Normihäät vs. jotain muuta?

[Tuu-tikki]

mun ystävä meni pari vuotta sitten (hetero)naimisiin ja vihkipaikalla oli henkikirjoittaja vihkimässä. vihkiminen tapahtui juhlatilan "tanssilattialla", jonka takaosaan oli henkikirjoittajaa varten laitettu pöytä, jossa oli jotain papereita ja kukkia. heillä tuo asia hoitui niin, että vieraat olivat paikalla ja siinä tanssilattian reunoilla odottamassa ja hääpari tuli sisään juhlapaikan takaovesta, joka oli siinä tanssilattian perällä. morsiamen sisarusten pojat hoitivat raskaiden ovien avaamisen, jotta hääpari pääsi sisälle. mun mielestä se oli tosi hyvä järjestely. vihkimisen ajan vieraat siis seisoivat siinä tanssilattian reunoilla, sen jälkeen onniteltiin jonossa hääparia ja mentiin paikoillemme istumaan.

[Lakme]

-

Edited November 11, 2012 by Lakme

[TulevaisuudenToivo]

Meillä virallinen osuus on hoidettu alta pois jo pari vuotta sitten, mutta ensi vuonna juhlitaan. Koska vihkimistä (tai siis rekisteröintiseremoniaa) ei tule, sitä ei tarvitse sinänsä miettiä. Juhlista tullee jotain perinteisempien hääjuhlien ja sateenkaarenkirkuvien homoparaatibileiden välimaastosta. Tarkoituksena on järjestää cocktail-illanvietto kaupunkialueella, ehkä livemusiikilla mutta todennäköisesti mahdollisimman vähin järjestetyin ohjelmanumeroin.

Sukulaisia tuskin tullaan kutsumaan omia vanhempiani lukuunottamatta, eipä noilla muilla taitaisi ihmeemmin ymmärrystä meidän pirskeillemme olla. Yhdessäolomme on hyväksytty tavallaan, mutta ainakin minun isäni suvulle lienee helpompaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että tässä on kaksi miestä nyt mennyt virallistamaan irstautensa Tarkoituksena on juhlia sellaisten ihmisten kanssa, jotka nauttivat juhlista, eikä pakottaa mukaan tyyppejä, joille koko homma olisi keppi perseessä kärsimistä

[Kapuska]

Itse olin Avecina kesällä kahden naisparin häissä, jossa oli avioliiton siunaaminen. Tilaisuus oli todella herkkä, ja vaikka srmuksia ei vaihdettu, eikä yhdessä käytävää kävelty, niin pappi teki siitä todella kauniin vihkimisen. mm. Hääpari sai symboolisena eleenä palapelin papilta ja kirkossa yksi vieras lauloi todella kauniin laulun.

Näin heterona, niin vihkiminen se minulle oli, jossa avioliitto siunattiin sekä tunnustettiin Jumalan silmien edessä. En vihkiparia tuntenut, mutta kyllä se tkuksi meni. Toinen oli morsiuspuvussa ja toinen kauniissa julapuvussa. Ainoastaan kimpun ja sukkanauan heitto sekä morsiammen ryöstö jäi pois. Kakun leikkaukset ym. oli muutoin. Ja kieltämättä vihkitilaisuus oli kaunein missä olen ollut (ja olen ollut naimisissa itsekkin).

[00tas]

Meillekin on tulossa ihan "normaalit" häät.  Ei ajateltu mitenkään erityisesti korostaa sitä että hei me ollaan molemmat naisia. Me tykätään toisistamme ja aiotaan mennä naimisiin, se on hyvä.

 

Ei olla vielä kovinkaan tarkasti pohdittu kaikkia yksityiskohtia, mutta oma järki ainakin sanoo ettei tarvi tinkiä mistään siksi ettei parisuhde oo ihan se ''perinteinen''. Vaikka kieltämättä oon itekin (ylempänä olevaan viitaten) nähnyt painajaisia siitä että joku vitsailee meitä morsiameksi ja sulhaseksi, tai kysyy kumpi meistä nyt on se suhteen mies. Öööm, ei kumpikaan?