Hirilore

Mun tuleva aviopuoliso on britti.

Niiskutin, mulla on myös pitkät ja suorat hiukset ja noi ns. linnanneito-kampaukset on ollut aika usein juhlakampauksena (siis niinä päivinä kun hiukset ovat suvainneet leikkiä nätisti ). Oma hääkampaus on tosiaan ihan auki vielä, mutta onneksi luotan mun kampaajaan ja mulla on vielä aikaa päättää miten mun metriletti laitetaan.

Mä lähtisin itse selvittelemään tilannetta maistraatin ja Maahanmuuttoviraston nettisuvijen perusteella. Maistraatti on kuulemma aika hyvä neuvomaan näissä asioissa ja Maahanmuuttoviraston sivuilta löytyy aika helpposelkoisesti tietoa oleskelulupaprosessista jne.

Kävin tänään Stilissimassa. Siellä oli paljon porukkaa, mutta mun kohdalla palvelu pelasi hyvin, ja käynnistä jäi hyvä mieli, vaikka aivan täydellista pukua ei löytynytkään.

Meillä pukeutumisessa pääväreinä on sininen ja harmaa/hopea. Esim. mä teen varmaan itselleni sinisen huivin häämekon seuraksi, sulhanen pukeutuu (omasta tahdostaan) harmaaseen pukuun ja mun kaasot pukeutunee harmaisiin/hopeisiin mekkoihin, ja heille tulee myös siniset huivit. Idea lähti yksistä korkkareista jotka ostin vähän ennen kihlautumista ystävän häihin.

Meille ei tule morsiuslapsia, kun mun sisaruksilla on yhteensä 5 lasta ja miehen veljillä on tällä hetkellä yhteensä 3 muksua.

Niinatar oli todella ihana paikka. Mihin pukuun päädyit, jos saa kysellä?

Mulle tulee mieleen Zio (http://www.zio.fi/), jossa on hyvä valikoima ainakin espanjalaisten merkkien korkkareita. Aleksanterinkadun ja Fredrikinkadun liikkeissä on varmaan laajin valikoima. Tizzianan (http://www.tizziana.fi/) liike on myös Fredrikinkadulla ja sielläkin on hyvä valikoima kenkiä jota ei löydy ihan joka kaupasta.

Eka häihin liittyvä ostos oli varmaankin korkokengät joita aion käyttää edes osan hääpäivästä. Ostin ne ystävän häihin, jo ennen kun me mentiin kihloihin.

En muista koska olisin viimeksi ollut häissä joissa morsiusparilla on jo lapsia entuudestaan, joten en osaa kommentoida tuohon kohtaan. Mitä tulee olkaimettomaan pukuun, niin se on kyllä niin yleinen juttu, etten varmaankaan huolestuisi siitä, ellei ole menossa naimisiin jollain erityisen vanhoillisella paikkakunnalla tai tiedä että pappi on erityisen vanhoillinen. Itse en ole ajatellut pukeutua olkaimettomaan pukuun, koska se ei sovi mun tyyliini, joten en ole asiaa sen enempi ajatellut.

Tähän mennessä olen käynyt sovittamassa pukuja Stockmannilla ja Niinattaressa. Stockmannilla oli kohtalaisen suppea valikoima sovituspukuja, mutta niistäkin löytyi muutama kiva Pronoviaksen puku jotka jäivät mieleen. Valitettavasti valikoimassa oli ainoastaan yksi mun kokoa (48) oleva puku, joten muita pukuja ei saatu kunnolla kiinni. Myyjä oli asiantunteva ja kohtelias, mutta ei juuri kommentoinut pukuja. Hän osasi kuitenkin neuvoa missä muissa Pronoviaksen malleissa oli etsimiäni piirteitä. Ekana kokemuksena tämä oli ihan hyvä, mutta mulla oli mukana kaksi sanavalmista kaasoani, joiden kanssa saatoin ruotia pukujen hyviä ja huonoja puolia, joten ehkä sen takia myyjä otti tilanteessa mekaanisemman roolin. Plussaa siitä, että olin ainoa asiakas sovituksessa, joka helpotti mun hermoilua ja auttoi rentoutumaan tilanteessa. Niinattaressa kävin päivää myöhemmin kuin Stockalla. Liikkeessä oli hiljaista, ja paikalla oli meidän lisäksi vain yksi toinen asiakas. Mua palvellut myyjä oli tosi ystävällinen ja ammattitaitoinen ja tunsi liikkeen valikoiman hyvin. Hän osasi myös sanoa miten hyvin kunkin valmistajan pukuihin pystyi tekemään muutoksia jo tilausvaiheessa, ja miten heidän ompelimonsa pystyisi esim. lisämään pukuun olkaimia jne. Hän oli myös rennompi kuin Stockalla ollut myyjä ja esitti tosi fiksusti omia mielipiteitään eri puvuista ja siitä miten ne sopivat mulle. Ainoa asia mikä mua jäi harmittamaan oli että heillä tuntui olevan paljon leveähelmaisia pukuja isommissa kokoluokissa, mutta ei esim. himoitsemaan merenneitomallia. Pointsit siitä, että heillä oli useita olkaimellisia pukuja ja hyvä valikoima pukuja johon heillä voisi lisätä olkaimet. Stilissimassa en ole vielä käynyt, mutta olen saanut sieltä tähän mennessä tosi ystävällistä palvelua sekä puhelimessa että sähköpostitse.

Mä kävin Niinattaressa viime lauantaina (eli joulun ja uuden vuoden välisenä lauantaina) ja silloin liikkeessä oli tosi hiljaista, ihan myyjänkin mukaan. Sovitusajan olin järkännyt vajaat 3 viikkoa etukäteen puhelimitse, koska halusin varmistaa että pääsen menemään itselleni sopivaan aikaan tuona viikonloppuna. En osaa sanoa miten paljon etukäteen sinne pitäisi muuten olla yhteydessä. Palvelu oli tosii ystävällistä ja valikoima laaja. Mulle osunut myyjä osasi tosi hyvin valikoida pukuja mun toiveiden mukaan, ja osasi vastata tosi hyvin mun esittämiin kysymyksiin. Paikalla oli 2 muutakin henkilökunnan jäsentä (josta yks tosin lähti ompelimon puolelle paikalla olleen toisen asiakkaan kanssa), ja mulla jäi käsitys että mua avustanut myyjä oli paljon kokeneempi kuin toinen paikalle jäänyt työntekijä, joka hänkin oli kyllä ihan ystävällinen. Liikkeessä ei saanut kuvata, mutta myyjä kirjoitti mua kiinnostaneiden pukujen tiedot lapulle, ja mä olenkin ihaillut niitä muutamaan otteeseen Niinattaren nettisivuilta sovituksen jälkeen.

Sain hetki sitten sähköpostia Stilissimalta ja he sanoivat, että heillä on liikkeessä muutama kapeampi puku mun koossa. Varasin sinne ajan, joten pääsen sittenkin (toivottavasti) testaamaan kapeampaa pukua Iloinen uutinen pukusaralla näin vuoden loppuun.

Tampereen morsiusgalleriassa oli ainakin tosi hyvin sovitettavaa tämmöselle 169/95-kokoiselle. Eihän se tietysti ole Helsingin lähellä, mutta junat kulkee eikä yuo ole autollakaan kuin puoltoista tuntia. Niillä oli joku tarjouskin että maksavat junaliput jos ostaa puvun heiltä? Harmi ettei mulle tullut Morsiusgalleria mieleen aiemmin. Tultiin miehen kanssa just eilen Pirkanmaalta joulunvietosta, joten kotimatkalla olisi ollut varmaan helpohkoa käydä siellä.

Äh, mun pitänee vähän avautua. Kävin tänään tokassa pukuliikkeessä sovittamassa hääpukuja, ja vaikka sain molemmissa liikkeissä vähintään asiallista palvelua, niin mua jäi harmittamaan se, että kummassakaan liikkeessä ei ollut yhtään merenneitomallista pukua sellaisessa koossa, että se olisi mennyt mulle päälle. Mä ymmärrän kyllä, että on paljon ihmisiä jotka ei pidä omasta takapuolestaan tai lantiostaan (vaatekoosta huolimatta), mutta mä haluaisin edes päästä katsomaan onko se merenneito ihan poissuljettu mallina. En haluais joutua tilaamaan sellaista pukua näkemättä miten se sopii mun päälle. Osaisko joku neuvoa löytyyköhän jostain pääkaupunkiseudulta (tai edes Helsingin lähialueilta) liikettä jossa ois mahdollisuus sovittaa muuta kuin a-linjaista pukua jos itse ei ole sitä tavallisinta kokoa (36-40)?

Mä kävin tänään Helsingin Stockalla sovittamassa pukuja, ja tykästyin kovasti 2013 malliston Denveriin. Harmi vaan, että mallikappale oli monta kokoa liian pieni, eikä pukua pysty tilaamaan ilmeisesti enää 2014 alun jälkeen.

Tillanderilla oli ainakin jonkin verran vintage- ja muita kertaalleen omistettuja sormuksia jonkin verran kun me kävimme sormuskaupoilla lokakuun loppupuolella. Lisäksi kävimme siinä n. Tillanderia vastapäätä olevassa liikkeessä jossa on myynnissä vanhoja koruja, mutta sielläkään ei ollut meidän mieleen olevaa valikoimaa tarjolla. Yhdessä vaiheessa harkitsimme jopa reissua Britteihin, jossa vanhoja sormuksia on tarjolla vähän paremmin, mutta päädyimme lopulta teettämään kihlasormuksen.

Mä harkitsin myös tuota, mutta päädyin olemaan ilman sormusta kunnes sain kihlani, ettei ihmisten tarvitsisi miettiä miksi mulla olikin yht'äkkiä joku toinen sormus kädessä.

Me tavattiin n. 2 päivää sen jälkeen kun olin muuttanut Britteihin opiskelemaan lukion jälkeen. Me asuttiin samassa asuntolassa, mutta eri kerroksissa, ja törmättiin sattumalta asuntolan ulkopuolella, kun olin lähdössä fukseilemaan kavereiden kanssa ja mies oli joutunut oharien uhriksi. Mies lähti sitten meidän kanssa juhlimaan. Mulla oli siinä vaiheessa pientä säätöä yhden toisen kundin kanssa, mutta se päättyi viikossa, ja siitä pari viikkoa myöhemmin me rupesimmekin seurustelemaan. Kerrottiin seurustelun aloittamisesta yhdelle ystävälle, ja se totesi että "Mä luulin että te seurustelitte jo". Me kihlauduttiin juuri ennen kuin vuorokausi vaihtui 11. vuosipäivän puolelle, ja häihin on nyt reilu vuosi.

Tämä on yksi syy miksi olen kovasti sitä mieltä, että otan korkeintaan yhdysnimen. Joutuisi anoppikin miettimään, ennenkuin osoittaa mitään herra ja rouva C.C:lle (joo, tiedän että se on brittiläisen etiketin mukaista mutta raivostuttavaa kuitenkin). Lisäksi mun miehen sukunimi on sekä etu- että sukunimi, ja sitä pitää joskus tavata miehen kotimaassakin. Mun sukunimi on hyvinkin suomalainen, joten siitä tuli ulkomailla asuessa tärkeä osa mun identiteettiä. Mies ei osaa lausua suomalaista rullaavaa ärrää, joten sen takia mun nimeni ei sovellu hänen suuhunsa, enkä halua "rankaista" häntä nimellä jota hän ei osaa lausua.

Kinuskimansikka, mä käyttäisin sitä äitisi sormuksessa olevaa timanttia, kun se kerran sopii hänelle. Tuskin sun isällä on mitään sitä vastaan, mutta häneltä voi mun mielestä hyvin varmistaa asian, jos haluat.

Komppaan tätä ajatusta täysin, vaikkakin meidän tapauksessamme legendaariset sukuriidat kuuluvat miehen sukuun pikemmin kuin omaani. Olen tiennyt jo usean vuoden, että jos menen mieheni kanssa naimisiin, haluan tehdä avioehdon joka koskee perittyä tai lahjoitettua omaisuutta avioeron varalta. Uskon meidän olevan yhdessä kunnes toisesta aika jättää, mutta haluan varmistaa, että mieheni suku tietää minun menevän naimisiin koska rakastan miestäni ja välitän hänestä. En halua heidän luulevan, että olen suvun omaisuuden perään, joka on jo tärvellyt sisarusten välejä.

Mä uskon kyllä että se kultaseppä osaa auttaa sun piirroksen muokkaamisessa jotta se vastaisi sun mielikuvaa paremmin. Meillä ainakin kultaseppä osasi tosi hyvin muokata meidän ideoista toimivan sormuksen.

Mäkään en ajatellut, että kaasoksi pyydetään jollain tietyllä tavalla. Mä pyysin itse kumpaakin kaasoa puhelimitse, ja he olivat ekat ystävät joille asiasta ilmoitimme vanhempien ja sisarusten jälkeen.

Jos haluaa mennä naimisiin Skotlannissa siviilimenoin, täältä (http://www.gro-scotland.gov.uk/files2/registration/RM1-Leaflet.pdf) löytyy aika hyvä selostus siitä, miten prosessi toimii. Ton pdf:n perusteella prosessi menee suurinpiirtein näin: Paikalliseen maistraattiin pitää toimittaa täytetty ilmoitus aikeesta mennä naimisiin (notice of intention to marry). Tämä pitää toimittaa viranomaisille viimeistään 15 päivää ennen vihkimistä, mutta sitä suositellaan tehtäväksi 4-6 viikkoa ennen vihkimistä (sen voi tehdä enintään 3kk ennen vihkimistä). Ilmoituskaavakkeen lisäksi viranomaisille pitää toimittaa virkatodistus, ja jos on ollut aiemmin naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, sen päättymisestä pitää olla todistus (joko erosta, liiton mitätöinnistä tai puolison kuolemasta). Lisäksi pitää toimittaa esteettömyystodistus. Asiakirjojen pitää joko olla englanniksi tai niistä pitää olla viralliset käännökset.