Hirilore

En tiedä harmistuisinko vai nauraisinko. Me mentiin kihloihin viime lokakuussa, ja kummankin suvuille ilmoitettiin että häät ovat todennäköisimmin nyt ensi vuoden vaihteessa tai tammikuun 2015 ihan alussa. Kun kirkko varattiin, tarkka päivä ilmoitettiin myös eteenpäin. Me laitettiin kaukaa tuleville vieraille eilen save the date-ennakkokutsut, ja kuulin tänään, että miehen serkku menee meidän kanssa samana päivänä naimisiin. Tämä serkku meni kihloihin loppuvuodesta 2013, joten pian meidän jälkeen. Mua harmittaa miehen puolesta, että toinen sen kummitädeistä ei nyt pääse paikalle (on tämän serkun äiti), mutta ainakaan ei tartte pelätä, että miehen sukulaiset rupeaisivat riitelemään kesken hääjuhlan.

Ehkä, mutta se riippuisi niin monesta muusta asiasta, että on mahdotonta antaa selkeää vastausta.

Mulle kirkkovihkiminen on tärkeää oman uskonnollisen vakaumuksen takia ja puoliso tykkää perinteistä, joten kirkkovihkiminen sopii hänellekin hyvin (vaikka hän onkin oman kirkkokuntansa jäsen lähinnä sen perinteisyyden takia, eli ei siis ole itse missään määrin uskonnollinen).

Me pyydettiin tarjousta Ravintola Sipulista, mutta päädyimme sitten toisaalle, enkä osaa sen takia sanoa tarkemmin. Muoks. Tarjouksessa ei siis ollut mitään vikaa (eikä ollut edes mitenkään pöyristyttävän hintainen ollakseen Helsingin keskustassa), mutta me ihastuttiin toiseen paikkaan ja vietämme häitä sen takia toisaalla.

Me laitetaan varmaan pukukoodiksi tumma puku, jos laitetaan koodia ollenkaan. Mä olen itse enemmän huolissani vieraiden lämpimänä pysymisestä (ja siitä etteivät he katko vahingossa jäseniään), kun suuri osa ulkomailta tulevista vieraista tulee silloin ensimmäistä kertaa Suomeen, ja sää voi olla mitä tahansa leudon ja paukkapakkasen välillä.

Mä toivon myös, että olis oikein paljon lunta ensi tammikuussa! Mekin haluttais ulkomailta tuleville vieraille eksotiikkaa oikein kunnolla, vaikka yksi sulhasen kolmesta veljestä vitsailikin, että miksi meidän pitää mennä jäisessä Pohjolassa naimisiin (ja vielä talvella), kun maailmassa on paljon lämpimiäkin paikkoja

Ou nou sille, että puku meni vaihtoon! Toisaalta, mä pidän peukkuja että jostain löytyy vaihtoehtoinen ratkaisu asiaan, kun kaikkien ruumiinosien mahtuminen vaatteeseen on kyllä tosi kivaa

Meillä ensimmäinen tiedustelu paikan varaustilanteesta tehtiin n.11 ½kk ennen hääpäivää ja varaus reilu 10kk ennen hääpäivää. Oon onnellinen, että meillä on talvihäät, koska muuten paikat olisivat varmaan menneet ennen meidän kihlautumista.

Mä olen melkein aina halunnut mennä naimisiin talvella, kirkossa ja suvun ja ystävien ympäröimänä. Onneksi suvun ja ystävien läsnäolo on meille molemmille se tärkein juttu, joten siitä ei ole tullut erimielisyyksiä.

Me mentiin kihloihin lauantai-iltana, ja kosinnan jälkeen me juotiin kotona shampanjaa ja oltiin ihan pöhköjä keskenämme. Seuraavana päivänä me ilmoitettiin kummankin sisaruksille ja vanhemmille ja mun mummille (on ainoa kummankaan isovanhemmista joka on vielä elossa). Lisäksi me ilmoitettiin muutamalle lähimmälle ystävälle ja mies ilmoitti kummivanhemmilleen. Muille kavereille ilmoitettiin Facebookissa paria päivää myöhemmin. Me ei järjestetty mitään erikoisia kihlajaisia, mutta käytiin kihlautumista seuraavana päivänä juomassa shampanjaa mun vanhempien luona.

Mä en oo koskaan ollut häissä joissa morsian ei ois ollut tyrmäävän kaunis, joten en usko että joudut pettymään sen suhteen.

Mä en olisi itse halunnut olla suuren ihmisjoukon huomion keskipisteenä kosittaessa, koska koen sen olevan meidän kahden keskeinen lupaus. Mun mies kosi kyllä julkisella paikalla, mutta paikalla ei ollut viileänä lokakuun lauantai-iltana kuin me kaksi. Toisaalta, jos siellä olisi ollut muitakin, en usko että muut olisivat tajunneet tilannetta kosinnaksi, jos eivät olisi sattumalta olleet kuuloetäisyydellä (mies ei polvistunut, joten muut olisivat nähneet vain keskenään kuhertelevan pariskunnan). Paikka ja itse kosinta olivat siis meille täydelliset.

Mulla on sama tilanne, joten senkin takia se koekampaus voi olla ihan hyvä idea.

Mun pitäis löytää jostain kivat korkkarit joissa ois maksimissaan 5cm korot. Ongelma vaan on, etten halua perinteisiä hääkenkiä, vaan mieluummin hopeiset, harmaat tai siniset. Mulla on kyllä korkeammallakin korolla olevia, mutta olen niissä mieheni mittainen, ja mies pyysi, että käyttäisin vähän maltillisimpia korkoja meidän häissä, ja niin ajattelinkin tehdä oman mukavuuteni takia.

Mulle tulee koekampaus, koska sovittiin kampaajan kanssa yhdessä, että se on paras tapa selvittää miten mun hiukset saa kihartumaan ja pysymään kiharalla parhaiten. Se tulee tarpeeseen, kun mun hiukset vaativat aika järeitä aseita pysyäkseen kiharalla.

Mun mielestä Pronoviaksella on ainakin kaksi pukua jonka voi ostaa suoraan tuollaisen viitan kanssa. Ainakin Morsiusgallerian sivuilla on maininta, että Ugaz:in ja Unzuen voi ostaa sekä viitalla että ilman. Olen myös mielestäni nähnyt keepimäisiä, lyhyempiä pitsiviittoja joidenkin morsiuspukuvalmistajien ja morsiuspukuliikkeiden nettisivuilla asuste-osiossa.

ikisinkku, jos se yhtään helpottaa sun oloa, niin muakin ahdisti aivan järkyttävästi ennen ekoja sovituskertoja. Mä olin jotenkin kehittänyt itselleni fiksaation siitä, kuinka mut suurinpiirtein nauretaan pois kaupasta, ja niin edelleen. Kuitenkin mun kokemukset kaikissa liikkeissä (missä oon käynyt) on ollut palvelun osalta vähintäänkin asiallista tasoa. Missään ei olla naurettu tai kommentoitu ilkeästi. Mä tosin päätin jo ennen ensimmäistä sovituskertaa, että minähän en ilkeyksiä kuuntele, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut antaa takaisin samalla mitalla.

Aipsjops, mistä noi sun korusetit on? Noin näyttäviä näkyy Suomessa harvemmin, mutta toi alarivin vasemmanpuoleisimman kaulakoru tuo mieleen sen käädyn mikä meidän best manin tuoreella rouvalla oli kaulassa heidän häissään viime kuussa.

Mä maksan miehen vihkin, ja hän minun.

Meille ne tärkeimmät asiat ovat ruoka, juhlapaikka ja valokuvaus. Ruoka ja juhlapaikka ovat meidän kokemuksemme mukaan erittäin tärkeitä tunnelman luomisessa, ja kumpikaan meistä ei halua laittaa kavereita tai sukulaisia raatamaan joko ennen häitä tai hääpäivänä. Lisäksi juhlapaikan pitää olla meitä miellyttävä ja riittävän kokoinen, että sinne mahtuu n. 130-150 henkilöä mukavasti, sillä talvihäissä ei voi laskea ulkotilan varaan. Lisäksi valkkasimme meille mieluisimman valokuvaajan, mutta olimme iloisesti yllättyneitä kun kävi ilmi, että hänen taksansa olivat edullisemmat kuin muutamalla muulla kuvaajalla johon olin yhteydessä. Hääpukeutumiseen, sormuksiin ja mun kampaukseen ja meikkiin menee myös jonkin verran rahaa, mutta niiden osuus kokonaissummasta on paljon pienempi kuin noi asiat joista ei tingitä.

Mulla on varattu kampaus ja meikki itselle ja kaasoille hääpäivän aamuna, ja toiveissa olisi sen jälkeen syödä lounasta ennen pukeutumista ja vihkimistä. Onneksi aikaa tarkemma logistiikan mietintään on vielä.

Mä sovitin ekaa pukua juuri joulun 2013 jälkeen välipäivinä, eli reilua vuotta ennen häitä. Mulle on kyllä sanottu kaikissa paikoissa, että olen ihan hyvissä ajoin liikkeellä ja että ehtisin vielä jatkaa etsintää myöhemminkin keväällä.

Koska mun sormet on lyhyenlännät, niin mä en voisi käyttää kovin leveitä sormuksia ilman että se näyttää epäsuhtaiselta mun pienissä käsissä. Mun kihlasormus onkin sen takia n.3,5mm leveä, eli aika tavallisen levyinen. Vihkisormus ja sen tyyli on vielä hakusessa (meidän vihkit teetetään kihlan tehneellä sepällä), mutta siitä ei ainakaan tule kihlaa leveämpää, jotta nimetön taipuisi edelleen normaalisti.

Toi vieraiden viihtyminen on meillekin tosi tärkeetä, joten meitä kiinnostaa siihen liittyvät asiat, eli että ruoka olisi mahdollisimman hyvää ja pöytäjakoon menee varmaan myös paljon aikaa, jotta vieraat viihtyisivät mahdollisimman hyvin.

Mä nauroin kaasojen kanssa ennen vuoden vaihdetta, että multa taitaa puuttua joku morsiusgeeni, kun esim. paperiaskartelu aiheuttaa stressinäppylöitä eikä mua oikeasti kiinnosta ovatko kutsut tismalleen samaa väriä kuin morsiuskimppu ja niin edelleen. En myöskään halua rasittaa kavereita nälkävuoden mittaisilla to do-listoilla, joten meillä mennään oman pään mukaan ja yritetään tehdä asioita hyvissä ajoin.