marabello89

Meillä ei tällaisia vieraita ollut, jotka eivät mitenkään olisi muistaneet. Yksi tavallaan päinvastainen, ja aika omituinen tapaus oli. Nimittäin eräs miehen kummi, jonka kanssa eivät enää tosin ole vuosiin olleet tekemisissä. Hän ei ilmoittanut mitään saapumisestaan, vaikka lähetimme tekstarinkin perään ja oletimme sitten, että hän ei tule. Kuitenkin vielä pari päivää ennen häitä yritimme uudestaan soittaa ja varmistaa, ettei hän varmasti ole yllättäen tulossa, mutta siihenkään ei vastattu. No, hän ei tullut, mutta myöhemmin huomasimme että tilille oli laittanut kuitenkin 50e. Siinäkään ei ollut muistaakseni mitään henkilökohtaista viestiä edes. Hassua ettei ilmoita mitään itsestään mutta antaa kuitenkin lahjan.

Kelakortti se oli minullakin, pari viikkoa häiden jälkeen.

Meillä oli mun laskujen mukaan häissä paikalla lopulta 91 vierasta. Kutsuttuja oli 105, reilu 10 peruutti mutta pari ylimääräistäkin ilmoittautui. Edellisenä päivänä peruutti 5 sairastunutta, mutta mies kutsui heidän tilalleen päivän varoitusajalla kaksi koulukaveriaan tyttöystävineen. Ilmoittamatta pois jääneitä oli 3 (yksi avec ja miehen täti miehineen, jotka tulivat kirkkoon mutta lähtivät heti sen jälkeen kun "oli niin huono keli" vaikka olivat kyllä ihan ilmoittautuneet ja käsitimme että tulevat juhliinkin. Kummasti muut pitkänmatkalaiset eivät huolehtineet kelistä.) Niin ja ilmoittamatta ilmaantui yksi ylimääräinen ihminen, mutta olimme onneksi ajatelleet että juuri siitä porukasta saattaa ilmaantua, ja pöydässä oli yksi vapaa paikka. Eli vierasmäärässä oli siis aika paljon eloa suuntaan jos toiseen. Onneksi oli molempiin suuntiin, muuten olisi jo voinut tulla ongelmia. 3 maksettua ruokaa jäi käyttämättä, mikä kyllä vähän harmitti, mutta onneksi ei enempää ja parempi sekin kuin että kaikille ei olisikaan ollut paikkaa. Harmittaa, kun se ilmoittautuminen vaan on joillekin niin vaikeaa niin siitä sitten täytyy hääparin stressata.

Kannattaa varmaan testailla sitä lehtijuttua vähän etukäteen. Mutta hauska idea!

Meillä oli 20, vieraita n. 90. Yleensä oli 4 henkeä kohti yksi, paitsi parissa pisimmässä pöydässä vähän harvempaan. Pöydät oli 8, 12 tai 16 hengen pöytiä.

Meillä oli tällaiset: Sisältönä oli kotitekoisia nekkuja. Tekstinä oli Pikkumyyn lausahdus, "Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa"

Hauska! Meillä oli "Kiikissä!"

Mä voin ainakin hyvin lämpimästi suositella Pitopaakarit Ansaa ja Lempiä. Olivat tosi mukavia ja asiansa osaavia, ja ruoka oli erinomaista. Hinta oli myös aika edullinen, ja siihen kuului jo kaikki "oheispalvelut" kuten pöytäliinat, kukka-asetelma pitopöytään ja kertakäyttöastiat iltapalalle (vaikkei iltapalaa edes otettu pitopalvelulta).

Meillä tuli kans kaikki musiikki Spotify Premiumista ja hyvin toimi. Meillä oli kolme eri listaa. Taustamusiikkilistassa oli rauhallisia balladeja, enimmäkseen rakkausaiheisia (mm. useampia Disney-biisejä, ne on vaan niin hyviä ). Tanssimusiikkilistassa oli perinteisempää tanssimusiikkia, enimmäkseen Agentsia kun mies siitä tykkää, sit esim. Yölintua, muutama valssi, pari jenkkaa tms. Ja porukka viihtyi tanssilattialla ihan hyvin. Loppuillasta sitten oli aika paljon rokkia ja vähän poppia sun muuta biletettävämpää siellä välissä. Listat toimi hyvin, ja lisäksi toinen bestman, joka niitä hoiteli, laittoi vähän muutakin sekaan kun esim. yhdessä vaiheessa rokkia tuli vähän liikaa vaikka porukka olisi vielä halunnut tanssia niin sitten vaihdettiin.

Tässä mun gerberakimppu. Olin tosi tyytyväinen kimppuuni, ja se kestikin hienosti. Tuossa jälkimmäisessä kuvassa on jo vähän rupsahtanut, koska kuva on otettu pari päivää häiden jälkeen.

Tässä mun gerberakimppu. Tuossa jälkimmäisessä kuvassa se on jo vähän rupsahtanut, koska kuva on otettu pari päivää häiden jälkeen. Mutta hyvin nuo gerberat ainakin mulla kestivät ihan omilla varsilla, ja vaikka kimppu kävi ulkonakin pikkupakkasessa pariin otteeseen.

Mustakin kimppu on toisaalta aika turha. Onhan se nätti, mutta itselleni se ei ollut missään nimessä sellainen asia, josta olisin ollut valmis maksamaan kovinkaan paljon. Etenkään näin talvella, kun huolellisesta varjelusta huolimatta kukat saattavat jäätyä ja nuukahtaa ennen aikojaan. No, kimpun kuitenkin päätin ottaa mutta halvan sellaisen. Lopulta olin oikein tyytyväinen valkoisesta gerberasta, harsokukasta ja muratista koottuun tavalliseen kimppuuni, joka maksoi noin 20e. Se oli mielestäni kaunis, kesti hienosti ja on edelleenkin viikko häistä ihan siedettävän näköinen. Ei sillä kimpulla tosin tekoa ollut kuin kirkossa ja kimpunheitossa, muun ajan se oli maljakossa meidän pöydässä. Kuvistakin se oli vain osassa, kun ulkokuvissa ei viitsitty sitä palelluttaa. Olin siis tyytyväinen kimppuuni ja kiva, että sellainen oli, mutta ilmankin olisi pärjännyt hyvin. Jos olisin enemmän joutunut maksamaan niin olisi varmaan jäänyt hankkimatta.

Meillä oli pöytäliinat juhlapaikan puolesta, hinta oli 30e+pesetys eli noin 70e yhteensä.

Me saatiin mielestämme suht näyttävät ja omannäköiset talviset somistukset halvalla. Hallaharsoon meni n. 10e, sitä laitettiin pöytiin kaitaliinatyyppisesti keskelle rypytettynä, niin että tuli lumikinosmainen vaikutelma, lisäksi lavan edustaan ja salin ovien pieliin. Tuikkukippoina oli liimalla ja suolalla kuorrutettuja pilttipurkkeja, käytännössä ilmaisia. Niihin ei tosin uskallettu hallaharson keskelle laittaa oikeita tuikkuja, mutta ledituikkuihinkaan ei kauheasti mennyt rahaa, ehkä 15e. Maljakkoihin meni 10e, mutta niillä on hyvä jälleenmyyntiarvo. Niissä asetelmina oli oksia (ilmaisia) ja itse tehtyjä lankakukkia, joihin kului rahaa parin lankakerän verran. Valosarjoja ostettiin muutamat joulun jälkeen alennusmyynnistä, n. 30e ja lisäksi lainattiin vanhemmilta. Menu-ohjelmiin ja paikkakortteihin meni ehkä 5e kun tehtiin suht yksinkertaiset ja hyödynnettiin tulostinta. Suhteilla saatiin paikalliselta harrastajateatterilta ilmaiseksi lainaan 4 valospottia, joilla saatiin luotua kivoja valoefektejä. Juhlapaikalta saatiin myös ilmaiseksi lainaan joistain edellisistä häistä jääneitä hopeisiksi maalattuja käpyjä ja hopeasävyiset pöytänumerot. Lisäksi käytettiin hiukan jäkälää. Kakunkoristeen tein itse fimo-massasta, siihen meni pari euroa. Noin 70 eurolla siis selvittiin mutta mistään haluamastamme ei jouduttu tinkimään. Jos kiinnostaa, meidän somistuksia voi käydä kurkkaamassa naikkareiden somistuksia-ketjussa.

Nättiä ninnosha! Tuo punainen sopii jännästi yhteen sinisten tuolien kanssa, kiva yhdistelmä. Tässä kuvia meidän somistuksista.

Mulla oli laahus jonka sai nostettua napilla ylös. Pidinkin sitä ylhäällä muuten paitsi kirkossa, ja se ei häirinnyt menoa ollenkaan. Puku oli muutenkin mukava päällä.

En mitään näistä, kaikkiin olin tyytyväinen ja niitä myös kehuttiin paljon. Eivätkä tulleet myöskään kovin kalliiksi, niin sikälikin voi olla tyytyväinen.

En itkenyt, en ole oikein sitä tyyppiä että itkisin helposti herkissä tilanteissa. Mies sen sijaan tappeli kyyneleitä vastaan vihkimisen aikana.

Vein sen jo pesuun ja ajattelin laittaa myyntiin. Olishan se toisaalta kiva säilyttääkin, mutta se vie kohtuuttoman tilan vaatehuoneesta eikä puvun roikottaminen käyttämättömänä ole ekologistakaan, jos joku toinen sitä vielä voi käyttää. Jos puku ei mene kaupaksi niin sitten vois koittaa ommella siitä jotain muuta.

Meillä oli ihan tällaiset yksinkertaiset, harmaalle paperille tulostettu nimi kauniilla fontilla ja lumihiutalerei'ittimellä tehty kuvio.

Meillä oli tällaiset. Yhdellä sivulla menu, yhdellä ohjelma, yhdellä meidän nimet ja päivämäärä sekä sama kuva kuin kutsukortissa.

Eivät mun mielestä ole mitenkään välttämättömät. Itse en muista että läheskään kaikissa häissä olisi sellaisia tarjottu, eikä meilläkään kyllä tarjottu eikä se mitään ainakaan haitannut. Ja jos ravintolahäistä vielä kyse, niin vieraat varmaan ymmärtävät ettei hääpari voi kaikkia juomia maksaa. Ja ravintolahäissä myöskin avecia kaipaavat vieraat voivat itse ostaa sellaisen.

Meillä oluet tulivat tarjolle jo ruuan aikana ja booli vähän ennen kahvia. Alussa tietty oli alkumaljat.

Meillä tehtiin niin, että tulimme itse ensimmäisinä juhlapaikalle, ja olimme onniteltavina eteisen ja juhlasalin välisellä ovella. Ihmiset riisuivat ulkovaatteet naulakkoihin eteisessä, jättivät lahjat lahjapöytään, katsoivat paikkansa (pari kaveria oli opastamassa näitä juttuja) ja tulivat sitten onnittelemaan meitä. Siitä jatkoivat juhlasalin puolelle, missä pitopalvelu odotti maljojen kanssa. Maljat saatuaan väki meni paikoilleen, ja kun kaikki olivat tulleet, myös me menimme paikoillemme ja äitini kohotti maljan. Siitä sitten syömään. Tämä oli oikein toimiva ratkaisu etenkin näin talvella, kun ihmisiä ei voi odotuttaa ulkona.

Meillä oli pari värityskirjaa ja jotkut hassut kysymyskortit. Värityskirjat tekivät ihan hyvin kauppansa. Mitään sen ihmeellisempää viihdykettä ei kyllä tarvittukaan, kun ainakin osalla lapsista oli myös omia leluja mukana ja muutenkin tuntuivat viihtyvän hyvin.