Ninahi

Onnittelut kaikille, joilla prosessi etenee. Tsemppiä myös haastatteluun, joka tosin taitaa tällaisesta matalan petosriskin maasta tuleville silkka muodollisuus. Noista lennoista muuten-- ei kai siitä tule hankaluuksia jos tulee maahan viisumilla, mutta kourassa onkin menopaluu? Katsovatko paljonkin kieroon? Olen myös miettinyt tuota omaisuuden roudaamista. Huonekalut ja sellaiset myyn tai survon jonnekkin sukulaisten nurkkiin odottamaan paluumuuttoa (meidän long term plan kun on muuttaa Suomeen asumaan), mutta mites sitä saadaan vaatteet ja tärkeät esineet matkaan. Rahti taitaa olla aika kallista lystiä? Pitää katsoa paljon ylimääräisistä matkatavaroista saa pulittaa, ja saako niitä edes olla jos matkustan koiran kanssa. Onneksi nää tulee mieleen ennenkuin asia tulee liiankin ajankohtaiseksi. Ehtii vähän sulatella, että kamat pitää myydä tai lahjoittaa tai survoa säilytykseen.

Ei ole mitään kauniimpaa kuin Hakanpään Trumpettisävelmä. Kirkon oppaana sitä aina tuli vakoiltua hääparien marssit ja kyllä tuo aina sykähdyttää kun se kaikuu kirkossa. Meille kun ei kirkkoa tule, niin täytyy etsiä jotain muuta.

Sattuma vei meidät samalla nettipalstalle aatamin aikaan 2004. Parin kuukauden jutustelun tuloksena huomattiin omituinen tunne, päivät tuntui tyhjiltä jos ei ehditty toisiamme nähdä ja se aika kun ei toisillemme juteltu, niin ainakin ajateltiin. Ihan siis selkeä IKÄVÄ oli toista. Taisi siitä vielä aikaa kulua pari kuukautta lisää, ennenkun sohittiin "mä tykkään susta tykkääksä musta" kepillä jäätä varovaisesti. Oltiin vielä teinejä silloin, voi että. Naamatusten tavattiin ensimäisen kerran vasta vuonna 2010, kun molemmilla oli ikää ja valuuttaa matkustaa maapallon toiselle puolelle. Kellekkään ei ääneen kerrottu, että ollaan enemmänkin kuin ystäviä. Eikä tarvinnutkaan, kun paistoihan se läpi. Oltiin kai aika huonoja näyttelemään, kun sisko kysyi sitten suoraan heti visiitin jälkeen, että seukkaillaankos me tosissaan. Ensi vuonna alkaakin sitten urakka, kun edessä siintää viisumihakemukset ja muutto Yhdysvaltoihin.

Kiitos kiitos! Noista todisteista tulikin mieleen toinen kysymys. Lähetittekö esimerkiksi valokuvat ihan konkreettisina paperikuvina, vai printattuna kuvakollaasina? Palauduin juuri jenkeistä, varmisteltiin selustaa ja otettiin kuvia leveästi hymyilevän perheen kanssa, hih. Kuulemma olisi hyvä lähettää kuvia, joissa perhe ja ystävät vaikuttavat hyväksyviltä (vähän pölhöä, enhän minä ole niitä perheenjäseniä tai ystäviä viemässä alttarille). Mietin, että pitääkö tilata kuvia tuplana. Toisekseen, mites ne timestampit? Nykykamerat eivät niitä kuviin automaattisesti laita, ja kun manuaalisesti niitä laitoin niin huomasin kameran olleen koko reissun Suomen ajassa, eli aikaleimoista löytyy mielenkiintoisia "aamuyöllä" otettuja keskipäiväkuvia... Montakohan kuvaa on sopiva määrä? Ettei tule liikaa, muttei liian vähää. Jotenkin tuntuu, ettei mitään voi jättää intuition varaan. Eivät hirveästi harrasta omilla aivoilla ajattelemista noissa byrokratian kehdoissa.

Meilläkin tämä on tapetilla. Vaimoke tahtoo minun suomalaisen sukunimeni ja minä hänen taiwanilaisen sukunimensä. Ollaan vitsailtu, että vaihdetaan päittäin. Minä haluaisin omasta sukunimestäni eroon, suhteet isänpuoleiseen sukuun ovat viileät eikä mitään motivaatioita pitää sukunimeä. Sitäpaitsi Hirvonen on ruma sukunimi verrattuna soinnikkaasti yksitavuiseen Huang. Vaimoke tosin argumentoi, että valitettavasti molempien työnhaku hankaloituu, jos sukunimenä on Huang, asuimmepa sitten Yhdysvalloissa tai Suomessa. Meillä on kansainväliset etunimet, joten minun suomalaisuuteni pyyhkiytyisi oletettuun aasialaisuuteen. Yhdistelmänimeä ollaan pohdittu, mutta Hirvonen-Huang se vasta ruma onkin. Kuinkahan kaukaa sukuhistoriasta sen sukunimen saisi hakea?

Pitkällisen harkinnan päätteeksi päätin tulla tänne "omalla nimellä" kuikuilemaan. Hirvittää ihan törkeästi koko paperisota. Me ollaan naispari, parempi puoliskoni asuu Kaliforniassa. Olemme olleet yhdessä nyt 9 vuotta ja minun opintoni vihdoinkin sillä tolalla, että ensi vuonna pitäisi aloittaa viisumiruljanssi. Toisaalta kutkuttaisi ajatus aloittaa vaikka heti, mutta olisi turvallisempi olo lähteä jos olisi maisterinpaperit kourassa ja edes jotain toivoa työllistyä "hienoja papereita" heiluttelemalla. Missä vaiheessa kannattaa alkaa keräillä lippulappusia ja virallisia papereita? Eli kuinka tuoreita mm. syntymätodistusten yms täytyy olla? Täytyy varmaan kotiin palauduttua hankkia joku binderi johon alkaa keräillä sitä paperisilppua. Ai niin, luin tuolta VisaJourneysta, että kaikkien käännösten ei tarvitse olla "virallisia" eli ammattilaisen tekemiä. Minulla on käytännössä katsoen kääntäjän paperit viittä vaille käpälissä, eli voinko itse kääntää? Vai tarvitaanko auktorisoitu kääntäjä? Minkä verran edes joutuu käännättämään, aika paljonhan taitaa saada suoraan englanniksi kun tajuaa pyytää?