Olen kaasona hyvän ystäväni häihin ja keräilemässä oikeastaan ideoita tällä osastolla, tämä keskustelu jotenkin osui silmiin ja tuli siitä omat polttarit mieleen. Mulla ei mitään ihmeempää kauhujuttua ole kerrottavana, mutta pettynyt olo silti polttareista jäi. Ainut asia, mitä olin erikseen toivonut oli, että olisi yhteistä kivaa tekemistä ja kaikki pääsis paikalle, niin polttareissa oli tosi paljon "vain morsiamelle"-juttuja. Kuljetusten takia muut eivät juoneet juuri mitään alkoholia ja se ehkä vaikutti siihen, ettei tunnelma oikein missään vaiheessa päässyt hirveästi nousemaan. Iltapäivällä ajettiin kaverin mökille, jonne sitten jäätiinkin yöksi, ja kaikki jo pitkälti ennen puolta yötä nukkumaan. Olin silloin illalla niin pettynyt, että itketti (en kyllä näyttänyt sitä muille). Oon aika kova juhlimaan ollut aina ja myös innokas kokeilemaan kaikennäköistä hölmöä, niin olin aika pettynyt, kun ei menty baariin ollenkaan. Mutta itku-pettynyt vasta siinä vaiheessa, kun ei menty baariin vaan jäätiin mökille JA mentiin aikaisin nukkumaan. Koin, ettei ystäväni tunne minua ollenkaan ja että olen todella tylsä ihminen. (myöhemmin kuulin, että eräät ystäväni olivat kovasti ehdottaneet baarimenoa illaksi, mutta heidät oli torpattu, koska minä en kuulemma halua baariin. ilmeisesti tuo ajatus oli lähtenyt siitä, kun sanoin, että minulle ei tarvitse järjestää ihmeellisiä polttareita, riittää, että ollaan yhdessä. ajatuksena, että opiskelijoilta ei mene hirveästi rahaa.) Joku juttu siinä mökki-illassa meni pieleen, koska vasta myöhemmin kävi ilmi, että mökille varattu mm. viininmaistelu (joka oli hyvä idea), mutta sitä ei ikinä järjestetty. Kaverit tekivät sitten niin, että antoivat viinit minulle ja pidin maistelun myöhemmin heille. No, tähän oli syynä osittain se, että polttarit jatkuivat vielä yllätyksenä seuraavankin päivän, jolloin vasta oli myös pääohjelmanumero tiedossa. Koko juttu on vähän hölmönlainen, tai saa tuntemaan itseni sellaiseksi, kun oikeasti polttareihin oli nähty kovasti vaivaa ja niissä oli kaikennäköistä ajattelevaista ohjelmaa, ja se pääohjelmanumero oli oikein hieno juttu. Oikeastaan ainoa, mikä kokonaisuudesta puuttui, oli tunnelma. Ja se kun olis se kaikkein tärkein... Kaverini osallistuivat erittäin kiitettävästi, mutta ongelma taisi olla se, että he eivät oikein tunne toisiaan ja kuulin myöhemmin, että yksi ja toinen oli hieman kyllästynyt joihinkin muihin. Joten se kai sitten heijastui tunnelmaan.