Ruska*

Mä en ole oma-aloitteisesti itse puhunut häistämme kenellekään, jota emme aio kutsua. Jostain kumman syystä heti kihlauduttuamme alkoi monikin puolituttu ja hieman kauempana asuva kaveri hinkkaamaan useammin tapaamisia ja soittelemaan, että koskas päästään häitä juhlimaan. Olen vain vastannut etten tiedä. Se on jännää, miten ihmiset lyöttäytyvät seuraan silloin, kun on joku suuri juhla tulossa, tai niin kuin meillä viimeksi kävi, kun tieto raskaudestani tuli ilmi. Hyvä ettei ventovieraatkin tulleet kyselemään että ketä valitsemme kummeiksi. Mun mielestä se on vähän noloa. Osa ihisistä pitää mua varmasti läheisempänä kuin minä heitä, osalla kun on vähemmän kavereita kuin minulla, en yksinkertaisesti ehdi kaikkiin tutustumaan niin perusteellisesti mitä he ehkä kuvittelevat tuntevansa minua. Mulla on TODELLA laaja kaveripiri, kuten myös miehellä. Ei me hirvittävästi kursailtu vierasmäärän kanssa, mutta johonkin se raja oli vaan vedettävä. Sukulaisistakin raakattiin pois heti kättelyssä ne, joiden kanssa ei olla tekemisissä. Oma lähisukuni koostuu jo n. 30 henkilöstä, eli enot ja osa serkuista jäävät ilman kutsua, kun emme ole nähneet vuosiin. Kavereista kutsuttiin ne, joiden kanssa olemme säännöllisesti tekemisissä. Heidän avokkejaan ja puolisoita on lähes saman verran, osalla lapsiakin - näistä koostuu jo yli 50 ihmistä. Oikeastaan häihimme tulee tasan 3 sinkkumiestä ja 1 sinkkunainen Mutta joo, raivostuttaa ajatus että eräskin neitokainen soitteli minulle Vantaalta häistä kuultuaan, että koskas pidetään häät, ihanaa, pääsee polttareihin pitkästä aikaa. Ollaan nähty viimeksi 3 vuotta sitten. Ikävä tuottaa hänelle pettymys, mutta ehkä en pidä häntä niin kovin hyvänä kaverina kuin hän aikanaan minua - olin mukana hänen häissään ja polttareissaan, muttei se velvoita minua kutsumaan häntä vain siitä syystä. Mitä niille sanomaan. Ei kai mitään. Olen ainakin kierrellyt ja kaarrellut melkoisesti, sekä osalle kutsutuille maininnutkin ettei kannata pitää suurempaa meteliä siitä kuka saa kutsun ja kuka ei, tiedän että muutama tyyppi meidänkin kavereista repii perseensä...

Tuo biisi on kyllä ihan oikeasti valssi. Voihan sen tanssia muutenkin kuin valssina, mutta minä ainakin löydän siitä kolme tahtia jotka rimmaavat valssin askeleisiin. Minä taasen ehdottaisin hitaaksi häätanssiksi Stellan Häävalssia. Nimensä mukaan kun ei ole valssi, mutta muuten kovin koskettava biisi mielestäni, ja naisen ääni on jumalainen. En kyllä tiedä onko loppujen lopuksi kovinkaan hidas, mutta kaunis ainakin.

Meille kanssa halpaa boolia. Ehdottomasti huokeaa, kiitos, sillä aikuisia vieraita on yli 100. Kyllä tässä on testailtu ties mitä reseptejä silloin tällöin, kun on tuo avattu viinapullo ollut iäisyyden tuolla kaapissa, ja valitettavasti totesimme, että paras booli syntyy yksinkertaisesti viinasta, mehukatista ja vichystä, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Viinien ja liköörien kanssa lopetimme kokeilut tykkänään, kun mikään ei sopinut minkään kanssa, eksoottiset mehutkin jäivät siltä seisomalta, kun tuntui että booli maistui liikaa kaikelle eikä loppujen lopuksi yhtään millekään. Ainakin hiton makeita virityksiä tuli, enkä siis kuuna päivänä itse suostuisi mistään hinnasta pilaamaan boolia ainakaan spritellä. Meille tulee myös viinat virosta, ja me kyllä läträämme suosiolla 80% kanssa. Sekoitussuhde on kutakuinkin tällainen: 1 litraa viinaa (kyllä, sitä 80% edelleen) 3 litraa mehukattia (maku on vapaa, meille tulee ehkä ihan perus sekasettiä ja toiseksi vaihtoehdoksi päärynä) 6 litraa vichyä... sitruunamehua, tuo vähän happoja kiitos tää on vähän päästä temmattu ohje, kun ollaan kokeiltu vaan litran kannuun vähän "sinne päin"-periaatteella, mutta näin äkkiseltään muistin syövereistä kaivettuna ohje vois olla tuo 10 litralle. Ekan erän jälkeenhän sen huomaa. Sekamehutiiviste noin suurena määränä kun peittää yksinkertaisesti tuon viinan maun niin hyvin, ja vichy tasapainottaa makeuden, että tuolla mennään. Toi on aika tuju booli todennäköisimmin, mutta mitä pidemmälle ilta etenee, sen useampaan otteeseen tekijät ja suhteet muuttuu, joten hällä väliä. 100 litran aineksiin kuitenkin tähtäämme hankinnoissamme.

Mä en vaan yksinkertaisesti voi sietää keltakultaa - mulle tulee sellaisista koruista mieleen vain joku itseruskettavaa käyttävä pepsodenttihymyn omaava bodarihirvitys, joka pröystäilee paksuilla kultavitjoillaan... (anteeksi tämä törkyinen mielikuvani, mutta sehän on vain omani)... Mitä huomaamattomampi koru on, sen parempi minulle. Olen tosi kalpea, joten valkokulta on mulle oikea valinta. Kihlat sekä vihki ovat valkokultaa, yksinkertaiset rinkulat, enkä vain osaa antaa koruille mitään arvoa, kun en tykkää käyttää niitä. Kihlasormukseen meni niin pitkä aika totutella, että vihkin kanssa tulee hieman vaikeuksia, otaksun. Kaulaan en ripusta, kun ahdistaa vielä enemmän sellaiset roikkuvat helyt, mihin voi kuristua. Tatuoinnin olisin sormuksen sijasta halunnut, mutta menevät nopeasti harmaiksi, kun käsillä koko ajan tehdään. Eli tarvisko sormuksiakaan olla. Olisin itse halunnut pitää pelkän kihlan, ja kaiverruttaa siihen perään hääpäivämäärän, mutta mies taivutteli minut vihkisormusostoksille. Joten tässä ollaan.

Samaa mieltä. Mutta varaudu siihen, että vieraat ei välttämättä tunne samoin. Siskoni oli ajatellut naimisiinmennessänä täsmälleen samoin, mutta kuinkas kävikään.. Pitopalvelusta käytiin jossain vaiheessa kertomassa, että kahvi on katettu. Morsiuspari istuskeli vähän aikaa paikallaan muina miehinä ja jatkoi rupattelua. Sitten, kun ajattelivat, että kukaan ei huomaa, he poistuivat kahvipöydän suuntaan (joka oli erillisessä huoneessa), ottivat lautaset ja lähestyivät kakkua. Eikös tässä vaiheessa onneton anoppi kiljaissut täysillä "nyt ne leikkaa sen kakun!" ja koko 80-henkinen vieraslössi rynni yhtenä rintamana kohti tarjoilualuetta. Morsiuspari meni paniikkiin, ei tiennyt mitä tehdä, ja niinpä he seisoskelivat typerinä ja odottelivat hetken aikaa ollakseen varmoja, että kukaan ei tallautunut jalkojen alle. Sitten otti morsian kakkua, sen jälkeen sulhanen, he keräsivät kahvikuppinsa ja palasivat pöytään. Vieraille jäi vähän hämmentynyt olo, ja jäivät siihen vielä pitkäksi aikaa parveilemaan ja odottamaan polkaisua. Me ollaan tilattu kahvikattaus termareihin sivuhuoneeseen, joten käytännössä heti, kun meillä on ruokalautaset tyhjänä, niin haemme kahvit, ja sen jälkeen kaaso vasta ilmoittaa kahvien olevan tarjolla. Kaavailimme heti alkuun myös pelkkiä suklaamakeisia hääkakun asemasta, niin ei olisi mitään leikattavaa, mutta sulho vesi kielellä kuitenkin antautui himoilleen, ja päätti siis yksissä tuumin että kakku sen olla pitää, mango-valkosuklaa-sellaista. Toivottavasti me säästymme siltä typerältä tunteelta, mutta toisaalta en katso epäkohteliaaksi kaason ilmoittaa vieraille, että "On jo päätetty, että morsian määrää kaapin paikan, joten poljennat jätetään tältä illalta väliin..."

Meidän syksyhäissä pääosaa näyttelee todella kirkuva oranssi (lähes huomioväri) sekä musta tietenkin, puvuissa hieman valkoista. Mä en niinkään ajatellut värejä sen kummemmin, oranssi on mun lempiväri heti limenvihreän jälkeen, mutta mies ei oikein vihreään lämmennyt, joten siksi oranssi. Hirveästi ei kiinnosta että onko kaikki sävy sävyyn kaiken kanssa (en siis juokse kaupasta toiseen mallikappaleiden kera), luodaan juhlatunnelmaa pelkästään valkoisin liinoin, mustin kaitaliinoin ja oranssein servetein. "Hääpurnukat" ovat musta-oransseja glitterillä somistettuja, sisältäen vieraslahjoina mustat sytkärit painatuksilla ja oranssit kynttilät, toimivat illan pimetessä pöytäköristeina. Muuta koristetta ei tule. Että onhan nuo värit kaiketi syksyiset. Mikäs siinä, syksy on vuoden parasta aikaa väriloistoineen ja hämärine iltoineen, rakastan

Et ole ainoa. Meiltä puuttuu kaikenlaista. Esimerkiksi: - Ne avecit ja ruokaviinit. Satapäiselle vierasjoukolle on muutenkin tyyristä ostaa juomia, joten tölkit ja boolit kehiin myöhemmin illalla. - Hääkakun leikkaus. Kakku on kyllä olemassa mutta pyrimme toimimaan sulhon kanssa niin, ettei sitä typerää ohjelmanumeroa kukaan huomaisi. Se on älyttömintä mitä tiedän, polkea lattiaa lapion kolahtaessa telineeseen. - Hääkarkit. Tilalle tulee kyllä vieraslahjoiksi sytkärit painatuksilla ja kynttilät, sekä itse askarrellut kynttiläkipot. - Koristeet. Inhoan niitä kaikkia rävellyksiä, jotka pyörivät pitkin pöytiä kersojen rytisteltävinä. - Bestman. Perui osallistumisensa jokin aika sitten, eikä sulho halua pyytää ketään toista. Eli kaason avulla järkkäilen, mutta ohjelmasta vastaa juhlissa veljeni, joka nimitettiin seremoniamestariksi. Hän myös järjestää pyynnöstäni sulhon polttarit. - Tienvarsikyltit. Jokainen vieras osaa kyllä kirkolta juhlapaikalle ilman niitäkin. - Lahjalista. Ja varmasti kaikkea muuta perinteistä uupuu, ei nyt vaan tule mieleen...

Mä olen ihan vapaaehtoisesti tehnyt kaiken itse. Mies on kyllä kova suunnittelemaan, kiitos hänelle siitä, mutta käytännön asiat haluan hoitaa itsenäisesti, muuten jäisivät kokonaan tekemättä, sellainen mies minulla Hääauton ja oluet on sulhoni pyynnöstä hoitanut jo ajat sitten, ne hän otti hyvin haltuun, koska tuntuvat olevan hänelle ne tärkeimmät jutut hääjärjestelyiden osalta. Mä en kyllä ole saanut stressiä aikaiseksi millään, ainakaan vielä. Uskon, että viimeisellä viikolla tarvitsen miestäni pöytien kanniskeluun juhlapaikalla, oikeastaan muuta en keksi mitä voisin hänen huolekseen jättää.

Meillekin Melartinia alkuun ja poistuessa Mendelssohnin häämarssi. Mies välttämättä halusi nämä kaksi, en osannut aavistaa kuinka hän innoissaan aiheesta kanssani keskusteli. Olisin itse halunnut Bachin Airin alkuun, mutta kyseinen biisi soitettiin vastikään työkaverini hautajaisissa, että siihen katosi sekin hyvä fiilis siitä kappaleesta häämusiikkina... Valssina meillä Raappanan Kaksi Onnellista, tosin hevisovituksella, että saas nähdä kuinka valssi taipuu sen tahdissa...

Mua jännittää eniten se, että kuinka pystyn antamaan lapseni jollekin huollettavaksi niin, ettei itse tarvitse koko hääjuhlan aikana puuttua paimentamiseen. Lapset istuvat kyllä kanssamme ruokailun ajan samassa pöydässä, mutta sen jälkeen (ja jo paljon sitä ennenkin) vastuu siirtyy jollekin muulle, sitä emme vielä tiedä, että kenelle. Vanhempani eivät ole luvanneet, enkä usko, että sulhasenkaan vanhemmilta kehdataan edes kysyä, koska olemme molemmat mieheni kanssa ensimmäiset lapset, jotka perheistämme avioituvat. Mistä löytäisinkään siis luotettavan lapsenvahdin? Se on suurin huolenaiheeni. Mua ei huoleta yhtään bändi eikä ruokapuoli, eikä varmasti kampaajakaan eikä pukukaan, kaikki ovat luotettavissa käsissä. Mua ei niinkään kiinnosta, miltä itse näytän hääpäivänäni (eikä varmasti vieraitammekaan), vaan tarkoitus olisi pitää hauskat juhlat ilman, että kenenkään tarvitsisi stressata yhtään mistään.

No joo, se tosiaan tetysti riippuu niin palveluntarjoajasta. Edellisessä työpaikassani lasku naputettiin viimeisen ilmoittautumispäivän perusteella, eli paljonko väkeä siihen mennessä on ilmoitettu. Jos syöjä olikin 10% enemmän, ei sitä laskutettu, mutta oletettavaa on, että ruoan menekki on tuolloin suurempi, ja se ei ole enää pitopalvelun vika jos ruokaa ei jää esim. yöpalalle. Jos taas syöjiä on se 10% vähemmän kuin mitä on ilmoitettu, on laskusta voitava neuvotella, ja useasti päästään molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen. Tarkoitin tuolla veivaamisella lähinnä sitä, että pitopalvelulle on hieman turhauttavaa, jos muuttuvaa ruokailijamäärää ilmoitetaan kahden päivän välein. Kannattaa odotella rauhassa viimeiseen ilmoittautumispäivään asti, ja sitten ilmoittaa lopullinen lukema. Jos vielä porukasta joku tippuu, sille ei voi vaan mitään. Pitopalvelu hinnoittelee yleensä koko paketin, ei pelkästään henkilökustannuksia, joten heidän valmistamaansa ruuan/työn määrään yhden tai kahden ihmisen putoaminen ei vaikuta tippaakaan. Ihmiset vaativat vain alennuksia ja se on aina pitopalvelulta pois.

Ei kai ihmiset oikeasti veivaa pitopalvelun kanssa yhden tai kahden ihmisen peruuttamisen takia? Ymmärrän, jos kyseessä on 10 hengen ravintolaillallinen ja joku peruuttaa, mutta suuremmissa porukoissa yhden ihmisen puuttuminen ei paljon kustannuksia pienennä. Pitopalvelun on aina varauduttava +-10 hengen mukaan. Tai ainakin vanhalla työpaikallani toimittiin näin. Eli toisinsanoen jos 100 hengen juhlista yli kymmenen putoaa pois, on se ilmoittamisen arvoinen asia, se jo tuntuu laskulla, yhden tai kahden ihmisen putoaminen ei tunnu missään. Ei liittynyt aiheeseen, mutta oli vaan pakko kysyä, tekeekö joku oikeasti noin...

Olen rakastunut Samuli Edelmannin Viimeinen-kappaleeseen. Aivan ihana! Stellan Häävalssi on myös aivan mahtava!

Me ei olla matkaa vielä kummemmin suunniteltu, mutta Kyprokselle mielittäis ensi keväänä (ei siis suinkaan heti häiden jälkeen). Viikon reissu saa luvan riittää, kun on nuo kaksi pientä. Kyllä me alle tonnilla meinattiin pärjätä kahteen pekkaan, että saadaan lennot+majoitus. Me EI haluta mitään kummosia sviittejä eikä mitään all inclusive-paketteja, koska hotellihuoneessa nukutaan emmekä aio syödä koko lomaamme. Sen verran mitä olen etelässä ollut, niin eipä ole paljon ruokaa tehnyt mieli kun vasta myöhään illalla auringon laskettua.

Minun mieheni reagoi samoin Kyllä se meidänkin mielestä tunnelman pilaa. Aloin jo jopa miettimään, että tarjoisiko sittenkin oluet jo ruuan kanssa, kun ruokailu on kuitenkin sadalle hengelle varsin aikaa vievä toimitus. Saisi tunnelmaa hieman nostatettua niin voisipa ehkä pöytäseurueet alkaa jo juttelemaan toisilleen, kaikki kun ei tunne kaikkia.

Enpäs ole miettinyt alkuunkaan tällaista vaihtoehtoa. Oikeastaan sehän on ihan sama, kun tiedän mitä me HALUAMME, niin jää sitten automaattisesti pois se mitä EMME HALUA. Meille EI tule seuraavia: -kukkakoristeet sun muut pöytätilpehöörit. INHOAN krääsää. -Morsiamenryöstön olen kieltänyt jyrkästi. En tule koskaan pääsemään takaisin juhliin, sillä ujo mieheni tuskin haluaa esiintyä julkisesti. Ryöstäköön sulhasen jos jotain on pakko viedä, tai ehkä mieluusti anopin, niin voi jatkaa rauhassa juhlia... -En muutenkaan halua mitään väkisin keksittyjä Tuttu Juttu-leikkejä, ketään ei oikeasti kiinnosta seurata niitä. -Kakunleikkausnumero. Meillä kakkukahvit ovat heti ruuan jälkeen, joten saatamme käydä salakavalasti leikkaamassa omat kakkupalamme ja sitten kehottaa vieraita hakemaan kakkua. Mun mielestä se polkaisu on ehkä typerin hääperinne ikinä. -Hääautoon ei tasan mitään haisevia kenkiä eikä oluttölkkejä narun päähän. Oikeastaan en halua mitään ohjelmaa kimpun ja sukkanauhan heiton lisäksi, sillä me ollaan suunniteltu jokaiselle vieraalle oma ohjelmanumero, joka pitää (jos tahtoo/kehtaa) juhlan aikana toteuttaa. Tehtävät on jaettu satunnaisesti häänamipurnukoihin, eli yllätyksiä on luvassa. Siinä on koko illaksi ajanvietettä, jos jokainen meinaa suorittaa oman pienen tehtävänsä.

Oivoi mitä kertomuksia, ajattelin ettei polttareihin voi pettyä, mutta näinkin voi näköjään käydä. Jos mulla olis jotain estoja, niin pettyisin varmastikin jos väkisin sellaista joutuisin tekemään, mistä en pidä. Mulla on vielä polttarit edessä päin, ja ainoa toive mitä esitin, oli että EI benjiä (koska olen hypännyt jo niin monta kertaa, tosin suomen korkein olis vielä kokematta ). Mulla on "polttarilistassa" 23 henkilöä mun ja kaason lisäksi, joo, uskokaa tai älkää, mutta en osannut karsia niistä ketään pois. Petyn ehkä eniten, jos yli puolet jättää tulematta syystä tai toisesta, tai jos joku näyttää hapanta naamaa. Tiedän, että työkavereistani eivät kaikki pääse, koska joku joutuu tietenkin olemaan töissä, mutta uskon että osallistuvat järjestämiseen anoen minulle vapaata salaa. Neljä ystävääni ovat sen sijaan pallomahoja, jotka poksahtavat aikavälillä kesä-syyskuu, joten polttareiden aikaan saattaa olla yks sun toinenkin synnyttämässä . Ehkä nuo poisjäämiset annan anteeksi... Eli lähinnä toivon ettei kukaan joudu maksamaan minulle järjestetystä ohjelmasta maltaita. Kaveripiirissämme tosin ei ole ollut häitä kolmeen vuoteen, joten luulis ihmiset olevan innoissaan. Kolme vuotta sitten olin mukana neljissä polttareissa ja niistä kahden suunnittelutiimissä, niin kyllä alkoi jo maistua puulta koko homma, toivottavasti se ei näkynyt naamasta.

Alkoi kiinnostamaan; MIKÄ ON MORSIUSMESSU???!?!?

Minä ymmärsin että tarvitsis mennä vain paikalle sitten kun on sen aika. Kyllä ne meillekin sanoi lähettävänsä tarvittavat paperit, mutta täytämme ne mieluusti netissä niin pääsee helpoiten (mene maistraatin sivuille, siellä on www-kaavake mistä voi laittaa tiedot menemään suoraan). Sukunimivalinta kuulemma onnistui puhelimitse, eli ei tarvitse siitä enää erikseen huolehtia. Ajattelin kyllä itse soitella vielä aiemmalla viikolla, että onhan esteettömystodistus ookoo (jätämme sen maistraattiin vihkimistä varten), ja että aiomme vaihtaa sormuksen tilaisuudessa, muuta "ylimääräistä" ohjelmaa ei ole. Käsitin, että sormuksenvaihtokaan ei automaattisesti kuulu kaavaan ellei sitä erikseen ilmoita. Eli kaikki "ylimääräiset" ohjelmanumerot kai täytyy erikseen sopia, esim. lauluesitykset sun muut, jos haluaa venyttää sen minuutin toimituksen esim. kahteen

Outs. Alkoholittomat häät olisi meille toivoton ajatus. Ei kyllä ole tullut mieleemmekään, että olisi hyvät juhlat ilman viinaa, tai siis meille sen nyt vaan tuntuu luonnolliselta tarjota sitä, kerrankos sitä naimisiin mennään. Meidän vieraista about 80% on 25-30-vuotiaita, jotenka alkoholia saa varata paljon, vain yksi pariskunta sylkee kuppiin, mutta he todennäköisesti poistuvat paikalta ennen kuin kunnon bileet alkavat. Me tosin rajoitamme sadan aikuisen juopottelua siten, että alkoholitarjoilu alkaa vasta kakkukahvien jälkeen, koska paikalla on paljon lapsia. Maljat toki tarjoamme, mutta ruuan kanssa ei ole viinejä eikä muutakaan, koska emme itse käytä ruokajuomana alkoholia. Tästä järjestelystä ilmoitamme kutsussa vieraille, että jos on kykenemätön olemaan selvinpäin ruuan ja kahvin ajan, niin oma taskumatti on tarpeen, muttei suinkaan välttämätön. Emme ole ajatelleen alkoholin olevan mikään ongelma, jos joku alkaa siellä rähinöitsemään, niin poistetaan todennäköisimmin riehakas juhlija yhteisvoimin kotiinsa mölisemään. Yksissä häissä olen ollut, joissa ei ole ollut alkoholia, ja kyllä oli vaivaantunut ilmapiiri alusta loppuun. Kutsuun oli kyllä merkitty juhlien alkamis- ja loppumisajankohta, joten kello kun löi 20.00 niin lähestulkoon puolet vieraista suuntasi läheiseen kuppilaan, minä mukaanlukien. Eli hauskat olivat jatkotoimenpiteet, muttei kyllä ollut yhtään sellainen olo, että häissä olisin ollut. Minä taasen haluan, että alkoholi hilpeyttäisi tunnelmaa siten, että vieraat viihtyisivät häissämme aamuyön pikkutunneille saakka.

Herajoen työväentalo - ihanteellinen suurille ihmismassoille, mutta pitopalvelun kannalta ehkä kamalin paikka ikinä - keittiö kokonaiset 2 neliötä, tuskin hirveästi enempää. Kylmätiloja tosin on ihan kivasti. Mitä nyt nuo perus työväentalot on, vanhoja rakennuksia, mun mielestä kuitenkin Herajoki on suhteellisen nätti. Oma Koti - Rakastan sitä miljöötä, heinä-elokuussa aivan käsittämättömän kaunista. Mun mielestä muutenkin ihan nätti paikka, keittiökin ihan mukiinmenevä. Oitin työväentalo - Mun mielestä rakennus on ruma ulkopuolelta. Sisätilat kuitenkin ihan ookoo, mutta en itse pitäis juhlia siellä. Meillä on juhlat Oitin Urheilutalolla suuren vierasmäärän takia. Kannattaa tsekata myös se - kylmätiloja ihanteellisesti, keittiössä mahtuu tekemään yhtä sun toista, sali on hervottoman suuri ja bändikorokekin löytyy.

Ihania sulhoja Minä taannoin soittelin youtubesta sulholle mahdollisia häävalssiehdotuksia. Ihmettelin, kun jokainen valssi oli kuulemma ihan ookoo. Esitin kysymyksen uudelleen, että mikä mahdollisesti olisi sopivin meidän valssiksemme, jolloin sulhanen havahtui: "Anteeksi, en kuunnellut ihan sillä korvalla, kun en tiennyt että minunkin pitää tanssia..." Totesin vaan, että voin toki tanssia häävalssimme yksinkin... Olisin eilen halunnut katsoa tallenteista yhden Satuhäät-jakson, jota en ollut vielä nähnyt. Mies ei antanut katsoa. Hän perusteli asian niin, että "Mitä niitä muiden häitä katsomaan, samalla kaavalla ne menee, ensin sanotaan Tahdon, sitten syödään ja juodaan ja loppuillasta vieraat tappelevat keskenään". Sanoin, että ajattelin vähän katsoa sillä silmällä, josko sais jotain ideoita kirkkoon tai juhlapaikasta tai ohjelmanumeroista, jolloin hän totesi: "Meillähän on jo kirkko ja juhlapaikka, ei kai niitä nyt ruveta vaihtamaan...." Juu ei ruveta. Olishan se toki mukavaa mennä vaikkapa Turun tuomiokirkossa naimisiin, jollei matka olisi niin tolkuttoman pitkä

Enpä ollut valmis maksamaan puvustani satasia, kun mitään unelmakolttua ei ollut. Enpä oikein tiedä vieläkään, minkälainen siitä on tulossa, mutta kovaa vauhtia sitä tehdään. Hintaa tuli minulle maksettavaksi kankaista 86 euroa. Äiti lupasi hoitaa lisäkustannukset, jos tarvitsee hakea lisää kangasta tai vastaavaa. Kyse on ihan kympistä, parista. En ole mitenkään mekkoihminen, enkä näe vieläkään itseäni hääpuvussa. Yllätän siis jopa itseni. Veikkaanpa että miehen puku tulee maksamaan kolme-neljä kertaa enemmän

Mun kaasoni on 23-vuotias, kun itse olen häissä 26. Mä en oikein ymmärrä, mikä mun muihin omanikäsiin kavereihin on mennyt, kun kaikki ovat hirvittävän konservatiivisia ja patoutuneita. Mutta tämä ainokainen neito kaveripiirissäni, joka on minua nuorempi, on jotenkin terveellä tavalla vielä ihanan hullutteleva teini (niin kuin toisinaan minäkin, vaikka perheenäiti olenkin), joten hän oli paras valinta kaasoksi ehdottomasti.

Meillä on siunaus kello 15.00. Olisimme halunneet tuntia aiemmin mutta meidän kirkossa eka aika alkaa vasta klo 15. Muita kirkkoja ei edes kaavailtu, koska tämä kyseinen on mieheni kotipitäjän kirkko. Meillä on kuvaus ennen siunausta ja juhlapaikallekin on kirkolta vain 8km, joten ehkä me jotenkin kalastelemme kadonneen tunnin takaisin pienillä vippaskonsteilla - ruoka ja kahvitkin ovat samaan syssyyn, niin jää enempi aikaa jorata ja seurustella vieraiden kanssa (Maistraattiaika meillä on taasen 13 edellisenä päivänä, kun muita aikoja ei ollut, jotenka suuntaamme sen jälkeen todistajien kanssa ravintolaan syömään ja sitten kaikkoamme miehen kanssa hotellihuoneeseen viettämään ekaa iltaa/yötä avioparina, ja aamulla sitten virkeänä valmistautumaan päivän juhlaan).