Tauriel

Morsian
  • Content count

    74
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Tauriel


  1. Jaanpa minänkin nyt sitten sovittelukokemuksia tänne kun the dress löytyi viime viikolla :wub:

    Seremonia oli oikein mukava kokemus, edullisia ja kivoja mekkoja, ei ajanvarausta. Ystävällinen palvelu.

    White Dress Stockalla ihan ok kokemus vaikkei oman näköisiä mekkoja siellä ollut ainuttakaan. Aika kallis paikka. 

    Glamour oli ainutlaatuinen kokemus skumppineen kaikkineen! Ihania boho-tyylisiä mekkoja, mutta aika kalliita. Sovitus siis maksoi myös, mutta koko liike oli vain meidän käytettävissä ja sisälsi tarjoilut. Mukava kokemus kaikenkaikkiaan. Ystävällinen palvelu.

    Niinatar ei ollut minusta hyvä paikka. Aluksi piti täyttää lomake, johon tuli tosi paljon kaikkia tietoja, mm. millaista mekkoa etsin. Siitä huolimatta jouduin itse alkaa muoviläpysköiden kanssa selaamaan rekkejä, pukuja oli niin paljon ja niin ahtaasti rekeissä (+muovipusseissa!), että oli mahdotonta nähdä millaisia ne edes olivat ja yrittää merkitä sieltä mitä haluaa sovittaa. Myyjä ei tuntunut osaavan yhtään tuoda sellaisia mekkoja minulle sovitettavaksi, millaista olin lomakkeessa kuvaillut. Liikkeessä oli myös aivan liikaa sovittelijoita kerralla, liukuhihnatunnelma. Tuntui enemmän itsepalvelulta koko homma.

    Kaunis Morsian tänne ei tarvinnut myöskään ajanvarausta, liikkeessä oli kiireetön ja mukava tunnelma. Kaunis "morsiushuone" ja kauniita mekkoja. Täältä omani löytyi :give_heart: Palvelu oli ensimmäisellä kerralla ystävällistä, mutta sillä kerralla kun menin vielä kerran sovittamaan ja ostamaan mekkoni, oli paikalla melko ynseä myyjä, eri kuin edellisellä kerralla. Se vähän pilasi kokemustani liikkeestä mutta en antanut sen häiritä liikaa.. voi olla että en olisi ostanut liikkeestä jos hän olisi ollut ensimmäisellä kerralla "palvelemassa".

    Zazabella hieman samanlainen liukuhihnameininki, kuin Niinattaressa. Itse sai katsella rekit läpi että mitä haluaa sovittaa, vaikka oli aika varattuna.. myös mekot olivat samaa luokkaa kuin Niinattaressa, lähinnä pelkkää bling blingiä, mitä en itse hakenut. Mekkoja ei myöskään autettu päälle, tätä ei tapahtunut missään muussa liikkeessä!

     

     

    Magneetti likes this

  2. On 6.5.2018 at 18.42, Vaniljatee said:

    Löytyykö täältä muuten muita, joiden häissä kirkko tai uskonto ei näy mitenkään? Vähän mietityttää kun vihkimistä ei voi vielä varata eikä oikeastaan ole edes varmuutta, että saadaanko maistraatin tai käräjäoikeuden vihkijää samalle päivälle :/ Sitten jos vihkiminen pitää tehdä tyyliin edellisenä päivänä, niin jääkö häistä ns. puuttumaan jotakin kun mitään häihin liittyvää seremoniaa ei ole? 

    Meillä ei tule olemaan mitään uskontoon liittyvää häissä :) ja meillä on myös sama päivä, 20.7.2019 <3 minä kyllä sain jo varattua maistraatin vihkijän, onkohan siinä sitten alueellisia eroja jos teillä ei vielä onnistunut :o meillä siis vihkiminen on samana päivänä ja juhlapaikalla eli häät alkaa siitä kuten yleensä tapana on :wub: mulle henk koht tuntuisi hassulta jos vihkiminen olisi ollut jo aiemmin, mutta tekeehän jotkut niinkin! Itselle on tärkeää että vieraat ovat todistamassa myös sen, on se sen verran oleellinen asia kun on kyse häistä.. :rolleyes:


  3. On 8.12.2017 at 12.19, kookkos said:

    Äh Tauriel, onpa kurjaa! Matkaasi tuolla kihlautumis-keskusteluiden puolella seuranneena olisin kyllä suonut mukavamman vastaanoton teidän kihloille! Omat vanhempasihan kuitenkin vaikuttivat lopulta ilahtuneilta, kun kahvitkin järjestivät? Ehkä nuo tönköt alkukommentit olivat vain jonkinlaista alkujärkytystä, onhan se vanhemmillekin pieni virstanpylväs ja "kriisi" elämässä, kun oma lapsi menee kihloihin. Kaikkea hyvää järjestelyihin, appivanhempien mielipiteisiin ei voi vaikuttaa mutta tärkeintähän on rakkaus :-X

    Joo no mun äitihän ne järjesti, se oli kyllä aidosti innoissaan :D Just tässä muuten tuli mieleen, että tais skumpat olla appivanhempien luona kun oli mun miehen nimipäivät kerran.. että siihen nähden olis ihan kiva jos meidän kihlautuminen olis siellä päässä jotenkin noteerattu, mutta jooh. Kiitos kommentista:give_heart: Pitäisi varmaan taas aktivoitua täällä foorumilla hääjärjestelyiden kanssa.. :)


  4. Mun äiti oli meidän vanhemmista ainut joka oli oikeasti tosi iloinen asiasta, no hän olikin jo muutaman vuoden kysellyt meiltä että koska, koska.. :D Isäni taas kuulosti ihan ilahtuneelta, mutta mainitsi kuitenkin pessimistiseen sävyyn että "no, toivottavasti on parempi onni tällä kerralla" (takanani on siis yksi "teinikihlaus"), jäi vähän huono maku tästä kommentista :( Miehen vanhemmat eivät vaikuttaneet aidosti ilahtuneilta, varsinkaan hänen äiti. Molemmat olivat vähän silleen että "ai nytkö jo, mitäs te lapset nyt oikeen.." Me ollaan molemmat 25-30 väliltä niin ärsyttää kyllä tommonen ettei tunnuta ottavan tosissaan meidän kihlautumista. Olisin kyllä toivonut, että kaikki vanhempamme olisivat olleet iloisia uutisista, pikkasen harmittaa. Ja mekin ollaan asuttukin jo useampi vuosi yhdessä ja ostettiinkin asunto yhdessä niin luulisi että olisivat osanneet odottaa tätä. Mä kyllä jotenkin arvasinkin ettei miehen vanhemmat tuu ilahtumaan, koska "vein" heidän poikansa n. 10 vuotta liian aikaisin, heidän mittapuunsa mukaan (=miten ovat itse elämänsä eläneet). Mun vanhempien luona odotti kihlajaisskumpat, kakut ja kortit jne, miehen vanhemmilla ei mitään paitsi päivittelyä asiasta (olivat vielä ensin luulleet että kyseessä on vitsi...:unsure:)


  5. Hah joo, kyllä täällä epätoivon puolella välillä käytiin, vaikka ei siihen tainnut todellista aihetta edes olla :D Ehkä olen vain hieman dramaattinen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :rolleyes::give_heart: Toivottavasti täällä kaikilla muillakin pian "tärppää"! :-X


  6. ..lisäyksenä vielä kun luin sormuskokoon liittyviä taannoisia keskusteluitanne tuosta ylempää, mä en ollut selvittänyt omaani ja mies oli sitten hankkinut vinkkaamastani mallista (:grin:;)) pienimmän koon mitä valmiina löytyi ja isohan se oli kuin mikä :D Joten en päässyt sormusta heti käyttämään, meni tilaustyöksi ja olin kyllä kuin tulisilla hiilillä kun sanottiin että kaks viikkoa menee sormuksen kanssa ja viikko vielä päälle kaiverrutuksiin! :blink: Jotenkin oli kärsivällisyys aivan nollissa siinä vaiheessa kun oli jo kaks vuotta sitä kosintaa odottanut niin kaks viikkoa tuntui ikuisuudelta :rolleyes: noh, tein hieman soitteluita ja sainkin sormuksen jo samalla viikolla, kaiverrutukseen vietiin sitten vähän myöhemmin. Helpotti kun sai edes hetken pitää sormusta ja viedä "näytille" vanhempien luo jne :D 


  7. Täällä toiveet toteutui kesäloman aikana ja nyt koristaa haaveilemani sormus vasenta nimetöntä :gihlat::wub::wub: Kosinta oli juuri sellainen kuin olin toivonut sen olevan; meille merkityksellinen, kaunis paikka ja vain me kaksi kesäiltana :-X Häät tiedossa kahden vuoden päästä :) Tsemppiä kaikille siskoille odotteluun, tästä ketjusta oli minulle hurjasti apua ja tukea, kiitos siitä! :-X


  8. Meillä kyllä mies haluaa kans kunnon bileet, niinkuin mäkin :D Kaikki tärkeät paikalle, ei pönötystä :rolleyes: 

    Hih nasssis, kunpa itekin selviäis mekosta ton suuntaisella budjetilla, pelkään että tonni tulee uppoomaan helposti siihenkin :D 

    PS: En saanut kimppua niissä kavereiden häissä tietenkään, damnit! 


  9. Niin, se täs nyt jotenkin on kun en oikein tiedä mikä se tilanne on. Toisaalta ollaan jo sovittu kihlautuvamme, mutta sitten taas mies sanoo että oltais tehty se jo jos hän olisi siihen valmis. Ja ollaan molemmat sitä mieltä että menemme naimisiin, niin miksi kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut.. eli asian pitäis olla käsitelty ja nyt vaan luottaa ja odottaa, mutta sitten tulee jotain tommosta kommenttia mikä on ristiriidassa muiden juttujen kanssa. Ja avioliitto ei kuulemma ole hänelle big deal, eli on kuulemma yhtä sitoutunut minuun ilmankin. Jos asia on niin, niin miksi siihen ei sitten kuitenkaan ole vielä "valmis"? Jos se ei kerta hänelle merkitse niin paljoa? Arvatkaa vaan tulinko tuostakin pahalle mielelle, minulle yksi elämäni isoimmista jutuista olisi se, jos menisimme naimisiin, ja hänelle sillä ei sitten olekaan merkitystä.. Tiesin kyllä jo alusta asti että miehelleni avioliitto on lähinnä käytännön asia, mutta pahalta tuntuu silti. Kyllä hän sitten jälkikäteen korjaili sanojaan, kun näki miten mieleni pahoitin, mutta.. :girl_cray3:


  10. pompom olen samaa mieltä, avoin keskustelu on tosi tärkeää ja me ollaan alusta asti niin tehtykin. Silti asia on nyt viime kädessä miehen päätettävissä, että koska hän on valmis..

    Meillä on tosiaan tässä kohta kavereiden häät ja mua kauhistuttaa mennä sinne. Mä oon nyt yhtäkkiä jotenkin tosi mieli maassa koko aiheen suhteen. En tiedä miten kestän taas kattoa toisten suurimman rakkaudenosoituksen ite vieläkin ilman sormusta. Tekis mieli jättää kimpunheittokin välistä, alkaa pikkuhiljaa tympiä siellä "sinkkunaisten" puolella oleminen ja odottelu, josko "pääsis" naimisiin. Tuntuu, ettei mun kanssa haluta mennä, eikä sen niin pitäis olla. Kyllä tunteen pitäis olla molemminpuoleinen, joten mitä ideaa siellä hamuilla kimpun perään. En tiedä kelle voisin ees puhua tästä, mun ystävää joka oli samassa tilanteessa kosittiin juuri joten hänkään ei ole enää vertaistukena :( 


  11. Voi hemmmetti sentään.. nyt kyllä ärsyttää! :feminist_en:Olin päässäni jo hieman elätellyt toiveita, että kosinta tapahtuisi nyt viikonloppuna kun meidän oli tarkoitus mennä kahdestaan suvun mökille ja salaa hieman toivoisin että kosinta tapahtuisi siellä.. no, eilen kävi ilmi ettei mieheni ollut edes varmistanut onko muita sukulaisia silloin menossa mökille, ja onhan sinne :angry: Joten se siitä. Kaiken kukkuraksi mies oli just alkuviikosta tommonen hellittelevä ja puheli jotain että "tulee varmasti kiva viikonloppu" tms ja ei sitte ollu edes varmistanu että päästään sinne mökille?:girl_mad: Kiva, tuleekohan koko kesä oleen pettymyksiä täynnä ku odotan ja odotan ja sit mitään ei tapahdukaan.


  12. Mäkin olen sanonut miehelle etten halua, että hän kosii minua siitä syystä, että tietää minun haluavan sitä. Vain silloin saa kosia jos hän itse sitä todella tahtoo :) Onneksi en ole nyt viimeaikoina vouhkannut aiheesta (ihmeitä näköjään tapahtuu!!) niin jos se kosinta sieltä pikkuhiljaa tulisi, niin ei minullakaan olisi semmoinen olo että hän tekisi sen vain saadakseni minut hiljenemään :D 


  13. Eipä tännekään mitään uutta kuulu.. voi ei rosenbej :( ikävä tilanne.. Eikö teilläkin ollut suht pitkä suhde takana kuitenkin? Mietin vain mikä on sitten noille miehille "kiirehtimistä".. Tuntuu, että voi olla kuuden-seitsemänkin vuoden suhde takana eikä haluta KIIREHTIÄ asian kanssa! Voi luoja :D 

    Mutta en tosiaan osaa sanoa, miten tuon asian voisi nätisti ilmaista.. kai sinun täytyy vaan napakasti ilmoittaa että naimisiinmeno on sinulle ihan oikesti tärkeää etkä halua tinkiä niin suuresta unelmasta :/ en tiedä.. itse odotan ja uskon, että kosinta tapahtuu kesän aikana. Jos ei tapahdu niin en tiedä mitä teen :D Tosin jotenkin nyt odotus ei ole ollut niin kovasti pinnalla kuin yleensä, ehkä olen lopultakin luottavaisin mielin ja uskon miestä, kun hän sanoo että odotukseni ei jatkuisi enää pitkään.. 


  14. 23 tuntia sitten, Cabella said:

    Reilu puoli vuotta kulunut, kun viimeksi kirjoitellut tänne ja valitettavasti ei mitään muutoksia odotukseen. :( Lisää tuttuja kihlautunut tässä välissä (ja kaikki vielä seurustellut lyhyemmän aikaa kuin me), nyt myös miehen kaveripiiristä, jonka ajattelin herättelevän jotain mieheni mielessä. Täytän tässä kuussa 28v eli näyttää pelottavasti siltä etten ole naimisissa, kun täytän 30v. Muutama vuosi sitten ajattelin, että 28 vuotiaana minulla olisi lapsikin (ja haluan naimisiin ennen lapsia). Ei aina mene nämä jutut niin kuin suunnittelee.

     

    Mieheni valmistuu koulusta tässä kuussa ja minäkin loppukesästä/alkusyksystä. Jos opiskelijaelämän loppuminen saisi hänet olemaan sitä mieltä, että voisi myös kosia? Niin toivoisin, että tämä kesä toisi mukanaan sen sormuksen. :) 

    Täällä oli muuten ainakin just niin että mies sanoi mulle ettei halua "ukkomieheksi" samalla kun vielä opiskelee ja että haluaa olla valmistumisen jälkeenkin vielä hetken työelämässä ilman sormuksia ja vasta sitten siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen.. noh, kohta vuoden saanut nyt elää silleen että jos kohta alkais riittää ;) 


  15. Heh, en mäkään aina ole näin toiminut :D Ei sitä aiemmin tullut mieleenkään kysyä, koska en kuvitellut olevani niiden miesten kanssa kovin kauaa muutenkaan.. Mutta nykyisen miehen tavatessani olin vakavalla mielellä liikenteessä, joten faktat piti selvittää ihan alkuunsa, lapsiasiat tietty myös :D Veljeni kauhisteli myöhemmin tästä kuullessaan että mihin ihmeen piinapenkkiin laitoin miesparan heti ekoilla treffeillä, mutta todellisuudessa en listannut kysymyksiä päin naamaa vaan meillä oli oikein syväluotaava keskustelu noin muutenkin, joten kysymykset sai ujutettua väleihin luontevasti (mieskin samaa mieltä kun myöhemmin ollaan tästä puhuttu) :) Enpä niin vanha itsekään silloin ollut (23), mutta tarpeeksi kuitenkin, että katsoin parhaaksi selvittää lähtökohdat seuraavalle suhteelle, jonka toivoin olevan se viimeinen avioliittoon johtava suhde. Olisi ollut ikävä huomata vuosien jälkeen, ettei tulevaisuuden haaveet kohtaakaan, ja nuoruuden vuosia on mennyt "hukkaan" miehen kanssa, joka ei halua kanssani perhettä perustaa. Toki aina voi edelleenkin käydä näin, mutta ainakin asiasta on puhuttu. En henkilökohtaisesti oikein ymmärrä, miten jotkut parit ovat lähemmäs kymmenenkin vuotta yhdessä puhumatta ollenkaan suhteen viemisestä "eteenpäin". Aikuisiässä tuntuu aivan käsittämättömältä! En siis tarkoita, että kaikki välttämättä haluaisivat viedä suhdetta yhtään mihinkään, mutta tuota puhumattomuutta, ettei aihe ole vuosien saatossa kertaakaan tullut puheeksi, en ymmärrä. Luottavatko ihmiset vaan tuntuman perusteella olevansa kumppaninsa kanssa samoilla linjoilla asioista suuntaan tai toiseen? 


  16. Tervetuloa Joyful! Ja oih ja voi, tuon takia minä tarkistin heti ekoilla treffeillä mieheltäni mitä mieltä hän on avioliitosta :girl_witch: Moni olisi varmaan jo juossut karkuun siinä tilanteessa, mutta ajattelin että siinähän se sitten selviää heti kättelyssä niin ei tarvii kummankaan aikaa tuhlata jos ajatukset ei olisi osuneet yksiin (ja tulikoe jos pelästyy kysymystä niin ei ole mies mua varten) :D Sulla tietysti eri tilanne, kun olitte olleet jo niin kauan yhdessä, ennen kuin asia selvisi, niin ei siinä varmasti enää halua kaikkea heittää hukkaan sen takia. Kiva, että mies on kuitenkin alkanut tulla toisiin aatokseen tajutessaan että asia on sinulle tärkeä :) Meilläkin menisi varmaan n. 10 vuotta kauemmin avioitumiseen, jos se pelkästä miehestä olisi kiinni :D Hän on myös noilla linjoilla että asiathan on hyvin näinkin (niinkuin kyllä ovatkin) joten miksi tilannetta pitäisi muuttaa, mutta ymmärtää kuitenkin, että avioliitto on minulle erityisen tärkeää :gpari:   


  17. Ei tää nyt näköjään toiminutkaan että kosinta ois mystisesti pamahtanut ilmoille samantien kun tänne alkoi kirjoitella, niinkuin joillekin oli käynyt ja mitä toivoin mielessäni kun viime vuoden elokuussa aloin tänne rustailla :D plääh.. :parting2: Eilen tuli kutsu miehen kaverien häihin. Oi ja voi mitäköhän siitäkin taas tulee jollei kosintaa ole siihen mennessä kuulunut


  18. Hei kookkos ja tervetuloa! :) Ei ole mitään ihmeellistä tuossa vaiheesa jo odottaa kosintaa, minun mielestäni. Itse aloin odotella noin puolen vuoden seurustelun jälkeen joten tässä on nyt sitten jo kaksi vuotta venailtu :D Josko se tästä kohta alkais tapahtuun.. Ei kaksi ja puoli vuottakaan ole mikään hirveän pitkä seurusteluaika tietenkään, mutta sen vaan tietää että tämä on se jonka kanssa haluan naimisiin joten odottavan aika on pitkä! :D:gpari:


  19. rosenbej meillä on molemmien vanhemmat edelleen yhdessä, minun vanhempani seurustelivat vain muutaman vuoden ennen häitä ja lapsia (n. 30-vuotiaina). Mieheni vanhemmat taas eivät pitäneet niin "kiirettä", ja avioituivat sekä saivat lapsen nelikymppisinä. Minustakin tuntuu, että tämä vaikuttaa myös mieheni ajatusmaailmaan (ja toisaalta omien vanhempieni toimintamalli taas omaani) ja alunperin hänen toiveissaan oli nämä asiat paljon myöhemmin, kuin minulla. Olemme kuitenkin ymmärtääkseni päässeet about yhteisymmärrykseen tästä, ja muutaman vuoden päästä olisi tarkoitus avioitua :D Lapsistakin ilmoitin että kyllä ne on aikaisemmin tehtävä, ei sitä kannata niin myöhään jättää kuin hänen äitinsä teki, koska ei se ole niin sanottua että enää silloin onnistuu (jos ollenkaan, mutta mahdollisuudet eivät ainakaan parane jos paljon kolmenkympin yli pitkittää).


  20. Täällä kans tuttuun tapaan kovasti odotellaan.. kunpa ei tarvitsisi enää montaa kuukautta odottaa. :-X 

    Kesällä päästään ilmeisesti taas häävieraiksi, jospa mä nyt kerrankin saisin sen kimpun kiinni ja mun vuoro koittais vihdoin?