden vuoden aikana molempien töiden ja opiskelujen sallimissa rajoissa. En kuitenkaan usko sen olevan ongelma, tärkeintähän on todistaa, että on tavattu kasvotusten.

En pettyisi, tosin toivoisin, että kasvisruoka olisi täyttävää. Tätähän mm. kasviscurry (oma lempiruokani, vaikka omnivoori olenkin) juurikin on ja ilahtuisin ihan penteleesti jos saisin sitä häissä. Toki olenkin itse nuorta polvea, ja voihan se olla, että varttuneempi juhlakansa odottaa saavansa lihaa "niinkuin on tapana" tai jostain muusta virttyneestä perinnesyystä. Tuskin kukaan siitä tulee kuitenkaan jupisemaan. Tarjotkaa teille mieluista ruokaa. Lyhyt vastaukseni on; kaikkia ei voi miellyttää, tehkää itsellenne mieluinen juhla.

En tiedä voiko tätä nyt kirjoitteluksi edes sanoa, mutta tietää kuitenkin. Eikä taida hirveästi välittää, hymyilee vaan kun sanon, että olen hääfoorumilla.

Ei piirun vertaa, eikä sananvaltaa tule olemaan omilla vanhemmillanikaan. Sen sijaan siskoja (molemmin puolin) tuskin saa hääsuunnitelusta pois päsmäröimästä. Apua arvostan toki, mutta en haluaisi, että juhlista tulee jonkun muun näköiset.

Vaikka emme tässä vaiheessa vielä sormuksia ostaneetkaan, niin täytyy ehdottomasti hehkuttaa Joensuun Kultanallea. Varttuneempi rouva oli todella ystävällinen ja asiantunteva ja ennen kaikkea asiallinen molemmilla kerroilla kun olen liikkeessä asioinut niin yksin kuin vaimokkeen kanssa. Samaa ei nimittäin voi sanoa puolestakaan niistä koruliikkeistä, joissa asioimme, etenkin asioidessamme yhdessä. Jos jonnekkin aion isot eurot kiikuttaa, niin eiköhän se J:n vihki käydä Kultanallesta hakemassa, sieltä löytyi useampi mieluisa malli ja asiakaspalvelu oli mielestäni näinkin kuohuttavaan ja merkittävään tapahtumaan asiaankuuluvaa. On naisparina mukavaa, että meidät huomioidaan pariskuntana, ei parina kaverina. Plussaa myös myyjän valiantista vaivannäöstä palvella osittain englanniksi, etten joutunut kaikkea tulkkaamaan. Sydäntä lämmitti sekin. Kauppakeskus Iso Myyn Kultajousessa puolestaan asiakaspalvelu oli niin kammottavaa, että sinne en vie pennin hyrrää, vaikka olisi kaikki maailman unelmasormuket siellä. Parempaa palvelua saa keskivertomäkkäristä.

Yritin rakentaa meille monta hienoa kosintahetkeä ja uhkailin välillä, että jos tässä joutuu vieläkin odottamaan, niin kosin kohta itse. Lopulta kosinta tuli sitten erittäin epäromanttisesti maanantaiaamuna ennen aamukahvia. Olin vasta herännyt ja siinä sängyssä venyttelin, kun toinen pölähtää siihen viereen ja silittää tukkaa sormus omassa sormessa. En aluksi edes huomannut ja kun huomasin kysyin vaan, että mikä se tuo on. Sitten se ei älynnyt edes sanoa mitään, ei "mennäänkö naimisiin" tai "ollaan oltu yhdessä tosi kauan" tai edes "olet tosi rakas". Piti sitten siinä vielä kaivaa, että aiotko edes kysyä. Kysyi se sitten ja vastasin kyllä, eihän sillä kosinnalla niin väliä. Että ei ihan tajunnanräjäyttävää meillä. Hienoja suunnitelmia oli kuulemma kuitenkin ollut. Mentiin revontulia katsomaan kun niitä näkyi, mutta silloin sormus unohtui kotiin. Olen muuttamassa hänen kanssaan Yhdysvaltoihin, joten toinen ajatus oli ollut ostaa uusin muumimuki (Seikkalu Muutto) ja piilottaa sormus sinne. Oli niin kauniin pienen puheenkin siihen suunnitellut. No sattuuhan näitä.

Nyt Italian kokeneena voin suositella Firenzeä. Ei ollut mitään ongelmaa sen enempää hotellien kuin muidenkaan palveluiden osalta. Opastetun Toscanan reissun opaskin viittasi meihin pariskuntana automaattisesti, mikä tuntui mukavan luontevalta. Yövyimme San Gallo Palace -hotellissa, jonka henkilökunta oli kielitaitoista ja erittäin ystävällistä. Firenzessä ei juurikaan Italialaisia näe, mutta kaupunki on erittäin helposti käveltävissä. Kaksi kokonaista päivää ei kuitenkaan riittänyt kaiken näkemiseen ja emme olleet tietoisia, että Italiassa monet nähtävyydet ja museot ovat kiinni maanantaisin.