tammikuu09

Meillä on juhlat vasta tulossa, mutta menu- ja pöytäjärjestysasioita mennään speksaamaan paikan päälle siinä vaiheessa, kun vierasmäärä on vähintään melkein varma, jotta tiedämme mahdollisimman tarkkaan mm. tarvittavat istumapaikat ja mahdolliset erikoisruokavaliot. Tosin nyt jo on melko pitkälti sähköpostiteltu enemmän tai vähemmän läheisesti menuun liittyvistä asioista, kuten tiettyjen ruokalajien vaihtamisesta, juomien tarjoilemisesta ja iltapalan järjestämisestä, joten ihan nollasta ko. tapaamisessa ei aloiteta. Lisäys: pöytäkoristeet olen suunnitellut ihan kutsuttujen vieraiden lukumäärän pohjalta, kun on aika mahdotonta päättää pöytäjärjestystä, jos ei tiedä, keitä oikeasti tulee tai ei (ihan erilaisia pöytäkuntia 50:lle tai 75:lle). Toimii mielestäni kuitenkin kohtuullisesti, kun laskee esim. yhden pienen pöytäkukan kolmea tai neljää henkeä kohden (voi sitten loppupeleissä laittaa yhden neljän hengen pöytiin ja kaksi kuuden hengen pöytiin ja kaksi-kolme kahdeksan hengen pöytiin).

Kannattaa valikoida itseä miellyttäviä marsseja ja kysyä sitten soittajalta, onnistuuko ja miten onnistuu. Meille siis tulee urkujen sijaan tavallinen piano, ja valitsemamme ammattimuusikko heti ensimmäiseksi varoitti, että ei sitten kuulosta ollenkaan samalta. Eli karsimme heti mahtipontisen pauhaavat vaihtoehdot ja keskityimme herkkiin ja melodisiin sävellyksiin.

Mun parfyymikseni taisi viikonloppuna varmistua Miss Dior Chérie... Viime aikoina olen muuten käyttänyt vaaleanpunaista Addictia, ja nyt kun oli parina päivänä kokeilumielessä tuota Chérieä, niin sulhanen oli vähän väliä nenä mun kaulassani höpöttämässä, kuinka hyvälle mä tuoksuin!

1) ulkonäkö: loppuelämän pidettävät sormukset eivät saa olla "no kyllä nää menettelee", ja vaikka vihki tuleekin vain mulle, niin sitä hankittaessa myös sulhanen sai käyttää veto-oikeuttaan, jos ei jostakin tykännyt 2) laatu: sekä kihlat että vihki ovat tunnettuja kotimaisia merkkejä, koska niiden voi olettaa kestävän kymmenien vuosien jokapäiväistä kulutusta 3) ajattomuus: ei varsinaisesti ajateltu tätä asiaa valintakriteerinä, mutta kihloiksi haluttiin ehdottomasti perinteiset sileät kultaiset renkaat, ja nehän nyt eivät ikinä ole muodikkaat tai epämuodikkaat 4) käytännöllisyys: itselleni en olisi huolinut mitään sellaista, joka olisi tiellä arkipäiväisissä puuhissa eli esimerkiksi juuttuisi säännöllisesti vaikkapa käsineiden vuorikankaaseen 5) yhteensopivuus: löysin moniakin mieleisiä vihkisormuksia, mutta jopa alkuperäisestä suosikistani luovuin siksi, että se näytti kihlan rinnalla jotenkin siltä, ettei kuulunut siihen 6) oma tyyli: pidän erittäin vähän koruja, ja nekin vähät ovat enimmäkseen pieniä ja kevyitä, joten en osaisi kuvitellakaan sormeeni mitään hillittömän prameaa möhkälettä 7) hinta: en tietoisesti halunnut pihistellä, mutta mielessäni oli yläraja, jota en halunnut rikkoa, koska halusin senkin hankinnan olevan jossakin suunnilleen järkevässä suhteessa omaan yleiseen elintasoon ja edellisessä kohdassa mainittuun korunkäyttötyyliin

Tietysti pidän. Yhdessähän ne tulevat aina vastaisuudessakin olemaan. Ja sormuksetkin on nimenomaan valittu niin, että ne sopivat yhteen.

Kihlasormus on 15,5 ja se on varsinkin kylmällä ilmalla väljä - mutta pienempikään se ei saisi olla, koska muuten se ei menisi nivelen yli (tätä on kokeiltu vihkiä etsiessä!). Vihkisormus on myös 15,5 ja kuitenkin se on aavistuksen verran pienemmän tuntuinen sormessa (pitää siis vastaisuudessa kihlankin kurissa...).

Varattiin noin 10 kuukautta ennen - eli käytännössä heti, kun vihkimisen aikataulu oli varmistunut. Muoks: mitään ongelmaa ei siinä vaiheessa ollut, mutta häätkin ovat keskisuuressa kaupungissa (=useita valokuvaamoita) ja talvella (=vähemmän kysyntää).

Ei tule meillekään. Vieraat tuntevat vähintään toisen osapuolen niin hyvin, ettei mitään esittelytekstejä tarvita, ja muut asiat mahtuvat ohjelmalehtiseen. Enkä muuten ollut 30 vuoden ikään mennessä ikinä kuullutkaan mistään häälehdestä, ennen kuin sellaisen kesäkuussa yksissä häissä näin.

Täydennän omaa vastaustani Eli tuossa juhlapaikan lastenhuoneessa on paikan puolesta leluja ja piirustustarvikkeita, mutta viemme sinne itsekin vielä kasan puuhasettejä (pisteiden yhdistelyä, labyrinttien ratkontaa, tarrojen liimailua). Lisäksi päätimme muutama päivä sitten, että tilaamme lapsille omat ruoka-annokset, jotta ei tarvitse pähkäillä, maistuvatko seisovan pöydän vähän erikoisemmat herkut heille (tyyliin nakkeja tai lihapullia eikä suinkaan mitään lohikuharullaa tai porsaancarréta).

Meille tulee vihkijä juhlapaikalle, koska meille on ihan itsestään selvää, että vihkiminen on hääpäivänä ja että kaikki juhliin kutsutut ovat läsnä myös sillä kaikkein tärkeimmällä hetkellä, kun sanomme tahdon.

Meidät vihitään juhlapaikalla. Hienointa on, että saadaan tarkoitusta varten ihan erillinen sali, joten missään ruokapöytien seassa toimitusta ei pidetä.

Korallit eivät sinänsä uimista haittaa, mutta kannattaa ehdottomasti hommata uintikengät, jotta merenpohjassa ja myöskin rantahiekalla käveleminen onnistuu. Eiväthän ne mitkään hemaisevimmat mahdolliset asusteet ole, mutta säästyypä ainakin jalkapohjat.

Oivallisin Ranska-aiheinen asia olisi ranskalainen ruoka ja juomat, mutta jos ravintola ei voi osallistua, nämä taitavat olla mahdottomia. No, meille ainakin tulee ranskalaiset hääkarkit eli kauniisti pakattuja sokerimanteleita - ja muita helposti toteutettavia asioita voisivat olla ranskalainen taustamusiikki ja Pariisiin liittyvä kuva-aihe kutsuissa/menuissa/kiitoskorteissa. Myös viiniköynnökset tai viinipullonetiketit ovat mahdollinen teema sekä koristeluissa että em. painotuotteissa, vaikka eivät varsinaisesti viittaakaan Pariisiin vaan ylipäätään Ranskaan.

^SorbusHorror vei sanat suustani! Rahalahjatoiveen muotoilukin on lähes sanasta sanaan sama kuin hiljattain väsäämissäni infolehtisissä... Ei todellakaan edellytetä rahaa, jotta häihin pääsee (tsiisus ) - mutta jos meiltä kysytään, mitä oikeasti halutaan tai tarvitaan, niin vastaus on ihana yhteinen loma lämpimässä (kahden talouden yhdistämisestä on jo nyt kertynyt kaikkea mahdollista kaksin tai jopa kolmin kappalein ). Ja jos joku tuo esinelahjan, ei varmasti pahastuta tai valiteta siitä täällä jälkikäteen. Muuten, kummasta itse pahastuisitte lahjan antajina enemmän? a: lahjatoive esitetään, ja annatte sitä, mitä hääpari toivoo - ja tiedätte, että hääpari ilahtuu b: lahjatoivetta ei esitetä, ja annatte jotakin, mitä arvelette hääparin toivovan - ja kuulette jälkikäteen, että teidän lahjanne on myyty pois ja/tai haukuttu maan rakoon

Jos Tampere käy, niin Hatanpään Kartano kuulostaa juuri siltä, mitä etsit: http://www.hatanpaankartano.fi

Molempien kihlasormuksissa toisen nimi ja päivämäärä. Mun vihkisormuksessani molempien nimet ja päivämäärä. (Olisin halunnut vihkisormukseenkin vain sulhasen nimen ja päivämäärän, mutta kultakaupan täti sanoi, että kuuluu olla molemmat. Nyt harmittaa, koska mun kokoa 15 olevaan sormukseen teksti ei mahtunut yhdelle riville, vaikka em. täti väitti myös niin. Toisin sanoen teksti on kahdella rivillä ja niin pienellä, ettei siitä saa mitään selvää, ellei tiedä, mitä siinä kuuluisi lukea. No, ei tietysti ole riskiä, että itse unohtaisinkaan )

^Meillä aivan vastaava järjestely: ravintolahäät ja aterian kanssa viiniä sekä illalla sitten baarista olutta ja siideriä (meidän piikkiimme ). Jos joku haluaa väkeviä, hän voi ne omalla kustannuksellaan tilata baarimikolta (harvapa ei-ravintolahäissäkään mitään kalliita konjakkeja tai viskejä tarjoilee ). Asia on myös mainittu hääinfossa, eli ei tule kenellekään yllätyksenä.

^Meillä on kovasti sama kaava 1. Sisääntulomusiikki 2. Vihkipuhe (vihkijä laatii yhteisen tapaamisen perusteella) 3. Virallinen osa aviopuolisoiksi julistamiseen asti 4. Sormus & pusu 5. Musiikkiesitys 6. Loppusanat ja avioliittoon lähettäminen 7. Ulosmenomusiikki Harkittiin välillä myös kynttilöidensytyttämisseremoniaa ("unity candle") - mutta loppujen lopuksi jätettiin se pois, koska se alkoi tuntua väkisin ympätyltä.

Kun alettiin seurustella, asuin vakituisesti ulkomailla ja noin kuukauden edes takaisin lentämisen jälkeen irtisanouduin sikäläisestä työpaikastani, koska jo silloin tiedettiin, että halutaan olla yhdessä (kolmen kuukauden irtisanoutumisaika tuntui kyllä ikuisuudelta ). Kihloihin mentiin vajaan kolmen kuukauden jälkeen, yhteen muutettiin viiden kuukauden jälkeen ja naimisiin siis mennään puolentoista vuoden jälkeen (ulkomailta muuttamisen ja uuden työpaikan etsimisen jälkeen piti jättää vähän marginaalia häiden järjestämiseen ). Itse asiassa hiukan pelkäsin ystävieni ja vanhempieni reaktiota, kun noin ripeällä aikataululla hyppäsin vähän niin kuin tyhjän päälle, mutta yhtään epäluuloista kommenttia ei ainakaan minun korviini asti kantautunut! Tietysti asiaa auttaa varmasti se, ettemme ole enää aivan nuoria ja tiedämme jo, mitä haluamme ja mitä emme... Niin ja ainakin vanhempani vain salassa hykertelivät, kun vihdoin palasin Suomeen, mikä oli aikaisemmin lievästi sanottuna epätodennäköistä

Meillä työnjako menee vähän niin, että minä tutkin tarjontaa, valikoin vaihtoehtoja, otan selvää asioista, kehittelen kaiken maailman ideoita ja käynnistän toimintaa - kun taas sulhanen kuuntelee/katselee, valikoi omia suosikkejaan, ottaa kantaa ja osallistuu kaikkiin päätöksiin minun tekemäni taustatyön perusteella. Toki meilläkin tulee välillä näitä "jos kulta niin haluat" -vastauksia, mutta en pidä sitä kiinnostuksen puutteena vaan luottamuksen osoituksena - varsinkin kun aktiivista speksausta on ilmennyt kaikissa oleellisimmissa asioissa, kuten juhlapaikan, häämatkan ja esiintyjien valinnassa.

Mun vihkini löytyi melkein vuotta ennen H-hetkeä Ihan aikuisen oikeasti piti vain mennä katselemaan ideoita (oli jo muutamassa liikkeessä käytykin samalla ajatuksella) - mutta kun sitten kolahti, niin pakkohan Se Oikea oli ostaa pois! Muuten olisi kuitenkin käynyt niin, että lähempänä ei olisi mistään saanut sitä samaa ja olisin ollut kykenemätön edes näkemään mitään muuta enää...

Mistään ei ole varta vasten tingitty/luovuttu, jotta päästäisiin halvemmalla, mutta olen pikku hiljaa haalinut kengät ja boleron alennusmyynneistä, viitan ja sateenvarjon tämän foorumin kirpputorilta sekä koristeet ja askartelutarvikkeet nettikaupoista, jolloin säästöä on syntynyt ikään kuin itsestään. Samalla kulutkin ovat tasoittuneet pitkin vuotta. Lisäksi minulla oli alusta alkaen katto, mitä enempää morsiuspuku tai vihkisormus eivät missään nimessä saa maksaa. Ei ehkä siksi, että olisi ollut pakko "kitsastella", mutta morsiuspukua en käytä kuin kerran, kun taas sormus ei tuntuisi omalta, jos se olisi kalliimpi kuin kaikki muut koruni yhteensä. Kolmas säästöhenkinen kategoria on kaikki sellainen, mitä emme tarvitse, esimerkiksi bändi, hääauto, opasteet ja suurisuuntaiset koristeet juhlapaikalle.

Eipä kestä! Ja parin viikon päästä olen itsekin viisaampi, koska menen käymään paikan päällä seremoniamestarin kanssa, mm. speksaamaan musiikkijärjestelyjä, joista hän vastaa (ajatuksena kytkeä cd-soittimeen iPodin sijasta kannettava tietokone)... Parempi tosiaan hänen tulla itse katsomaan, koska musta varmaan olisikin ihan hirveästi apua, jos hän alkaisi kysellä, millaisia kaapeleita tai muita lisätarvikkeita pitäisi ottaa mukaan

^Kaikkien käräjäoikeuksien yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.oikeus.fi kohdasta "Tuomioistuimet" --> Oulun käräjäoikeus http://www.oikeus.fi/ko/oulu - Postiosoite: PL 141, 90101 Oulu - Käyntiosoite: Rata-aukio 2 - Puhelinvaihde: 0100 86350 - Sähköposti: oulu.ko @ oikeus.fi

Onko uudempia kokemuksia tuosta Tampereen käräjäoikeuden vihkivästä tuomarista? Hänet mekin siis olemme varanneet, ja ainakin sähköpostikirjeenvaihdon perusteella hän on oikeasti innostunut asiastaan ja haluaa oikein tavata meidät ennakkoon puheen suunnittelua varten Onneksi tällaisiakin "vapaaehtoisia" on, koska ainakin Tampereen maistraatin kanssa meinasi tulla itku, kun lauantaiajasta ei annettu ylipäätään mitään takeita ja varaamistakin olisi voinut yrittää vasta syyskuussa (häät heti tammikuun alussa ja juhlapaikan varauskin jo maksettuna!) - tarkoittaen, että kaikki muut varaukset olisi muka pitänyt pistää jäihin sinne saakka (vaan milläs ilman vihkiaikaa varaat mitään kampaajaa / valokuvaajaa / esiintyjää?)... Tavallaan koomista oli, että ko. asiakaspalvelija sitten kehotti meitä kääntymään käräjäoikeuden puoleen, varmastikin arvaten tai suorastaan toivoen, ettemme enää ikinä palaisi häntä häiritsemään kyselyillämme