athella

Mies on sanonut minulle jo ajat sitten, ettei kosi minua sormuksella. Reppana pelkää, etten pidä siitä millaisen sormuksen hän ostaisi. Kieltämättä voisin haluta jotain erikoisempaa kuin valkokultainen perusrinkula, mutta toisaalta taas sisäinen romantikkoni laulaisi hallelujaa sormus-kosinnasta.

Laskeskelin, että olen ollut häissä 5 kertaa mitä muistan. Teininä silloisen poikakaverin siskon häissä. Vähän päälle parikymppisenä silloisen poikakaverin siskon häissä (toim. huom. eri poikakavereista kyse). Kahdesti serkkujen häissä ja siskoni häissä. Tulipa hankalasti selitettyä.

Nykyisen miehen kanssa ei olla kihloissa (vielä). Olen ollut kihloissa aiemmin, samoin hänkin. Eli sitten kun joskus hamaassa tulevaisuudessa mennään kihloihin, se on molemmille toinen kerta. Omat kihlani olivat myös tällaiset teinikihlat, joita ei varmaan pitäisi edes laskea. Ensimmäinen parisuhde (se sentään oli ihan kunnon parisuhde, oltiin yhdessä useampi vuosi) ja oltiin mukamas niiiiiiiin rakastuneita, tasoa , mutta kuitenkin aivan väärän miehen kanssa. Siinä reilun kolmen vuoden aikana seurasin kuinka hiljalleen kasvettiin ihan eri suuntiin. Että niin. Jälkikäteen on hyvä sanoa, että ei me oikeasti oltu kihloissa ja nönnönnöö, mutta niin mulla oli sormessa sormus.

Tämä olisi voinut olla suoraan minun näppäimistöltä. Olen varmaan ihan pienestä tytöstä asti haaveillut niistä täydellisistä häistä ihanan miehen kanssa. Mies on vaihtunut pari kertaa vuosien varrella, samoin ajatus siitä, että millaiset ne täydelliset häät oikein ovat. Nyt rinnalla on ollut liki neljä vuotta ihana mies ja idea häistäkin alkaa muodostua. Kosintaa ei ole kuulunut, toivottavasti kuuluu vielä tämän vuoden puolella. Haluan saada kaikki suunnitelmat toteutukseen hiljalleen. Ja kun sanon "kaikki suunnitelmat", niin myös tarkoitan sitä. Tiedän tarkalleen millaisen puvun haluan, millaisen kakun, kutsuista on idea... Saisi se mies kyllä jo pikku hiljaa kosia. Häitä ei kuitenkaan vietetä aikaisemmin kuin joskus 2016-2017, joten mitä sitä kosintaakaan enää panttaamaan.

Olen pelotellut miestä, että haluan suurieleisen kosinnan. Kukkia ja ilotulituksia ja aivan kaikkea, mikä on vedetty yli. Oikeasti haluan, että mies näkee vähän vaivaa sen kosinnan eteen. Esimerkiksi yllätyksenä järjestetty kynttiläillallinen kotona on riittävä. Se mitä en halua on, että mies röhkäisee kämpän toisesta päästä, että "voidaan me nyt mennä kihloihin, kun kerta haluat!" tai muuta vastaavaa. Toki olisi kiva, jos mies kosisi sormuksen kera, mutta hän on todennut suoraan, ettei uskalla ostaa minulle sormusta. Lyhyesti: Vähän romantiikkaa mukaan, niin hyvää tulee.

Minä ottaisin oikein mielelläni tuollaisen julkisen, viimeisen päälle suunnitellun kosinnan. Kukkia ja ilotulitus. Tiedän, ettei se sitten kuitenkaan ole miehen tyylistä, joten pitää ottaa sen mitä (sitten joskus) saa. Sitä olen ihan suoraan miehelle sanonut, että toivottavasti hän näkisi edes vähän vaivaa sen kosinnan eteen. Tyyliin kynttiläillallinen kotona. Sellainen bokserit jalassa sivulauseessa röyhtäisty kosinta ei oikein ole minun mieleeni.