Vanda

^ Kävin aiemmin tässä ketjussa Töölöntorin kukkaa suosittelemassa jo heti sen jälkeen, kun olin käynyt siellä alustavasti kyselemässä (kyseessä siis viime kevään häät). Huhtikuussa pidettiin myyjän (Riitta) kanssa yksityiskohtaisempi suunnittelupalaveri, jossa löytyi heti yhteinen sävel. Näytin muutaman kuvan tekeillä olleesta puvustani ja kerroin toiveitani. Riitta tuntui heti hoksaavan, minkä tyylistä kimppua haen, ja näytti kuvia aiemmista vastaavista. Hääpäivän aamuna (toukokuussa) sulhanen & bestman kävivät hakemassa kimppuni, lähiseurueen vieheet sekä pienten morsiustyttöjen kimput (miniversiot omastani). Sain kukat juuri ennen vihkimistä, ja kimppu oli aivan täydellinen, kuten kaikki muutkin kukkalaitteet. Myös vieraat kehuivat kimppua ja sen sopivuutta muuhun asukokonaisuuteen. Olen käyttänyt Töölöntorin kukkaa myös "arkisemmissa" kukkahankinnoissa ja suosittelen paikkaa lämpimästi!

Mulla oli myös lyhyt puku, teetetty 50-luvun vintagehenkinen. Sulhanen tiesi ennalta suurinpiirtein puvun idean, mutta näki lopputuloksen vasta alttarilla (kirkossa vihittiin siis). Moni vieraskin tiesi ennalta pukuni tarinan ja odotti uteliaana sen näkemistä. Sain valtavasti kehuja pitkin päivää ja moni erikseen mainitsi, että oli mukavaa vaihtelua nähdä jotakin vähän erilaista. Lyhyyden lisäksi puvussa "erityisempää" oli pienet hihat. Myös juhlapaikan isäntä kehui, ettei ollut vuosiin nähnyt niin nappiin osunutta tyylivalintaa. Ihan kuten Lauraliini- yllä kirjoitti, tärkeintä on löytää omantyylinen vaihtoehtonsa

Toukohäiden itsestäänselvä valinta molemmilta oli Suvivirsi (joka kuulemma vielä entisestään lisäsi äitien itkualttiutta )

Un banc, un arbre, une rue (Penkki, puu ja puistotie). On ollut mulle jo pitkään todella rakas, sulhanenkin tykästyi, ja jestas, miten upealta kuulosti uruilla Veikkasin, että ko. valinta olisi täysin uniikki, mutta kanttori kertoi sitä jo jossain häissä soittaneensa (harvinaisuus ei siis ollut kriteerinä, mutta yllätyin, että tätä oli käytetty ennenkin).

Tarkoitus oli nähdä vasta alttarilla, mutta sulhanen mokoma sattui vilkaisemaan sakastin ikkunasta ulos juuri kun kävelin siitä ohi Eipä tuo kyllä vienyt hohtoa siitä hetkestä, kun varsinaisesti alttarilla (tai siinä matkalla, kun tuli minua ja isääni vastaan) kohdattiin.

^ Mä kävin! Siellä tehtiin siis kampaus & meikki mulle ja kaasolle. Menin tuonne vähän mutkan kautta, kun eka kampaajani perui, ja kaveri vinkkasi tästä. Olin aivan mielettömän tyytyväinen, ja niin oli kaasokin. Mulla oli tietty visio kampauksen tyylistä, kun pukukin oli lyhyempi, 50-luvun vintagehenkinen. Jenni HH:lla löi jo koekampauksessa mut aivan ällikällä - se oli juuri mitä ajattelin, ja vielä paljon parempi. Meikkaaja oli Riina Laine, joka tuli HH:n ulkopuolelta, mutta kampaamo siis järkkäsi hänet sinne. Myös meikki meni aivan nappiin. Mun kampaus koekampauksineen ja meikki sekä kaason kampaus ja meikki oli kaikki yht. 360 euroa, minkä maksoin mielelläni - upeampaa jälkeä en olisi saanut missään Suosittelen siis lämpimästi! Kampaamon koko fiilis oli tosi mukava, ja voi olla, että tuosta tulee luottokampaamoni ihan normaalikäynneillekin.

Oma kampaus (sis. koekampaus) ja meikki sekä kaason kampaus (ei koekampausta) ja meikki - kaikki yht. 360 euroa, Helsinki Hairdressers. Ei jäänyt mieleen, mikä oli minkäkin työn osuus (mun osuudet toki vähän kalliimmat kuin kaason). Bonuksena keikkaan sisältyi kuohuviinitarjoilu

Herättiin hotellissa varhain aamulla nälkäisinä (koska klassisesti se oma syöminen hääpäivänä jäi kovin vähäiseksi), nautittiin ihana aamiainen bestmanin ja vaimonsa sekä parin muun samaan hotelliin majoittuneen vieraan kanssa. Kotona pestiin pyykkiä ja pakattiin seuraavan aamun häämatkastarttia varten. Illalla haettiin mun vanhemmilta vieraskirja, kortit ja lahjat (juhlapaikalla ei tarvinnut siivota, vanhemmat kävivät vain hakemassa nuo edellämainitut sekä ylijääneet juomat). Katsottiin myös isäni ottamat kuvat juhlista, mikä oli ihana lisä (kuvaajien kuvat tuli myöhemmin, joten oli tosi kiva nähdä jotain otoksia heti).

Kuvittelin etukäteen, että itkisin kirkossa, mutta siellä jännitys vei vielä voiton. Itku tuli vasta isän puheen myötä, mutta pysyi suht hillittynä

^ Ajankohdan voi päättää, me pyydettiin häitä edeltävälle sunnuntaille eli 6 pv ennen. Ei ollut ainakaan puhetta mistään minimiajasta.

Meille tulee Just married siten, että J ja T on isompina kirjaimina ja "us" niiden välissä pienemmällä. Sattuu olemaan meidän nimikirjaimet kyseessä.

Kaverin vanha Morris Mini, johon juuri ja juuri mahdutaan Rimmaa erityisesti mun vintage-henkiseen pukuun.

Meidän häissä on monia perinteisiä elementtejä, mutta paljon puuttuukin, kuten: - Leikkejä ei tule meillekään, ellei bm/kaaso ole jotain ylläriä kehitellyt. Meidän käsityksen ja kokemuksen mukaan ruoka, juoma, seurustelu, puheet, musiikki (elävä) ja ihan vaan se yhdessäolo tekee juhlan, eikä kaivata mitään tekemällä tehtyjä ohjelmanumeroita. - Ei hääkarkkeja tms. vieraille jaettavaa sälää. - Koristeitakaan ei meille tule. Kaunis kattaus, kukat, runsas ohjelmalehtinen ja kauniit paikkakortit riittävät, ja juhlapaikka on itsessään kaunis vanha tila, joka ei mielestäni tarvitse koristelua. - Hääauton perään ei niin ikään tule koristeita; kyltti autoon kyllä tulee. - Edellisistä aasinsiltana - meidän häiden teema on aika vahvasti "ei askartelua"

Olen ollut vieraana häissä, jotka pidettiin laivalla, jota sulhanen oli ollut mukana restauroimassa. Häävalssi vanhan puulaivan kannella oli aivan ihana!

Eikä se Priority-merkintäkään takaa nopeampaa postitusta. Me laitettiin kutsut Prioritynä siten, että oisivat olleet ystävänpäivänä perillä, mutta huomattavan moni saapui vastaanottajalleen päivän (ja joillain kaksikin) myöhässä. Eipä tuo kovasti haitannut, kun ajoissa oltiin kuitenkin, mutta tuntui, että turhaan maksettiin lisäpalvelusta, joka ei toiminut

Et ole ainoa. Mä olen reilun kuukauden päästä vaihtamassa nimeä, ja kyllä se ajatus mietityttää. Tykkään miehen nimestä kovasti, ja haluan sen itselleni ottaa (mies on tästä tosi iloinen, muttei ole yrittänyt päätökseeni vaikuttaa puolin tai toisin). Lisäksi se on äärimmäisen harvinainen. Mun nimi on myös melko harvinainen, muttei nimenä sinänsä kovin erityinen. Toisaalta meillä on pieni ja tosi tiivis isän puoleinen suku, ja tuntuu oudolta ajatella, että olen jatkossa se yksi ja ainut eriniminen siinä laumassa. Eihän nimi tietenkään ole mikään koossapitävä voima, mutta siihen vaan jotenkin tuntuu kiteytyvän koko porukan pitkä historia ja yhteishenki. Luulen siis aika hyvin ymmärtäväni, mitä tarkoitat Samaan aikaan olen tulevasta muutoksesta iloisen jännittynyt. Olen ajatellut tämän niin, että useimpiin muutoksiin liittyy haikeutta, ja nimenmuutos on sitten vähän suurempi tapaus. Uskoisin, että käytännössä totun asiaan ja ajatukseen nopeasti - suurimman ajatusten ristiriidan käyn päässäni nyt h-hetken kynnyksellä, ja se tuskin on kovin poikkeuksellista. Jos mulla ei olisi veljeä vaimoineen jatkamassa nimeä meidän haaran osalta, nimipäätös olisi takuulla vaikeampi...

Olin aiemmin ajatellut, ettei ole niin väliä, näkeekö mies puvun ennen vihkimistä vai ei. Nyt kun pukua on teetetty, on kuitenkin käynyt niin, ettei mies ole nähnyt edes kangasta, eikä liioin valokuvia puvun tekovaiheista. Kun näinkin pitkälle on päästy näkemättä, taidan pitää puvun salaisuutena loppuun asti. Mies kyllä tietää suurinpiirtein tyylin ja idean, mutta hauskaa jättää yllätykselle tilaa.

Kutsu tosiaan koskee vain niitä, joille se on kuoren päällä osoitettu. Me kutsuimme häihin myös lapset, ja koska pidämme heitä yhtä tärkeinä vieraina kuin muitakin, kirjoitimme kaikkien nimet auki kuoren päälle. Mun mielestä "lapset" on vähän tylsä, ja etenkin isomman lapsen ollessa kyseessä voi tuntua lapsesta itsestään hienolta, että kutsu tulee omallakin nimellä. Tapauksissa, joissa perheellä on eri sukunimiä, kirjoitimme esim. Maija, Miina ja Mikko Meikäläinen Matti Heikäläinen Osoite Jos kaikilla on sama sukunimi, kirjoitimme Maija, Matti, Miina ja Mikko Meikäläinen. Oikea tapa avecin merkintään on Matti Meikäläinen avec (koska "avec" jo itsessään tarkoittaa "kanssa / seuralaisineen", ei tarvita mitään välimerkkiä). Meiltä lähti vain yksi avoin avec -kutsu - tällä kutsutulla on siis optio tuoda avec, jota emme ole vielä tavanneet. Muissa tapauksissa kirjoitimme nimet auki.

Ei varmaan uniikkeja, mutta harvinaisempia: - morsiamella lyhyt puku - ns. häälehdessä lyhyt esittely jokaisesta vieraasta (ei siis pelkästään "morsiamen täti", vaan pari lausetta siitä, mitä henkilö tekee/harrastaa ja millainen tyyppi on) - sulhasen bändi soittamassa, joten sulhanenkin kipuaa lavalle ainakin vierailevana tähtenä - kutsukortit omasta kuvasta (meitä esittävästä) - paikkakortit omista kuvista (ei meitä esittävistä, mutta mun kuvaamista, lähinnä reissukuvia ympäri maailmaa - rakas matkailu- ja valokuvausharrastus pääsee näkyviin)

Kävin tänään Töölöntorin kukassa kyselemässä - sekä tämän ketjun innoittamana että kätevän sijainnin takia. Myyjä oli todella mukava, ammattitaitoinen ja ehti lyhyenkin juttutuokion aikana antaa tosi hyviä ideoita. Sovimme tarkemman palaverin huhtikuulle, mutta erittäin hyvä fiilis jäi jo tämän tutustumiskäynnin perusteella. Olin sikäli hyvissä ajoin liikkeellä, että häämme osuvat äitienpäiväviikonlopulle, keskelle kukkakauppiaiden sesonkia.

^ Meillä alle 3 kk ja sama tilanne, mutta ehtiihän tässä

Meillä myös tehty pieni varauskiintiö (hieman edullisemmilla hinnoilla) pitkämatkalaisia varten samaan hotelliin, jossa meillä oma hääyöhuone. Vieraita on kutsussa ohjeistettu olemaan itse yhteydessä hotelliin, mikäli haluavat käyttää majoitusoptiota.

Me lähetettiin kutsut 3 kk aiemmin, siten että olivat perillä vastaanottajilla ystävänpäivänä. Ilman tuota ystävänpäiväajoitusta oltaisiin varmaan laitettu pari viikkoa myöhemmin. Meiltä lähti myös joulukorttien mukana pienet std-muistutukset. Meidän tapauksessa en tosin pitänyt niitä niin oleellisina, kun häät on jo toukokuun puolivälissä eikä lomasesongin keskellä. Moni kuitenkin kiitteli, että oli hyvä saada päivämäärä jo joulukuussa ylös. Tuskin siis liikaa tai liian aikaisin voi tiedottaa.

Kannatan ideaa, meidän kutsut meni tänään vastaanottajille ja kehuja kuului jo. Kutsu on yksinkertainen (siis ei avattava) kortti, jossa toisella puolella mustavalkoinen, vähän utuiseksi muokattu kuva meistä, ja kääntöpuolella lyhyt info.

Me laitettiin joulukorttien (jotka teetettiin omasta kuvasta - ei siis meitä esittävästä) mukaan pienet sydänkortit, joissa muistutettiin toukokuisesta päivästä. Ei mitään sen kummemmin askarreltuja, itse leikatut ja käsinkirjoitetut, ideana että joulukortti on pääasia ja nuo tulee siinä sivussa. Meillä on häät siis varsinaisen sesongin ulkopuolella, eikä oltaisi muuten nähty tarvetta erillisille std-korteille, mutta joulun ajoitus oli sopiva.