marrasmorsian16

Aktiivijäsen
  • Viestit

    54
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä marrasmorsian16

  • Taso
    Juniori

Contact Methods

  • Website URL
    http://marrasmorsian.blogspot.fi/

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Tampere

Viimeisimmät vierailijat profiilissa

331 profiilin katselua
  1. Meillä oli ilmoittautuminen häänettisivujen kautta, tein google formsilla lomakkeen, jonka linkkasin sivuille. Kutsussa oli meidän puhelinnumerot teknisten ongelmien varalta, mutta loppuviimeksi vain muutama ilmoittautui puhelimitse. Pois jääneistä osa ilmoitti estymisestään vanhemmillemme, vaikka heidän nimiään tai numeroitaan ei kutsussa ollut - kyseessä oli siis sukulaisia, jotka olivat joka tapauksessa enemmmän tekemisissä vanhempien kuin meidän kanssa. Formsista ilmoittautumisista sai sitten suoraan tehtyä Excelin erikoisruokavalioineen päivineen. Hyvin toimi, voin suositella, jos luottaa vieraidensa tietoteknisiin taitoihin
  2. Kirjoittelin blogiini hääkuvaajan valinnasta, kun olimme valintamme tehneet, ja kuunneltuani valokuvaaja Kirsi Majamäen tietoiskun hääkuvauksesta. Yhteenvetona näistä, että portfolio on tosiaan avainasemassa, kuten edellinenkin kirjoittaja totesi. Kuvaajan tyylin pitää vastata omia mieltymyksiä (eli tuskin voit miellyttää kaikkia, mutta kannattaa tietysti laittaa mahdollisimman monipuolisia tyylinäytteitä nähtäväksi). Kuitenkin myös minä rajasin heti kättelyssä pois kuvaajat, jotka olivat täysin budjettimme ulkopuolella, tai joilla ei ollut mitään hintaesimerkkejä / -arvioita sivuillaan. Jotain suuntaa kannattanee siis hinnoistaan tarjota. Kolmanneksi tosiaan yhteydenpidon laatu on tärkeää. Portfolioiden ja hintojen perusteella meillä ainakin oli useampi valokuvaaja, joista muutamasta sai erityisen positiivisen käsityksen heidän vastausnopeutensa ja -tyylinsä perusteella. Ei siis riitä, että (potentiaalisten) asiakkaiden viesteihin vastaa suht ripeästi, kannattaa myös hieman miettiä, millaiseen sävyyn heille vastaa (ystävällisesti kaikkiin kysymyksiin vastaten, vaikka osa kysymyksistä olisikin omasta mielestäsi "tyhmiä"). Me valittiin kuvaajamme (Minttu Saarni) siis koska hänen nettisivuilla esitellyt kuvansa iskivät meihin molempiin, hinta oli budjettimme tuntumassa (vaikka menikin sitten lopulta yli, kun päädyimme viimemetreillä ottamaan myös hääaamun dokumentaarisen kuvauksen) ja yhteydenpito meihin oli sujuvaa ja ystävällistä; yhtä unohdusta lukuun ottamatta, jota kuvaaja pahoitteli asiallisesti. Eikä tarvinnut pettyä! Häitämme juhlittiin siis lähes vuosi sitten, ja tällä hetkellä yritän valita Mintun otoksista paria kuvaa, jotka ripustaa seinälle - tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä valita niistä ihanuuksista!
  3. Meillä oli hieman suolaisiinkin herkkuihin laajennettu karkkibuffet, eli herkkubuffet, josta kirjoittelinkin juuri blogiini: http://marrasmorsian.blogspot.fi/2017/09/herkkubuffet.html (olisin laittanut kuvan tähänkin, mutta se on ilmeisesti liian iso) Itse halusin lisätä myös suolaisia (lähinnä chilipähkinät ja sipsit) siksi, että alkoholi saa ainakin minut himoitsemaan enemmän suolaista kuin makeaa. Meillä ei ollut kovinkaan montaa lapsivierasta häissämme, joten herkkubuffet oli rakennettu ihan aikuisia varten (en ymmärrä, miksi karkkien pitäisi olla vain lapsille). Varsinaisessa kahvipöydässä olikin sitten vain kakkua ja yhtä sorttia pikkuleipiä, ja herkkubuffet avattiin kahvien aikaan.
  4. Mulla kaaso teki meikin ja kampaaja oli meidän alakerrassa (oltiin siis kaasojen kanssa meillä hääaamu), joten kaaso tuli kampaajalle aluksi mukaan tekemään meikin pohjan samalla kun kampaaja kiharsi hiuksiani. Mulla oli siis kiharanuttura, jossa osa hiuksista oli vedetty otsan yli, eli jos hiukset olisi tehty valmiiksi ennen meikkipohjaa, tuo kohta olisi jäänyt paljaaksi. Nyt saatiin koko naamaan tasainen meikki. Varsinainen meikkaus suoritettiin sitten kampauksen valmistuttua.
  5. Mulla oli aika maltilliset ja supermukavat korkokengät, mutta ballerinat oli kuitenkin varmuuden vuoksi mukana. Jossain vaiheessa iltaa vaihdoinkin niihin, kun jalkoja tuntui särkevän ihan vaan siitä, että oli ollut koko päivän (samat) kengät jalassa. No eihän se oikein toiminut, kun mekon pituus oli laskettu korkokenkien mukaan; kompastelin helmaan koko ajan vannehameesta huolimatta. Kävin siis vaihtamassa korkkarit takaisin jalkaan Eli jos on pitkä mekko, niin se kannattaa huomioida tässäkin asiassa ja valkata varakengät, joissa korko on suunnilleen sama kuin varsinaisissa kengissä tai sitten vaihtaa mekko lyhyempään kenkien vaihdon yhteydessä
  6. Just kirjoittelin meidän mad libs -vieraskirjasta: http://marrasmorsian.blogspot.fi/2017/07/tervehdyskortit-haaparille.html Itse halusin nimittäin vieraskirjan, jossa olisi oikeasti jotakin luettavaa, eikä pelkkä lista nimiä (vaikka kaikki sisustuselementiksi myöhemmin sopivat "nimilistat" onkin ihania!). Toisaalta tämäkin toimii tavallaan sisustuselementtinä, kun hommattiin korteille aika näyttävä laatikko Sinooperista
  7. Oma puku meni heti häiden jälkeen pesulaan ja oli samantien netissä myynnissä, viime marraskuussa siis. Tämän vuoden puolella alkoi tulla kiinnostuneita, ja kolmannella sovittajalla tärppäsi (ensimmäiselle oli liian pieni, seuraavalle liian iso). Toisaalta oli tosi haikeaa myydä puku, mutta kun se oli tälle ostajalle niin täydellinen, tuli siitä myös hyvä mieli - puku pääsi tekemään seuraavan morsiamen onnelliseksi Koska ostaja oli minua hieman pidempi, puku oli hänelle juuri oikean mittainen ilman käyttämääni alushametta, mikä sai sen näyttämään hieman erilaiselta, juuri hänen puvultaan; ei minun puvultani, joka nyt vain oli jonkun toisen päällä.
  8. Meillä oli noin 100 hengen häät, joissa kymmenkunta lasta. Juomatarjoiluita pohdin blogissani kuukautta ennen häitä: http://marrasmorsian.blogspot.fi/2016/10/mita-juotaisiin-ja-kuinka-paljon.html. Lopputuloksena siis noin 10 alkoholiannosta /vieras, ja reippaasti myös alkoholittomia juomia (0,33l limupulloja, kivennäisvesiä ja hedelmillä "maustettua" hanavettä). Juomabudjetti meillä oli 1000 euroa, ja se piti aika hyvin paikkansa, taidettiin jäädä jopa sen alle. Alkoholit haettiin siis kaikki Tallinnasta (jossa perheeni käy muutenkin melko usein, eli he hoitivat sen), limupullot ja kivennäisvedet hamstrattiin tarjouksista. Juomia jäi myös melko paljon yli (tarkkoja laskelmia en ole vielä tehnyt), mutta nyt neljä kuukautta häiden jälkeen kaikki on jo tuhottu
  9. Itse pohdin alkoholimääriä blogissani viime lokakuussa, kuukautta ennen häitämme: http://marrasmorsian.blogspot.fi/2016/10/mita-juotaisiin-ja-kuinka-paljon.html - tuonne olen siis poiminut joitakin neuvoja ja toteutuneiden menekkien keskiarvoja. Näiden perusteella päädyin meille jotakuinkin tällaiseen ostoslistaan 100 vieraan häihin: 16 pulloa kuohuviiniä (12cl/hlö) 8 laatikkoa punaviiniä (24cl/hlö) 6 laatikkoa valkoviiniä (18cl/hlö) 4x0,7 litran pulloa konjakkia (4,2cl/hlö, jos 2/3 juo konjakkia kahvin kanssa) 2x0,7 litran pulloa likööriä (4,2cl/hlö, jos 1/3 juo likööriä kahvin kanssa) 8 lavaa olutta (esim. 3+3+2 lavaa eri merkkejä; 63cl/hlö) 6 lavaa siideriä (esim. 2+2+2 lavaa eri makuja; 48cl/hlö) 4 lavaa lonkeroa (voisi sittenkin ostaa puolet karpalona; 32cl/hlö) Näin laskettuna kokonaisannosmäärä/henkilö oli noin 10 annosta, alkumaljasta "pilkkuun" siis. Tiesin jo etukäteen, että tuossa on aika reippaasti juomia, mutta niin niitä oli "pakko" varatakin, koska juhlapaikalla ei ollut anniskelua, eikä jatkopaikkojakaan ollut lähimailla. Juomien loppuminen olisi siis todennäköisestimerkinnyt myös juhlien loppumista. Loppujen lopuksi juomia jäi kuitenkin reippaasti yli. Tähän vaikutti varmasti se, että Tampereella asuvat kaverini eivät raaskineetkaan jäädä Ikaalisiin hotelliin, vaan heitä oli useampi kuskina, sekä se, että sulhasen suvusta suuri osa päätyi kuitenkin jatkoille, Ikaalisten kylpylään nimittäin (ja kun noin puolet juhlijoista katosi sinne, loputkin lähtivät ennen kahta). Osa juomista pääsi joka tapauksessa loppumaan, nimittäin konjakki, likööri ja lonkero. Tarkkoja menekkejä en ole vielä ehtinyt laskemaan, mutta josko näistä olisi jotain apua alkuun
  10. Me lähdettiin tekemään istumajärjestystä ihan sillä periaatteella, että saadaan mahdollisimman hyvät porukat 8 ja 12 hengen pöytiin. Kun porukat oli mietitty, päätettiin istumapaikat, eikä vedetty yhtenäistä linjaa sen suhteen, istuvatko pariskunnat vierekkäin vai vastakkain, eli ihan täysin etiketistä piittaamatta - meille oli tärkeintä, että jokaisella on tuttuja ympärillään. Lopulta kävi niin, että pariskunnat istuivat lähes poikkeuksetta vierekkäin. Vastakkain istuivat ainoastaan parit, joilla oli lapsia mukana (niin että lapsi istui pöydän päädyssä ja vanhemmat molemmilla reunoilla, tai useamman lapsen tapauksessa lapset molemmin puolin vanhempiaan). Olimme ainakin itse, ja vanhempamme olivat tyytyväisiä tähän järjestykseen, enkä kuullut vierailtakaan moitteita Omasta mielestäni on mukavampaa istua mieheni vieressä etenkin juhlissa, joissa en muuten tuntisi lainkaan vieruskavereitani. Minulla on nimittäin aika huono kuulo, ja usein vastapäätä keskusteleminen on sen vuoksi mahdotonta, minkä lisäksi olen aika onneton juttelemaan vieraille ihmisille. Eli jos istumme vastakkain, tarkoittaa se usein, että tyydyn istumaan hiljaa itsekseni.
  11. Meillä oli vihkiminen samassa tilassa kuin juhlat. Vanhempamme olivat juhlapaikalla ottamassa vieraat vastaan heidän sinne saapuessaan, ennen vihkimistä siis. En usko, että molempien vanhemmat kättelivät kaikkia vieraita, mutta toivottavasti jokainen toivotettiin tervetulleeksi ainakin jommankumman vanhempien toimesta. Me puolestamme kättelimme - tai oikeastaan halasimme - kaikki vieraat vihkimisen jälkeen: koska alkumaljat haettiin eri huoneesta kuin varsinainen juhlatila, olimme niiden välissä ottamassa vastaan onnitteluita. Ensin vieraat siis onnittelivat, sitten hakivat maljansa ja palasivat paikoilleen (toisesta ovesta). Näin kättelyjono ja maljajono sujuivat kertaheitolla (ja ihan sutjakkaasti, vanhempien poisjättäminen tästä välistä tietysti nopeutti jonottamista). Itselleni ainakin oli tosi tärkeää halata jokainen vieras ja ottaa onnittelut henkilökohtaisesti vastaan, sekä tietysti kiittää heitä (vaikka taisin useammallekin vastata onnitteluihin "Onnea!" siinä tunnekuohussa). Sadan vieraan häissä sitä henkilökohtaista kontaktia ei olisi välttämättä muuten ehtinyt jokaisen kanssa ottamaan. Olen itse ollut vieraana häissä, joissa käteltiin vain hääparin vanhemmat, ja se oli mielestäni hieman kummaa. Koska en varsinaisesti kuulunut hääparin läheisimpiin (miehen serkun häät), en kokenut luontevaksi mennä kesken juhlienkaan heitä onnittelemaan. Jäi siis se henkilökohtainen onnittelu kokonaan pois :/
  12. Tässäpä oma yhdistelmäni hääpäivänä kuvattuna: keskellä kihla (Kohinoorin Shining Star) ja molemmin puolin vihkisormukset ( Paletti Jewelryn Violat-rivitimanttisormukset). Sormusvalinnoistani voi lukea enemmän blogistani.
  13. Vastaanpa nyt itse itselleni, kun tämä varmasti tulee vielä muitakin kiinnostamaan. Päädyin edellisessä viestissä harkitsemaani ratkaisuun, ja matkustin siis Helsinki-Kööpenhamina-Helsinki-välit vanhalla nimellä ja Kööpenhamina-Sofia-Kööpenhamina-välit uudella nimellä. Olin varautunut mahdollisiin ongelmiin kaikilla mahdollisilla dokumenteilla (mukana olivat siis maistraatin päätös nimenmuutoksesta, sieltä tullut ote väestörekisteristä ja rajavartiolaitoksen sähköposti, jossa kerrottiin tämän järjestelyn olevan heille ok). Mutta mitään ongelmia ei tullut, koska tosiaan niitä matkustusasiakirjoja ei Pohjoismaiden sisällä tarvitse, eikä lentoyhtiökään ollut kiinnostunut henkilöllisyydestäni. Näillä lennoilla pärjäsin siis pelkästään boarding passilla. (Uusi) passi tarkistettiin tietysti Kööpenhaminassa ja Sofiassa rajaviranomaisten toimesta, koska Bulgaria ei kuulu Schengen-alueeseen. Sofiassa passi tarkistettiin vain "käsin", mutta Kööpenhaminassa se käytettiin jossakin laitteessa - en sitten tiedä, tarkistiko se vain kaikki uudet turvaominaisuudet, vai jotain passin voimassaolostakin. Tässä kohtaa olisi siis voinut tulla vanhan passin kanssa ongelmia, joten olen ihan tyytyväinen siihen, että hommasin myös oikeasti voimassaolevan passin! Kun vielä matkan lopullinen päämäärä oli EU:n ulkopuolella Makedoniassa (jonka rajalla passit tarkistettiin myös, kahdesti), oli ehkä ihan hyvä olla oikeasti voimassaoleva matkustusasiakirja - ihan sama, vaikka sillä vanhallakin olisi voinut pärjätä, nyt ainakin saatoin varmasti tietää olevani maassa laillisesti; vanhentuneella passillahan näin ei oikeastaan olisi ollut (siellä Bulgariassakaan, itse asiassa). Hirveä säätö ja etukäteisjännitys siis, mutta loppu hyvin kaikki hyvin
  14. Mekin toivoimme häälahjaksi rahaa, minkä lisäksi meillä oli muutama tavaratoive heille, jotka haluavat ehdottomasti tuoda "jotain konkreettista" (mielestäni kyllä rahakin on oikein konkreettista, etenkin jos hääpari nimeää rahoille tietyn kohteen ja myös käyttää saamansa rahat siihen; meillä rahat käytettiin häämatkaan). Häiden jälkimainingeissa tajusin myös yhden seikan rahalahjojen hyvistä puolista: niitä ei tarvitse roudailla mihinkään! Nykyään suurin osa rahalahjoista taidetaan antaa suoraan hääparin ilmoittamalle tilille, eikä seteleidenkään kuljettaminen ole vaiva eikä mikään niihin "oikeisiin lahjoihin" verrattuna. Vaikka meillä ei ollut kuin muutama tavaralahjatoive, oli niissä yllättävän iso homma kuskata ensin hääpaikalta autoon, sieltä hääyömökkiin (jossa olimme kaksi yötä, ja halusimme avata lahjat, kun siinä oli hyvää aikaa ihmetellä niitä), taas autoon ja lopulta kotiin, jossa piti vielä etsiä paikka kaikelle. Olen toki kiitollinen näistäkin lahjoista, mutta kyllä vain on helpompi ostaa kaikki tarvitsemansa yksitellen, kun sen tarpeen sattuu huomaamaan Sama juttu tietysti myös esimerkiksi joululahjojen kanssa, joita miehen perhe tuppaa antamaan ihan liikaa... Meillä osa vieraista toi muuten rahalahjansa Thaimaan bahteina, kun olimme ilmoittaneet toivovamme rahaa juuri Thaimaahan suuntautunutta häämatkaa varten. Tämä oli mielestäni hauska yksityiskohta
  15. Me olimme vuokranneet hääpaikkakunnalta mökin kahdeksi häitä seuraavaksi yöksi. Häitä seuraavana aamuna lähdettiin ensin aamupalalle kylpylähotelliin, jossa suurin osa vieraista oli yöpynyt, ja jossa siis pääsimme vielä heitä näkemään. Sieltä jatkettiin molempien perheiden kanssa keräämään tavaramme hääpaikalta, mikä ei kyllä ollut iso homma (varsinainen siivoaminen hoitui pitopalvelun ja juhlapaikan kautta). Sitten kävimme vielä lounaalla minun perheeni vuokramökillä, joka oli omamme naapurissa. Perheeni lähti kotiin, jonka jälkeen me jäimme omalle mökillemme saunomaan, juomaan samppanjaa ja syömään suklaata (häälahjoja molemmat), availemaan häälahjoja ja selailemaan hääparin tervehdyskortteja ja valokuvanurkkauksen otoksia. Oli kyllä ehkä parasta siihen väliin <3 Seuraavana aamuna sitten siivosimme mökin ja palasimme kotiin.