tammikuu09

^Meillä aivan vastaava järjestely: ravintolahäät ja aterian kanssa viiniä sekä illalla sitten baarista olutta ja siideriä (meidän piikkiimme ). Jos joku haluaa väkeviä, hän voi ne omalla kustannuksellaan tilata baarimikolta (harvapa ei-ravintolahäissäkään mitään kalliita konjakkeja tai viskejä tarjoilee ). Asia on myös mainittu hääinfossa, eli ei tule kenellekään yllätyksenä.

^Meillä on kovasti sama kaava 1. Sisääntulomusiikki 2. Vihkipuhe (vihkijä laatii yhteisen tapaamisen perusteella) 3. Virallinen osa aviopuolisoiksi julistamiseen asti 4. Sormus & pusu 5. Musiikkiesitys 6. Loppusanat ja avioliittoon lähettäminen 7. Ulosmenomusiikki Harkittiin välillä myös kynttilöidensytyttämisseremoniaa ("unity candle") - mutta loppujen lopuksi jätettiin se pois, koska se alkoi tuntua väkisin ympätyltä.

Kun alettiin seurustella, asuin vakituisesti ulkomailla ja noin kuukauden edes takaisin lentämisen jälkeen irtisanouduin sikäläisestä työpaikastani, koska jo silloin tiedettiin, että halutaan olla yhdessä (kolmen kuukauden irtisanoutumisaika tuntui kyllä ikuisuudelta ). Kihloihin mentiin vajaan kolmen kuukauden jälkeen, yhteen muutettiin viiden kuukauden jälkeen ja naimisiin siis mennään puolentoista vuoden jälkeen (ulkomailta muuttamisen ja uuden työpaikan etsimisen jälkeen piti jättää vähän marginaalia häiden järjestämiseen ). Itse asiassa hiukan pelkäsin ystävieni ja vanhempieni reaktiota, kun noin ripeällä aikataululla hyppäsin vähän niin kuin tyhjän päälle, mutta yhtään epäluuloista kommenttia ei ainakaan minun korviini asti kantautunut! Tietysti asiaa auttaa varmasti se, ettemme ole enää aivan nuoria ja tiedämme jo, mitä haluamme ja mitä emme... Niin ja ainakin vanhempani vain salassa hykertelivät, kun vihdoin palasin Suomeen, mikä oli aikaisemmin lievästi sanottuna epätodennäköistä

Meillä työnjako menee vähän niin, että minä tutkin tarjontaa, valikoin vaihtoehtoja, otan selvää asioista, kehittelen kaiken maailman ideoita ja käynnistän toimintaa - kun taas sulhanen kuuntelee/katselee, valikoi omia suosikkejaan, ottaa kantaa ja osallistuu kaikkiin päätöksiin minun tekemäni taustatyön perusteella. Toki meilläkin tulee välillä näitä "jos kulta niin haluat" -vastauksia, mutta en pidä sitä kiinnostuksen puutteena vaan luottamuksen osoituksena - varsinkin kun aktiivista speksausta on ilmennyt kaikissa oleellisimmissa asioissa, kuten juhlapaikan, häämatkan ja esiintyjien valinnassa.

Mun vihkini löytyi melkein vuotta ennen H-hetkeä Ihan aikuisen oikeasti piti vain mennä katselemaan ideoita (oli jo muutamassa liikkeessä käytykin samalla ajatuksella) - mutta kun sitten kolahti, niin pakkohan Se Oikea oli ostaa pois! Muuten olisi kuitenkin käynyt niin, että lähempänä ei olisi mistään saanut sitä samaa ja olisin ollut kykenemätön edes näkemään mitään muuta enää...

Mistään ei ole varta vasten tingitty/luovuttu, jotta päästäisiin halvemmalla, mutta olen pikku hiljaa haalinut kengät ja boleron alennusmyynneistä, viitan ja sateenvarjon tämän foorumin kirpputorilta sekä koristeet ja askartelutarvikkeet nettikaupoista, jolloin säästöä on syntynyt ikään kuin itsestään. Samalla kulutkin ovat tasoittuneet pitkin vuotta. Lisäksi minulla oli alusta alkaen katto, mitä enempää morsiuspuku tai vihkisormus eivät missään nimessä saa maksaa. Ei ehkä siksi, että olisi ollut pakko "kitsastella", mutta morsiuspukua en käytä kuin kerran, kun taas sormus ei tuntuisi omalta, jos se olisi kalliimpi kuin kaikki muut koruni yhteensä. Kolmas säästöhenkinen kategoria on kaikki sellainen, mitä emme tarvitse, esimerkiksi bändi, hääauto, opasteet ja suurisuuntaiset koristeet juhlapaikalle.

Eipä kestä! Ja parin viikon päästä olen itsekin viisaampi, koska menen käymään paikan päällä seremoniamestarin kanssa, mm. speksaamaan musiikkijärjestelyjä, joista hän vastaa (ajatuksena kytkeä cd-soittimeen iPodin sijasta kannettava tietokone)... Parempi tosiaan hänen tulla itse katsomaan, koska musta varmaan olisikin ihan hirveästi apua, jos hän alkaisi kysellä, millaisia kaapeleita tai muita lisätarvikkeita pitäisi ottaa mukaan

^Kaikkien käräjäoikeuksien yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.oikeus.fi kohdasta "Tuomioistuimet" --> Oulun käräjäoikeus http://www.oikeus.fi/ko/oulu - Postiosoite: PL 141, 90101 Oulu - Käyntiosoite: Rata-aukio 2 - Puhelinvaihde: 0100 86350 - Sähköposti: oulu.ko @ oikeus.fi

Onko uudempia kokemuksia tuosta Tampereen käräjäoikeuden vihkivästä tuomarista? Hänet mekin siis olemme varanneet, ja ainakin sähköpostikirjeenvaihdon perusteella hän on oikeasti innostunut asiastaan ja haluaa oikein tavata meidät ennakkoon puheen suunnittelua varten Onneksi tällaisiakin "vapaaehtoisia" on, koska ainakin Tampereen maistraatin kanssa meinasi tulla itku, kun lauantaiajasta ei annettu ylipäätään mitään takeita ja varaamistakin olisi voinut yrittää vasta syyskuussa (häät heti tammikuun alussa ja juhlapaikan varauskin jo maksettuna!) - tarkoittaen, että kaikki muut varaukset olisi muka pitänyt pistää jäihin sinne saakka (vaan milläs ilman vihkiaikaa varaat mitään kampaajaa / valokuvaajaa / esiintyjää?)... Tavallaan koomista oli, että ko. asiakaspalvelija sitten kehotti meitä kääntymään käräjäoikeuden puoleen, varmastikin arvaten tai suorastaan toivoen, ettemme enää ikinä palaisi häntä häiritsemään kyselyillämme

Täältä kirpputoriosastolta löysin lantiopituisen lämpimällä fleecellä vuoratun satiiniviitan, jonka lisäksi aion suojata käsivarteni täyspitkillä satiinikäsineillä. Luulisi näillä nykyisillä Etelä-Suomen talvikeleillä riittävän, kun tarkoitus ei ole palloilla pihalla kuin valokuvauksen ajan.

Ei pidetty mitään juhlia; kunhan keskenämme siemailtiin sampanjaa. Ja nyt kun meidän molempien vanhemmat tapaavat muutaman viikon päästä ihan ensimmäisen kerran, niin jatketaan samalla linjalla heidän kanssaan.

^Vihkimisen toimittaa se maistraatti, jonka alueella häät järjestetään, riippumatta siitä, missä hääpari asuu. Jotkut vihkijät kyllä matkustavat kauemmaksikin, mutta esimerkiksi meitä, jotka asumme ja olemme kirjoilla Hyvinkään maistraatin toimialueella (sinne siis esteidentutkintaan yms...), kehotettiin kääntymään vihkijäkyselyinemme Tampereen maistraatin puoleen, koska häät pidetään Tampereella (tosin saimme lopulta vihkijämme Tampereen käräjäoikeudesta!).

^Keskustassa on ainakin kaksi kartanomaista juhlapaikkaa eli Finlaysonin Palatsi ja Pikkupalatsi. Vähän kauempana on Hatanpään Kartano, joka on myös suurempi kuin nuo kaksi edellistä (mahdollisuus saada kaikki 100 vierasta ruokailemaan samaan tilaan). Myös Ravintola Tammerin jugendhenkinen juhlasali voisi sopia. --> linkit: http://www.finlaysoninpalatsi.com http://www.pikkupalatsi.fi http://www.hatanpaankartano.fi http://www.ravintolatammer.com

Tämä selvä; allekirjoittaneesta tulee selvästi tämän ketjun kanta-asiakas Viime yönä oli taas ihan väärä hääpaikka ja väärät häävieraat, minkä lisäksi kaikki koristeet ynnä muut olivat sulhasen autossa, joka tietysti oli lukossa. Kaiken lisäksi avaimet olivat sulhasella, joka oli häipynyt omille teilleen. Niinpä juoksentelin morsiuspuvussani rankkasateessa ja etsin sulhasta, jonka sitten löysin jostakin ladon tyyppisestä paikasta kittaamassa kaljaa yksin ja naama synkkänä. Frakista oli kadonnut takki, ja sekä housut että paita olivat kurassa ja roskaiset. Yritin epätoivoisesti pyyhkiä paksuimpia pois pohtien, saisiko asun siihen kuntoon, että kehdattaisiin astella vihille kaikesta huolimatta. Sitten heräsin, eli ei vieläkään päästy naimisiin. Jatkoa todennäköisesti seuraa.

Pyysin noin puoli vuotta ennen. Olisin varmaan muuten pyytänyt aikaisemmin, mutta kaasoni sai keväällä ensimmäisen lapsensa ja pyysi minut kummiksi, joten halusin vauvan ja ristiäisten olevan ykkösasia siinä vaiheessa. Eipä tuolla vielä noinkaan kiire ollut, kun en hänen harteilleen ole kasannut mitään juhlapaikan tai morsiuspuvun etsiskelyjä yms.

Kyllä tietää, on itsekin rekisteröitynyt ja käy lueskelemassa ainakin mun kirjoituksiani Juu ja aina välillä tulee pientä hellää kuittailua foorumiaddiktista

^Tuli tuosta Scagliettan viestistä mieleen, että myös Ranskassa kihlautuminen on vain ja ainoastaan avioliittolupaus. Eli kun ollaan kihloissa, kosinta on esitetty ja häitä järjestetään tosissaan. Samoin kihlaus ei missään tapauksessa kestä epämääräisesti vuosikausia. Tästä johtuen myös titteli "kihlattu" on erittäin yleisesti käytössä, eli esittelen oman sulhaseni nimenomaan niin enkä esim. avomiehenä, vaikka hän sellainenkin on.

^Olemme vuokranneet koko alakerran, joten ei siellä ainakaan pitäisi olla muita häitä seinien takana (yläkerran kabinetit asia erikseen). Ja musiikkia emme ohjaile mihinkään muualle kuin siihen aulatilaan, jossa tanssit pidetään (vihkimiseen live-musiikki pianolla ja ruokailuun ei musiikkia lainkaan). En kuitenkaan usko, että noita baarin stereoita voi siirrellä mihinkään - mutta varmaa tietoa tästä saa vain kysymällä Palatsin henkilökunnalta

Meillä juhlat samassa paikassa tammikuussa, ja kyllä meille sanottiin, että baarissa sijaitsevaan cd-soittimeen voi kytkeä iPodin ja että monet parit juuri näin tekevätkin.

Meillä näkee: nukutaan samassa hotellihuoneessa, käydään yhdessä aamupalalla, erotaan vain mun kampaukseni/meikkini ajaksi, pukeudutaan jälleen samassa hotellihuoneessa, ajetaan yhdessä juhlapaikalle ja otetaan vielä valokuvatkin ennen vihkimistä. Kun asutaan yhdessä ja kun jopa mun morsiuspukuni on valittu yhdessä, niin jokin keinotekoinen erillään oleileminen ei tunnu yhtään meidän jutultamme.

Myös Ranskassa naisilla on kaksi sormusta, mutta käytäntö on tavallaan päinvastainen kuin Suomessa: vain nainen saa kihlasormuksen (joka usein on kivellinen tai muuten näyttävä), kun taas sekä mies että nainen saavat vihkisormukset (jotka usein ovat ihan sileät renkaat tai muuten yksinkertaiset). Vihkisormus on vasemmassa nimettömässä sielläkin, mutta kihlasormus on useimmiten ensin vasemmassa nimettömässä (ennen häitä) ja sitten oikeassa nimettömässä (häiden jälkeen). Kihlasormuskäytäntö tuntuu tuttavapiirini perusteella olevan hiukan häilyvä (joillakin sitä ei ole lainkaan).

Ja taas; tästähän tulee ihan jatkokertomus Eli viime yönä oli vuorostaan vihkijä myöhässä, ja lopulta paikalle tuli ihan eri henkilö, joka ei myöskään ollut valmistellut tilaisuutta mitenkään. Minulla puolestaan ei ollut niin kampausta kuin meikkiäkään, ja kaiken kukkuraksi marssittiin vihille kamalassa koivuin koristellussa koulun jumppasalissa, jossa oli meidän vieraidemme sijaan ihan sinne kuulumatonta porukkaa. Naimisiin ei päästy, kun heräsin kesken kaiken, mutta eiköhän se selviä seuraavassa jaksossa jonakin lähiyönä.

^Vastaavia saa myös eurooppalaisista nettikaupoista, esimerkiksi tämä näyttää aivan samanlaiselta: --> ko. liike siis on isobritannialainen www.aweddinglessordinary.co.uk, ja suora linkki em. rasiaan on: http://www.aweddinglessordinary.co.uk/shopexd.asp?id=3074 --> hääkarkkien pusseissa ja purkeissa on muutenkin valinnanvaraa: http://www.aweddinglessordinary.co.uk/shop...ucts.asp?id=748

Meitä ei vihitä maistraatissa vaan juhlapaikalla, ja sinne tulee ihan superperinteiset häämarssit, jotka soittaa paikalle palkattu ammattipianisti.