athella

Nyt tuli mieleen, että itsehän tosiaan pidin ne rillit päässä aamusta iltaan, seremoniassa ja kaikkialla. Ohessa kuva, että miltä näytin hääpäivänä. Missään vaiheessa en kokenut, että rilleistä olisi ollut haittaa enkä ainakaan omasta mielestäni näytä yhtään sihteeriltä. Edit. Huh, tulipa isona. Laitetaan spoileriin.

Meillä oli nyt menneenä viikonloppuna häät (vajaat 70) Ravintola Nallikarissa enkä voi kuin kehua. Järjestelyvaiheessa kaikki kävi, mitä vaan keksittiin pyytää. Saatiin mm takahuone omaan käyttöön. Valittiin valmis menu, pienellä muutoksella. Otettiin siis toinen lämmimruoka mukaan. Kaikki ruoka oli gluteenitonta ja laktoositonta, jopa ceasarsalaatin krutongit olivat gluteenittomia! Ja se kakku... Mun toive oli tasoa mansikkaa ja suklaata. Tällä yksinkertaisella toiveella saatiin ihan mieletön ja todella herkullinen kakku. Maisemathan tuolla on itsestään jo huikeat, ja vieraat kehuivatkin niitä kovasti. Huono puolihan tuossa on se, että kahvila oli normaalisti auki muille, mutta eipä niitä muita pahemmin edes huomannut. Jos piti käydä takahuoneessa tai tiskillä, niin silloin saattoi törmätä muihin, mutta hyvin pysyivät poissa meille varatuista tiloista. Suosittelen kyllä todella lämpimästi Nallikaria juhlapaikaksi, toimi tosi hyvi. Edit. Lisätään vielä se, että meillä oli myös vihkiminen juhlapaikalla. Eli ihan kaikki onnistui tuolla.

Meillä ois h-hetki nyt ihan käsillä. Eli lauantaina tahdotaan. Jännittää!

Kävin tänään ostamassa korvakorut. Tarvitsen vielä punaista satiininauhaa vyöksi ja mun kokonaisuus on valmis. Mitä tästä vielä puuttuu on vihkijä (voi varata joulukuun alusta) sekä miehen puku. Pitää myös sopia puhelinpalaveri juhlapaikan kanssa, että saadaan sovittua viimeiset ykstiyiskohdat. Alkaa oikeasti jännittää, enää vähän alle kaksi kuukautta häihin.

Esteettömyystodistus tuli eilen postissa. Avioliitolle ei ole esteitä. Täähän alkaa käymään jännäksi, alle kole kuukautta h-hetkeen ja musta tuntuu, että en ole tehnyt vielä mitään. Toisaalta, kutsut on laitettu, paikka on varattu, puku löytyy, korut löytyy, kampaus + meikki on varattu... Juhlapaikan kanssa pidetään jossain kohtaa palaveri, jolloin lyödään ruoat yms lukkoon. Mieheltä ja lapsilta puuttuu vielä puvut sekä vihkijä on varaamatta. Hissukseen, hissukseen.

Oon ihan samaa mieltä! Kyllä silmälasit sopivat myös morsiamellekin, mutta niitä ei vaan haluta käyttää. Googlen kuvahaulla löytyy onneksi kuvia ja kaikki ovat upeita. Esimerkiksi täältä ja täältä löytyy hienoa häälookeja rilleillä varustettuna.

Mulla on aika lailla sellainen mekko, kuin halusinkin. Fiftarityylinen kellohame, puoleen sääreen. En halunnut missään nimessä valkoista, tämä mun mekko onkin hopean värinen. Aluksi olin ajatellut tuota tyyliä, mutta pitsimekkoa, oma mekko on satiinia. En kierrellyt yhtään morsiuspukuliikkeitä vaan löysin omani verkkokaupasta ja vieläpä poistuvana tuotteena, eli halvalla lähti. Ideoita olin etsinyt Googlen kuvahaulla sekä Pinterestistä. Vähän kyllä harmittaa, ettei tullut kierreltyä, mutta lähinnä siitä näkökulmasta, että se jäi tekemättä. En usko, että olisin löytänyt parempaa mekkoa, jos olisin käynyt vaikka kymmenessä liikkeessä sovittamassa pukuja.

Kutsut viety postiin. Ekat vieraat saavat kutsunsa huomenna, viimeiset ensi viikon puolella (ulkomaille menevät kutsut). Apua. Tämä tosiaan tapahtuu!

Meillä on alle 4kk häihin! Kutsut lähtevät lokakuun alussa, niistä puuttuu enää tekstit. Vielä pitäisi varata vihkijä, kampaus+meikkaus sekä hoitaa esteettömyys. Miehen vaatteet on myös mysteeri, mutta ne kuulemma ehtii. Alkaa olla hissukseen sellainen olo, että "This is happening!"

Oon omiin muistiinpanoihin kirjoittanut puvun hinnaksi noin 168e, mutta ei ole hajuakaan mitä tuo sisältää. Ostin mekon pari vuotta sitten Vivien of Hollowaylta, kun täydellinen oli poistumassa valikoimasta. Hintaa oli 55£, eli silloisen kurssin mukaan noin 70e. Alushame maksoi 59£. Bolero löytyy, mutta en muista sen hintaa. Ehkä olen laskenut sen tuohon 168e mukaan, ehkä en.. Jos tuohon lasketaan mukaan vielä alusvaatteet ja vyö, niin kokonaisuus tulee maksamaan noin 250e.

^ Olen ollut yksissä häissä siellä. Tosi kiva, tilava ja avara paikka. Hyvä valinta!

Tasan puoli vuotta meidän häihin. Apua?

Täytyy vastata tänne uudestaan. Minähän siis ostin hetken mielijohteesta upean puvun itselleni nettikaupan poistomyynnistä. Tuo ei silloin mahtunut päälle, vaikka mittailin pitkään ja totesin just tuon kokoisen olevan sopiva. Nyt olen tammikuusta asti treenannut ja välillä kokeillut pukua päälle. Tänään aamulla ekaa kertaa vetoketju meni ylös asti kiinni. Tuli just se "ah, tää on täydellinen!" olo. Mun tekisi mieli vain tanssahdella ympäriinsä se mekko päällä, niin ihana se on. Tiesin jo pukua ostaessa, että tämä on The Puku ja nyt sain viimein siihen varmistuksen.

^ Meillä oli myös paikka alustavasti varattuna, ennen kuin oltiin nähty sitä edes. Pitäisi askarrella kutsut jossain välissä. Mietittiin miehen kanssa, että marraskuun loppuun mennessä halutaan tietää vieraat, eli kutsut pitää laittaa syyskuussa matkaan. Tekstit olen kirjoittanut, mutta ne pitää tulostaa ja leikata. Sen jälkeen hirveästi näpräämistä kuitusilkin kanssa. Vaikka meidän kutsut ovat aika simppelit ulkoasultaa, niin kyllä silti vähän korpeaa kun esikoinen tuhosi sen prototyypin. Ensin piirsi siihen, sitten repi koristelut irti. Pitää keksiä hyvä jemma kutsuille, kunhan saadaan ne valmiiksi.

Oon tykästynyt Kalevalan Pore-sarjaan. Pitkään arvoin tämän ja Naisen ääni-sarjan välillä, mutta Pore vei lopulta voiton. Mulla on jo kaulakoru vuorikristallilla hankittuna ja vielä pitää hankkia samaa sarjaa olevat korvikset. Ongelma on vaan se, että multa löytyy noita korviksia aikas paljon, joten noiden korujen lisäksi pitää vielä jotain hankkia. Mulla on siis oikeassa korvassa kolme korua alhaalla ja vasemmassa kolme alhaalla, yksi rustossa ja industrial-lävistys rustossa. Vasen korva näyttää siis tältä: Uusi lävistyskoru pitää saada tuohon industriaaliin sekä joko napit tai sirot renkaat tuohon kakkospaikalle.

Vihki maksoi muistaakseni 1269e. Puoliksi maksettiin, niin sain mieluisan. Sandbergin Kuunsilta I-mallistosta.

Katsotaas... ...morsian ja sulhanen - kyllä ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) - ei, mekko on puolipitkä ja hopeinen, alushame ja bolero ovat punaiset, kengät ovat punaisenkirjavat ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. - todennäköisesti joo ...vihkiminen kirkossa lauantaina - eipäs, vaan siviilivihkiminen paikan päällä, isä saattaa ...hääjuhla sen jälkeen - kyllä ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit - kyllä ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu - kyllä ...häävalssi/häätanssi -kyllä ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa - no juu, ohjelmaa tulee, mutta eiköhän se suunnitella yhdessä ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta - kyllä ja ei, en kaipaa sinne mitään kaasojen ja bestmanien sotkuja Aika perinteiset siis.

Jatkan yksinpuhelua, mutta enköhän ole rillipäänä häissä. Mieskin sanoi, että hän on mua katsellut jo niin monta vuotta rillipäänä, ettei osaa edes kuvitella mua ilman. Ja on siinä vähän sekin, ettei piilareilla saa korjattua mun näköä kunnolla (eri määrät miinuksia plus pientä hajataittoa molemmissa silmissä). Plus musta ei ole myöskään järkeä hankkia toisia laseja vain häitä varten. Toisaalta taas, en tiedä jaksaako mua oikeasti kiinnostaa mitä vieraat ajattelee siitä, että mulla on lasit päässä. Elikkäs,rillit on ja pysyy, ja kannan niitä ylpeänä myös häissä.

Minä en oikeastikaan tiedä, että kummin päin. Olen käyttänyt rillejä lähes puolet elämästäni, joten tuntuu oudolta olla ilman niitä. Olen joskus käyttänyt kertakäyttöisiä piilareita (kuukausipiilarit ei sopineet yhtään, vaan jo tunnin käytön jälkeen tuntui siltä, kuin mun oikea silmä olisi ollut tulessa), tyyliin festareilla ja silloin tällöin. Nyt en ole varmaan viiteen vuoteen (ainakaan) käyttänyt piilareita missään. Kyllä ne kertakäyttöisetkin linssit kuivattaa mun silmiä, vaikkei niin pahasti kuin kuukausilinssit. Miinuksia mulla ei ole paljoa, oisko -1,75 ja -1,5 plus molemmissa pieni hajataiton korjaus. Sinällään ei olisi mahdottomuus olla ilman rillejä, mutta en halua joutua siristelemään, että kukas siellä nyt on äänessä. Oisko siis kovin pöhkö ajatus, olla vihkimisen ja "virallisten" valokuvauksien ajan ilman rillejä? Nooh, pitää miettiä. En nyt tiedä toisaalta, olisiko se niin tyhmää myöskään käyttää niitä silmälaseja. Kyllähän mulla on rillit olleet päässä kaikissa muissakin häissä, missä oon ollut vieraana. Nooh, pitää miettiä.

En muuten tiedä, että ammunko itseäni nilkkaan, mutta delegoin poistumismusan miehen päätettäväksi. En keksi mitään, mikä tuohon sopisi. Katsotaan, mitä mies keksii.

Kihlassa on ihan perinteinen, eli miehen nimi ja päiväys. Vihkiin haluaisin kaiverruksen "To infinity and beyond - [insert tähän miehen nimi] 21012017." En vaan yhtään tiedä, miten tuo mahtuu sinne, niin paljon tekstiä ja sormuksessa on kuitenkin 9 timanttia istutettuna. Sormus on tosin 4mm leveä, eli saattaisi mahtua kahteen riviin. Ainakin sormusta ostettaessa myyjä jotain saneli, että käsinkaiverrettuva voisi kaksi riviä olla mahdollinen. Onkohan kenelläkään muulla suunnilleen tuon levyisessä sormuksessa kaiverrusta kahdessa rivissä? Saako siitä mitään selvää vai onko se vain pientä piiperrystä? Toki pitää kysyä tarkemmin kun tuo viedään kaiverrettavaksi (ja pienennettäväksi).

Meidän hääpaikaksi valikoitui lopulta ravintola Nallikari (muita vaihtoehtoja olivat Oulunsalon Peuhu, Turusen Saha ja Korvenkylän nuorisoseura) ja tähän mennessä kaikki on heille sopinut, mitä ollaan ehdotettu. Edelleen haaveilen siitä ulkovihkimisestä, mutta yritän sopeuttaa päätäni siihen, että sisällä meidät vihitään. Tammikuun pakkaset ja siihen päälle mereltä puhaltava viima, joo ehkä ei sitten kuitenkaan. Tietty jos ei ole kovin kylmä, lunta ei tule vaakatasossa eikä viima ole kovin pureva, niin mietitään uusiksi. Vaan kyllähän mua hirvittää. Nyt kun paikka on päätetty ja vahvistettu, kaikki tuntuu niin kovin todelliselta.

Meillä on enää alle vuosi häihin. Ihastelin tänään taas mun tulevaa vihkisormusta ja voi että, en malta odottaa, että saan sen käyttööni. Päästään kuukauden päästä katsomaan meidän hääpaikkaa, asutaan siis eri paikkakunnalla kuin missä häitä tullaan viettämään. Mehän varattiin ravintola Nallikari Oulusta ilman, että ollaan kumpikaan siellä käyty. Mun porukat sen sijaan kehuivat, että on kiva paikka ja hyvä ruoka. Periaatteessa on selvä homma, mutta pitäähän tuo nyt silti vielä omin silmin nähdä.

Minä olin aikaisemmin aina halunnut kirkkohäät, vaikken koskaan ole uskonut niin kuin kirkko opettaa. Esimerkiksi mun mielestä ajatus yhdestä oikeasta jumalasta tuntui jo lapsena oudolta ja muista rippileirillä kuuluttaneeni että uskon sielunvaellukseen. Kun olin opiskellut pari vuotta teologiaa, tein lopullisen päätöksen kirkosta eroamiseksi. Mun perhe ei oo mitenkään uskonnollinen, mutta jostain syystä se oli äidille kova paikka. Isä taas kuittasi, asian sanoilla "erosit kikosta, miksi? Jaa, no mitäpä muuta kuuluu?" Tuon kirkosta eroamisen jälkeen ajattelin, että no ehkä saan sen kirkollisen siunauksen. Mies kuului kirkkoon vielä kun alettiin seurustella. Hän tosin puhui koko ajan, että pitäisi erota ja niin edelleen. Lopulta sitten sain hänet täyttämään sen eroamisilmoituksen. Tuolloin tavallaan koin vähän pettymystä kun ei nyt tule sitä siunaustakaan. Toisaalta, tässä kun ollaan molemmat oltu jo useampi vuosi poissa kirkollisveron piiristä, niin ei tuo tunnu enää miltään. Kirkko ei ole meidän juttu, mies on ateisti ja minä jotain siellä animistin ja agnostikon väliltä, joten se siunaus olisi muutenkin ollut meille ihan vain perinteen vaalimista. Kyllä mua vähän harmittaa, että se siviilivihkiminen on niin lyhyt ja koruton. Toki siitä saa paremmin oman näköisen seremonian, mutta on siinä oma hommansa etsiä niitä sopivia tekstejä.

Meillä on talvihäät, vihkiminen juhlapaikalla ja vieläpä sään salliessa ulkona, joten on vähän mietinnässä, että miten musiikki ylipäätänsä onnistuu. Kännykästä päälle, jos ei muuten. Joka tapauksessa mulla on jo pitkään ollut haaveissa alkumusiikiksi Richard Straussin Also Sprach Zarathustra Auringonnousu-musiikki. Sopivan eeppinen ja lyhyt meikäläisen makuun. Ei ole mitään hajua, että mikä olisi sitten poistuttaessa. Mulla on joku fiksaatio Harry Potterin tunnusmusiikkiin, mutta siinä on jotain, mistä en ihan saa kiinni, että miksi se ei sitten kuitenkaan käy. Olisi kiva, mutta sitten kuitenkaan ei. Mietin myös Once Upon A Timen tunnusmusiikkia, mutta miehen mukaan siinä on semmoista pahaenteisyyttä, joten mietimme edelleen.