Miehen sormuskammo

[katatiita]

Meillä tulee todennäköisesti vain minulle kihla ja miehelle sitten vasta vihki. Näin sen takia, koska ollaan opiskelijoita ja haluan kuitenkin kihlasormuksen nopeasti. Miehenkin mielestä on järkevää hankkia hänelle se unelmien sormus (leveä kultasormus) sitten kun siihen on varaa, eikä mitään halpaa väliaikasormusta.

[emina]

Mielenkiintoinen keskustelu. Minä ehdottomasti halusin kihla- ja vihkisormukset ja miehelläni tulee olemaan vain kihla. Itse käytän sormusta lähinnä silloin, kun lähden pois kotoa, samoin mieheni. Kotona otan yleensä kaikki korut pois, myös sormukset (mieheni lähestulkoon heti kun on sisälle astunut). En usko, että pahastuisin, jos mieheni ei haluaisi sormusta käyttää. Jotkut eivät vain halua mitään "ylimääräistä" helyä (vaikka eihän pienehkö sormus missään tunnu tai hierrä tai paina kun siihen tottuu). Lähinnä sormus antaa "varattu" -symbolin ulkopuolisille, mutta mitäänhän se ei estä, eikä sen käyttö tai käyttämättä jättäminen muuta sitoutumista meidän suhteeseen. Tosin, itselle tulee aika tyhjä olo, jos joskus vahingossa lähden pois kotoa ilman sormusta

[franny]

Mä kysyin kerran mieheltä, että haluaisiko se sormuksen sitten kun mennään kihloihin. Ensin se käänsi kylkeä ja vastasi ettei tiedä (varmaan otti nokkiinsa kun taas sorkin sen suunnitelmia ) ja kun tuli työmatkalta otti itse asian puheeksi, että mitä normaalisti tehdään. Selitin sille, että jenkkilässä josta tapa kosia sormuksen kanssa on yleistä, miehelle harvemmin tulee enää kihlasormusta. Suomessa usein parit käyvät ostamassa yhdessä sormukset. Toiset haluaa vihkisormuksen kihlan lisäksi, mutta useammalle varmaan riittää yksi. Kerroin myös että mulle ei ole väliä käyttääkö hän sormusta vai ei (ei kuitenkaan voisi pitää sitä melkein koskaan, koska se on työssä kielletty) mutta jos haluaa sen, niin se pitää minun sitten maksaa. Ja että se pitää mennä sitten ostamaan yhdesä, koska mä en tiedä mistä mies tykkäisi  

[pauhanne]

Meillä kammoa taisi olla vähän molemmilla Halusin kyllä ilman muuta kihlasormuksen, se on minulle tärkeä symboli, ja toivoin myös miehen sormusta pitävän. Ei kuitenkaan kumpikaan oltu ikinä pidetty sormusta, minäkään en mikään koruihminen ole. Ajateltiin, että häiritseekö ja tuntuuko ikävältä, kun sormessa on jotain "ylimääräistä". No menihän siihen totutteluun hetki eikä osattu edes kerralla ottaa oikeaa kokoa. Mies ensin epäili, ettei varmaan paljoa sormustaan pidä, mutta en ole nähnyt sen sitä pois ottavan Mullakin on tosi orpo olo silloin, kun se ei sormessa ole (esim. urheillessa en jotenkaan osaa pitää, pelkään että entä jos vaikka lentää sormesta pois, kun käsillä kovasti huitoo). Kummasti siihen vaan tottuu. Ja aina se jotenkin sykähdyttää nähdä sormus oman kullan sormessa <3

[Marmosetti]

Mun mies on myös sormuskammoinen... Kelloa hän pitää, mutta ei mitään koruja. Kummasti sillä vaan taisi kiinnostus herätä, kun esittelin eri näköisiä titaanisormusvaihtoehtoja netistä, joten eiköhän me molemmat vielä sormuksemme saada

[Magneetti]

Kumpikaan meistä ei ole mikään tottunut korujen käyttäjä, varsinkaan sormusten. Vähän jännitti, josko sormus tuntuisi vain häiritsevältä ja muistaisiko sitä edes käyttää. Kävimme sitten hakemassa molemmille aivan samanlaiset ohuet kultaiset rinkulat. Epäröinnistä huolimatta molemmilla oli jo samana päivänä sellainen tunne, että siihen sormeenhan se sormus kuuluukin. Mieskin kuvaili sormusta hyvän ja oman tuntuiseksi. Myyjä auttoi hyvin oikean koon löytämisessä, joten sen kanssa ei ollut ongelmia. Minulla kuitenkin on tapana heilutella ja huitoa käsillä, että oikeasta koosta huolimatta sormus lensi kerran käsivoiteen levittämisen jälkeen nivelen yläpuolelta kilinän kera lattialle. Onneksi paniikki kesti vain hetken, kun sormus jo löytyi maton kulman alta

[aivansama]

Mulla on perinteiseen tyyliin sekä kihla- että vihkisormus, mutten käytä niitä juuri koskaan. En voi, enkä haluakaan, pitää niitä töissä, enkä jaksa kuljettaa niitä mukana (kerran hukkasin kihlasormukseni töissä, onneksi se monen mutkan kautta löytyi), joten sormukset ovat mulla korutelineessä kylppärissä. En sieltä niitä tahdo ikinä muistaa sormeen laittaa esim. vapaapäivinä, pidempinä lomina olen kyllä yleensä pitänyt sormuksia koko ajan, ja juhliin yms. yritän muistaa. Mies taas pitää sormustaan koko aika ja muistuttelee toisinaan laittamaan omiani sormeen. Henk. koht. en piittaisi, vaikka mies ei sormusta pitäisikään, se ei ole minulle mikään muu kuin näkyvä merkki siitä, että ollaan naimisissa. Itekään kun en ole mikään kedon kaunein kukka, niin ei tarvitse pelätä, että tultaisiin iskemään, jos olen ilman sormuksia liikkeellä

[Mrs. Spooky]

Meillä kumpikaan ei käytä mitään koruja, joten sormuksiin täytyy kyllä totutella. Mielestäni kihlasormukset ovat tosi kaunis symboli, joten haluan ehdottomasti molemmille sormukset, mutta en tietenkään voi vaatia miestä pitämään sormusta aina ja kaikkialla, jollei se vaan millään tunnu omalta. Olen sitäpaitsi itse sen verran hajamielinen, että todennäköisesti unohdan koko sormuksen olemassaolon aina silloin tällöin...