iiinez

Mun on tarkoitus maksaa kaasojeni kampaukset. Lähinnä sen yhteisen aamun ja tunnelmaan virittäytymisen hengessä. Ajattelin, että meidän on kiva aloittaa päivä yhdessä hemmottelulla. Mitään toiveita mulla ei ole kampauksen, puvun, tms. Suhteen. Sanoin, että mustaa saa olla ja uutta ei ole pakko ostaa. Sitten toki kustannan, jos palavereita pidetään ravintolassa tai tarjoan ruokaa ja juomaa katoamme. Jokin kiva kaasonlahja pitäisi keksiä. Muoks. Kumpikin aikoo tehdä meikkinsä itse.

Joensuusta taitaa olla sellainen kuin Suklaamunat. Olin kaasona häissä, joissa soittivat ja meno oli huikea.

Hei, voisiko näistä olla jotain apua? http://www.buzzfeed.com/peggy/36-cute-and-clever-ways-to-save-the-date http://www.marthastewartweddings.com/228670/creative-save-dates/@center/272429/diy-weddings

Lisätään tällainen idea, kun en muista tähän tällä forumilla törmänneeni. Eli onnentoivotuspuu. Meillä on suunnitelmana tehdä joka pöytään oma "puunsa". Käytännössä siis keräämme oksia, jotka maalaamme valkoisiksi. Oksat voi koristella vaikka helminauhoilla tai koristekivillä (roikkumalla vaikka hopealangassa). Sitten viereen nippu lappuja, joihin vieraat saavat kirjoittaa onnentoivotuksiaan ja ripustaa ne sitten puun oksille. Esimerkkejä puista löytyy Martha Stewartin hääsivuilta, Pinterestistä ja vaikka mistä. Aika vapaat kädet koristella puut, kuten haluaa. Esimerkiksi näin tai näin

Meillä on suunnitelmat vielä suhteellisen alussa, ja oon ehkä laskenut (toivottavasti) budjetin vähän yläkanttiin. Yritän kuitenkin säästää missä vain voin. Esimerkiksi: - Lainaan alushameen ja hunnun siskolta. (jotain lainattua) - Käytän vanhoja kenkiä (no kerran käytetyt juhlakengät) ja laukkua (jotain vanhaa) - Meille ei tule kukkia kuin morsiuskimppu. Pöytiin tulee sen sijaan centerpiece-ratkaisuna "onnentoivotuspuut". Mun morsiuskimpun ajattelin tehdä itse. Pitää nyt tulevana kesänä tehdä testikappale. Mieli voi muuttua sen jälkeen. - Juhlapaikka on ravintola. Vaikka se teoriassa onkin kallista, mutta sitä kautta tulee liinat jne, joten asiaa ei tarvitse miettiä. Plus, tila on melko juhlava itsessään, joten paikan koristeluun ei juuri kulu rahaa. - Teemavärit. Kun ei ole "erikoinen" teemaväri, ei tarvitse hankkia erikseen valtavaa määrää teemavärin mukaisia härpäkkeitä. - Kutsut teen todennäköisesti netistä löytyville pohjille, ja otan tarjoukset painotaloista kutsuille, save the date -korteille, ohjelmille jne. - Törkeästi hyödynsin kaason työpaikka-alennuksia koruja hankkiessa. Käytännössä olisin kyllä voinut käyttää jo olemassa olevia sulhaselta saatuja koruja. Ja toisaalta, eihän niiden korujen ole välttämättä pakko olla aitoja helmiä, timantteja jne. Asiat, joista toivon säästäväni. - En pahastuisi ollenkaan, jos löytäisin puvun edullisesti. Olen kuitenkin varautunut siihen, että en löydä. - Hääkampaus. Ei ole tarkoitus tulla ihan perinteistä juhlakampausta, joten katsotaan, miten käy hinnan kanssa.. Asiat, joista en suostu tinkimään, - Ruoka! Sinällään kyllä tykkään aiemmin sanotuista ideoista, että olisi "vain" iltapalaa tai alkuruokia. Alkuruoat on niiiiiiin paljon parempia yleensä kuin pääruoka. Jonkinlainen tapas-ratkaisu olisi paras!

Meille myös kihlaus on itsestäänselvästi lupaus avioliitosta. Ehkä siksi en näe eroa kysymysten "mennäänkö kihloihin" ja "tuletko vaimokseni" välillä. Ymmärrän hyvin, että moni päättää hääpäivänsä heti. Me emme niin tehneet ja kihlaus on kestänyt pian 7 vuotta. Mun mielestä meidän kihlaus ei ole jotenkin vähempiarvoinen tai vähemmän vakava, vaikka vuosien ajan hääpäivä oli sopimatta. Kuitenkin oli tiedossa, että olemme avioliittoon aikomassa. Kun avioliitosta on näin sovittu, koen meidän jo luvanneen yhteisestä loppuelämästä. Vihkiminen on sen sitoutumisen juhla, ja tuo nuo ketjussa aiemmin mainitut juridiset puolet mukaan. Minä kuulun juuri niihin muita kummastuttaviin morsiamiin, jotka vastailevat epämääräisesti uteluihin hääpäivästä. Olen usein sanonut, ettemme tiedä, menemmekö koskaan naimisiin, vaikka olen kyllä koko ajan tiennyt näin joskus käyvän. Nythän hääpäivä on sovittu, mutta saatan yhä vastata noin. Miksikö? Koen välillä utelut tungettelevina. Kutsu tulee kyllä läheisille, kun haluamme päivän kertoa. Naureskelin kyllä välillä, että kihlattuni saa kosia uudestaan, kun on valmis sopimaan päivästä, mutta en tainnut olla hetkeäkään tosissani. Kyllä se alkuperäinen kosinta on se oikea, josta lasken kihlauksemme alkaneen.

Me varattiin kirkko ensin. Olin siinä käsityksessä, ettei seurakunta ota varauksia kovin aikaisin ja yritin vain kysyä, koska kirkon voi haluamallemme päivälle varata. Vastaus oli, että kirkko on varattu teille. Ja tämä oli vuoden ja 8 kuukautta ennen häitä. Juhlapaikka sovittiin alustavasti pari viikkoa sen jälkeen. Paikka on sellainen, jonka haluamme, mutta nyt talvisaikaan kiinni ja saamme tarkemmin asioita sovittua vasta nyt keväällä. Odottaminen rasittaa!!!!!!!

Mulle tätä ehdotti sulhanen pari vuotta sitten, vaikka hääpäivästä ei ollut silloin tietoakaan. Tykkäsin ajatuksesta, mutta aloin miettiä, etten raaskisi kallista (yhä ostamatta, joten oletettavasti kallis) hääpukuani uhrata. Mutta tosiaan... voihan tuota varten hankkia toisen mekon. Haluan tosiaan kunnolla möyriä mudassa ja vedessä. Enpäs unohdetaan ajatusta vielä.

Luettu kyllä on. Taisin muotoilla kysymykseni huonosti. Lähinnä kokemuksia aikataulusta kaipaisin niiltäkin, jotka eivät jo ole vastanneet sekä tarkempia aikamääreitä. Jokainenhan varmasti ymmärtää, ettei käsitettä liian aikaisin juuri ole.

Miten hyvissä ajoin olette kyselleet hotelleista huoneita?

Juu, en mä hirveästi arvostaisi, jos joku tulisi farkuissa häihimme. Lapset ovat eri asia, mutta niitä kutsutaan lähinnä siskonpojat, joista ei tarvitse murehtia. Mutta tuosta pukukoodiasiasta tuli mieleen, että taidan olla joku asiakirjafriikki. Pukukoodi on ihan selvä olennainen osa kutsua. Hämmentyneenä olen lukenut kommentteja, joissa sanotaan, että pukukoodin laittaminen on loukkaavaa. Pukukoodin voi kuitenkin määrittää ihan itse ja saahan se olla rentokin, jos niin haluaa. Vieraille se kertoo tilaisuuden luonteen. Ei tarvitse miettiä yli tai pukeutumista. Kyllä ihmiset osaavat soveltaa ohjetta, koska sitähän koodi on. Ohje ei käsky. Jos nyt joku tahallaan haluaa sitten rikkoa koodia, niin sillehän se noloa on.

Ehdottomasti tulee pukukoodi. Ei sillä, etteikö luottaisi vieraiden tyyli- ja tilannetajuun. Kyse on mun mielestä kohteliaisuudesta vieraita kohtaan. On todella rasittavaa yrittää arvailla, miten hienosti tilanteeseen kuuluu pukeutua. Saati hääparina tai avustajana vastata samaan kysymykseen kymmeniä kertoja. Mun mielestä casual kuulostaa vähän liian arkiselta. Riippuu toki häistä mutta mulle casual vastaa lähes normaaleja työpäivän vaatteita tai sitä asteen siistimpiä vaatteita. Häät on kuitenkin selvästi arvokkaampi tilaisuus. Voihan tunnelma olla rento, vaikka pukeutuminen olisi juhlavaa. Mitään juhlapukua en keneltäkään odota. Odotan siis vierailta mun mielestä ihan luonnollista kunnioitusta tärkeänä päivänä. Siihen ei vaikka farkut aikuisella kuulu.

Meillä on. Sulhasen sormus on valkokultainen ja se oli ihan rikki raastettu. Seitsemässä vuodessa siitä on tullut mattapintainen. Oma valkokultainen sormuksen oli mattapintainen. Se on nyt alkanut kiiltää. Meillä oli todella tylyä kohtelua useassa liikkeessä ennen kuin saimme toiveemne kuulluksi. Liikkeesä, joka sormuksemme teki varoitti, ettei pinta kestä ikuisesti, mutta sitä voidaan uudelleen käsitellä. Vielä emme ole uutta käsittelyä kokeilleet. Molemmat pitävät sormusta oikeastaan koko ajan, joten ehkä kuluminen on sen mukaista.

Meillä on suunnitelmat aika kaukana romanttisista rakkauslauluista. Nyt sulhasen toiveesta Two Steps from Hell suunnitelmissa eli käytännössä trailereista tuttua peli- ja elokuvamusiikkia. On se vähän mahtipontista, mutta taustalle levyltä. Miksipä ei. Sulho on innokas pelaaja ja hääkarkkeihin tulee mietepätkät elokuvista, kun ne on meidän yhteinen juttu. Niin ja olihan kappale Heart of Courage myös viime kesän jalkapallon MM-kisoissa. Me tykätään jalkapallosta.

Me ajateltiin lähettää kortit lähipiirille tasan vuosi ennen häitä. Emme ole hiiskuneet sanaakaan kuulumisista. Tai no siskoni ja kaasoni tietävät, sillä jolle kulle minun on pakko hössöttää. Netistä löytyy hyviä pohjia, jolle täyttää tiedot. Pitäisi pyytää painolta tarjous save the dateista ja kutsuista. Onhan se ehkä vähän amerikkalainen tapa, mutta kesäviikonloput ovat ihmisillä äkkiä täynnä. En uskalla luottaa siihen, etteikö ihmisillä olisi suunnitelmia varsin hyvissä ajoin. Ja kun meille tulee muitakin amerikkalaisia perinteitä, niin save the date sopii teemaan.

Laitoin molempiin kyselyä Divinasta ja Bronwynista. Kummassakaan ei ole, eikä tule. Seremoniasta saa tilattua. Leimulinesta kerrottiin myös hinnat, kerrottiin että vastaava löytyy sovitettavaksi ja sitten voi tilata ja toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan.. Divinan hinta vähän hirvittää, mutta pitäähän se vastaava sovittaa, että tiedän, sopisiko malli ollenkaan. Toivottavasti ei, tai budjetti saa venyä.

Kysyä saa aina. Varmasti nämä on ihan neuvottelukysymyksiä ravintolan kanssa. Eihän se, miten usein toimitaan, tarkoita sitä, että teidän pitäisi toimia samoin.

Unohdin ehkä sanoa, että noissa ylläolevissa tapauksissa, joissa olen työskennellyt, ravintola on aina ollut myös juhlatila koko illaksi. Eli samaan saliin on saanut järjestettyä bändit sun muut ohjelmat. Eli ruokailun hinta on kattanut myös sen "tilavuokran".

Sitä vähän epäilinkin. No katsotaan, ehkä saan hinnan solahtamaan budjettiin tai sitten unohdan koko puvun. Bronwynin pitäisi olla vähän edullisempi. Onko muuten havaintoa siitä, onko Seremonian ja Leimulinen välillä hintaeroa?

Olen aikoinani ollut useissa ravintolahäissä töissä. Lähes aina kyseessä on ollut seisova pöytä. Häät ovat olleet kokoluokkaa 50 henkilöstä ehkä 120 henkilöön. Tuolla määrällä seisova pöytä on ravintolalle lähes ainoa keino varautua menekkiin. Pienillä, alle 20 hlö, seurueilla varmaan voisi onnistuikin tilaaminen paikan päällä, mutta käytännössä ennalta sovittu menu on aina helpoin. Ihan pari kertaa olen ollut töissä häissä niin, että ruoka olisi tarjoiltu lautasannoksina. Tuolloin teoriassa kaikille on valittu sama ateria. Toki hääpari on kutsuessaan tarkistanut erikoisruokavaliot, mikä on ravintolassa huomioitu. Esim. Kasvissyöjille eri annokset. Hinta riippuu täysin paikasta ja halutusta ruoasta. Taivas lienee kattona, jos halutaan tryffeleitä ja kaviaaria. Samalla paikallakin saattaa olla ehdottaa usean hintaisia kokonaisuuksia. Usein niistä sisällöistä voi vielä keskustella hääparin toiveiden mukaan. Yleensä ruoan hinta sitten tosiaan käsittää "kaiken" tilavuokrasta ja koristelusta astioihin ja henkilökunnan palkkoihin. Monessa ravintolassa myös alkoholittomat juomat (vesi, maito tms) kuuluvat hintaan. Alkumaljat, kahvit ja kaikki muu ylimääräinen maksaa sitten lisää. Tarjouksiin on yleensä hyvin eritelty, mitä hinta kattaa.

Meidän hääpaikaksi on alustavasti varattu hotelli, joten yritän myös saada jotain järjestettyä. Olisi varsinkin helppo ratkaisu parille vieraalle, joiden lapset myös kutsutaan, että hotellihuone olisi lähellä.

Tätä en halunnut mistään hinnasta. Ihastua nyt johonkin tiettyyn pukuun ennen kuin lähden sovittelemaan. Noh... Maggie Sotteron Divina on kuvien perusteella täysin lumonnut mut. Tai no ihan ensin Bronwyn, mutta sitten sekosin ja ihastuin Divinaan. Nopeiden googletusten perusteella vaikuttaa olevan hitusen liian kallis budjettiini. Bronwyniin voisi olla varaa. Pitänee soitella Seremoniaan, onko heille tulossa tuota pukua ja jos, niin mihin hintaan... Tai jos ottaisin riskin ja odottaisin alennusmyynteihin, niin millä todennäköisyydellä saisin Divinan?

Tää on varmaan ihan hassua, kun mulle kirkollinen vihkiminen on jostain kumman syystä tärkeä. Oon tutkinut tekstejä ja tuo Laulujen laulu ois ihan täydellinen. Se muistui mieleen jostain riparin syövereistä ja mahtavaa, jos sitä saa käyttää. Pitää siis miettiä tekstejä sulhasen takia niin, että siinä mahdollisimman vähän olisi esimerkiksi sanoja Jumala, herra, taivaan isä, Pyhä henki jne... Ja tuo meidän keskinäisen rakkauden korostaminen tuntuisi muutenkin enemmän meiltä. Näin jo ihan siksi, että sulhanen ei kestä yhtään omasta mielestään liian uskonnollisia tekstejä. Tiesin sen ja olisin ihan naimisiinmenon ilosta ollut valmis hyväksymään siviilivihkimisen. Ensimmäinen asia, jota kysyin päivämäärän sopimisen jälkeen oli tuomari vai pappi? Johon toinen hölmistyneenä totesi, että eikös hän ole pysynyt kirkossa tasan sen takia, että tuleva rouva saa kirkkohäät...

Mä ajattelin netistä valmiita pohjia, joihin vaan täyttää omat tiedot. Monta kivaa ilmaista on jo löytynyt. Nyt vaan pitäisi pyytää sitten painolta tarjoukset.