Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Myrttinä(Guest)

Kun ei ole ketään kaasoksi :'(

106 posts in this topic

Mun kaasokandidaattini mokasi koko homman aika vahvasti viime syksynä osoittaen epäluotettavuutensa ja itsekkyytensä. Luottamus meni täysin, anteeksipyyntöä odottelen törkeästä käytöksestään johtuen. Sanaakaan ei olla vaihdettu sitten viime marraskuun. Eipä hänestä myöskään tule tulevien lasteni kummia, vaikka sitäkin jo aiemmin suunnittelin. Se luottamus, minkä hän menetti, on todella vaikea saada takaisin, varsinkaan kun hän ei ilmeisesti ole mielestänsä tehnyt koko asiassa mitään väärää eikä tunnu kokevan tarvetta esimerkiksi pyytää mitään anteeksi. Harmillista tässä on se, että kyseessä on mieheni sisar, jota pidin itselleni todella läheisenä ystävänä.

 

Nyt olenkin siis tilanteessa, että luultavasti minulle ei tule kaasoa. Sisareni ovat kyllä minulle tärkeitä, mutta molemmat asuvat toisilla paikkakunnilla ja ovat minua niin paljon vanhempia, etten koe sillä tavalla heitä ystäviksi. Enemmänkin äitihahmoiksi, eri tavalla tärkeiksi. Minulla on kyllä kavereita, muutamia samalla paikkakunnallakin, mutta en ole kenenkään kanssa erityisen läheinen. Olen pyytänyt erään opiskelutoverini mukaan pukuasioille, ihan siinäkin mielessä että hän voisi tehdä myös korjausompelua ja luotan hänen mielipiteeseensä. Hän laittaa myös hiukseni siviilivihkimistä varten. Tulen luultavasti saamaan askarteluapua kauempanakin asuvilta kavereiltani, jos vain pyydän heitä illanviettoon luokseni. Mekon nyt osaa pukea juhlapäivänä apunani vaikka sulhanen pienen opastuksen jälkeen. Kukat pidän kädessäni, sillä vihkimistä ei juhlissamme ole, vaan pidämme jonkunlaisen sormustenvaihtoseremonian. Ellei kukkaset kädessä onnistu, niin olkoon onnistumatta, kyllä sille kimpulle joku paikka löytyy. Vessaankin ajattelin päästä, tulkoon vaikka sulhanen pitämään helmoja sinnekin, ellei ketään muuta satu tarpeen tullen mukaan.

 

Polttarit mua harmittaa, niitä tuskin kukaan mulle järjestää. Toisaalta meidän vihkiminen on jo parin viikon päästä ja kutsut lähimmille ystäville lähetettiin vasta kuun alussa, eli tää ei ole kellään ollut tiedossa vielä kovin pitkään, että hankala olisi kenenkään ollut mitään järjestelläkään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun kaasokandidaattini mokasi koko homman aika vahvasti viime syksynä osoittaen epäluotettavuutensa ja itsekkyytensä. Luottamus meni täysin, anteeksipyyntöä odottelen törkeästä käytöksestään johtuen. Sanaakaan ei olla vaihdettu sitten viime marraskuun. Eipä hänestä myöskään tule tulevien lasteni kummia, vaikka sitäkin jo aiemmin suunnittelin. Se luottamus, minkä hän menetti, on todella vaikea saada takaisin, varsinkaan kun hän ei ilmeisesti ole mielestänsä tehnyt koko asiassa mitään väärää eikä tunnu kokevan tarvetta esimerkiksi pyytää mitään anteeksi. Harmillista tässä on se, että kyseessä on mieheni sisar, jota pidin itselleni todella läheisenä ystävänä.

Minua surettaa aina suuresti lukea tällaisia juttuja, joissa hyvä ystävyys on heitetty hukkaan yrittämättä selvittää asiaa :(  

Tietenkään en tunne tätä tapausta, mitä on tehty, on yksittäinen asia, onko molempien kanta kuultu/totuus molemmille selvä jne. joten en uskalla kommentoida tätä nimenomaan, mutta vetoan noin yleisesti.. Minulle on nimittäin käynyt niin, että henkilö, jonka luulin olevan paras ystäväni (tuleva kaasoni, lapseni kummi, kiikkustuolikisojen vastustaja ja kaikki muu siihen väliin), käänsi minulle selkänsä ja sulki minut elämästään täysin, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä miksi. Hän ei suostunut olemaan yhteyksissä minuun, ja suren vieläkin sitä, ettei n. 10v kestänyt ystävyytemme ilmeisesti ollut hänelle edes sen arvoista, että asiaa olisi selvitetty, tai olisin edes saanut tietää miksi. (Tästä hänen ystävyyden lopettamis-päätöksestä sain tietää kuukausia myöhemmin, kun ihmettelin yhteiselle ystävällemme, että onpas X kiireinen, kun ei vastaa yhteydenottoihini).) Pyysin anteeksikin, vaikka en tiedä mitä.. jotainhan on tullut tehtyä, vai miksi muuten hän minut hylkäsi?

 

Liekö on sitten jonnekin foorumille kirjoittanut minusta noin kuin NiE...  Jos kerta ihminen on tärkeä, MIKSEI voi sanoa rehellisesti, että nyt olen loukkaantunut tästä ja tästä, oletko tajunnut?!? (Eihän parisuhteessakaan toinen välttämättä tajua kaikkea, ja yleisen käsityksen mukaan ongelmista voi selvitä vain puhumalla. )

 

Uskon kyllä, että nyt näin pitkän ajan jälkeen asiaa on todella hankala korjata, mutta (ja edelleen tietämättä tapahtumia) tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että "kukas mun apulaisena ja polttareiden järjestäjänä toimii, kun se X meni mokaamaan"... koska luettelit vain millä keinoin aiot pärjätä ilman kaason apua ja "polttarit mua harmittaa". Eikö pointin pitäisi olla että "menetin tärkeän ihmisen koko elämästäni, en vain häiden ajan orjan"...? Yritän tässä tuoda vähän sitä toista näkökantaa asiaa :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun kaasokandidaattini mokasi koko homman aika vahvasti viime syksynä osoittaen epäluotettavuutensa ja itsekkyytensä. Luottamus meni täysin, anteeksipyyntöä odottelen törkeästä käytöksestään johtuen. Sanaakaan ei olla vaihdettu sitten viime marraskuun. Eipä hänestä myöskään tule tulevien lasteni kummia, vaikka sitäkin jo aiemmin suunnittelin. Se luottamus, minkä hän menetti, on todella vaikea saada takaisin, varsinkaan kun hän ei ilmeisesti ole mielestänsä tehnyt koko asiassa mitään väärää eikä tunnu kokevan tarvetta esimerkiksi pyytää mitään anteeksi. Harmillista tässä on se, että kyseessä on mieheni sisar, jota pidin itselleni todella läheisenä ystävänä.

Minua surettaa aina suuresti lukea tällaisia juttuja, joissa hyvä ystävyys on heitetty hukkaan yrittämättä selvittää asiaa :(  

Tietenkään en tunne tätä tapausta, mitä on tehty, on yksittäinen asia, onko molempien kanta kuultu/totuus molemmille selvä jne. joten en uskalla kommentoida tätä nimenomaan, mutta vetoan noin yleisesti.. Minulle on nimittäin käynyt niin, että henkilö, jonka luulin olevan paras ystäväni (tuleva kaasoni, lapseni kummi, kiikkustuolikisojen vastustaja ja kaikki muu siihen väliin), käänsi minulle selkänsä ja sulki minut elämästään täysin, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä miksi. Hän ei suostunut olemaan yhteyksissä minuun, ja suren vieläkin sitä, ettei n. 10v kestänyt ystävyytemme ilmeisesti ollut hänelle edes sen arvoista, että asiaa olisi selvitetty, tai olisin edes saanut tietää miksi. (Tästä hänen ystävyyden lopettamis-päätöksestä sain tietää kuukausia myöhemmin, kun ihmettelin yhteiselle ystävällemme, että onpas X kiireinen, kun ei vastaa yhteydenottoihini).) Pyysin anteeksikin, vaikka en tiedä mitä.. jotainhan on tullut tehtyä, vai miksi muuten hän minut hylkäsi?

 

Liekö on sitten jonnekin foorumille kirjoittanut minusta noin kuin NiE...  Jos kerta ihminen on tärkeä, MIKSEI voi sanoa rehellisesti, että nyt olen loukkaantunut tästä ja tästä, oletko tajunnut?!? (Eihän parisuhteessakaan toinen välttämättä tajua kaikkea, ja yleisen käsityksen mukaan ongelmista voi selvitä vain puhumalla. )

 

Uskon kyllä, että nyt näin pitkän ajan jälkeen asiaa on todella hankala korjata, mutta (ja edelleen tietämättä tapahtumia) tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että "kukas mun apulaisena ja polttareiden järjestäjänä toimii, kun se X meni mokaamaan"... koska luettelit vain millä keinoin aiot pärjätä ilman kaason apua ja "polttarit mua harmittaa". Eikö pointin pitäisi olla että "menetin tärkeän ihmisen koko elämästäni, en vain häiden ajan orjan"...? Yritän tässä tuoda vähän sitä toista näkökantaa asiaa :ph34r:

 

Kirjoitit tärkeistä asioista ja tottakai mielestäni tilanne on harmillinen. Tilanne nyt vain on sellainen, että jo pitkään ihmettelemäni asiat saivat vahvistuksen syksyllä äkillisessä tilanteessa, ja tilanne on yksinkertaisesti se, etten voi sanoa noin epäluotettavaa ja itsekästä ihmistä ystäväkseni. Kolikolla on toki kaksi puolta: minua harmittaa ihan h--vetisti se, että tässä kävi näin ja ystävyys loppui, mutta toisaalta taas olen jollain tavalla harmin seassa tyytyväinen siitä, että tällainen epäluotettavuustekijä tuli ilmi eikä jäänyt enää enempää pinnan alle kytemään.

 

Minä en ole tässä tilanteessa se osapuoli, joka on mm. poistanut edellämainitun äkillisen tilanteen jälkeen toisen facebookistaan tai alkanut salailla asioita, jättänyt vastaamatta suoriin kysymyksiin ja loukannut myös ystäviäni. Se toinen osapuoli tietää mielipiteeni asiasta ja olen odottanut, että hän pyytäisi minulta anteeksi tai ottaisi yhteyttä, sitten kun hän on kenties valmis asiasta puhumaan. Tottakai voisin tehdä tämän myös itse, mutta tällä hetkellä en halua tehdä niin. Tuskin tässä loppuelämää ollaan mykkäkoulua, kun kyseessä on noin lähisukulainen, mutta kaikki se mitä tapahtui ei tule multa unohtumaan, vaikka välit paranisivatkin. 

 

Mitä tulee tähän 

"kukas mun apulaisena ja polttareiden järjestäjänä toimii, kun se X meni mokaamaan"... koska luettelit vain millä keinoin aiot pärjätä ilman kaason apua ja "polttarit mua harmittaa". Eikö pointin pitäisi olla että "menetin tärkeän ihmisen koko elämästäni, en vain häiden ajan orjan"...?

niin kun ketjun aiheena on ettei ole ketään pyytää kaasoksi, ja monelle se tuntuu olevan aika iso asia, ettei kaasoa olisi, ajattelin tuoda esille sen, ettei se mielestäni ole maailmanloppu. Pointtini oli ja on, että aion tosiaankin selvitä häistä erinomaisen hyvin, vaikkei minulla kaasoa olisikaan. Ympärilläni on kuitenkin paljon tärkeitä ihmisiä, joilta saan tarvittavaa apua ja tukea.

 

Se mitä itse halusit rivien välistä lukea, on oma asiasi. Harmillista jos mielikuvasi oli tuollainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ toistan itseäni.

- -

Tietenkään en tunne tätä tapausta, mitä on tehty, on yksittäinen asia, onko molempien kanta kuultu/totuus molemmille selvä jne. joten en uskalla kommentoida tätä nimenomaan, mutta vetoan noin yleisesti..

- -

Uskon kyllä, että nyt näin pitkän ajan jälkeen asiaa on todella hankala korjata, mutta (ja edelleen tietämättä tapahtumia) tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että "kukas mun apulaisena ja polttareiden järjestäjänä toimii, kun se X meni mokaamaan"... koska luettelit vain millä keinoin aiot pärjätä ilman kaason apua ja "polttarit mua harmittaa". Eikö pointin pitäisi olla että "menetin tärkeän ihmisen koko elämästäni, en vain häiden ajan orjan"...? Yritän tässä tuoda vähän sitä toista näkökantaa asiaa :ph34r:

 

Hienoa, että sinulla on kavereita, jotka toimivat kaason tehtävissä (pukusovittelut, hiustenlaitto, askartelut), vaikket heitä kaasoiksi kutsukaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

olen päättänyt ettei minulle tule kaasoa eikä mies halua itselleen bestmania. kummallakin on kuitenkin kavereita jotka haluavat auttaa suunnittelussa ja järjestelyissä vaikeivät ole kaasoja eikä bestmaneja!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullekaan ei tule kaasoa eikä miehelle bestmania. Meillä ei ole kummallakaan niin hyviä kavereita, että heitä haluaisi pyytää tähän tehtävään, ja jollakin lailla koen, etten edes tarvitse nimettyä kaasoa, kun siskoni ja äiti kuitenkin auttavat. Mielestäni varsinaisesti tehtäväänsä nimitettyä kaasoa ei tarvita (eikä siinä ole mitään outoa, jos niitä kaasoja tai bestmaneja ei ole), jos on kuitenkin avuliaita läheisiä (sukulaiset, kaverit) olemassa, joille voi nakittaa jotakin tehtävää  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0