katjamarjaana

Aktiivijäsen
  • Viestit

    19
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä katjamarjaana

  • Taso
    Untuvikko
  1. Tämä onkin kinkkinen juttu. Olen jotenkin aina ajatellut että tottakai häissä pitää olla bändi. Olen aikuisiällä ollut valitettavasti vain kolmissa häissä, joista yhdessä ei ollut bändiä ollenkaan. Nyt kun mietin, niin sitä ei kyllä ollenkaan kaivannut, aika kului mukavasti syödessä, jutellessa ja ohjelmaa seuratessa. Toisissa häissä oli bändi, joka soitti humpat, valssit sun muut ja sekin oli ihan kiva. Taisin käydä itse pari kertaa tanssimassa. Näistä häistä lähdettiin pitkänmatkalaisina jo yhdeksän aikaan, eli en tiedä soittiko bändi yöhön asti. Kolmannet häät olivat sitten kesällä, ja niissä oli morsiamen tuttu bändi. Näissä häissä bändi soitti varmaan lähes kolme tuntia, ja itse kävin muutaman kerran tanssilattialla pyörähtämässä. Bändi oli niin suuri osa koko häitä ja ohjelmaa, että ilman sitä olisi varmaan ollut aika autiota. Olen itse tosi tarkka bändeistä ja etenkin laulajista, eikä kovinkaan monen laulajan ääni ole mieleeni. Näissä jälkimmäisissä häissä bändin laulajat olivat puolisoita keskenään, ja minun makuuni tekivät liian suuren numeron itsestään ja toisistaan; joka toinen spiikki oli puolison hehkuttamista ja puoliso siinä kumarteli vieressä. Bändi soitti myös minun makuuni aivan liian kovalla, vaikka siis biisit ja taidot olivat erinomaisia. Itse haluaisin pitää pienet, intiimit ja rauhalliset häät, eikä niihin edes sopisi mikään jymybilebändi. Toisaalta taas pelkkä humppabändi olisi hassu valinta, koska emme harrasta lava- tai muutakaan tanssia emmekä kuuntele iskelmää. Minulle riittäisi esimerkiksi pelkkä jazz trio, mutta toisaalta onko ihan hassua maksaa satasia, jopa yli tonni siitä, että juhlapaikan nurkassa kolme ihmistä soittaa "keskenään"? Miehen mielestä kunnon bändi tekee häät ja tykkää jammailla tanssilattialla muutenkin, ja minä lähinnä pelkään että ilman bilebändiä ihmisillä olisi tylsää. Haluaisin häävalssin ehdottomasti elävän musiikin tahtiin, mutta ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, että huono laulaja pilaa koko häävalssin eikä sitä halua sitten katsella ja kuunnella enää jälkikäteen nauhalta. Tämä on ihan kamalan vaikea päätös!!! Omiin häihin on vielä reippaasti aikaa, mutta tämä mietityttää tosi paljon. Hyvät bändit maksavat jopa 1500 euroa, mikä on lähes viideosa koko budjetista, ja jos bändi onkin huono niin sitä virhettä ei sitten korjaa mikään. Tai jos kukaan ei tanssi, niin olisi ihan hyvin voinut soittaa biisit levyltä, se varmasti kismittäisi jälkeenpäin....
  2. Monella on niin ihanan romanttisia biisejä.... meidän biisi on Flo Ridan Low ja tämä siis ihan siitä syystä, että kun baarissa tavattiin, niin tanssittiin tuota biisiä ja kilvoiteltiin siitä, kumpi pääsee syvemmälle kyykkyyn. Tehdään edelleen samaa kun tuo biisi jossain kuuluu. Ei ole todellakaan romanttinen, eikä varmasti soi meidän häävalssina, ehkä loppuillasta sitten... Joka tapauksessa tuo muistoja ihanasta illasta ja siitä, mistä kaikki silloin alkoi.
  3. En erityisesti pidä mistään leikeistä häissä, yleensä toteutus ontuu niin, ettei niistä voi oikein nauttia. Bändi, häävalssi sun muut "oikeat" ohjelmanumerot ovat tietenkin ihania, mutta näistä leikeistä en oikein pidä. Positiivisesti on kuitenkin jäänyt mieleen, kun etelä-pohjanmaalla häissä ovenpielessä oli iso pölli ja päällä kyltti "puukot tähän". Pölliin oli sitten isketty kymmeniä puukkoja ja olipa pesäpallomailojakin. Ei siis sinänsä mikään ohjelmanumero, mutta huvitti. Toinen, joka jäi positiivisena mieleen oli kun morsian ja pari ystäväänsä piirsivät muotokuvan sulhasesta. Tosin olin silloin itse lapsi, että ehkä hassut kuvat naurattivat vain siksi Aika harvoissa häissä on tullut käytyä, ehkä siksi olen välttynyt niiltä onnistuneilta ja oikeasti hauskoiltakin leikeiltä. Kyllä niitäkin varmasti on
  4. Tämä on ihan kaunis ajatus, minullakin on harvinainen sukunimi josta kovasti pidän, mutta en jotenkin näe tämän toimivan suomalaisissa häissä...
  5. Tätä olenkin miettinyt aika paljon. Ensiajatus oli, että ei missään nimessä kukaan ala kosimaan ketään meidän häissämme. Itse olisin ainakin kuollut häpeästä jos mies olisi kosinut minua ystäviemme häissä! Ei olisi jäänyt kovin mukavat muistot. Nyt taas kun mietin, että jos esimerkiksi ystäväpariskuntamme kihlautuisi hääjuhlassamme... niin olisiko se kuitenkaan ollenkaan kamalaa? En ajattele hääpäivän olevan jotenkin ainoastaan MINUN tai MEIDÄN päivämme, kyllä siihen päivään muutakin iloa ja onnea mahtuu. Eli vaikka se ei nyt maailman paras idea olisikaan, mutta en kyllä suuttuisi.
  6. Vaniella: Aluksi oli joo, juurikin sen takia ettei halua että "lompsitaan jonnekin farkuissa allekirjoittamaan paperi". Selitin kuitenkin, minkälainen siviilivihkiminen voi parhaimmillaan olla, silti mies haluaisi kovasti vihkimisen kirkossa. Toki kirkkovihkiminen ovat siinä mielessä helpompi vaihtoehto, että kaikki hoituu kerralla ja tilakin on yleensä valmiiksi juhlallinen. Jos vihkimisen järjestää itse, tulee paljon ylimääräisiä kuluja ja järjestettäviä seikkoja (esim. musiikki, vihkijä, vihkijän puhe, tilat ja koristelu). Tämä ei nyt sinänsä ole mikään oikea ongelma, koska voin joustaa jos mies kertakaikkisesti haluaa kirkkohäät, mutta siinä tapauksessa toimituksen tulee olla lyhyt ja ytimekäs ilman saarnoja ja puheita herran palvelemisesta.
  7. Noh, olen oikeastaan suunnitellut häitä lähestulkoon siitä saakka, kun mieheni tapasin. Hänelle en tietenkään mitään sanonut, ettei olisi säikähtänyt Nyt kun yhteistä matkaa on takana kolme ja puoli vuotta ja kosinta alkaa tulla ajankohtaiseksi (hitsi kun vihjailee vaan, odottavan aika on niiiin pitkä!!), olen alkanut "oikeasti" suunnitella. Jos mies kosii tänä vuonna, häät ovat sitten vuoden 2020 alussa. Periaatteessa ne ehtisi järjestää jo vuonna 2019 jos kosinta tapahtuisi joskus ennen kesää... Haluan talvihäät ja täällä päin Suomea lunta alkaa oikeasti olla vasta alkuvuodesta, marras-joulukuussa siitä ei kannata edes haaveilla, eli häät sijoittuisivat tammi-maaliskuulle. En koe olevani ollenkaan liian ajoissa suunnittelun suhteen, toki jos olisin jo väsäilemässä jotain paikkakortteja niin voisin jopa itse pitää itseäni hieman kummallisena!
  8. Minä olen jo hieman odotellut kosintaa ja purkanut asiaa kavereille. Toivon, että sinä päivänä kun kosinta tapahtuu ja siitä ilmoitetaan vaikkapa Facessa, kommentteihin ei tulisi mitään "no tulihan se sieltä!", "vihdoin!", "viimein se sai aikaiseksi kosia" settiä. Mieheni siitä varmaan pahoittaisi mielensä ja "häpeäisi". Uskon vahvasti, että kaikki suhtautuvat uutiseen iloisen positiivisesti, koska kaikki sukulaiseni ja ystäväpiirini rakastavat miestäni Aivan kammottavia kommentteja kyllä olette saaneet! Miksi ei voi iloita toisten puolesta
  9. Toivon, että kaaso maksaa itse. Värin suhteen on minulla toive, mutta väri ei ole niin erikoinen, etteikö mekkoa voisi muissakin juhlissa käyttää. Ja toki jotain vaatimuksia on esim. mekon pituuden suhteen, mutta toisaalta luotan kaason omaan järkeen sen verran, ettei noita vaatimuksia varmasti tarvitse edes ääneen sanoa. Itse olisin tietenkin valmis maksamaan mekon itse jos olisin kaaso, ellei morsian vaatisi jotain superkallista tai erikoista. Miehillä on vähän helpompaa, kun yleensä kaikilla on puku jo valmiina, että korkeintaan rusetti tai kravaatti pitäisi teemavärin mukaan ostaa. Mä en ainakaan tykkää valkoisista tai värikkäistä puvuista/kauluspaidoista miehillä, eli setti on ihan ihan perus musta-tummansininen-valkoinen tai musta-harmaa-valkoinen.
  10. Minä haluan ehdottomasti olla naimissa ennen kuin lapsia tulee, ja samaa mieltä on mieskin. Jos tulisin yllättäen raskaaksi pidettäisiin lapsi tietenkin, mutta sitten ei kyllä enää tulisi isoja häitä.
  11. Meillä tämä ongelma ratkeaa etukäteen siten, että juhliin kutsutaan vain ihan lähipiiri: vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, läheisimmät ystävät. Heidän kaikkien puolisot ovat tuttuja ja toivottuja, kutsuttuja vieraita. Aloin tässä vaan kauhistelemaan, kun muistin serkkuni häät kuuden vuoden takaa. Asuin silloin silloisen poikaystäväni kanssa, ja äiti oli saanut hääkutsun. Minä ja poikaystäväni menimme sinne, tuossa vaiheessa olimme kylläkin seurustelleet jo 1,5 vuotta ja olimme kihloissa. Itse en ollut serkkua nähnyt tuona aikana muistaakseni kertakaan, eikä luonnollisesti poikakaverikaan ollut. Nyt tuli vaan tosiaan mieleen, etten koskaan nähnyt kutsua, enkä tiedä oliko poikaystävä edes kutsuttu vai oliko juuri tällainen ei-kutsuttu vieras. Tai oliko edes minua oikeasti kutsuttu, vai oliko kutsu ollut vain äidilleni!
  12. Itse en välttämättä hotellihuonetta hääyöksi kaipaisi, tai jos kaipaisin niin sen pitäisi olla sviitti. Tavallisissa hotellihuoneissa kun majoitutaan pari-kolme kertaa vuodessa muutaman yön kerrallaan, niin aika nopeasti niistä se hohto häviää. Minusta olisi kiva mennä kotiin ja rojahtaa omaan tuttuun sänkyyn ja kaapata kisut kainaloon. Aamuksi olisi sitten aamiais-/brunssitarvikkeita jääkaapissa valmiina, tai vaihtoehtoisesti tilaisi jotain kotiinkuljetuksena. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että hotellihuone pitää ehdottomasti olla, joten eiköhän me siihen päädytä Meillä ei tule olemaan mitään siivousvelvollisuuksiakaan seuraavana aamuna, eli siitä ei tarvitse huolehtia.
  13. Jännä nähdä miten mies osallistuu sitten häiden järjestämiseen. Olen hiljalleen kysellyt ajatuksia ja kommentteja ideoihini, ja mies kyllä kommentoi ja vastailee mutta ei ymmärrettävästi jaksa suunnitella ja pohtia siinä mittakaavassa kuin minä. On kuitenkin määritellyt sellaisia asioita, jotka ehdottomasti haluaa ja joita ehdottomasti ei halua, eli siinäkin on jo iso apu. Haluan kuitenkin, että häät ovat miehenkin näköiset Vaikka rakastankin suunnitella häitä, en ole hössöttäjä, enkä halua mitään kutsukorttien tai koristeluiden askartelurumbaa tai hääkakkujen leipomiskomennusta, vaan ulkoistan kaiken minkä voin ja muuten pidän hommat tyylikkään simppelinä. Eli sinänsä sulhasen osallistuminen painottuu päätöksiin eikä konkreettiseen tekemiseen.
  14. Mulle ei ihan nämä save the datet nappaa. Ymmärtäisin ne täysin, jos häät järjestettäisiin ulkomailla tai muusta syystä häihin pääseminen vaatisi erityistoimia tai varautumista, mutta muuten vähän turhaa. Ikään kuin juuri minun hääni olisivat jollekin serkulle niin suuri asia, että niitä täytyy hypettää kuukausikaupalla etukäteen. Minun puoleni suvusta asuu kaukana, joten uskon ilmoittavani hääpäivän heti sen varmistuttua, jotta lomat ja majoitukset saadaan sumplittua ajoissa. Whatsapp-viestit riittävät siihen.
  15. Vaikka palstoilla vielä yleisesti kritisoidaankin "rahan kerjäämistä", alkaa se aika hyvin upota häävieraisiin - myös niihin vanhempiin. Esimerkiksi kavereiden viime kesän häissä lahjapöydällä oli tosiaan vain kirjekuoria, pari oli siis kutsussa toivonut mahdolliset lahjat rahana. Tämä on jo sukupolvikysymys, tavaraa on maailmassa ja kodeissa jo ihan tarpeeksi, nykyään karsitaan omaisuudesta ja panostetaan elämyksiin ja kokemuksiin. En pistä ollenkaan pahakseni rahalahjatoivetta: viimeksi laitoin 50 euroa, kerran köyhänä opiskelijana laitoin 10 euroa, ei siinä sen kummempaa. Itse olen sitä mieltä, että lahjatoivetta ei annettaisi ollenkaan, eli siis emme toivoisi lahjoja lainkaan. Tämä saattaisi kuitenkin johtaa siihen, että vieraat ostaisivat lahjan oman mielensä mukaan, ja sitten paketeista paljastuisi jotain vohvelirautoja tai sisustusesineitä, joille ei ole käyttöä. Ehdotin miehelleni, että lahjaksi voisimme toivoa lahjoitusta meidän nimissämme johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen, erityisesti eläinsuojelu on lähellä sydäntäni. Mies on kuitenkin hyvin epäuskoinen hyväntekeväisyysjärjestöjen suhteen, ja hänestä olisi muutenkin parempi idea "pyytää" lahjat häämatkarahastoon. Nyt alkaa selvästi olla nousussa se, että vieraat saavat nimetä häämatkalle "sponsoroimansa" kohteen (esimerkiksi shampanjaa lentokentällä), ja hääpari sitten kuvaa tämän hetken ja laittaa vaikkapa kiitoskortin yhteyteen sen. Ihan hauska idea, miehen mielestä tyhmä Mutta nämäpä ovat vielä hyvin kaukaisia aatoksia, kun ei ole vielä edes sormusta sormessa...