iiinez

Maaritti, teidän häät kuulostaa tosi kivoilta. Tuollaiseen olisi mukaan joskus itsekin mennä. Varmaan joitain vieraita jännittää, että miten rennosti voi pukeutua, kun on kuitenkin teidän häät. Se puku kun on jotenkin turvallinen vaihtoehto aina. Pitäkää se oma pää, että saatte sellaiset juhlat kuin tahdotte. Ne kuulostaa sellaisilta, joissa moni varmasti viihtyy.

Olen ollut häissä, joissa esim. kuohuviinipullon "koteloon" on kerätty viestejä, jotka hääpari saa lukea ensimmäisenä hääpäivänä. Me käytetään tuota puuideaa siinä. Vieraskirja tulee erikseen. Meille nämä onnentoivotuspuut tulee pöytiin kukka-asetelmien sijaan. Tehdään etukäteen kirjoitettuja nättejä lappuja, joihin vieraat saavat täyttää sanoja. Lappuihin varmaan kiinnitetään esim. hopealankaa ja sitten laput roikkuvat puusta. Ideakuvia löytyy valtavasti esim. pinterestistä, martha stewart weddings -sivuilta jne..

Meille tulee myös oma pöytä. En halua vanhempiamme samaan pöytään jo ihan siksi, että sen kaiken hulinan keskellä haluan hetken olla ihan rauhassa kahden ja lähellä tuoretta aviomiestäni. Meitä saa kyllä tervehtiä ja varmasti kierrämme juttelemassa itsekin, ettei se ihan pönöttämiseksi mene. Omaa pöytää puoltaa myös se, että isäni on leski. Jos molempien vanhemmat olisi meidän rinnalla, äidin poissaolo korostuisi, ja sitä en halua. Enkä kyllä jaksaisi anopin mäkätystä ja valitusta (sitä on tiedossa, ihminen on hyvin negatiivinen).. Mitä tulee bestmaniin ja kaasoon, niin haluan, että he saisivat nauttia myös ystäviensä seurasta. Tarkoituksena on, että molempien vanhemmat isännöisivät omia pöytiään samoin bestman ja kaaso. Ehkä tällä välttää senkin, että kun hääseurueeseen kuuluvia henkilöitä on useassa pöydässä, ei tule selkeää "ykköspöytää".

Hmmm... jännä keskustelu. Mulle ei ennen tätä tullut mieleenkään, että ei olisi vähintään pöytäkohtaista järjestystä. Siis ymmärrän pienet 10-20 hengen häät, jossa sakki on joka tapauksessa lähekkäin ja varmasti toisillensa tuttua. Meille on tulossa noin 60 hengen häät ja plaseerauskorttien ulkoasu oli yksi ensimmäisiä asioita, joita päätin. TOKI olen itsekin ollut häissä, jossa on väen väkisin yritetty sekoittaa sitä pakkaa, ja esimerkiksi minut yksin, kun muut hääparin kaverit istuivat suunnilleen kaveripöydissä, sijotettiin morsiamen vanhempien tuttavien pariin. Otin tilanteesta kaiken irti. Onneksi toisen pariskunnan vaimo sattui olemaan saman alan ihmisiä, ja minulla nyt ei yleensä ole hankaluuksia jutella kenen tahansa kanssa melkein mistä vaan. Mutta olisin varmasti viihtynyt paremmmin oman ikäisteni seurassa. Mun mielestä hyvä pöytäjärjestys on tosi tärkeä tunnelman luoja. Eli tiivistettynä: ehdottomasti jonkinlainen järjestys, mutta hääparin pitää miettiä se tarkasti VIERAIDEN näkökulmasta. En missään nimessä erottaisi esimerkiksi pariskuntia. Ja eihän ne paikat ole "lukittu" kuin juuri ruokailun ajaksi. Uskoisin, että saan melko varmasti kaveripiireistä erilaisia ryppäitä ja saanpa sillä sysättyä muille "epäystävälliset" vieraat omaan pöytäänsä. Tähän koko asiaan varmasti vaikuttaa se, missä häät vietetään ja miten suuret häät ovat kyseessä.

Sama. Tulppaani on mun suosikki. Ja häät on vuoden päästä 14.6. Eli samoja aikoja minäkin mietin. Oon tässä kokoajan miettinyt, että mulle tulisi kielokimppu, mutta sen kestävyys huolestuttaa. Kieloon päädyin parin hyvän kuvan perusteella, kun ajattelin, ettei tulppaania ei varmaan saa.

Ikea. Sieltä löytyy myös. Pikkuhiljaa alkaa tulla tunne, että Ikeasta löytyy vaikka mitä hyödyllistä häihin.

Meille tulee ehkä perinteisemmät häät kuin moni tuttu uskoisikaan. Mä halusin ehdottomasti kirkkohäät ja sain ne. Olisin halunnut häät alkusyksyyn, mutta sulhanen toivoi kesälle. Ehdottomasti perinteisiä juttuja meille tulee: - kesähäät - mulle valkoinen puku - Häitä edeltävä yö erillään - kirkkohäät - isä saattaa alttarille - paljon hyvää ruokaa Ne ei perinteiset "Modernit" asiat liittyy ehkä siihen, että pidämme molemmat aika graafisesta tyylistä, joten perinteiset askartelut ja muut jäävät pois. Joitakin hääleikkejä varmasti tulee, mutta morsiamen ryöstöä ei. Se ei liity perinteisiin vaan siihen, että minä en halua menttää hetkeäkään häistämme ja sulhanen on ujo. Se olisi vaivaannuttavaa. Sulhasen ryöstö olisi myös vähän tylsä.. Noissa aina osa porukkaa ei näe tai kuule, mitä tapahtuu ja suurta osaa ei edes kiinnosta. Joitain ajatuksia ollaan napattu amerikkalisista lehdistä ja elokuvista. Ne elokuvamaailman häät kun on ainakin sulhaselle tutumpia kuin muut häät. Joten varmaan meille ainakin tulee jokin isä-tytär -tanssi, sulhasen kakku jne.

Oon yleensä totellut sitä sääntöä, että pyrin antamaan sen verran, mitä mun ruoka ja mahdolliset juomakustannukset saattaa olla. Ei sillä, että "maksaisin" ruoastani, niin joku ilmaisi, vaan muistelen jostain, että se olisi sopiva summa. Summa voi toki vaihdella vähän omasta rahatilanteesta, miten läheisestä ystävästä on kyse tai siitä, mitä tietää häiden kustannuksesta. Yleensä summa on vaihdellut 40 eurosta ylöspäin. Suurimmillaan 200 euroa, mutta se oli poikkeustilanne.

Me laitetaan perheenjäsenille Save the Date -kortit tasan vuotta ennen häitä. Se on tapa, jolla annamme perheelle tiedon siitä, että häät ovat (vihdoin) tulossa. ja täsmällinen vuosi tuntui kivalta ajatukselta. Kavereille ja muille kutsuttaville sukulaisille laitamme vastaavat kortit loppusyksystä. Varsinaiset viralliset kutsut on tarkoitus laittaa maalis-huhtikuussa, kun häät ovat kesäkuussa 2014. Miksi me laitamme Save the Date -kortit? Jopa toivon, että sana ei tosiaan kiri, vaan saisimme itse kertoa häistämme ihmisille. Ei nyt sillä, että se olisi perheenjäsenille kertomisen jälkeen mikään salaisuus, mutta en meinannut asiasta juuri huudella, että saan järjestelyrauhan. Toisekseen meidän ystäväpiirimme on sellaista, joka voi hyvinkin ajoissa alkaa suunnitella seuraavalle kesälle pitkiä lomareissuja tai jotain ulkomaan työkomennuksia. Joku kyseli, että mitä väliä sillä on, onko joku lomalla vai ei häiden aikaan. No sitä väliä, että jokainen ei lomaansa vietä koto-Suomessa tai sitä, että useilla on tapana suunnitella lomallensa menoja.

Mies maksoi molempien kihlasormukset aikoinaan. Eipä tuota silloin juuri mitenkään erityisesti mietitty. Käytiin kosinnan jälkeen yhdessä valitsemassa sormukset. Ehkäpä kulut meni automaattisesti miehelle, koska silloin hän oli selvästi parempituloinen. Nyt vihkisormuksen kohdalla mies saa kyllä taas maksaa. Mä maksan varmaan muuten suurimman osan häistä, mutta on joitain kuluja, joita en maksa.. Kuten mun sormus. Käytännössä sillä ei kyllä ole meillä väliä, kumpi maksaa, kun rahat ovat yhteisiä.

Meillä se saattaa näkyä sulhasen kakussa. Siis amerikkalaiseen tapaan grooms cake, joka kuvastaa sulhasen mielenkiinnon kohteita. Koska noi Brasilian MM-kisat on meidän häiden aikaan käynnissä ja jos TODELLA HUONOLLA TUURILLA Espanjan peli sattuu samalle päivälle, niin seremoniamestari saa ohjelmanumerona välillä kuuluttaa pelitilanteen. Pahimmassa tapauksessa pelaavat Espanja, Saksa ja Portugali, jolloin mies ja siskojeni miehet ovat liimattuina johonkin, mistä pelin näkee..

Miten musta tuntuu, että ne jotka kutsutaan "ei ne kuitenkaan tule" -ajatuksella on juuri niitä, jotka tulevat. Me ollaan aika kylmästi päätetty jättää kaikki serkut, niin aikuiset kuin lapsetkin, kutsumatta. Alaikäisiä nyt on vain kaksi tätini lasta, jjotka asuvat isänsä kanssa. Ongelmia tästä tulee, se on aika varma. Omista 7 serkustani ehkä kaksi voisin kutsua, mutta olisi outoa jos heidän sisaruksilleen ei kutsua tule. Mies ei halua yhtään serkkuaan häihin,, joten raja on helpoin vetää molemmilla niin. Luotan siihen, että ne kaksi fiksua serkkuani ymmärtävät tilanteen. Aiempiin sen verran, että minut on kutsuttu häihin, joihin avomiestäni ei kutsuttu. Ymmärsin ihan hyvin hääparin ratkaisun, sillä he eivät tunne miestäni. En minäkään halua häihin tyyppiä, jota kumpikaan meistä ei tunne. Heidän häänsä, heidän päätös. Ja oli kyllä kivaa. Eipä sulhoni olisi siellä tuntemattomien keskellä viihtynytkään.

Kiitos. Pitänee treenata. : )

Piilarit tai sokkona. Käytän suunilleen kolmeen jaettuna kertakäyttöpiilareita, silmälaseja tai en mitään. Mun näkö ei siis oo niin huono, ettenkö voisi olla päivän ilman lasejakin, mutta ehkä piilarit päässä olisi mielyttävämpää. Tässäpä sitten pieni kynsiongelma. Että jos on yhtään pidemmät kynnet, niin miten ihmeessä mä saan linssit kaivettua yöllä silmistä.

Ei oo mustat liian synkät. Ainakaan mun mielestä. Mä suunnittelin ensin pinkkejä, sitten hopeisia ja päädyin mustaan. Katsoin siis lähinnä jo olemassa olevaa kenkäkokoelmaani. Paljon riippuu mallista kuitenkin ja täytyy sanoa, että pitsikengät kuulostaa upeilta.

Mä laskin, että noin 14 plus minä olisi listalla, jonka toimitan kaasolle. Itse olen ollut järjestämässä yli 20 hengen polttareita ja muutamia noin 10 hengen polttareita. Se yli 20 on mun mielestä aika paljon. Jos esim. haluaa polttarisaunaa, on tuolle joukolle aika vähän tarjolla paikkoja. Mutta se on vain mun mielipide. Hauskaa niissä polttareissa oli toivottavasti kaikilla. Morsiamella ainakin.

Lifehousen Everything on meidän. Ehkä vähän myös Liven I Alone, They Stood Up for Love ja All Over You.

Mä tykkäisin Anna Puun Mestaripiirroksesta. Luulisi, ettei kanttoreillakaan olisi sitä vastaan mitään. Voi kuitenkin olla, että Anna Puu jää väliin, kun sulhanen ei oikein arvosta suomalaista musiikkia. Samoin vanhat klassikot lienee pannassa. Pitää tutkia, mitä sopivaa olisi tuolla alternative rockin puolella, että saataisiin molemmille tärkeä laulu.

Mulle tulee kengiksi mustat kiiltonahkaiset Dieselin Nite-sandalit. Ostin ne pari vuotta sitten siskoni häihin, ja kun suunnittelen musta-valkoista hääteemaa, niin saa mennä kengätkin sen mukaisesti. Sitten KUN en enää kykene kengillä liikkumaan (korkoa kymmenisen senttiä, joten niin todennäköisesti käy) aion säästää Pretty Ballerinasin kenkiäni siihen asti, että ne voivat sitten olla morsiusballerinani. Ostin ne lomalla tehtaanmyymälästä. Pinta on valkoista nahkaa ja tikattu, kärki on kultainen. Oikein hääkelpoiset. Itseasiassa hääsuunnittelu taisi saada aikansa siitä, että soitin sulhaselle Espanjasta, että löysin täydelliset Carrie Bradshaw -henkiset kengät. Jos häät ovat kahden vuoden sisällä ostan ne, jos ei, jätän ne liikkeeseen. Sulho sanoi osta vaan. En kyllä lopulta raaskinut, kun hintaa oli vähän liikaa..

Mä oon budjetoidut hääpuvulle 1200 euroa. Mieluummin varaudun siihen, että tuo menee kuin mietin, että mistä revin rahat, jos olisin varannut vähemmän. Tietenkään en pistä yhtään pahakseni jos löydän puvun edullisemmin. Ilolla laitan päälle sen 100 euron puvun, jos se on se oikea. Oon vaan sen verran realisti, että en pidä sitä kovin todennäköisenä. Mä en pätkääkään väheksy ketään, joka laittaa pukuunsa vähemmän (tai enemmän) tai välitä siitä, mistä kukakin pukunsa ostaa, mutta ihmettelen vähän, miten väheksyvästi jotkut puhuu hääpuvustaan. En ikinä sanoisi tuota pukua koltuksi. Joo, taidan olla hassu, mutta mun mielestä on kyseessä yksi tärkein vaatekappale koko elämässä. Mutta mä tykkäänkin vaatteista, mekoista ja tuommoisista. Kaikki ei tykkää.

Itse häät ei tavallaan vielä pelota. Sitä pelkään, miten budjetti räjähtää käsistä. Ja sitä, miten anoppi reagoi uutiseen. Ei olla kerrottu vielä, että hääpäivä on sovittu.

Hei kannattaa vilkaista erilaisia scavenger hunt -listauksia. Löytyy esim. Pinterestin ja Googlen kautta useita polttareihin liittyen.

Mä toivon pitäväni kaasojen kanssa aamiaishetken ennen kaikkea hässäkkää. Ehkä voisin kuvitella siihen mimosankin kuuluvan. Ehkä pieni tilkka sampanjaa kampaajalla laittautuessa. Vihkimen on vasta kolmelta, joten aamupalamimosa tai kampaajalla lasillinen ovat varmaan haihtuneita siihen mennessä.

Mun ensimmäinen painajainen tuli pari kuukautta sen jälkeen, kun hääpäivä oli päätetty. Häihin oli aikaa vielä puolitoista vuotta, mutta mun suunnitelmat oli jokseenkin pitkällä... No ainakin ensimmäiset ajatukset oli selvillä. Painajaisessa kaikki, mitä olin ennättänyt jo miettiä oli pielessä. Hiukset oli laittamatta ja pelkkä takkuinen pehko. Kynnet oli lakkaamatta, meikki suttuinen ja olin unohtanut (jo ostamani) korut. Pöydät oli koristelematta ja paikalle oli tullut vain muutama ihminen. Kutsuista oli nimittäin unessa unohtunut RSVP-kohta, joten kukaan ei edes tiennyt, ketä oli tulossa ja ketä ei. Ehkä kummallisinta unessa oli se, että sulhasena toimi Michael Monroe. Kyyhötimme Miken kanssa jossain siivouskomerossa odottamassa, että pääsisimme onnitteltaviksi. Mutta seremoniamestaria ei ollut, eikä kukaan osannut "kuuluttaa" herra ja rouva Monroeta juhlasaliin. Saliin astuessani minä vielä kompastuin ja tein täydellisen telemark-alastulon. Polvet ruvelle ja mekko veressä. Toisessa painajaisessa kokeilin kymmeniä mekkoja merenneitomallista a-linjaiseen. Unissani tottakai sätkyilin ja vääntäydyin mekon mallisiin asentoihin niin, että potkin sitten unissani sulhastani. Voin myöntää, että olin painajaisunien aikaan korkeassa kuumeessa, joten se saattoi vaikuttaa sätkyilyyn ja ihmeellisiin painajaisiin.

Eiköhän huhtikuussa loma-ajoista jo tiedä. Eikös kesälomat yleensä määritetä tätä aikaa vuodesta. Lomakausi kuitenkin alkaa toukokuussa jo, niin ehkä sitä ennen olis tiedossa.