jrc

Jaloleinikki on kevään kukka, sen sesonki on joulu-huhtikuussa, nyt alkaa jo olla ohi.

Minulle lupasi eräs helsinkiläinen floristi pionikimpun maalishäihin. Hinta tosin on aika suolainen jos vertaa mitä kesäkimpuista on maksettu. Floristi kertoi, että ensimmäiset pionit tulevat Hollannista jo joulukuussa.

Kevätmorsiamelle minustakin ihana vaihtoehto on jaloleinikki, josta löytyy todella paljon kokoja ja värejä, isoimmat, voimakkaasti kerrotut ovat melkein kuin pioneita. Itse punnitsen vielä leinikin ja pionin välillä, luulen että pionia saa olla kimpussa ja leinikkiä vieheissä ja pöytäkoristeissa.

Minkävärisiä jaloleinikkejä on olemassa? Jos ei ala lemmikkejä tulla, niin pitää keksiä jotain muuta sinistä kukkaa.

Leinikkejä löytyy monissa väreissä, mielestäni ei kuitenkaan sinisenä. Nyt alkaa jaloleinikin aika jo kyllä olemaan ohi, viimeksi näin kukkakaupassa n. kolme viikkoa sitten.

Mulla meni kihla vaihtoon noin 2 viikkoa kosinnan jälkeen, miehen valitsema oli ihana ja aivan mun näköinen, mutta todella epäkäytännöllinen. Hankimme jokapäiväiseen käyttöön 8mm leveän antiikkisen art deco-sormuksen, jossa pavé-istutuksessa 0,50ca timantteja sekä princess sinisafiireja 13 kpl.

Muoks. poistin kuvan.

Muoks2. Vanhan kihlan kivestä teetetään vihkisormukseni. Eli oikeastaan vihkini onkin kihla.  :

Vielä pieni sivuhuomautus,

Pradan kamojen käyttäminen on hyvinkin eettistä. Se ei omasta mielestäni tee ihmisestä pinnallista, että haluaa maksaa laadusta.

Joillekin, kuten itselleni, on tärkeää ostaa laukkuja ja kenkiä, joiden käyttöikä on käytännössä katsoen ikuinen, kun tuotteesta pitää huolta. Itse kammoksun kaikkia halpaketjuja, koska haluan tietää, mistä tuotteet ovat tulleet, ja haluan niiden myös kestävän. Tunnen tyylini, tiedän mistä pidän ja siten tulee halvemmaksi ostaa kerralla tonnin ajaton laukku, kuin ostaa aina uusi huonolaatuinen tekonahkainen laukku.

Suurimmat eettiset kulutuspäätökset ihminen tekee jokapäiväisessä elämässään, ruokakaupasta vaatekauppaan ja kaikessa siltä väliltä, kuten edellä mainittiinkin.

Heippa!

Mulla on kihlasormuksessa musta timantti. Jotkut ei niistä pidä, koska ovat laadultaan huonompia kuin kirkkaat. Itse rakastan sormustani, ja sehän on tärkeintä.

En alunperin ollut harkinnut mustaa timanttia, mutta kun näin sormukseni en olisi voinutkaan ajatella laittavani sormeeni mitään muuta. Kannattaa kipittää kultasepänliikkeeseen, siellä osataan auttaa.

Itselläni on kaksi kaasoa. Hääpäivän aamuna menemme yhdessä kampaajalle ja meikkiin, jotka minä tarjoan heille. Toinen kaaso tahtoo hoitaa vieraiden ilmoittautumisen, toinen hoitaa lahjalistaa (tai no, lahjalista on Stockkalla, mutta jos vierailla on jotain kysyttävää). Polttarit he + muut ystävät järkkäävät, koska haluavat.

Tärkeintä minulle kuitenkin on, että ennen vihkimistä he ovat lähellä, juttelemassa kaiken maailman asioista etten ehdi stressata.. Mitään askarteluhommaa ei ole, eikä tule.

Sulhanen pukeutuu mittatilauspukuun (mustaan), sekä pukuni väriin sopivaan solmioon. Tämä oli ehdottomasti mun ainoa kriteeri, puku siis (ei se solmio, vaikka hyvähän sekin on ), jotenkin ei tunnu frakki tai bonjour sulhasen näköisiltä. Ei minun, eikä hänenkään mielestä.

Tämä nyt on vähän OT, mutta mitä mieltä olette siitä, jos sulhasella ei ole viehettä?

Meillä yksi tuttavapariskunta meni kihloihin lomamatkalla New Yorkissa, Rockefeller Centerin luistinkentällä turistien ympäröimänä. Hupaisinta oli, että mies kosi tyttöystäväänsä englanniksi- vaikka ovat molemmat kyllä ihan suomalaisia. Turistit taputtivat ja hurrasivat ympärillä, kun frendini vastasi "i will"..

Ilmoitin avomiehelleni, että niin jos kosisit, juoksisin karkuun. Mutta tuttavani kyllä oli onnessaan, ja sehän on tärkeintä!