Avere

Kihlauspäivä oli se päivä, jolloin mies kosi minua. En usko, että hän oli kiinnittänyt erityisemmin huomiota päivämäärään - se vain sattui olemaan ihana ja romanttinen päivä, jonka vietimme yhdessä ilman muita kiireitä tai murheita.

Mä en osaa neuvoa muuta kuin että nettihuutokaupoista voisit vintage-puvun itsellesi napata. Olet ehkä jo katsellutkin niistä tarjontaa?

Vastasinkohan jo tähän... Joka tapauksessa sulhanen laittaa päälle oman frakkinsa. Täytyy viedä kyllä ennen häitä pesulaan, on ollut sen verran monta kertaa käytössä

Oi tuo Scarlett Johanssonin sormus...

Kiitos tammikuu09 kommentista, teidän järjestelynne kuulostaa varsin toimivalta!

Kaasona toimii hyvä ystäväni, jonka arvostelu-, ideoimis- ja järjestelykykyyn luotan täydellisesti. Muitakin rakkaita ystäviä minulla on, mutta he ovat enemmänkin kaveriporukoita, joista en olisi osannut valita vain yhtä loukkaamatta muita. Koska haluan vain yhden kaason, ratkaisu oli selvä. Luultavasti muutkin kaverit ja sukulaiset auttavat käytännön järjestelyissä, eli ei sen suhteen ongelmaa.

Nyt näyttää siltä, että juhlimme häitä ravintolassa. Ajatuksena on tarjota alkumaljojen lisäksi kaksi kaatoa viiniä ja kahviavecit... Harkitsemme vielä, laitammeko "piikin auki" ravintolan baarin puolelle. En usko, että tuttavapiirissämme olisi sellaisia, joita tällainen avoin piikki innostaisi vetämään överit. Fiksua porukkaa ovat kaikki, joten tuo saattaa hyvin toimiakin. Onko muilla ajatuksia/kokemuksia tästä?

Te, jotka olette järjestäneet häitänne Helsingin keskustassa, esim. ravintola Pörssissä: mihin vieraat ovat pysäköineet autonsa?

Kummallakaan ei ole sellaisia työkavereita, joille olisi luontevaa lähettää kutsua.

Jos taas vaihtaisin mieheni sukunimeen olisi kaimoja minulla 60!

Mistä voi tarkistaa kokonimikaimojen määrän?

Mulle tuli yksi näkökulma mieleen liittyen tähän keskusteluun. Voiko alaikäinen naimisiin menevä tehdä avioehtoa? Tarvitaanko siihen huoltajan lupa? Avioliitto on kuitenkin merkittävä sitoumus ja eron/kuoleman yhteydessä taloudellisetkin vaikutukset saattavat olla huomattavia. Alaikäiset voivat totta kai rakastaa toisiaan, mutta pystyykö keskiverto alaikäinen tekemään itseään koskevia merkittäviä (taloudellisia) päätöksiä ilman, että ovat täysin vanhempiensa/muiden auktoriteettien vedätettävissä? Kysymys koskee useita täysi-ikäisiäkin, mutta jossain on oltava ikäraja ja Suomessa se on nykyään 18, joka vaikuttaa mielestäni ihan sopivalta.

Toki avioehdon voi tehdä myöhemminkin avioliiton aikana, esimerkiksi 18 täytettyään, mutta aika isoja vastuita avioliitto ja sen juridiset seuraamukset ovat mielestäni alaikäiselle. Rikosoikeudellinenkin vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana (siinäkin on siis selkeä ikäraja).

Mitenkään voimakkaasti en alaikäisten avioliittoja vastusta (edit. mikäli kyse ei ole jostain pakkoavioliitosta tai vastaavasta), eivät ole mitenkään minulta pois. Toisaalta en olisi välttämättä myötämielinen, jos mahdollinen oma lapseni ilmoittaisi haluavansa alaikäisenä naimisiin.

Olen tänne muistaakseni aimminkin jotain höpissyt, mutta en nyt löytänyt aiempaa kommenttiani. Meille kaikki vaihtoehdot yhdistelmäsukunimiä lukuunottamatta ovat ihan todellisia vaihtoehtoja. Miehen nimi, naisen nimi, yhteinen kokonaan uusi nimi, molemmilla omat nimet tai jommankumman suvusta otettu mutta molemmille meille uusi nimi. Mies ilmoitti heti, ettei nimi ole hänelle mikään tärkeä asia identiteetissä - jotenkin asia on minullekin suhteellisen yhdentekevä, eikä aiheuta suuria intohimoja suuntaan tai toiseen. Siispä asiaa voi pohtia järjellä. Yhdessä olemme tulleet ainakin siihen johtopäätökseen, että yhteinen sukunimi olisi luonteva sekä ajatuksena että käytännössä.

Jos käytännöllisyyttä halutaan ajatella, on miehen nimi "helpompi" ja sitä ei tarvitse joka kerta tavuttaa erikseen esim. puhelimessa. Nimistä kumpikaan ei ole erityisen kaunis tai ruma (toki näkemykseni on melko subjektiivinen). Myös sellaista aspektia olemme pohtineet, millainen nimi olisi kansainvälisesti ajatellen yksinkertaisin.

Saa nähdä, miten käy... Mulle kelpaisi oikein hyvin miehen sukunimi, mutta hieman ärsyttää, jos joku sitten sen perusteella kuvittelee, että olisin "alistunut" mieheni tahtoon tai että hän olisi kiristänyt minua. Toki kaikki jotka meidät tuntevat paremmin, tietävät ettei näin ole.

Ei ole vielä kokemusta hääkutsujen lähettämisestä, mutta erään toisen juhlan ilmoittautumisia vastaan ottaessani oli joillain ihmisillä kummallisia "tulen paikalle, jos en keksi parempaakaan tekemistä". Ja kyseessä eivät olleet edes mitkään kotibileet vaan huomattavasti virallisempi tapahtuma, johon kutsuttiin kortilla. Loukkaavaa mielestäni kutsun esittäjää kohtaan.

En pidä läheskään aina. Töissä ja muualla "ihmisten ilmoilla" pidän sormusta, mutta lenkillä, kuntosalilla, ruokaa laittaessa, käsienpesun aikana jne. otan sormuksen pois. En yleensä pidä sitä kotonakaan (jos ei ole vieraita), kuten en muitakaan koruja. Nukkuessa/suihkussa ym. ei tulisi mieleenkään pitää koruja. Tavallaan ymmärrän sormuksen vain yhdeksi osaksi korukokonaisuuttani, vaikka sillä on totta kai enemmän tunnearvoa. Sitä suuremmalla syyllä varjelen sitä ylimääräisiltä kolhuilta ja kulumiselta.

Tykkään kovasti virrestä 600 "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan". Melartinin kaunis duurimelodia ja Anna-Maija Raittilan sanat sopivat mielestäni yhteisen elämän alkuun: "Me saamme -- yhdessä käydä uuteen aikaan nyt", "Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin" jne.

Mukavaa, että ihmiset käyttävät kaunista virttä 600 häissä. Tekstin syntyhistoria on sen verran synkkä, joten on mukavaa, että sen sanat saavat myös uusia tulkintoja ja yhteyksiä. Mulle tuo virsi tuo aina kyynelen silmäkulmaan, varsinkin neljäs säkeistö "Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman...". Anna-Maija Raittilahan on suomentanut tuon Dietrich Bonhoefferin alkuperäistekstin.

Mä oisin ehdottomasti halunnut että mun isä saattaa mutta koska mennään naimisiin maistraatissa ja kirkossa enää "vain" avioliiton siunaus, me kävellään miehen kanssa alttarille yhdessä.Periaatteessahan jos isä mut saattaisi, se kuvastaisi tyttärensä luovuttamista ja koen sen vähän niin, että olisi vähän myöhäistä kun ollaan silloin jo naimisissa

Olen kerran ollut avioliiton siunaamistilaisuudessa kirkossa, jossa isä saattoi tyttärensä alttarille siitä huolimatta, että tämä oli jo naimisissa. En tunne ko. hääparia henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa, miten he tähän ratkaisuun päätyivät.

Mun mielestä tuo Ruissalon metsäkirkko on kaunis.

Johanneksen kirkko:

Olikohan täällä jo Hakavuoren kirkko? Ainakin monta samaa tyylilajia:

Mun mielestä Leppävaaran kirkko on ihan jees, mutta Tapiolan sen sijaan...

Siis mikä arkkitehtejä oikein vaivaa?  :-?  :-? Miksi on väkisin tehtävä jotain sellaista, jota suurin osa ihmisistä pitää rumana? Varsinkin, kun on kyseessä niin tärkeä asia monille kuin kirkko. Ei-esteettinen kirkkokin on kirkko, mutta en ymmärrä, miksi väkisin pitää tehdä ei-kaunista, kun kaunistakin voitaisiin tehdä. Sama juttu ihan asuinalueiden suunnittelussa... Nykyään on parempi tekniikka kuin koskaan aiemmin - miksi sitä ei voida käyttää kauniin tekemiseen? Ihmiset pitävät kauniista! Toki kauneus on katsojan silmässä, mutta arvelen, että yli 90 prosentin mielestä Helsingin jugend-korttelit ovat huomattavasti kauniimpia kuin esim. Kannelmäen laatikkotalot. (Yhtään mitään kaupunginosaa vähättelemättä, itsekin olen asunut lähellä Kannelmäkeä.)

No niin, värjäsin tänään kulmat Swiss-o-parin paketilla. Valitsin tuon paketin, koska se oli edullinen ja kaikki tarvittavat aineet olivat samassa. Hyvin onnistui! Väri oli siis ruskea, eikä siitä tullut yhtään punainen, vaan juuri sopiva harmaanruskea.

Suhtaudun melko tympeästi kaikenlaisiin leikkeihin ja peleihin häissä, mutta rahan kerääminen sellaisen yhteydessä on kyllä todella kummallista. Eiköhän ihmiset ole jo ihan tarpeeksi panostaneet mahdollisten lahjojen muodossa. Jossain sotilashäissä ehkä juuri ja juuri ymmärrän, siellä kun on tosiaan noita ihan omanlaisiaan perinteitä.

Muistakaa sitten tarkistaa ajoissa ennen esitystä tekniikan pelaaminen. Olin nimittäin eräissä häissä, jossa varmaan puolet kutsuvieraista oli yrittänyt kikkailla viedotykin kanssa, ennen kuin kuva saatiin vihdoin ja viimein näkymään...

Mutta idea on aivan mahtava!  

Suurkiitokset, Pompom! Täytyykin lähteä kyselemään Sokokselta. Osaisitko vielä sanoa, voiko kahta eri väriä sotkea keskenään niin, että saisi esimerkiksi harmaanruskean sävyn?

Onnistuuko kulmakarvojen värjääminen kotona? Osaisiko joku neuvoa jonkun hyvän tuotteen (ja mistä sitä saa), sekä kertoa, miten tuo värjääminen onnistuu itsekseen? Miten osaan valita oikeanlaisen sävyn? Kiitokset jo etukäteen!