Hirilore

Meidän häitä vietettiin tammikuun 2015 alussa Ravintola Uunisaaressa, ja kaikki meni tosi hyvin! Ruoka sai kehuja, henkilökunta oli tosi ystävällistä ja paikka sopi meidän juhliin kuin unelma.

Tuli mieleen vielä se, että ainakin meillä vaadittiin kirkkovihkimiseen myös sulhaselta todistus, että kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon.

Ei vielä, mutta me ollaan menossa Curacaolle maaliskuun lopulla 11 yöksi Avila-nimiseen hotelliin.

Mulla iski se jännitys n. 15 tuntia ennen vihkimistä En meinannut hääpäivää edeltävänä yönä saada nukutuksi kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Kaikki meni kuitenkin loppuviimeiksi onneksi tosi hyvin

Mä otin yhdysnimen, eli käytän sekä miehen että omaa sukunimeäni. Mulla on aina ollut muutenkin pitkä nimi (pitkä kutsumanimi ja sukunimi), joten siihen yksi tavu lisää ei hetkauttanut. Lisäksi olin aikoinaan päättänyt, että jos tulevalla puolisolla on ulkomaalainen sukunimi joka ei ole metrin mittainen, otan yhdysnimen. Mies toivoi että ottaisin hänen nimensä, mutta tiesi että päätös oli loppuviimeiksi minun.

Mä sain tosi vuolaan positiivisia kommentteja niin puvusta, kuin kampauksesta, meikistä ja jopa asusteista. Onneksi siinä mielentilassa onnistuin ottamaan ne vastaan liikoja punastelematta

Mä sain mieheltä Sonyn langattomat kuulokkeet (kun olin monesti valittanut siitä kuinka kaikista kuulokkeista hajoaa ensiksi se "lanka"osuus ) ja itse annoin miehelle uudet kalvosinnapit.

Meillä oli juuri uuden vuoden jälkeen pidetyissä häissä virtenä En etsi valtaa loistoa (niillä vanhoilla sanoilla) ja lisäksi siskoni lauloi brittiläisen joululaulun In the Bleak Midwinter, joka on miehen suosikki.

Meillä oli sisääntulossa Charpentierin Te Deumin alkusoitto (joka myös Euroviisujen tunnarina tunnetaan) ja kanttori oli sovittanut meille pianonuoteista poistumismarssiksi Howard Shoren Return of the Kingin. Mulla meinasi loppua usko, kun kanttorin kiinnisaaminen oli niin hankalaa, mutta loppujen lopuksi hän soitti aivan upeasti kaiken.

Meillä oli hääkarkkeina fudgea joka tilattiin Fudgelovelta (http://fudgelove.f), pakattiin paperipusseihin ja suljettiin meidän nimien etukirjaimilla koristellulla tarralla.

Hääpäivänä mä olin 30-vuotias ja mies 31 vuotta vanha. Mä täytän 31 vielä tämän kuukauden aikana. Yhdessä ollaan oltu reilut 12 vuotta, ja yhdessä ollaan asuttu nyt reilut 4 vuotta.

Kannattaa varmistaa maistraatista, että heillä on tosiaan se siviilisääty siellä oikein (eikä esim. merkitty "tuntemattomaksi" kuten meillä). Jos toi on hoidossa, niin kannattaa kysyä vihkimisen hoitavasta seurakunnasta mitä kaikkea he tarttee siihen kirkolliseen vihkimiseen. Meidät vihittiin Helsingissä, ja mun kotiseurakunnalle riitti miehen kotiseurakunnan kirkkoherran kirjoittama todistus jossa luki minä päivänä mies on kastettu ja koska konfirmoitu (mies on tosin anglikaani, joten käytännön eroja on varmasti eri kirkkokuntien välillä). ETA: Tuli mieleeni, että voi ehkä kysyä josko miehen perheellä olisi jemmassa hänen vanhaa kastetodistustaan ja kysyä sitten seurakunnalta auttaisiko se asiaa.

Meillä kutsuttiin kaksikielisesti, joten kortin oikealla sisäsivulla luki näin suomeksi: Olette sydämmellisesti tervetullut todistamaan kun Hirilore & sulho vihitään avioliittoon Helsingin Kallion kirkossa 3.1.2015 klo. xx. Vihkimistä seuraa hääjuhla ravintola XX:ssä. VP 16.11.2014 mennessö osoitteessa (hääsivun www-osoite) tai rsvp@hääsivu. Lisätietoja löytyy hääsivustoltamme (hääsivun osoite). Kutsun vasemmalla sisäsivulla luki näin: You are invited to bear witness to the marriage of Hirilore & Groom at Kallion kirkko, Helsinki, Finland on January 3rd 2015 at xx p.m. Following the ceremony, please join us in celebration at Ravintola XX. R.S.V.P. by November 16th 2014 at (hääsivuston osoite) or rsvp@hääsivu. For more information, please visit hääsivusto.

Me mentiin kihloihin 19.10.2013, ja naimisiin nyt heti tammikuun alussa, joten ehdittiin olemaan kihloissa vuosi ja reilut 2 kk. Mies kosi 11. vuosipäivänä, joten oltiin ehditty olemaan yhdessä vähän reilut 12 vuotta hääpäivänä.

Mun kaaso on joskus tehnyt töitä mun kanssa osa-aikaisesti, ja olemme kutsumassa myös yhden mun läheisemmän työkaverin puolisoineen. Lisäksi mies on tutustunut moniin kavereihinsa töissä (bestmanistä alkaen), joten meidän häihin tulee myös töistä tuttuja kasvoja.

Mulle ainoa ehdoton EI on "Ei nolausta". Mä pelkään myös korkeita ja ahtaita paikkoja, joten toivoin ettei näitäkään olisi itsellä. Lisäksi kaasot tietävät mitä mieltä olen strippareista ja muista vastaavista (hello myötähäpeä). Bestmanille sanoin, ettei sulhasta kannata pistää täyskontaktiurheilemaan (terveydentila ei salli), eikä sulhasta saa hylätä minnekkään ilman puhelinta, rahaa tai asiakirjoja. Muuten annoin vapaat kädet.

Hän, koska: - hänellä on niin kauniit silmät, että edelleenkin voisin hukkua niihin - hänellä on lehmän tai pyhimyksen hermot - olemme tukeneet toisiamme vaikeiden elämänvaiheiden, suurien surujen ja pakahduttavien ilonhetkien aikana - meillä on samanlainen, hieman kiero huumorintaju - tiesin melkein heti tapaamisen jälkeen, että hän on erityislaatuinen ihminen - kummallakin on vahvuuksia jotka tasapainottavat toisen heikkouksia (esim. mies on paljon rauhallisempi ja minä taas tuittupää) - arjen vastoinkäymiset ärsyttävät hänen kanssaan paljon vähemmän Tossa muutama syy, noin aluksi

Meillä on häät ihan vuoden 2015 alussa, kun on kiva aloittaa uusi vuosi uudella siviilisäädyllä, osa vierasta on vielä joululomilla ja lasten kanssa matkustavien on helpompi liikkua koulujen joululoman aikana.

Mä varasin omani vajaata vuotta ennen hääpäivää, koska halusin varmistaa että päästään kaasojen kanssa mun vakiopaikkaan, ja halusin varmistaa että paikka on auki heti uuden vuoden jälkeen. Ai niin, meidän häät on 3.1.2015 ja meillä on kirkko ja juhlapaikka sekä kampaaja varattuna, mun hääpuku hankittuna ja vieraslista tehty. Nyt pitäisi saada kutsut hankittua, mutta menun suunnittelu (hääjuhlat ravintolassa josta tulee ruoka), vihkisormusten teettäminen, hääkukkien valkkaus, ohjelman ja musiikin valitseminen jne. menevät syksymmälle.

Meidät vihitään pian vuoden vaihteen jälkeen, joten ollaan miehen kanssa ajateltu vaihteeksi olla lomalla joulusta loppiaiseen.

Mä kävelen alttarille isäni käsipuolessa, vaikka olenkin asunut avokin kanssa jo monta vuotta. Sulho saa kärvistellä alttarilla bestmanin kanssa mua odotellessa

Ainakaan Helsingin Zazabella ei vakuuttanut mua kokovalikoimallaan, joten voi olla, että Turussa on sama tilanne.

Mä totesin viime syksynä, että jos haluan jotain hieman tavallisesta poikeavaa, suuntaan heti paljon tilaustöitä tekevään liikkeeseen. Sitä omaa korua saattaa joutua odottamaan jonkun hetken, mutta itse pääsee ainakin vaikuttamaan sen eri ominaisuuksiin enemmän kuin tavallisessa koruliikkeessä. Edit: Esim. se kultasepänliike josta mun kihlani on ostettu vakuutti meidät ystävällisellä palvelullaan jo ekan käynnin jälkeen, ja palvelun laatu on ollut sen jälkeen poikkeuksetta loistavaa. Sieltä mm. tilattiin eri jalokivitoimittajilta eri sävyisiä safiireja, jotta pääsimme puolisoni kanssa valitsemaan sellaiset jotka sopivat väriltään mahdollisimman hyvin kihlasormukseni ja eräässä riipuksessani olevan safiirin kanssa.

Mä ajattelin laittaa jalkaan sukkahousut, koska häät on talvella, ja muuten voisi tulla jaloille kylmä. Mun puku on onneksi sellainen, että toivon sukkisten nyhtämisen onnistuvan myös se päällä.

Mulla on kokemusta ainoastaan kahdesta Turussa olevasta liikkeestä, mutta mun kokemuksen mukaan Pukukoodissa oli paremmin noita hieman suurempia pukuja sovitettavana. Angelica Bridesilla oli laajahko valikoima, mutta harmittavan vähän yhtään isompia sovituspukuja.