Hallakehrääjä

Aktiivijäsen
  • Content count

    15
  • Joined

  • Last visited

About Hallakehrääjä

  • Rank
    Untuvikko

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Turku

Recent Profile Visitors

449 profile views
  1. Minullakin suunnitelmat muuttuivat aika paljon matkan varrella. Tarkemmin ajateltuna ei minulla ollut etukäteen kovin tarkkoja kriteereitä tai mielikuvaa siitä, millainen puvun pitäisi olla (paitsi täyspitkä ja edullinen), mutta etsintöjä aloitellessa listasin avuksi joitain asioita, joita en ainakaan halunnut puvussa olevan. Näitä olivat sydänpääntie ja merenneitomalli. Kuinka ollakaan, puku johon lopulta päädyin oli tuollainen puolimerenneito... Mutta sellaisista puolireiteen asti tiukoista, trumpettihelmaisista en vieläkään välittäisi. Puvun etsintä oli kyllä melkoisen tuskaisaa! Morsiusliikkeiden tilausvalikoima oli aika lailla budjettini ulkopuolella ja minua viehätti muutenkin ajatus joko käytettynä ostetusta tai vintagepuvusta. Kerran kävin liikkeessä sovittamassa ja lisäksi sovitin useampaa käytettyä pukua häämessuilla. Mikään noista ei kuitenkaan tuntunut omalta. Sen jälkeen selailin paljon Etsyä ja yhdessä second hand -/vintageliikkeessä vierailin moneen otteeseen katsomassa pukuja kuitenkaan löytämättä oikein mitään sopivaa. Tässä vaiheessa mielikuvani pyörivät kuitenkin jo täysin jossain vintageviritelmissä. Lopulta päädyin kuitenkin ostamaan merkkipuvun käytettynä tori.fin kautta. Siinä oli juuri sellainen pitsiyläosa ja -helma, josta olin haaveillut, joten tältä osalta puku vastasi alkuperäistä visiota. En kuitenkaan ollut kuvitellut, että ihastuisin pukuun, jossa on kauttaaltaan pitsikoristeita ja lasihelmiä ym. "tilpehööriä". En vielä ensi kertaa sovittaessakaan ollut täysin varma puvusta, mutta onneksi päätin ostaa sen. Pukua tuli sovitettua useampaan kertaan ennen häitä ja ihastuin siihen joka kerralla enemmän. Hääpäivänä se oli täydellinen ja keräsi paljon kehuja vierailta. Ja näyttäähän se kauniilta kuvissakin!
  2. Minulla oli uutta: kengät, sormus, hiuskoriste, sukkikset, sukkanauha ja alushousut. Pukukin oli tietysti minulle uusi, mutta kuitenkin käytetty, joten ehkä sitä ei lasketa uudeksi. Vanhaa: (omaa siis) rintsikat... olikohan muuta. Lainattua: vannehame (kaverilta) ja laukku (anopilta). Sinistä: sukkanauha, kaasoni valitsema.
  3. Itse näen asian niin että naimisiinmeno on paria varten mutta juhlat järjestetään pääosin vieraille (toki morsiusparin kunniaksi, mutta ilman vieraita ei ole juhliakaan!). Kuten moni on jo todennut, keskiviikko on päivänä täysin mahdollinen mutta vieraiden kannalta hankala, etenkin mikäli kaikki vieraanne eivät asu samalla paikkakunnalla. Kaikki eivät myöskään saa yhtä helposti vapaata töistä kuin toiset. Kannattaa siis miettiä, ketkä ovat juuri ne teille rakkaimmat henkilöt, joita ilman ette voisi kuvitella juhlistavanne suurta päiväänne, ja miettiä asiaa heidän kannaltaan. Ymmärrän, että monilla on toiveena valita jokin tietty päivämäärä häille. En kuitenkaan ihan ymmärrä, miksi hääpäivän pitäisi olla sama kuin seurustelun vuosipäivä tai kihlauspäivä. Ne ovat luonnollisesti tärkeitä päivämääriä, mutta ovathan nekin aikanaan muodostuneet tärkeiksi "tyhjästä". Miksei hääpäivä voisi olla uusi tärkeä päivä siinä kuin ne edellisetkin? (Sitä paitsi saisitte syitä juhlistaa yhteiseloanne kahtena päivänä vuodessa! ) Jos päivämäärä on ehdoton eikä muistakaan toiveista ole valmis tinkimään, erillinen vihkiminen taitaa olla ainut vaihtoehto. Siviilivihkimisenkin saa haluamaansa paikkaan; ei ole pakko mennä maistraatin tiloissa naimisiin, jos se on kynnyskysymys. Mikäli häänne ovat aikaisintaan silloin elokuussa 2018, teillä on aikaa suunnitteluun vielä hyvin. Mieli voi muuttua monenkin asian suhteen, tai niin minulle ainakin kävi. Suosittelisin, että keskustelet miehesi kanssa asiasta niin, että kumpikin listaa muutaman ns. ehdottoman toiveen häihin liittyen. Vaikka ihan paperille, niin että kummankin ideat tulevat kuuluviin eikä mitään tyrmätä suorilta käsin. Niin kuin Nanshe sanoi, teidän on päästävä kompromissiin suurista linjoista. Onko esim. kirkkovihkiminen eli Jumalan siunaus teille ehdoton? Kirkon varaaminen lienee nimittäin se kiireisin asia, kaiken muun ehtii hyvin hoitaa myöhemminkin - tietysti riippuen vähän paikkakunnasta, pääkaupunkiseudulla täytyy luonnollisesti olla hyvissä ajoin liikkeellä kaiken suhteen, mutta muualla juhlia voi hyvin järjestää tiukemmallakin aikataululla.
  4. Meille sattui sateinen päivä, mutta kävi lopulta niin onnekkaasti, ettei juuri kuvauksen aikana satanut lainkaan. Maa oli kuitenkin märkä, ja vaikka siitä oli etuakin (kuvasimme mm. rantakalliolla, jossa kuvaaja käytti hienosti hyväksi vesilammikkoa heijastuksineen) niin tietysti puvun helmat vähän likaantuivat touhussa. Onneksi sain silti helmat pidettyä ulkopuolelta siisteinä, kun kuvaus oli jo ennen vihkimistä - vannehame oli kyllä avuksi tässä! Kuvaajalla oli mukanaan myös sateenvarjoja rekvisiitaksi. Ostin itsekin "paniikkiostoksena" sateenvarjon kampaajalta tullessa, mutta ei sitä lopulta tarvittukaan ja nuo valokuvaajan sateenvarjot olivat paljon hauskemman värisiäkin. Näin jälkikäteen ajatellen, olisihan se varmaan ollut fiksua sopia edes jokin sisätila varapaikaksi (tai miksei muutenkin yhdeksi kuvauspaikaksi, nytkin tuli hieman ympäriinsä ajelua). Valokuvaajalta voi varmasti kysyä mielipiteitä ja vinkkejä tähän. Tuuli lienee pahempaa kuin pelkkä sade - valmiita kuvia katsellessa melkein harmittaa, ettei noissa sateenvarjokuvissamme sada oikeasti vettä. Olimme tosiaan sopineet miljöökuvauksen 1,5 h ennen vihkimistä, joka oli vasta klo 17. Tuo vihkimisen ajankohta saneli aika paljon päivän muuta kulkua, mutta minusta valokuvaus ennen vihkimistä oli oikein toimiva ratkaisu meille. Vaikka vihkiminen tietysti jännitti joka tapauksessa, niin tilaisuus meni kuitenkin rennommin ehkä siksi, että olimme jo nähneet toisemme ja saaneet kuvauksen myötä hiukan halailla ja suukotella ilman laajempaa yleisöä. Emme edes muistaneet ottaa sormuksia mukaan kuvaan mutta mitäpä tuosta, aika harvassa kuvassa näkyvät kädet niin hyvin ja omiani piilottelin enimmäkseen kimpun takana.
  5. Meillä oli tällaiset itse askarrellut kutsut. Tykkään kovasti askartelusta mutta olihan näissä melkoisesti hommaa, kaason kanssa näitä väännettiin yhtenä viikonloppuna ja mieskin värvättiin avuksi leimailuun. Kelttisolmut printtasin kotona mutta tekstit tulostutin painofirmassa, se olikin kätevintä kun meillä on kotona vain mustesuihkutulostin. Hommaa oli kuitenkin tekstilappusten leikkaamisessa, noita varsinaisia kutsutekstejä laitoin kaksi sivulle ja samoin infokorttien leikkaaminen vaati paljon mittailua ym. työtä. Kaikki infotekstit tulivat siis kaksipuoleisille A7-kokoisille korteille. Alunperin oli tarkoitus tehdä haitarimallinen infopaketti kutsukortin väliin mutta se olisi tuntunut hassulta tuossa vasemmalla puolella, joten taskuun + kortteihin päädyttiin. Eipä näissä itsetehdyissä kutsuissakaan kovin halvalla pääse, kun mm. nauhoja tarvitaan niin monta metriä. Kävin jo kerran hakemassa lisää ja silti piti turvautua kahteen erilaiseen versioon (sametti vs. satiininauha, tummempi vs. kirkkaampi oranssi). Ei se kuitenkaan haitannut, kirjansivujen vuoksi jokainen kutsu oli joka tapauksessa uniikki ja perusilmeeltään ovat samanlaisia.
  6. No, mehän ollaan siis nyt oltu naimisissa kokonaista neljä päivää eikä tätä sinänsä ole tullut vielä mietittyä, mutta asia on ajankohtainen, koska viikonloppuna on seurustelumme vuosipäivä ja mittariin tulee 9 vuotta. Kuten muutkin ovat sanoneet, olisi hullua "pyyhkiä pois" noin monta vuotta vain siksi, ettei liittoa ollut virallistettu. Emmeköhän siis jatkossakin laske todellisia yhdessäolovuosia, joskin luulisin että unohdamme tämän jälkeen seurustelun vuosipäivän ja juhlistamme jatkossa vain hääpäivää.
  7. Meidän häitämme tanssittiin viime lauantaina, päivä oli aivan ihana! Onneksi tätä onnenhuumaa ei tarvitse ihan vielä lopettaa, sillä tulevana viikonloppuna vietämme seurustelun vuosipäivää ja tiedossa on vielä häämatka myöhemmin syksyllä. En loppujen lopuksi jaksanut tai ehtinyt kirjoitella tänne foorumille kovin paljon, mutta ehkä innostuisin nyt häiden jälkeen vielä jakamaan yksityiskohtia juhlapäivästämme sopiviin ketjuihin.
  8. Ostin oman pukuni tori.fin kautta samassa kaupungissa asuvalta myyjältä, oli kaikin puolin kätevää! Harmi ettei täällä ole mitään käytettyihin pukuihin erikoistunutta liikettä.
  9. Äsken lähti lomake verkon kautta, reilu 2,5 kk etukäteen.
  10. Meillä noin 19,5 kuukautta (kihlat tammikuussa 2015, häät syyskuussa 2016). Hääpäivän sovimme heti kihlauksen jälkeen, ajankohta valikoitui vuodenaikatoiveen mukaan ja lisäksi 1,5-2 vuotta tuntui sopivalta ajalta häiden järjestämiseen ja rahan säästämiseen. Hääpäivä tulee olemaan noin viikkoa ennen 9. seurustelun vuosipäiväämme. Kymmenes vuosipäivä olisi toki voinut olla tyylikäs valinta hääpäiväksi, mutta ei haluttu odottaa niin pitkään.
  11. Nosto, lisää vinkkejä ja inspiraatiokuvia kaivattaisiin pitkähiuksisille miehille! Tai siis minä kaipaisin. Siispä mahdollisesti myöskin siihen, miten suostutella sulhanen tekemään hiuksille jotain. Yleensä pitää niitä ponnarilla tai auki, jälkimmäinen on kyllä kovasti mieleeni arkena, ja ehkä juuri siksi että omatkin hiukseni ovat melkein aina auki/laittamatta niin edes minimaalinen kampaus toisi hiukan juhlan tuntua. Lettikampauksista ei taida juurikaan innostua...
  12. Meille tulee Turun maistraatista henkikirjoittaja vihkimään lauantaina. Kannattaa laittaa sähköpostia sinne ja kysyä. Maksaahan se sen 200€, kun virka-ajan ulkopuolella tulevat vihkimään plus mahdolliset kilometrikorvaukset vs. ilmainen vihkiminen virka-aikana, mutta meille oli tärkeää, että ystävät ja sukulaiset ovat paikalla tilaisuudessa. Vihkijämme haluaa myös puhua hieman enemmän kuin pelkän vihkikaavan eli pitää lyhyen avauspuheen ja puhua myös vihkimisen jälkeen lyhyesti. Kiitos, hyvä tietää että ovat suostuneet! Ilmeisesti se on ihan vihkijästä kiinni, onnistuuko. Käräjäoikeus on sitten tietysti toinen mahdollinen paikka kysellä. Täytyy laittaa viestiä...
  13. Turkulainen morsian liittyy joukkoon. Häihimme on hieman reilu vuosi aikaa ja järjestelyjä tehty nyt pari viikkoa. Juhlapaikaksi valikoitui Littoisten työväentalo, siitä tuli heti sellainen omalta tuntuva fiilis kun käytiin katsomassa. Kirkkoa ei tarvitse varata, meille tulee siviilivihkiminen. Täytyy vielä selvittää, saako vihkijän paikan päälle lauantaipäivänä vai pitääkö käydä viikolla maistraatissa. Kummassakin vaihtoehdossa olisi hyvät puolensa... Nyt sitten vaan ahkerasti säästämään rahaa! Kauhistuttaa vähän jo valmiiksi, millaisia summia pienempienkin juhlien järjestämiseen saa uppoamaan.