piitu_

Todella ujona, epäsosiaalisena ja esiintymispelkoisena morsiamena olen pyytänyt potentiaalisia polttarin järjestäjiä jättämään suoraan pois kaikki nolaavat ja liian paljon MINUA itseäni esille tuovat aktiviteetit. Ei hölmöjä asuja, ei kortsujen myyntiä kaupungilla, ei karaokea... en itse asiassa juurikaan pidä ihmeemmin mistään järjestetystä ohjelmasta ylipäätään, joten mulla ois unelmissa polttarit jotka pitäis sisällään lähinnä ihan vaan rentoa ja kivaa yhdessä oloa kavereiden kanssa. Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia. Tähän asti ollaan kaikista vahviten harkittu porukan kanssa että lähdettäisiin laivalle jonakin sellaisena ajankohtana, jolloin siellä olisi mahdollisesti vieläpä esiintymässä jotain mulle mieluisaa, mutta nyt on noussut vahvasti mietintään myös Turun Ruisrockiin lähtö. Jos silloin sattuisi hyvät ilmatkin vielä kohdalle niin mikäpä sen mieluisampaa kuin istuskella siellä, mahdollisesti jonkun kivan piknikin äärellä, diggailemassa hyvää musiikkia ja aurinkoa ja kesää ja aaaah.<3

Mutta, katsotaan nyt sitten että mihinkä lopputulokseen noitten ihmisten kanssa oikein päädytään.

Mulle ei pidetä yllätyspolttareita. On tässä vaiheessa jo aika hyvin selvillä ne ihmiset ketkä mulle luultavasti rupevat pääasiallisesti niitä kekkereitä järkkäämään ja heille olen tehnyt alun alkaen hyvin selväksi sen että tahdon ehdottomasti tietää etukäteen milloin mennään, mihkä mennään ja mitä tekemään. Kaverit tietävät muutenkin kyllä jo valmiiksi että mä olen ehkä koko maailmankaikkeuden epäspontaanisin ihminen ikinä, joten tämän takia en jaksa uskoa että kukaan niistä viitsisi lähteä mulle mitään ihan hirveän isoja ylläreitä omin päiten säheltämään kun kerta tietävät että inhoan lähteä mihinkään tai tehdä mitään ihan niin kuin ykskaks tosta noin vaan. Kaikki ovat toivottavasti enemmänkin vaan helpottuneita siitä hyvästä että pääsevät noin helpolla hommastaan kun morsian on näin tylsä.

Rakastan avomiestäni ja olen häneen kiintynyt, en uskaltaisi ottaa ja lähteä, musta ei vaan olis siihen, pelkään kai yksin oloa. Kaikki kaverini on myös suhteessa, eli olisin aika yksin.

Ei millään pahalla, mutta siinä vaiheessa kun aletaan miettiä tuollaisia asioita niin on mun mielestäni jo aika oikeutettua sanoa ettei parilla ole asiat kunnossa keskenään. Oletteko puhuneet miehesi kanssa noista samoista asioista kuin mistä viestissäsi kirjoitit, oletko kertonut hänelle miten pahalta sinusta itse asiassa oikein tuntuukaan? Jos ette vielä ole sitä tehneet niin tehkää se sitten nyt tai mielellään edes mahdollisimman pian, se olisi ihan ensiarvoisen tärkeää tuollaisessa tilanteessa. Parempi ottaa härkää sarvista kiinni nyt ja ottaa reilusti puheeksi miehen kanssa kaikki mikä sinua vaivaa kuin käydä ensin läpi kaikki hääjärjestelyt, alttarille astelemiset ja lopulta sitten ne itse häät ja ruveta selvittelemään niitä ongelmia vasta sitten. Julma tosiasia kun on kuitenkin se että se papin lausuma aamen ei yksinään tosiaan auta tekemään yhtään kenenkään suhteesta yhtään millään tavoin parempaa kuin mitä se jo valmiiksi on.

Kommunikoikaa, puhukaa. Ottakaa tarvittaessa vaikka parin viikon hermoloma toisistanne jos sen tarpeelliseksi näette mutta älkää enää jättäkö riitoja tuolla tavoin selvittämättä. Tuosta seuraa vain se että ongelmat vaan jatkaa kasautumistaan, turhautuminen kumppanin olemusta ja tekemisiä kohtaan kasvaa vähä vähältä suuremmaksi kummankin sisällä ja jossain välissähän sen pahan olon on sitten lopulta pakko päästä purkautumaan pois sieltä sisältä. Eikö asioiden purkaminen olisi helpompi suorittaa nyt kuin antaa niiden ongelmien varjostaa koko ajan hääjärjestelyjä ja ylipäätänsä ihan kaikkea muutakin elämää?

Oho, tulipa tästä nyt aika harvinaisen järkyttävän saarnaavan kuuloinen teksti. Pahoitteluni tästä.

Mun suosikkini on tällä hetkellä ihan perinteinen pinseteillä nyppiminen. Varsinkin tuon alakerran karvoituksen poissa pitämiseen toimii paremmin kuin mikään muu aikaisemmin kokeilluista menetelmistä, sheivaamisen jäljiltä jää iho niin huonoon kuntoon etten uskalla sillä enää vedellä. Epilaattorikin mulla on mutta sille en ohjeiden mukaisesta käytöstä huolimatta onnistunut oikein lämpenemään. Ärsytti kainaloiden ja bikinirajan ihoa niin paljon etten pystynyt kokeilemaan kuin ihan jokusen kerran ennen kuin sitten päätin että antaa olla. Hyvin harvat karvat se sitä paitsi onnistuu juurineen irti nyhtämään, suurimman osan varsinkin kainaloiden seudulla sijaitsevista karvoista se vaan katkoi. Melko hyödytön kone siis on, ainakin tuo minun mallini.

Tällä hetkellä näyttää siis suuresti siltä että silloin häitä edeltävänä iltana täytyy jostain vaan yksinkertaisesti onnistua hommaamaan itselleen sen verran vapaa-aikaa että saan silloin suoritettua nyppimisoperaation kainaloille ja alakerran karvoitukselle. Hääpäivän aamuna riittää sitten vaan pelkkä sheivaus jaloille.

^Oi, toi ois niin hyvin minunkin makuuni sopiva teema.<3 Sääli ettei sulho ole yhtään niin jouluihminen, tyyliin ensimmäisenä ilmoitti että meille ei sitten muuten tule talvihäitä.

Meillä häät tiedossa 3.8.2013, yhdessä oltu silloin melkein neljä vuotta ja molemmilla ikää 22 vuotta (sulho täyttää ihan muutama viikko häiden jälkeen 23). Mies opiskelee auto- ja kuljetustekniikkaa ammattikorkeessa ja mie yritän parhaillaan kovasti haeskella oppisopimuspaikkaa puutarha-alalta. Yhteistä vuokrakämppää ollaan asutettu viime vuoden elokuusta lähtien. Lapsia ei löydy, yksi kuusivuotias terrieri kylläkin.

Me ehdittiin kiertää Morsiusgalleria, Lavem, Tampereen juhla-asu ja Leimuska miehen kanssa läpi löytämättä mulle mitään tarpeeksi mieluisaa. Leimuskasta lähdettäessä oli sitten vielä aikomuksena lähteä katsastamaan uudempaan kertaan MG:n alevalikoima kun ensimmäisellä kerralla käynti jäi vähän turhan lyhyeksi (iski niin paha ahdistus siellä valkoisten kermakakkuhelmojen keskellä) mutta pelkäksi aikomukseksi se loppujen lopuksi sitten vain jäikin kun bongattiin yllättäen Leimuskan läheltä sellainen liike kuin In Stock. Mietittiin vähän aikaa että käydäänkö vaiko eikö, päätettiin sitten että ei siitä kai voi mitään haittaakaan olla ja TADAA, sieltähän se The puku sitten löytyikin.<3 Palvelu liikkeessä oli aivan ihanaa ja minua palvellut nainen osasi ja jaksoi olla koko ajan ihan todella hyvin apuna sovituksessa, eikä silti tuntunut siltä että olisi käynyt jotenkin "liian iholle". Huomioon ottavaa, luontevaa, rehellistä ja muutenkin ihan hirmu mukavaa asiakaspalvelua. Koko käynnistä jäi jotenkin... hirmu välitetyn ja lämpimän oloinen fiilis.

Ainoana miinuspuolena voisin nimetä tuolta ehkä sen että sovituskoppi oli melkoisen pieni. Oli vähän hankala niin ahtaassa tilassa yrittää sovitella ylleen leveähelmaista mekkoa, mutta kyllä se sekin sitten lopulta ihmeellisen ähinän ja puhinan seurauksena onnistui. Niin ja perinteisen valkoisia morsiusmekkojahan tuolta ei siis löydy, mutta jos on haeskelemassa itselleen jonkun muun väristä kuin valkoista pukua niin suosittelen kyllä erittäin lämpimästi pistäytymään tuolla!

Me ehdittiin tuskailla teeman valinnan kanssa melko useaankin otteeseen; ensin piti tulla Muumihäät mutta se idea hylättiin sitten lopulta sen takia koska ei ollut miehelle mikään kovin "oman" tuntuinen teema, sen jälkeen mietittiin festariteemaa, joka sitten vuorostaan laajeni musiikkiteemaan, jonka jälkeen ajateltiin pärjätä pelkällä väriteemalla, joka sekin onnistuttiin sitten värien osalta vaihtamaan vissiin kahteen vai kolmeen kertaan. Loppujen lopuksi kyllästyttiin ja päätettiin että ihan sama, antaa asian olla siihen saakka kunnes saadaan hankittua mulle puku ja katsotaan väriteemaa sitten sen mukaan. Noh, puku sitten löydettiin ja sen perusteella meille sitten on ilmeisesti vakiintumassa väreiksi musta ja punainen. Värejä tullaan hyödyntämään ilmeisesti ainakin hääkimppuun ja pöytäasetelmiin, sekä ylipäätänsä koristeluihin muutenkin, kutsukortteihin, hääkampaukseen, sulhaselle ollaan hommaamassa punainen kauluspaita, ymsyms.

Eihän se teema mikään pakollinen tietenkään ole olla olemassa (niin kuin moni on täällä aikaisemminkin jo maininnut), mutta omalla kohdallamme koen sen kyllä perin hyödylliseksi. Ihan vaan jo siitäkin syystä että on huomattavasti helpompaa lähteä suunnittelemaan asioita kun on jo valmiiksi olemassa pohjana jokin "punainen lanka" jota voi käyttää apuna niiden päätösten tekemisessä.

Puolivahingossa onnistuttiin miehen kanssa löytämään mulle tänään The puku.<3 Mekko oli ihan erilainen kuin mitä olin etukäteen ajatellut, olen yrittänyt haeskella tähän mennessä lähinnä jotain sinistä tai violettia mutta tämä... tämä ihanuus onkin yllättäen nyt sitten tummanpunainen mustilla koristuksilla. En ollut missään vaiheessa osannut edes harkita että mulle tulisi punainen puku mutta kun mies kerta ihastui siihen ja minäkin ihastuin siihen, niin mitäpä siinä sitten. Nyt täytyy vaan sitten nuo jäljellä olevat 11 kuukautta ennen häitä muistaa pitää itsensä poissa mekkosivustoilta, etten vaan vahingossakaan rupea katumapäälle.

MisMis: Mä olen onnistunut jo monta kertaa tässä lyhyen ajan sisällä purkamaan miehelle sydäntäni osittain samoista asioista kuin mistä sinäkin huolehdit, suomeksi sanottuna siis siitä että naimisiin meno ja sitoutuminen on enemmän kuin tervetullutta mutta kun ne juhlat. Ne juhlat. Meikäläisellä itsellään kun sattuu kuitenkin olemaan ainakin jonkin asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistun ihan äärettömän helposti siitä jos ympärilläni pyörii paljon ihmisiä ja olen aina, koko pienen ikäni viihtynyt muutenkin kaikissa juhlissa enemmän seinäruusuna kuin kaiken huomion keskipisteenä. Häiden vieraslistaa on väännelty ja käännelty niin paljon kuin mahdollista, tällä hetkellä kutsuttavien lukumäärä on kai 56 ihmistä ja silti sekin tuntuu vielä ihan liian paljolta. Olen nyt yrittänyt pikku hiljaa kuitenkin ruveta tsemppaamaan itseäni ajattelemaan niin että ne muut ihmiset eivät tule silloin hääpäivänä olemaan siellä sen koko homman pääpointti, vaan pääpointtina siellä on se että mä saan puolisokseni miehen jota mä rakastan ja joka rakastaa mua ja ihan vaan tältä pohjalta kannattaa teidänkin lähteä asiaanne yhdessä pohtimaan. Ne on teidän häät, te itse päätätte mikä on teille paras tapa juhlistaa teitä ja teidän rakkautta. Jos se paras tapa on teidän mielestä se että karkaatte kahdestaan ulkomaille niin sitten te teette niin. Jos tuntuu siltä että tahdotte sittenkin mielummin vihkimisen kotimaassa juhlineen kaikkineen niin sitten te teette niin.

Älkää tehkö päätöksiä kenenkään muun kuin oman itsenne mukaan. Häät ovat kuitenkin niin ainutlaatuinen kokemus ihmisen elämässä että järjestelyissä kannattaa seurata ennemmin omia (ja kumppanin) mielipiteitä kuin miettiä kaikkea sen mukaan että mitenhän se sulhasen Hilkka-mummo mahtaisi nyt haluta teidän toimivan.

Meillä päätöksen tekeminen hääpaikkakunnasta oli todella helppo, koska olemme molemmat kyseiseltä paikkakunnalta kotoisin. Myös selvä valtaosa häihin kutsuttavista ihmisistä asuu siellä/on sieltä kotoisin, joten näinpä ollen aateltiin sitten että ehkä meidän on helpompi matkata häitä varten sinne päin kuin olettaa että kaikki häihin kutsuttavat vähän päälle 50 ihmistä viitsisivät lähteä ajelemaan tai muuten jotenkin taittamaan sitä about 200km:n välimatkaa nykyiselle asuinpaikkakunnallemme. Lisäksi asiassa vaikutti toki piheyskin ihan vaan sen verran että kun häät saadaan kerta järjestettyä paikkakunnalla jossa lähes tulkoon kaikki vieraat asuvat, ei meidän tarvitse ruveta miettimään ihmisille majoituspaikkoja.

^Muista liikkeistä en tiedä mutta mainoksen mukaan on Morsiusgalleriassa ainakin alkamassa huomenna taas ne tullivapaat päivät, joilla meinasin ainakin itse käväistä vaikkei puvun ostaminen itselle olekaan nyt vielä mikään ihan lähikuukausien asia. Liikkeen omilla kotisivuilla oli joitakin kuva- ja hintaesimerkkejä myytävistä puvuista ja siellä taisi alin mainittu hinta olla jotain 210e. Lisäksi siellä oli juttua siitä että ainakaan nyt ekalla alennusviikolla ei ole mahdollista varata mitään yksittäisiä sovitusaikoja, joten oletettavasti paikan päälle saa mennä ihan vaan "ohimennen katselemaan".

Miun äiti on nyt kans innostunu kovin kokeilemaan näitä vesiasetelmia kun mainitsin että vois olla häihin kiva saada jotkut saman tyyppiset. Ensin kokeili gladioluksella ja vesi oli seuraavana aamuna mennyt ihan sameaksi, eilen illalla sitten pisti tilalle ruusun ja tänään aamulla oli nyt sitten tullut sieltä päästä sähköpostia että vesi säilyi kirkkaana ja kukka hyvänä. Mietittiin että olisiko millään lailla mahdollista että kukan varsi (gladioluksella kuulemma melko pehmeä ja lehtimäinen, ruusussa taas kovempi) vaikuttaisi tuohon sameutumiseen? Ruusuasetelmassa äiti oli myös pyynnöstäni jättänyt ruusun varren lähes kokonaan näkymättömiin kivien alle ja gladiolusasetelmassa varsi oli enemmän näkyvillä.

^Me ehdittiin päätyä jo yhteen toiseen paikkaan, mutta kiitosta silti vastauksesta.

Hääjuhlan viettopaikkaa on tässä yritetty etsiskellä kesälle 2013 ja nyt törmäsin tuohon Martinpihan juhlavinttiin. Olisi kuvien perusteella aika lailla täydellisen näköinen, jotenka nyt kaipailisin sitten kokemuksia kyseisestä paikasta; minkä suuruinen on vuokra suurin piirtein, saako viedä omia juomia/ruokia, ymsyms? Toivottavasti edes joku osaisi kertoa edes jotain, alkaa meinaten pikku hiljaa olemaan vähän epätoivoiset fiilikset noita paikkoja miettiessä..

Vaikka mä olenkin pohjimmiltani aika älyttömän arka ja ujo ihminen, enkä normaalisti tykkää tehdä tuttavuutta uusiin ihmisiin, niin tuon kanssa jotenkin on vaan alusta asti tuntunut kaikki paljon helpommalta. Yhdessä olo on tuntunut luontevalta, hyvältä ja kerta kaikkiaan vaan niin yksinkertaisen oikealta. Mies rakastaa mua juuri tällaisena kuin mä olen, vaatimatta mitään lisää. Se on ymmärtäväinen, kiltti ja hellä ja sen tukeen ja turvaan voin luottaa aina tilanteessa kuin tilanteessa. Se on ihminen, joka saa hymyn syttymään mun kasvoille aina silloinkin, kun kaikki menee päin mäntyä ja tekisi vain mieli itkeä ja parkua ja huutaa ihan täyttä kurkkua.

... että muun muassa siksi juuri HÄN.

Suurin osa meidän läheisistä on ottanut uutiset kihlautumisesta ihan hyvin vastaan, mutta sitten on valitettavasti pari-kolme näitä jotka ovat suhtautuneet vähän... no, ihmeellisesti. Oma mummini (on myös kummitätini) esimerkiksi oli kuulemma isältä asiasta kuultuaan sivuuttanut koko asian sanaakaan sanomatta, ei onnitteluja eikä mitään. Serkkuni taasen oli ruvennut ihmettelemään että mitä hemmettiä tuollaisessa touhussa on yhtään mitään järkeä kun erotaan kuulemma kuitenkin jossain vaiheessa (öööh hyvä että hän osaa tämän etukäteen ennustaa?) ja sitten on viimeisimpänä vielä tuo miehen oma mummo. Molempien meidän äidit kyseli kihlajaisissa paljon siitä että minkälaisia juhlia ollaan suunniteltu, niin jossain välissä tämä mummo tokaisi että "älkää nyt painostako niitä noin paljon. Voihan se vielä olla että eroavat eikä mitään häitä tulekaan". En usko että se tarkoitti tuota varsinaisesti pahalla sanoa mutta en mä silti voi kieltää etteikö se olisi jäänyt yhtään häiritsemään.

Serkkuni sanomiset ymmärrän jollain tasolla siksi koska tiedän ettei hänellä ole ollut varsinaisesti onnea omissa parisuhdeasioissaan, mutta kyllä se silti mielipahaa aiheuttaa kun tietää ettei toinen usko meidän suhteen kestävyyteen ollenkaan. Kiva sitten sillon hääpäivänä saada sinne paikan päälle joku tuollainen jonka tietää koko päivän katselevan kaikkea sillä silmällä että "mitä järkeä teidän nyt tuostakin oli maksaa kun ette kuitenkaan ole yhdessä enää kovinkaan kauaa". Jos olisi yhtään kaukaisempi sukulainen niin olisin surutta jo ruksannut nimensä yli koko vieraslistalta... Mummiani sen sijaan en ymmärrä koska hän on koko tämän ajan osoittanut pitävänsä miehestäni mutta nyt sitten tuleekin vastaan noin kylmää ja kolkkoa, koko asian sivuuttavaa suhtautumista? MIKSI?!

Kovin paljoa mä en aio ruveta tällä mieltäni vaivaamaan sillä niin kuin jo sanoin, suurin osa ihmisistä on tosiaankin ollut meidän puolesta ihan aidosti onnellisia. Surettaa vaan että ne on sit just noi pari niin läheistä ihmistä jotka ei siihen samaan onnellisuuteen kykene.

Meillä suhtauduttiin kaikin puolin ihan positiivisen oloisesti, kummankin puolelta. Suunnitelmissa oli alun perin että oltais kerrottu vanhemmille vasta ensi kuussa kun mennään siellä päin käymään mutta enhän minä loppujen lopuksi sinne saakka jaksanutkaan odottaa, vaan malttamattomana ihmisenä soitin vanhemmille heti kun oltiin miehekkeen kanssa sormuskaupoilla käyty. Sanoin äipälle että ois sillon maaliskuussa kiva sit jos viitteis jotain hyvää varata kahvin kanssa, että ois yhdet kihlajaiset mitkä pitäis juhlia pois alta, äitini reagoi tähän rupeamalla itkemään ja toteamalla että "Ihanaa, tämä tapahtuu" ja isäni sitten vaan uutiset kuultuaan huuteli taustalta onnittelut. Siinä samalla ilmoitti mieskin sitten omalle äidillään tekstiviestillä että kihloissa ollaan ja sieltä tuli sitten saman tien puhelu takaisin. Onnitteli kovasti, sanoi että oli tätä vähän jo odottanutkin ja kysyi että mitä tahdotaan kihlajaislahjaksi, että ihan kaikin puolin onnellisia on kyllä kaikki tuolla kotopäässä meidän puolesta siis olleet.

Hassua lukea täältä kommentteja siitä miten ihmisille tuottaa vaikeuksia luopua omasta nimestä. Itselle se kun on ollut aina jotenkin ihan itsestäänselvyys että totta kai tahdon vaihtaa oman sukunimeni mieheni sukunimeen sitten joku kaunis päivä kun joku vaan uskaltaa minut vihille viedä, sillä rajoituksella totta kai ettei se nimi nyt mikään ihan totaalinen hirvitys saa olla.

Mutta siis niin, mikäli asiat sujuvat sitä rataa kuin olemme miehen kanssa alustavasti suunnitelleet, Aaltosen pitäisi vaihtua ensi vuoden heinäkuussa Lindholmiksi. En pode tuon tulevan nimenvaihdon osalta minkäänlaisia tunnontuskia sillä pidän mieheni nimestä rehellisesti sanottuna enemmän kuin omastani, olkoonkin vain ettei se soinnu kovinkaan hyvin yhteen etunimeni kanssa mutta kaipa sitä siihenkin onnistuu sitten ennen pitkää tottumaan... Sitä paitsi, tulipahan nyt ihan mielenkiinnosta tsekkailtua tuolta väestörekisterin sivuilta noita meidän nimien yleisyyksiä (taipuuko se noin?) ja sainpahan siinä samalla sitten todeta että tuleva sukunimeni on aavistuksen verran nykyistäni harvinaisempi, jotenka mitään valittamista ei löydy nyt sitten senkään osalta.

Aah, maltan tuskin odottaa sitä ihanaa päivää kun saan kotiin tullessa katsoa meidän ovessa olevaa nimikylttiä ja huomata, että siinä lukee enää vain se yksi yhteinen nimi.