TeMi

Aktiivijäsen
  • Viestit

    21
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä TeMi

  • Taso
    Juniori
  1. ^ Mä aloin pohtia häitäni heti kun mulle lapsena selvisi, millaisista juhlista on kyse Elämää toki helpottaa, että tiedän tulevan aviomiehenikin (onneksi, huh ) haluavan isot häät. Miehen sanoja lainatakseni "Kun mä menen vihdoin naimisiin, niin kyllä jokaikisen pitää sitä tulla todistamaan." Mies ei edelleen ole ottanut sormuksiamme tosta kirjahyllyn ylähyllyltä (aaaaargh, me sovitettiin sormuksia kun ne postista tuli että ovat varmasti sopivat ja nyt ne sitten tuolla oottaa...!) ja kosinut, oottaa varmaan, että mä rauhoittuisin sen verran että kosinta tulis ees hiukan yllärinä. Mä toki siis kaivelin naftaliinista unelmakansioni, johon olen vuosien aikana keräillyt pieniä juttuja mitkä kenties voisin häihini ottaa... ja oon tässä muutaman viikon aikana suunnitellut meidän häät alusta loppuun ja ympäri Paitsi toki miehen vastuualueita. Nyt kun tuo erehtyisi kosimaan, jotta saisin sormuksen sormeeni ja voisin vapauttaa sisäisen bridezillani
  2. Mä olen yllättänyt itsenikin päättämällä, että meidän värimaailma koostuu turkoosista, keltaisesta, vaaleanpunaisesta ja mustasta. Valkoinen on kaiken pohjaväri. Olen piirtänyt erilaisia kattaus ja koristelusuunnitelmia näillä väreillä, sekä kutsusuunnitelmia ja saanut ne sointumaan kauniisti yhteen. Varovainen saa kyllä olla, ettei väriloisto niele kaikkea, vaan korostaa ympäristöä hyvällä maulla.
  3. Meillä lapsilla on miehen sukunimi ja itsekin sen aion naimisiin mennessämme ottaa. Alunperin päädyttiin miehen sukunimeen sen vuoksi, että se on harvinaisempi kuin mun (miehen sukunimeä noin 30, mun sukunimeä 1500 ). Kyse ei ole siitä, että hinguttais mitään erikoista tai uniikkia nimeä, itseasiassa mun sukunimi on tarkoitusperältään huomattavasti erikoisempi ja historiallistaustainen. Vaan kyse on siitä, että mä omalta osaltani haluan säilyttää suomenkielisen sukunimikannan mahdollisimman monimuotoisena. Musta suomenkieli on harvinaislaatuisen kaunis kieli ja useimmat sukunimet säilyttämisen arvoisia. Meillä neljä poikaa, niin ollaan ainakin tehty parhaamme että tää sukunimi leviäis vielä eikä häviäis
  4. ^ Eivätkös kaikkien häät ole juurikin hääparia varten, ei vieraita? Ja kaikki valitsevat ne toimintatavat jotka itselle sopivat, ilman, että siihen sen kummempia hykertelyjä kaivataan? Me ollaan ottamassa omiin häihimme just ne asiat joista pidetään ja jätetään pois mistä ei pidetä, enkä tähän asti ole kuunnellut edes sulhoa jos hän aloittaa lauseen...Kun pitäis...Aina näin tehty.. Argh! Ja vaikka olen ollut useissa perinteisissä häissä, niin joka ikinen on ollut aivan erilainen näytelmä, koska roolihahmothan ovat joka kerralla erit. Mä en siis jotenkin tajua asennetta, jossa täytyy päteä ja samaan syssyyn kehua omia ajatuksiaan. Tosin voi olla, että sun lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka suunnattomasti tuputtavat kaikkia perinteitä, se nostais munkin karvat pystyyn. Aloittajalle...Mun ekat hääni olivat pienet, meillä oli 15 vierasta, kaikki aikuisia. Ennen vihkimistä bestman ja kaasot tulivat meille, yhdessä mentiin vihkipaikalle, vihkimisen jälkeen käytiin näyttäytymässä isomummulle ja sen jälkeen meillä oli eräästä suosikkiravintolastamme varattu kabinetti. Syötiin hyvin, pidettiin hulvattomia puheita, naurettiin, juteltiin, hyvin vapaasti toimittiin. Pieni visailu meillä oli kaasojen järjestämänä. Siitä sitten lähdettiin jatkoille kasariyökerhoon ja tanssimisesta tykkäävät (minä!) oltiin paljon tanssilavan puolella ja muut istuivat rauhallisemmalla alueella jutellen. Oli helppoa, koska kaikki tunsivat toisensa hyvin. Joskus yöllä lähdimme kotio, josta löytyi monia pieniä ja ihania ylläreitä (romanttisia). Vieraat olivat tehneet kaiken meidän tietämättä sinä aikana kun olimme poikenneet isomummua katsomassa.
  5. 14 vai 15? Lapsena 3-4 häissä, aikuisiällä sitten loput. Harva se vuosi sitä on aikuisena tullut käytyä häissä, tää kesä on eka kun oli kahdet häät saman vuoden aikana. Eikä tulevaisuuskaan tyhjältä näytä häiden suhteen, passaa hyvin tällaiselle häähullulle. Joka häissä (jo lapsena) tulee mietittyä miten sitten omissa
  6. Meille tulee hääbiisiksi ehdottomasti Alice Cooperin Hell is living without you. Mies saa muuten päsmäröidä musiikin suhteen, meillä sama musiikkimaku isolta osin ja metalli paljolti kummankin makuun. Cooper miehen ehdoton ykkössuosikki ja itse tykkään myös tosi paljon, mutta eniten tää on kiinni sanoista. Me ollaan rämmitty sellaisen suon läpi yhteiselämämme aikana, että mun tekis mieli takoa ihmisten kalloihin, että kaikesta voi päästä yli, jatkaa ja rakastaa, kaikki vaikeudet voi voittaa, jos vaihtoehtona olisi elämä ilman toista. Tiedän joutuvani miestä hieman lirkuttelemaan, sillä hällä on varmaan tuhat ideaa hääbiisiksi
  7. Mä olen tätä pohtinut ja kyllä me ainakin laitetaan save-the-date kortit menemään tyyliin 8kk ennen häitä Häät tulevat kuitenkin olemaan kesällä, jolloin monilla on suunnitelmia vapaidensa varalle ja monet ovat vuorotöissä ja muusikoita jne. joten musta tää on fiksu ja kohtelias tapa infota, että hei, meillä ois tällaset juhlat tulossa, jos aiot osallistua, niin valmistaudu. Mä kuitenkin nyt toivon, että kutsutuista suurin osa pääsis paikalle, en mä heitä muuten kutsuis.
  8. Minä saan järjestää suurimman osan itse! Huomioikaa sana saan, se on tärkeä sana. Kyselen kyllä miehen mielipiteitä ja hänellä on itsellään kaksi tai kolme vastuualuetta kun tajuaa niistä jutuista enemmän, mutta muuten... Innokkaita apulaisia kyllä löytyy tulevista kaasoista, että en mä työmäärään huku, varsinkaan kun tässä on pari vuotta aikaa suunnitella ja tehdä kaikki.
  9. Vielä ei tarkkaa määrää tiedossa, mutta suurinpiirtein 120 henkeä. Näistä hiukan yli kolmasosa sukulaisia.
  10. Ai kauhea, onpa maailmassa paljon ihmisiä, jotka eivät tunnu tietävän kutsuvierasetikettejä Meidän häihin tulee lapsia vain ja ainoastaan meidän omat, sisarusten omat ja kummilapsemme. Jos joku kehtaa yrittääkään vetää herneen nenään, niin ei tarvitse kyllä vaivautua paikallekaan. Alkuun oli tarkoitus tosiaan ilmaista asia perinteisellä etiketillä, eli vain kutsuttujen nimet kuoreen. Ja tiedän oman sukuni ja ystävieni osaavan lukea asian niin kuin asian laita on. Mutta nyt aloin stressaamaan miehen sukulaisista. En kuitenkaan tunne heitä niin kovin hyvin Täytynee lisätä kutsun juhlaohjeistukseen asetus vain aikuisille tai sitten save the date kortti muotoilla lapsiperheellisille humoristiseen tyyliin -varaattehan lapsenvahdin jo nyt voidaksenne olla läsnä juhlissamme-
  11. Eka avioliittoni oli erehdys jo ennen avioliittoa, se ei kauan kestänyt ja ison osan voin pistää nuoruuden typeryyden piikkiin. SILTI mulla on ihan jäätävä kynnys mennä nyt naimisiin, paljon isompi kuin ekalla kerralla. Nyt tuntuu sltä, että on tosi kyseessä, ekalla kerralla vain paineli päätä pahkaa. Mun avioerostani on aikaa 11 vuotta, hyvä kun joku ees muistaa mun olleen joskus naimisissa ja ekat häät oli hyvin pienet, joten mulle ei ympäristöltä tule minkäänlaisia paineita vaikka on "jo" toinen kierros tulossa.
  12. Sanotaanko, että kaikki muu on erilaista, paitsi morsiamen, morsiamen vanhempien ja sisarusten ja yhden kaason henkilöllisyys Ekat pienet hääni vietettiin maistraatissa, minulla ei ollut valkoista pukua, juhlina käytiin ravintolassa syömässä, jonka isäni kustansi, siitä osan porukan kanssa lähdettiin jatkoille baariin, hääyö vietettiin kotona, kihla- ja vihkisormuksena oli yksi ja sama sormus, oltiin nuoria, eikä tiedetty mistän mitään Nyt on tulossa todella isot häät, kirkkohäät, paljon perinteitä, ehdottomasti valkoinen mekko ja huntu, hääyö jossain hienossa paikassa, maksamme kaiken itse, saan sekä kihla- että vihkisormuksen ja olemme tarpeeksi vanhoja ja viisaita, että tiedämme ettemme tiedä mistään mitään
  13. Ehdottomasti tarkoittaa lupausta naimisiinmenosta ja hääpäivä, tai edes vuosi, pitäisi lyödä lukkoon kihloihin mennessä. Tiedän miehen ajattelevan samoin.
  14. Minäkin kuulun ilmeisesti tänne KO-kerhoon, vaikka mun tilanne on kyllä jo vähän huvittava. Kymmenen vuotta yhdessä, lapsia neljä ja aika lailla aina ollut kummallekin selvää, että joskus naimisiinkin. Nyt sitten mies sai itsestään yllättäen sen verran irti, että sovittiin häiden olevan kesällä 2021/2022. Lisäksi kävimme sovittamassa sormuksia ja tilasimme netin kautta yhteisymmärryksessä molempia miellyttävät kihlasormukset. Kuitenkin ilman kaiverrusta. Kun postikusti tuo sormukset, ottaa mies ne talteen. Hän on vähän vanhanaikainen ja haluaa kysyä isältäni kättäni (hei oikeesti, meillä on lapsia, en tiedä nauranko vai itkenkö...) ja kosia mua oikein kunnolla. Eli kun hän on päättänyt kosintapäivän, käy hän kaiverruttamassa päivämäärän ja kosii mua haluamallaan tavalla. Rajoiksi totesin miehelle "On tääkin tapa saada toinen hulluksi, joten ellet suorita kosintaa tänä vuonna, löydät itsesi omista vihkiäisistäsi niin, että huomaat koko pikku kosinta-välikohtauksen jääneen näyttelemättä."
  15. Minä myös olin haaveillut olevani naimisissa ennen lapsia. Toisin kävi, nyt neljä lasta jo ja häät vasta tulossa. Ei sillä loppujen lopuksi ollut yhtään mitään merkitystä meille, se vaan oli romanttisen tytön romanttinen haave.