Avere

Mun puvussa on olkapäät piilossa; omaa silmää ei miellytä muutenkaan kokonaan olkaimettomat juhlapuvut, joten tätä asiaa ei tarvinut miettiä. En tosin mitenkään paheksu morsiamia, jotka haluavat olkaimettomassa mekossa vihille. Olen nähnyt sellaisia ihan uskonnollisillakin morsiamilla, joten asia ei mielestäni liity oikein uskontoon vaan enemmänkin kai vallitsevaan hääpukumuotiin...

Meille ei tule lainkaan studiokuvia, vaan pari tuntia ennen kirkkoon menoa käydään kuvaajan kanssa muutamassa eri lokaatiossa kuvaamassa. Lisäksi kuvaaja ottaa yöhön asti kuvia, joten saattaahan se "virallinen" hääkuva löytyä jostain spontaanimmastakin tilanteesta kuin poseerauksesta.

Ainakin omassa vannealushameessani, jota käytän isojen iltapukujen alla, on yksi (tämä voi vaihdella) metallinen vanne, joka nostaa alushameen ja siten myös sen iltapuvun hieman "koholle". Se jämäköittää puvun ilmettä, kun se tukee sitä joskus kohtuullisen painavaakin kangasta, josta iltapuku on tehty. Samalla se tuo sinne hameen alle vähän lisää tilaa kävellä, niin ei tarvitse huolehtia helmoille kompuroimisesta! Vaatii tosiaan kohtuullisen paksusta kankaasta tehdyn ison alaosan/puvun, jotta kannattaa.

Ehkä mä vielä opin joskus

Tässä ketjussa on monia kirkkoja, jotka ovat omaan silmääni aika kauniita, varsinkin sisältä päin. Erityisesti Espoon Tapiolan kirkon suhteen olen muuttanut mieleni ja suorastaan pidän siitä nykyään (voisin harkita myös omaksi vihkikirkokseni, jos asuisin sillä suunnalla).

amandus: ei mun kuva ole mitenkään suppea, mutta luulenpa vain, että harva näistä juhannusmorsioista järjestää kuvailemiasi häitä (luulen et he olis asiasta maininneet). Jos näin on niin ok, mutta jaksan uskoa suurimman osan pitävän perinteiset häät pukuineen ja tiloineen. Kyllä mullekin hyvän kaverin mökkihäät kävis, ei siinä mitään.

Totta puhut. Halusin vain tuoda toisenlaisen näkökulman juhannushäihin, siis että ne voivat olla mitä upein juttu, jos avartaa omaa näkökulmaa sen suhteen, mitä häiden "pitää" olla. Mainitsemasi kaverin mökkihäät olisivat varmasti ihanat, lähtisin sellaisiin suorastaan riemusta kiljuen.

Meidän häihin tulee todennäköisesti yksi samaa sukupuolta oleva pariskunta. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi numeroa tehdä, kun emme tee sitä muidenkaan häävieraiden ihmissuhteista tai niiden olemattomuudesta (ei tule myöskään kimpun/sukkanauhan heittoa).

Mun mielestä "seuralainen" ei välttämättä tarkoita pelkästään seurustelukumppania. Se kuulostaa sopivan epämääräiseltä mun korvaan, jotta kutsun saaja voi tulkita sen haluamallaan tavalla. Käytöksen kultainen kirja (jonka ohjeita seuraan siis orjallisesti ) ei osannut vastata tähän kysymykseen.

Kaasona ollessani suunniteltiin polttareiden "suuret linjat" noin 3 kuukautta ennen ja viime hetken viilaukset ja pikkuideat tehtiin viikkoa-paria ennen.

Mulle tuli Fifi tosi paha mieli sun puolesta. Todella vaikeaa ymmärtää syytä kahden kaasosi käytökselle. Tekisi melkein mieli vetää esiin kateus-kortti, mutta tuskin sekään sopii tähän tapaukseen? Mitä arvelet?

Olit huolissasi siitä, kestääkö suhteenne, jos lapsi/lapset laitetaan sinun nimellesi, niin kuin automaattisesti Suomessa tapahtuukin ilman eri ilmoitusta. Voisi ajatella, että miehesi tuntee sinut niin hyvin, että ymmärtää kuinka tärkeä nimiasia sinulle on? Voisiko nimiasiassa tehdä vaikka jonkinlaisen kompromissin, että lapsen joksikin etunimeksi tulisi sitten nimi miehesi puolelta, ettei hän kokisi itseään "ulkopuoliseksi" lasten nimien suhteen?

Lisään vielä, että mä valitsen sormukseni sitä silmälläpitäen, että se on kokoajan sormessa. En ostaisi kallista sormusta kaappiin pölyttymään. (en sano, että joku teistä niin tekisi, mutta se on silti mielestäni jotenkin.. outoa..)

En halua inttää, mutta harva nainen kai pitää kaikkia korujaan yhtä aikaa yllä, vaan osa on siellä "kaapissa pölyyntymässä" sillä aikaa kun muita käytetään. Vihkisormusta on toki vain yksi, mutta sitä suuremmalla syyllä sitä haluaa käyttää varovaisesti - näin siis tulee olemaan omalla kohdallani. Sormusta (tai siis siihen liittyvää ajatusta) voi arvostaa paitsi pitämällä sitä koko ajan myös siten, että käyttää sitä varoen. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan eikä siinä mielestäni ole mitään outoa. Toisaalta tiedän myös naisia, jotka vaihtelevat vasemman nimettömän sormusta muun senpäiväisen vaatetyylin mukaan.

Tähän ketjuun kirjoittaneilla tuntuu olevan aika suppea kuva siitä, miten häitä voidaan järjestää. Ei häihin ole välttämättä pakko kutsua laajalti sukua ja kavereita, vaan häitä voi viettää yhtä hyvin sillä porukalla, jonka kanssa olisi muutenkin juhannuksena. Osallistuisin mielelläni pienen piirin rentoihin juhannushäihin, joissa olisi vaikka vihkiminen mökin pihassa ja ilta jatkuisi hyvän ruoan ja saunomisen merkeissä. Morsiamelle kukkaseppele ja vaalea kesämekko. Miltä sellainen kuulostaisi?

Tuo ettei pidetä vihkiä kuin kodin ulkopuolella ollessa ja vierailujen ajan kuulostaa mielestäni vähän hassulta, itseähän varten se sormus on ostettu eikä muille esiteltäväksi.

No, mullahan ei ole vielä sormessa kuin kihla, mutta en aio vihkiäkään käyttää yhtään sen enempää kuin kihlaakaan. Koska sormus on minulle ostettu rakkaudella, haluan vaalia ja kohdella sitä varoen. Ajattelen siis asian hieman toisin päin kuin ne, jotka pitävät sormusta aina (ei siinäkään sinänsä mitään pahaa , itse en halua koko ajan käyttää). Toisaalta kihla- ja vihkisormuksetkin ovat minulle loppujen lopuksi vain koruja - siis esineinä - ja siksi en sovella niihin mitään muuta käyttämistapaa kuin muihinkaan koruihini. Hoidan ja säilytän siis muitakin aitoja korujani huolella.

Onko kellään kokemuksia Hilton Kalastajatorpasta?

Pidän sormuksia aina, joten niiden pitää olla työntekoon (pyykin viikauksesta halonhakkuuseen) sopivat.

Tämä on muuten hyvä näkökulma. Itse en pidä todellakaan sormusta mökillä, urheillessa, kotitöitä tehdessä tai muulloinkaan, jolloin ne saattaisivat kastua tai naarmuuntua. Itse asiassa en pidä sormusta edes kotona oleillessa (esim. nyt). Siksi sormukseni ei tarvitse olla käytännöllisin mahdollinen, vaan tuo kruunuistutus käy oikein mainiosti. Mulle siis ulkonäkö menee käytännöllisyyden ohi - enkä tarkoita tällä sitä, että käytännöllinen sormus ei voisi olla kaunis tai näyttävä.

Ilman muuta tärkeintä sormuksessa on se tarina, muistot ja symboliarvo. Ihana ajatus, että kantaa aina sulhon - tulevan aviomiehen - poissa ollessa jotain sellaista, joka muistuttaa hänestä. Vaikka totta kai muistaisin hänet muutenkin.

Mutta itse vihkisormuksessa materiana ykkösasia on laatu. Haluan korkeatasoisen timantin, hyvän hionnan ja arvostetun kotimaisen valmistajan, joka panostaa timantin hiontaan. Toinen tärkeä asia on ajaton tyyli, vaikka oma käsitykseni ajattomasta sormuksesta ei taida olla kovin muodikas juuri nyt (keltakultaa, kruunuistutus, solitaire). Silmääni miellyttää toki myös monenlaiset muut sormukset, mutta veikkaan, että tuo tyyli ei ala näyttää kovin pian so-last-seasonilta.

Kihla on kokoa 16- ja vihki kokoa 16.

Osallistuisin mielelläni kahvihäihin, jos sekä vihkiminen että itse juhla olisivat iltapäivällä (esim. 13-16). Itse asiassa sellaiset häät voisivat olla todella piristävää vaihtelua - eivät veisi koko päivää, kuten häät yleensä. Illalla haluan syödä lämpimän ruoan, ja jos kahvihäät olisivat illalla, lähtisin kyllä melko pian sen kahvikupillisen jälkeen kotiin tai ravintolaan syömään.

Tämä ehkä paljastaa, että en todellakaan ole askarteluihminen, muttaa mitä ihmettä ovat ääriviivatarrat?

Tuli mieleen vielä pari nou-nouta lisää:

- Muodollinen kuka-tanssii-kenenkin-kanssa valssijärjestys. Kaikki saavat tanssia aivan vapaasti kenen kanssa haluavat tai jättää tanssin väliin kokonaan.

- Kolisevat jutut hääauton takana

Noin kymmenen kuukautta.

Ehdottomat NOU-NOUT meillä:

- Kaikki leikit, mukaanlukien morsiamenryöstö ja kimpun/sukkanauhan heitto

- Morsiuspari istuu muista erillään

- Yli-imelät "kyllä meidän Minttuelisalla on ysi musiikissa" -tyyppiset sukulaisten musiikkiesitykset kirkossa. Kirkkomusiikki saa kuulostaa kirkkomusiikilta, jopa "vanhanaikaiselta". Onneksi on musiikillisesti taitavia tuttuja.

- Morsiuslapset

- Vannehame morsiuspuvussa (mulle ei ole selvinnyt, miten niiden kanssa liikutaan)

- Booli

- Sulhanen/morsian humalassa

- Ylenpalttinen askartelu, mm. hääkarkit ja tienvarsikyltit.

...ylipäänsä tärkeintä on vieraiden viihtyvyys, jota edesauttavat hyvä ja riittävä ruoka ja juoma sekä tunnelmaa nostattavat puheet ja musiikki.

Kaasollani on jo tilaisuuteen sopiva puku, jota hän aikoo käyttää. En asettanut mitään vaatimuksia puvun suhteen, mutta tulimme yhdessä siihen lopputulokseen, että pitkä iltapuku on sopivin juhlamme luonteeseen. Meikin ja kampauksen sen sijaan maksamme hänelle - minusta on mukavampaa, kun on seuraa kampaamossa, enkä sitä tohtisi pyytää, ellen myös loppulaskua maksaisi.

Olen ollut yksissä häissä, joissa välimatkaa kirkon ja juhlapaikan välillä oli ainakin tuo 30 km. Olisi tuntunut tosi hankalalta, mikäli yöpymistä hääpaikan läheisyydessä ei olisi järjestetty. Olisi pitänyt sumplia sitä, kuka ajaa (ja on juomatta koko illan) jne. Tosin kyseessä oli erittäin bilepainotteiset pikkutunneille kestäneet juhlat. Riippuu siis hääjuhlan luonteesta, miten asiat järjestyvät. Autolla ajavat esim. perheelliset ihmiset kun tuppaavat lähtemään monta tuntia aiemmin kuin ihmiset, jotka haluavat juhlia aamuun asti. Jos juhlapaikan yhteydessä/läheisyydessä on mahdollisuus yöpymiseen, sen järjestäminen on suositeltava idea!

Vanhaa: Kaulakoru

Lainattua: Äidin korvakorut

Sinistä: Tätä en ole vielä keksinyt, ehkä myös sukkanauha, kuten monilla muillakin.

Uutta: Hääpuku ja kengät

Juhannushäihin lähettäisin varmaankin itse 2-3 kk aiemmin kutsut, jotta ne ihmiset, jotka todella mukaan haluavat, eivät ole ehtineet tehdä ehkä vielä pitkälle meneviä suunnitelmia. Toisaalta on niinkin, että jos läheinen ihminen menee naimisiin, suurimman osan suunnitelmista voi halutessaan perua tai lykätä. Kannattaa varmaankin varautua kuitenkin siihen, että melko moni jättää tulematta - riippuu tietenkin, millaista porukkaa kutsutuissa on. Tunnette luonnollisesti itse vieraanne parhaiten.

Juhannusrunoista en osaa sanoa muuta kuin että googlella näyttää tulevan osumia komennolla juhannustaiat and runo.