Mrs. Spooky

Mentiin salaa naimisiin eilen, vuoden verran ehdittiin olla salaa kihloissa. Ajattelin julkistaa asian Facebookissa aprillipäivänä, hauska nähdä kuka uskoo ja kuka ei

Meillä on suunnitelmana mennä naimisiin tosi pienieleisesti ja melkeinpä salaa, joten päädyttiin siihen tulokseen, ettei kihla- tai vihkisormusten hankkimiselle ole oikein tarvetta. Kumpikaan ei tykkää pitää sormuksia tai mitään muitakaan koruja, minä en voi työssäni käyttää sormusta ja lisäksi olen sen verran hajamielinen, että unohtaisin sormuksen kuitenkin johonkin varmaan kerran viikossa Tärkeintä meille molemmille on se itse avioliitto, ja oikeastaan tuntuu jopa romanttiselta pitää asia semisalaisena vain meidän kahden juttuna. Tykkään kyllä sormuksista sitoutumisen symbolina, mutta jotenkin se sormuksen käyttäminen tuntuu itselle niin vieraalta.

Asiasta puhuttiin ja sitä harkittiin huolella melkein vuoden verran ennen kuin kosin, joten se oli kyllä kaukana yllätyksestä

Meidän olisi tarkoitus mennä enemmän tai vähemmän salaa naimisiin. Mä en oikein pidä häistä juhlana eikä meistä kumpikaan halua olla huomion keskipisteenä, joten todettiin että naimisiin luikahtaminen maistraatissa on eniten "meidän näköinen" tapa mennä naimisiin. Ollaan tässä palloteltu vähän sitäkin vaihtoehtoa, että sukulaisille ei edes kerrottaisi asiasta. Huomaavat sitten kun huomaavat

Kihloissa ollaan! Homma oli puhuttu selväksi jo kuukausia sitten ja mies tiesi, että vuosipäivänä tapahtuu, joten kosin humoristisesti tarjoamalla miehelle aamukahvin yhteydessä sormusta symboloivan donitsin Ihan oikeat sormukset tilataan kunhan päästään koosta selvyyteen ja hääpäiväkin on sovittu, joten tämä meni kyllä miljoona kertaa smoothimmin kuin olisin ensimmäistä kertaa foorumille kirjautuessani uskonut... Mies oli alun perin aika kauhistunut naimisiinmenoajatuksesta, mutta näköjään hän tarvitsi vain aikaa totutella ajatukseen.

Me ei miehen kanssa olla kumpikaan erityisen vakavia tai sillä perinteisella tavalla romanttisia, joten kosin miestäni hiukan humoristisesti Lidlin donitsin kanssa... Kihlautumisesta ja naimisiinmenosta oli puhuttu vakavasti jo vaikka kuinka monta kuukautta ja mies tiesi kyllä, että vuosipäivänä tapahtuu, joten aamukahvin yhteydessä kerroin donitsin symboloivan sormusta ja kysyin, haluaisiko mies mennä mun kanssa naimisiin. Ja halusihan se

Mä olen melkein vuoden verran suunnitellut kosivani miestä ensi viikolla kun meillä on vuosipäivä, mutta vasta nyt havahduin siihen että eihän mulla ole mitään suunnitelmaa, miten mä sen teen! Joku herttainen kortti aamukahvin yhteyteen (ja vaikka joku leivonnainen "lahjonnaksi", heh) voisi olla ihan potentiaalinen, mutta on se kumma kun en ole itse kosintamenetelmää tajunnut suunnitella...

Aion kosia neljäntenä vuosipäivänämme. Haluaisin tulevaisuudessa myös hääpäivän samalle päivälle, niin on vain yksi vuosipäivä muistettavana

Mikä tahansa paitsi kesä, koska kestän kuumuutta ja ötököitä tosi huonosti. Joku ihan pikkuisen kirpakka alkusyksyn päivä voisi olla aika ihana

Haluaisinpa tietää mitä tuon miehen päässä oikein liikkuu... Tyyppi toi yhtenä iltana kotiin työpaikan lattialta(?) löytyneen rihkamasormuksen ja oli kuulemma ajatellut nk. läppäkosia sen kanssa, mutta unohti. No, sormus osoittautui sopivaksi, joten saatiinpahan ainakin mun sormuskoko selville

Nyt se on varmaa - aion kosia miestäni syksyllä, kun meillä on neljäs vuosipäivä. En tiedä vielä miten taikka missä (todennäköisesti kyllä ihan vaan kotisohvalla), mutta itse päätös on nyt tehty. Tavallaan tuntuu vähän hölmöltä odottaa syksyyn asti, mutta meillä on tällä hetkellä tosi huono rahatilanne, ja vuosipäivänä on oikein luontevaa kosia. Seuraavaksi saankin ruveta kuumottelemaan sitä, mitähän se mies meinaa kosintaani vastata...

Lemmenlukko on tosi kaunis ajatus ja haluaisin toteuttaa sen, mutta en tiedä mihin niitä kannattaa tai saa viedä. Muistelisin lukeneeni, että lukkojen kerääntyessä niiden paino voi aiheuttaa ongelmia sillalle, joten täytyy olla tarkkana millaiselle sillalle lukkonsa vie...

Olen suunnitellut jo hyvissä ajoin, että sitten kihlautumisen jälkeen vastaan hääpäiväuteluihin ovelasti "se on yllätys" Haluaisin mennä mahdollisimman salaa naimisiin, mutta on täysin mahdollista, että maistraattiin kutsutaan muutama vieras mukaan.

Omaa sukunimeäni en ole vaihtamassa, koska se on tosi harvinainen ja tosi kaunis, mutta toivoisin että mieheni ottaisi minun sukunimeni. Ymmärrän kyllä jos hän päätyy pitämään oman nimensä, koska hänen etunimensä ei natsaa sukunimeni kanssa ihan yhtä hyvin, mutta olisihan se mukavaa jos olisi yhteinen sukunimi

Kumpikaan ei halua julkista kosintaa eikä mitään leffamaista ja ns. ällöromanttista, ja itselleni on lisäksi tärkeää että sormus ostetaan vasta jälkikäteen.