princecca

Ystävälläni oli matkalle lähtiessä miehen nimi ja siinä maistraatin todistuksessa selvitys, että ennen nimi oli x, nyt y. Ei ongelmia:). Mutta tosiaan juuri tuohon sinun ongelmaan tämä vastaus ei ilmeisesti ihan auta... Pystytkö kysymään poliisilaitokselta tätä asiaa? Tilanne kuulostaa kinkkiseltä, toivon, että pääset matkaan ilman hankaluuksia! v

Passissa ja matkavarauksessa pitää olla sama nimi. Vanha passi lakkaa olemasta voimassa kun saat uuden, joten sitä en enää käyttäisi. Mun ystävä oli hommannu otteen jostain maistraatin paperista, josta oli selvinny nimen muutos ja matkusti ongelmitta uudella nimellä ja vanhalla passilla. Mie haluan uskoa, että hätäilet turhaan! Milloin matka on? Ehtisitkö muuttaa vielä nimet lentolippuihin ilman kohtuuttomia kuluja? Tää ei kyllä ihan vastannu sun kysymykseen...:/. Toivon, että saat asiantuntija-apua!

Hei, kyselisin allianssista. Mikä on kapein allianssi ja minkä kokoiset kivet siinä olisi? Etsin valkokultaista allianssia, jossa kivet olisi rivisormuksen tyyliin istutettu. Sormus T-2w olisi tyylin mukainen, mutta saako samaa 0,01 ct timanteilla? Mitä sormus maksaisi?

Moikka! Häät on jo vietetty, mutta tietääkö joku tulevan kesän lieksalaisista morsiamista, saako jossain lieksalaisessa kampaamossa kampauksen myös sunnintaina?

Aivan tajuttoman kaunis puku ChasingHarryWinstonilla, mun mielestä PALJON kauniimpi kuin Vera Wangin puku. Tuo puvun yläreuna on paljon nätimpi, tosi kauniisti istuva ja laskeutuva!

Olisin kieltänyt miehen isän puheen. Vieläkin, kolme vuotta häistä, puheen ajatteleminen aiheuttaa verenpaineen nousua. Olisin rohkeammin ennen häitä ilmaissut miehen mummolle muutaman asian MEIDÄN hääjärjestelyistä. Olisin juonut enemmän skumppaa:).

En muista enää meidän vihkijän nimeä, meillä vihittiin ihan virka-aikana, mutta se oli perjantain viimeinen aika. Oltiin tavattu vihkijä etukäteen ja kerrottu, mitä ohjelmaa meillä on vihkimiseen (musiikkia) ja ettei jäädä ottaa onnitteluja vastaan vaan lähdetään juhlimaan saman tien. Vihkijä puhui ihan vapaamuotoisesti, millaisia fiiliksiä hän oli meistä saanut, mainitsi tulevista juhlista, puhui musiikista jne. Ei se mikään pitkä lätinä ollut, mutta siis musta oli hienoa, että hän oma-aloitteisesti puhui muutakin kuin sen 2 minuutin virallisen osuuden. Ihan varmasti suostuvat puhumaan muutakin, kunhan sovitte asiasta etukäteen!

Kyllä meillä oli kaikille vieraille samanlainen kutsu. Sen yhden ainoan "täydellisen" mallin keksittyäni en muita malleja edes miettinyt. Korttien tekstit kirjoitin käsin, ja niissä sisäteksteissä oli hieman eroja sen mukaan, kenelle kortti oli menossa. Mutta periaatteessa oli samanlaiset .

En pidä ihan aina. Silloin kun mulla oli vain yksi sormus (valkokultainen flakkasormus) pidin sitä aina. Kun rinnalle tuli timanttisormus, olen alkanu "varomaan" sormuksia: otan ne pois suihkussa, saunassa, uidessa, urheillessa, ruokaa laittaessa jne. Mulla on sormuksia varten rasia, johon laitan ne silloin, kun ne eivät ole sormissa.

Reaktio oli molempien vanhempien puolelta yllättynyt, mutta tosi tosi iloinen. Miun äiti itki (toivottavasti ilosta) ja iskä ei saanu sanottua oikeen mitään, mutta se on hänen tyylistään:). Kaikkien vanhempien tyyliin ei ehkä sovi kauhee riumuitseminen, joten ymmärrän ton iskän hiljaisen hymyilyn . Taustaa: Jännitti pirusti kertoa naimisiin menosta, koska olimme seurustelleet 9 kuukautta ennen kertomista ja hääpäivänäkään ei tullut vuotta yhdessä täyteen ;D.

PiPö, kysyit olenko korjauttanut hääpukuani Hakkimerkissä. En ole korjauttanut, Maarit teki puvun kokonaan. Olen kuitenkin korjauttanut hienoa iltapukua Maaritilla ihan tässä toukokuussa 2007, kyllä hän tekee korjauksiakin. Kannattaa käydä paikan päällä juttelemassa, nettisivut nyt aina on mitä on .

Meillä oli vihkiminen maistraatissa, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu. Mulla kulkee kalmanväreet selkää pitkin kun ees ajattelen sitä vihkikaavan kohtaa, jossa pitäs luvata rakastaa jumalan ja näiden todistajien läsnäollessa.. . Noh, sattuneesta syystä meidän avioliittomme on myös siunattu juhlapaikalla. Perhepiiriimme kuuluu pappi, ja hän piti ehdottoman tärkeänä, että meidän avioliitto siunataan. Siunauksenhan ei ole pakko olla sen "virallisen" siunauskaavan mukainen, joten meilläkin oli hyvin lyhyt ja ei-jeesus-aiheinen siunaus. Siihen ei kuulunut virsiä eikä sitä "tahdotko" kohtaa. Kaikki olivat tyytyväisiä, en kokenut lipsuvani omasta ideologiastani. Semmonen ärsytti tosi paljon, että meille kaksi ihmistä sanoi useampaan otteeseen, että ainoat oikeat häät on isot kirkkohäät. Miten niin on ainoat oikeat häät? Mulle nämä oli just oikeanlaiset häät . Minuakin kyllä kiinnostas toi Miun kysymys, että onko mahdollista, että ensin olisi kirkollinen vihkiminen koruttomasti ja myöhemmin vielä sitten kirkollisen siunauksen yhteydessä isot juhlat? Enivei, sellasta meninkiä, että ekana vihitään maistraatissa ja sitten vielä siunataan kirkossa, pidän kyllä vähän kummallisena.

Ainoat polttarit joissa olen ollut, on omani, jotka sujui kaikin tavoin loistavasti. Ainakin mun eli morsiamen näkökulmasta. Annoin hyvissä ajoin kaasolle listan henkilöistä, joita toivoin polttreihini ja sen jälkeen heillä oli vapaat kädet. Mie taisin sanoa jo ennen kuin multa mitään ohjelmatoiveista kysyttiin, että mitä EN HALUA. Toiveitani kunnioitettiin, ja hyvä niin. Paikalla oli kuitenkin ystäviä hyvin eri elämänvaiheista, ja varmaan vaan kaasoni tiesi ihan tarkasti millainen olen, mistä tykkään ja mistä en tykkää. Kaaso oli ottanu ideoita vastaan ja niiden puitteissa polttarit sitten saatiin aikaan. Kaikki mitä tehtiin, oli kivaa - ja kivintä oli ihan vaan semmonen rento hengailu kavereiden kanssa. Ongelmia oli lähinnä siinä, että osa polttariporukasta perui tulonsa ihan viime hetkellä, jolloin sitten niille, jotka tulivat, jäi enemmän kustannuksia kuin mitä oli alunperin suunniteltu >. Mun vinkki ristiriitatilanteisiin: Kysykää morsiamelta - älkää lähtekö arvailee. Jos morsian sanoo jollekin ehdottomasti EI, niin älkää tehkö sellaisia asioita. Yleensä kaaso on morsiammelle se kaikkein läheisin, ja hän kyllä yleensä parhaiten tietää missä rahallisissa/ajallisissa raameissa mennään. Niin, ja sitä ei voi varmaan kylliksi korostaa, että vois enemmän kuin vähän hienovaraisesti vihjata siitä, että ihmiset varmistas tulemisensa eikä perus viime hetkellä.

Korjausompelusta: Erittäin mukava ompelija (nopea ja hintansa väärti) on Hakkimerkin Maarit. En osaa ihan tarkkaa osoitetta sanoa, kun paikka on muuttunut siitä, kun itse hänen kanssaan asioin, mutta siellä joen varressa missä on nyt käsityökortteli.