Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[Guest Morre]

sammakkomorsian: Olipa hassu vastaus Arvomaailmaansa voi pohtia ihan varmasti ilman kirkkoakin. Hiljentyä voi missä vain! Ja samaten ne sukulaiset ja ystävät voivat olla läsnä maistraatissa, juhlatilassa, luonnossa... missä ikinä nyt se vihkiminen pidetäänkin, ja näin ollen heidän edessään voi lupauksensa luvata.

[Ella]

^ Minustakin oli hienoa avioitua maistraatissa. Jokin juhlavampi tila olisi jopa saattanut tuntua kulissilta ja seremonia teatterilta, mutta maistraatin perusvihkiminen sai avioitumisen tuntumaan erittäin viralliselta ja todelliselta.

Noin minäkin asian koen, tosin meillä vihkiminen vielä edessä niin en voi puhua menneessä aikamuodossa.

[Ella]

Koska kirkossa nekin, jotka eivät usko jumalaan, ovat seurakunnan, eli kaikkien sukulaisten ja ystävien edessä. Jos jotain niin ison porukan edessä luvataan, on se pidettävä.

Pakko nyt vielä kommentoida tähänkin. Eihän kirkko paikkana tarkoita automaattisesti, että siellä on paljon seurakuntaa paikalla - kirkkoon voi hyvin mennä vihittäväksi vaikkapa vain kahden tai muutaman todistajan, esim. omien vanhempien seurassa. Vieraitten määrähän on täysin riippuvainen siitä, montako ihmistä hääpari vihkipaikalle kutsuu - jos kummallakin on vaikkapa pieni suku ja vähän ystäviä, niin mistä luulet sen "ison porukan" sinne itsestään ilmaantuvan? Hiukan ärsyttää tuo ajattelu, että kirkkovihkimisessä on automaattisesti paljon vieraita paikalla vain siksi, että paikkana sattuu olemaan kirkko.

Komppaan myös Morrea tuossa yllä.

[tammikuu09]

^ Komppaan Ellaa ja Morrea... Siis vaikka minua ja sulhastani ei kirkossa vihitäkään, niin kyllä meidän häihimme on tulossa iso seurue sukulaisia ja ystäviä - ja vihkijäkin puhuu taatusti tärkeistä asioista, vaikka ei pappi olekaan!

Huom: en ole mitenkään kirkkovihkimistä vastaan, mutta välillä hämmästyttää ja harmittaakin, kun muita vaihtoehtoja pidetään jotenkin automaattisesti pieninä ja epätärkeinä

[kukkakeiju]

Ehdottomasti haluan vihkimisen kirkossa, sillä uskon Jumalaan ja kirkko on pyhä, siunattu paikka. Myös kirkolla on minulle paljon väliä, vanhat, keskiaikaiset kivikirkot ovat niin historiallisia ja romanttisia. En ikinä voisi kuvitella meneväni naimisiin jossakin nykyisistä karmean moderneista "kirkoista".

[chutney]

Mulla ei periaatteessa ole kovin paljon väliä, missä vihkiminen tapahtuu. Yksi vaihtoehto on koko ajan ollut maistraatti tai sitten juhlapaikka. Alusta asti on kuitenkin ollut selvää, että siviilivihkiminen ei ole paras tai meidän näköisin juttu ja tulisi joka tapauksessa täydentymään avioliiton siunauksella - kirkossa tai jossain muualla.

Toisin sanoen tärkeää meille on, että lupaudumme toisillemme myös Jumalan edessä ja että yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa olemme pyytämässä siunausta liitollemme ja otamme meille molemmille rakkaimman henkilön eli Jumalan osaksi perhettämme ja liittoamme. Haluamme aloittaa yhteisen matkamme "kolmisin" ei "kaksin" Siksi mielummin vihkiminenkin kristillisenä tapahtumana, jos mahdollista - ja saimme sen järjestymään vaikka valtionkirkkoon emme kuulukaan.

Paikka sinänsä ei siis ole merkityksellinen. Päädyimme kuitenkin kirkkoon kun se helposti järjestyi ja puitteiltaan siellä on helpompi (etenkin talvisaikaan) järjestää vihkiminen, verrattuna esimerkiksi juhlapaikkaan jossa ei ole niin suurta yhtenäistä tilaa.

[Hippaleidi]

Meidät vihitään kappelissa. Kirkollinen vihkiminen vain on sellainen tapa, jota varmasti etenkin vanhemmet arvostavat. Minulle on oikeastaan ihan sama onko se kirkollinen vai siviilivihkiminen, mutta saapahan edes jotain vastinetta kirkollisverolle.

[kameljontti]

Olettekohan nähneet Braveheart-leffan? Siinä on musta koskettava kohtaus se, kun sankari menee naimisiin salaa yhteiskunnalta puun alla vain papin ja Jumalan edessä. Mua ei kauheasti inspaa ajatus, että "tässä sitä nyt rakennetaan yhteiskuntaa". Menen naimisiin meidän takia, enkä tekisi sitä valtion virkamiehen edessä. Minulle avioliitto on lähinnä omantunnon asia. (Ei tietenkään ihan näin mustavalkoisesti, mutta kuitenkin.) En halua väheksyä siviilivihkimistä, mutta itse koen näin, ja siksi menen kirkossa naimisiin.

[Johannes_]

Niin. Miksi haluta vihkimisen kirkossa jos ei usko Jumalaan. Aika tyhmää mennä käymään vastenmielisesti rippikoulu vain sen takia että saisi kirkkohäät ja sen jälkeen voisi jälleen erota kirkosta. Tällaisten ihmisten todella kannattaisi miettiä mitä kirkossa lupaa, eikä pelleillä sen asian kanssa.

[Sahrami79]

Kameljontti: Eikö pappikin ole (ainakin rinnastettavissa) valtion virkamies?

Jos vihkiminen on sinulle nimenomaan omantunnon kysymys, niin silloin toivottavasti uskot jumalaan, muutenhan joudut valehtelemaan siellä alttarilla .

En haluaisi väheksyä kirkkovihkimistä, mutta itse koen näin...

[Guest SorbusHorror]

Olettekohan nähneet Braveheart-leffan? Siinä on musta koskettava kohtaus se, kun sankari menee naimisiin salaa yhteiskunnalta puun alla vain papin ja Jumalan edessä. Mua ei kauheasti inspaa ajatus, että "tässä sitä nyt rakennetaan yhteiskuntaa". Menen naimisiin meidän takia, enkä tekisi sitä valtion virkamiehen edessä. Minulle avioliitto on lähinnä omantunnon asia. (Ei tietenkään ihan näin mustavalkoisesti, mutta kuitenkin.) En halua väheksyä siviilivihkimistä, mutta itse koen näin, ja siksi menen kirkossa naimisiin.

En nyt oikein ymmärrä miten valtion virkamiehen edessä naimisiinmeno tarkoittaa mekaanista yhteiskunnan rakentamista, tai että avioliitto ei olisi omantunnon asia kenelle tahansa? Ja mikä helvetti siinä on, ettei ymmärretä että ainoa ero kirkko- ja siviilivihkimisellä on ihmisten rakentaman tönön tyyli, ja se että toisesta tilaisuudesta puuttuu satuhenkilöihin viittaaminen?

Ei sillä että haluaisin kenenkään tapaa väheksyä...

Muokattu: August 4, 2008, käyttäjä: SorbusHorror

[Guest Rymy]

Niin. Miksi haluta vihkimisen kirkossa jos ei usko Jumalaan. Aika tyhmää mennä käymään vastenmielisesti rippikoulu vain sen takia että saisi kirkkohäät ja sen jälkeen voisi jälleen erota kirkosta. Tällaisten ihmisten todella kannattaisi miettiä mitä kirkossa lupaa, eikä pelleillä sen asian kanssa.

Sinusta aika monenlainen toiminta on näköjään pelleilyä (kuten "kuinka moni aikoo olla perinteinen"-ketjussakin). Me menemme kirkossa naimisiin vaikka minä en niin uskovaisena itseäni pidäkään. Miehelle se on tärkeää, ja mikäpä minä olen hänen haaveitaan pilaamaan. Eikä tunnu yhtään pelleilyltä!

[Guest SorbusHorror]

Rymy, minusta on hienoa että teet moisen myönnytyksen miehellesi. Tuo onkin ainoa skenaario jossa voisin nähdä itseni alttarilla. Kenenkään muun miellyttämiseksi en sitä tekisi.

[Zallukka]

Meidät vihitään kirkossa, koska:

- Molemmat kuulumme kirkkoon.

- Maistraatti ei ollut vaihtoehto, koska haluamme, että kaikki pääsevät todistamaan valojamme.

- "Maistraatti on mielestäni ateistien vihkipaikka"

- Maksamme kirkollisveroa, joten siunausta sillä rahalla perk.....e!

- Kirkko kuuluu kuvitelmiimme naimisiin menemisen traditioista.

Että silleesti

[joanna-]

Koska kuulumme molemmat kirkkoon, ja mieskin ilmoitti ehdottomasta haluavansa kirkkohäät.

Lisäksi vihkikirkkomme on vanha ja hieno harmaakivikirkko, jossa mm. vanhempani on vihitty, minä ja pikkusiskoni olemme molemmat päässeet ripiltä, jonka pihalla makaa ikuisessa levossa useampia sukumme jäseniä ym.

Meille ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa.

[kameljontti]

Kameljontti: Eikö pappikin ole (ainakin rinnastettavissa) valtion virkamies?

Jos vihkiminen on sinulle nimenomaan omantunnon kysymys, niin silloin toivottavasti uskot jumalaan, muutenhan joudut valehtelemaan siellä alttarilla .

En haluaisi väheksyä kirkkovihkimistä, mutta itse koen näin...

Niin mä uskonkin, eikai se muuten olisikaan omantunnon asia? Ja tottakai pappi toimii siinä valtion virkamiehenä, mutta se on mulle papin tehtävässä toissijainen asia. Vähän niinkuin opettajakin toimii valtion nimissä, mutta pääasiallinen tavoite on auttaa lapsia kasvamaan turvallisesti... U know...?

[kameljontti]

En nyt oikein ymmärrä miten valtion virkamiehen edessä naimisiinmeno tarkoittaa mekaanista yhteiskunnan rakentamista, tai että avioliitto ei olisi omantunnon asia kenelle tahansa? Ja mikä helvetti siinä on, ettei ymmärretä että ainoa ero kirkko- ja siviilivihkimisellä on ihmisten rakentaman tönön tyyli, ja se että toisesta tilaisuudesta puuttuu satuhenkilöihin viittaaminen?

Ei sillä että haluaisin kenenkään tapaa väheksyä...

Kyllä toi nyt on vähän väheksyvä ilmaisu toi satuolento, vaikket sitä niin tarkoittaisikaan. Enkä mä puhunut mitään mekaanisuudesta, totta kai siviilivihkiminen on ihan yhtä romanttinen tai tunteikas kuin kirkollinenkin, ja siinä on kyse rakkaudesta.

Puhuin vaan ihan oman mielipiteeni, ja olen myös sitä mieltä, että ainoa ero ei todellakaan ole rakennuksen tyyli. Siviilivihkimisessä (käsittääkseni) lupaus annetaan muille ihmisille, lähinnä tietysti puolisolle. (Paitsi ehkä jos ollaan maistraatissa, koska kuulutaan sellaiseen uskontokuntaan, että Suomessa vaaditaan myös siviilivihkiminen, ja se onkin ihan eri asia.) Kirkossa ainakin minä lupaan erityisesti "kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä". Ja siinä on se vissi ero. Sulle se on satua, ja olkoon vaan. Mutta joillekin se on ihan totta ja tärkeä asia.

[Guest pulu]

mulla ei oo koskaan ollu mitään "oikeeta" peruskoulu meni miten meni ja päästötodistus tuli tenttien ja venkuloiden,rippi meni ketuilleen,en oo koskaan valmistunu mistään ja oon töissä hassulla epäperinteisellä alalla. 2epäonnista kihlausta takana.

kirkkohäät isän saattamana on just se miten haluan mennä rakkaudesta naimisiin.tämän ainoan kerran.

[Sahrami79]

Siinäpä se. Minä haluan luvata nimenomaan omalle puolisolleni ensisijaisesti, en edes niille muille ihmisille (ne ovat vain todistamassa), saati sitten jollekin täysin ulkopuoliselle olennolle (tässä tapauksessa jumala).

[Guest Jumalasta]

Siinäpä se. Minä haluan luvata nimenomaan omalle puolisolleni ensisijaisesti, en edes niille muille ihmisille (ne ovat vain todistamassa), saati sitten jollekin täysin ulkopuoliselle olennolle (tässä tapauksessa jumala).

Tässä on suuri ero, mitä varmaan ateisti ei ehkä sitten usein käsitä.. Jumala kun ei uskovalle ole mikään ulkopuolinen olento vaan elämän sisältö ja perusta. Hän on me, minä ja sinä. Hän on kaikki ja kaikessa, hän on kivet ja puut, elämä itsessään ja kaikki elävä maanpäällinen. Jumala ei siis ole joku isähahmo tai satuolento, joka irrallisena meistä naputtaa tahtipuikkoa pilven reunalla! Vaikka yrität sanoa, ettet aliarvioi, saat selkeästi uskovaiset kuulostamaan siltä kuin he sokeana seuraisivat jotakuta ulkopuolista sen sijaan, että ajattelisivat omilla aivoillaan, kuten taas kaikki kunnon ateistit tekevät.. Eikös tekstisi vähän sinustakin siltä kuulosta kun sitä luet..?

Ei tästä nyt kannata kamppailla. Kaikilla on oma elämänkatsomuksensa. Mun mielestä on olemassa sellainen syvä elämän voima, joka on jumala. Sulla on usko johonkini muuhun. Joten peace!

[Guest SorbusHorror]

Siviilivihkimisessä (käsittääkseni) lupaus annetaan muille ihmisille, lähinnä tietysti puolisolle. (Paitsi ehkä jos ollaan maistraatissa, koska kuulutaan sellaiseen uskontokuntaan, että Suomessa vaaditaan myös siviilivihkiminen, ja se onkin ihan eri asia.) Kirkossa ainakin minä lupaan erityisesti "kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä". Ja siinä on se vissi ero. Sulle se on satua, ja olkoon vaan. Mutta joillekin se on ihan totta ja tärkeä asia.

Voin korjata käsityksesi, ja kertoa että siviilivihkimisessä tahdotaan puolisolle, ei kenellekkään muulle. Ihmisillä on kovin kummallisia oletuksia siviilivihkimisestä. Kun tosiasiassa kirkkovihkiminenkin perustuu siihen, ja lisäyksenä on vain uskonto. Mun puolesta kukin saa luvata ja vannoa vaikka kärpästen herralle, harmittaa vaan kun omaa tapaa ei ymmärretä. Miehelle en enää edes viitsi kertoa kaikkia kommentteja kun se on jo ihan raivona.

Mutta nyt loppui OT mun puolesta.

[Sahrami79]

Jumalasta: Kommentoin vain samanlaisilla fraaseilla kirkkovihkimistä kuin siviilivihkimistä kuulee kommentoitavan. Ehkä et sitten itse vain huomannut tätä "piikittelyäni"

Täällä on turha lähteä ruotimaan sitä, mihin ihmiset uskoo, sillä asia on aivan liian laaja. Mutta väitätkö todella, ettei esim. raamattu tarjoa kristitylle valmiiksi pureskeltua ajattelumallia? Olen ymmärtänyt, että raamattu on jumalan sana kristityille ja siinä sopii pitäytyä. Miten tämä antaa tilaa omalle ajattelulle, jos kerran eri mieltä oleminen on sitten väärässä olemista ja mahdollisesti jopa syntiä?

Luonnontieteellisen maailmankatsomukseni lisäksi suurin syy siihen, etten voisi kuulua kirkkoon on se, että kristinuskoon sisältyy runsaasti suvaitsemattomuutta, jota en vain voi hyväksyä. Ja mainittakoon, että ystäväpiiriini kuuluu myös tosikristittyjä tapakristittyjen ohella, ei siis pelkästään ateisteja. Omasta puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei tuputa uskoaan muille ja pidä itseään parempana kuin muut sen perusteella (tai esim. väheksy siviilivihkimistä sen takia että se on siviili tms.)

[Omppu]

Jumalasta: Kommentoin vain samanlaisilla fraaseilla kirkkovihkimistä kuin siviilivihkimistä kuulee kommentoitavan. Ehkä et sitten itse vain huomannut tätä "piikittelyäni"

Täällä on turha lähteä ruotimaan sitä, mihin ihmiset uskoo, sillä asia on aivan liian laaja. Mutta väitätkö todella, ettei esim. raamattu tarjoa kristitylle valmiiksi pureskeltua ajattelumallia? Olen ymmärtänyt, että raamattu on jumalan sana kristityille ja siinä sopii pitäytyä. Miten tämä antaa tilaa omalle ajattelulle, jos kerran eri mieltä oleminen on sitten väärässä olemista ja mahdollisesti jopa syntiä?

Luonnontieteellisen maailmankatsomukseni lisäksi suurin syy siihen, etten voisi kuulua kirkkoon on se, että kristinuskoon sisältyy runsaasti suvaitsemattomuutta, jota en vain voi hyväksyä. Ja mainittakoon, että ystäväpiiriini kuuluu myös tosikristittyjä tapakristittyjen ohella, ei siis pelkästään ateisteja. Omasta puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei tuputa uskoaan muille ja pidä itseään parempana kuin muut sen perusteella (tai esim. väheksy siviilivihkimistä sen takia että se on siviili tms.)

Tähän on ihan pakko sanoa, että suvaitsemattomuus on osa ihmisluontoa. Sitä esiintyy niin ateisteilla kuin jokaisessa uskontokunnassakin, koska ihmiset ovat yksilöitä ja yksilöt varsin arvaamattomia. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kristityille. Toivottavasti ei myöskään sinulle. Sanot, että jokainen saa uskoa, mihin haluaa ja sitä ennen kyseenalaistat toisten uskon mielekkyyden. Melko suvaitsematonta puhetta ja oman oikeassa olon piiloalleviivausta...mutta perin inhimillistä. Ihmiset useimmiten kun haluavat olla oikeassa.

Mainittakoon vielä, että mielestäni siviilivihkiminen on aivan yhtä juhlava tapa mennä naimisiin kuin uskontojen seremoniat. Rakkauttahan siinä luvataan puolisolle. Kukin tyylillään.

[Sahrami79]

Omppu: Edelleenkin, jokainen uskokoon kuten itse haluaa, mutta ihmettelin vain sitä ristiriitaa, että painotetaan kuinka ajatellaan omilla aivoilla, vaikka kuitenkin usko perustuu jonkin toisen kirjoittamaan kirjaan. Minä en missään vaiheessa väittänyt, etteivät uskovaiset ajattelisi omilla aivoillaan, vaikka Jumalasta-nimimerkki kovasti niin yrittikin väittää. Vai mistä löydät tällaisen lauseen minun kirjoittamanani?

En nyt selvästi osaa ilmaista itseäni, kun väännät tekstistäni jotain sellaista mitä siellä ei ole. Suvaitsevaisuutta on mielestäni se, että näen maailman eri uskonnot kulttuurisena rikkautena enkä katso ketään kieroon sen takia, että kuuluu johonkin uskontokuntaan. Se mitä ihminen on muuten ja toisaalta se miten tuo maailmankatsomuskensa esiin kertoo ihmisestä enemmän kuin pelkkä uskontokunta.

Enemmän karsastan tapauskovaisuutta tai sitä, että mennään kirkossa naimsiiin, koska "se on tapa" tai "vanhemmat haluaa".

[Guest hepu]

Hei, onko teillä tietoa saako papin myös ulkoilmavihkimiseen?

Olen aina ollut sitä mieltä etten halua kirkossa naimisiin, sillä koen sen ympäristön ahdistavana. Tahtoisin kuitenkin perinteisen puheen papilta (myös vanhempia sukulaisiani ajatellen) ja näin kirkollisen siunauksen, kun kirkkoon kuitenkin molemmat kuulumme. Pitänee miettiä asiaa uudestaan, jos on mahdollista saada vain siviilivihkiminen kirkon ulkopuolella