nilmelwen

Tilaamme lähes kaiken aina pre-orderin kautta miedoista vahvoihin. Erikoisoluita ja yksittäisiä pulloviinejä käymme hakemassa Superalkosta, mutta muuten otamme kaikki suoraan Tallinkin kautta. Helpottaa kummasti, kun saa tuotteet auton viereen eikä tarvitse juosta ympäri erinäisiä myymälöitä hakemassa juomia  

mehitähti: Kävimme juuri Tallinnassa maaliskuun puoivälissä ja muistan kyllä Kukkoa taxfreessä nähneeni. Aivan tarkkaa hintaa en muista, mutta 10-12€ kieppeillä se Kukkokeissi taisi olla.

Meidän juhlissamme ei tulla ryöstämään ketään. Mitään ei myöskään tulla heittämään, jalkaa ei tulla polkaisemaan, mitään ei taitella eikä arvuutella. Tämän tulemme ilmaisemaan myös hääinfossa.

En tiedä mitään raskaampaa kuin mukahauskat hääleikit enkä halua niiden olevan osa omaa päiväämmekään.

Hääbingo on ainoa "leikki", joka ei ärsytä itseäni, sillä se ei ole pakollista kellekään. Ehkä laitamme bingokortit lautasliinojen taitteisiin, jotta jokainen kortin saa ja päättää haluaako lappua täyttää ja bingoamiseen osallistua.

Ensimmäisenä nyt tuli mieleen seuraavanlainen ehdotelma:

"Liljankukka ja sulho vanhempineen toivottavat teidät sydämellisesti tervetulleiksi..."

Mikäli haluatte vanhempienne nimet kutsuun esim. virallisiksi kutsujiksi, kutsun sävy pitäisi kenties muuttaa "me vanhemmat kutsumme teidät todistamaan lastemme rakkauden sinetöintiä avioliitoksi..." -tyyliseksi.

Tuosta ilmoittautumisesta sen verran, että itselleni jäisi kovin epävarma olo, jos pyytäisimme vain niitä, jotka eivät paikalle pääse, ilmoittamaan asiasta. Haluaisin itse tietää myös varmasti paikalle tulevat.

Ei sen isompia ongelmia kuin maalaisjärjen käytön vähyyttä kahdella kaasosta kolmesta.

Olen kaikille kolmelle kertonut päivämäärän ensi vuodelle, jolloin naimisiin menemme ja jostain syystä kaasot ovat ottaneet asiakseen levittää tätä tietoa tuttavapiirissämme.

Harvinaisen kettumaista vastailla sellaisten ihmisten hääuteluihin, joita emme ole juhliin edes kutsumassa.

Olisin toivonut, että kaasoni olisivat kysyneet ennen juoruiluaan, onko häistä ja niiden ajankohdasta eteenpäin kertominen ok.

Lähetin kummallekin melko tiukkasanaisen ilmoituksen aiheesta "hoidamme kyllä itse häistä tiedottamisen tästä eteenpäin eli suut suppuun". 

Löytyyhän täältä   
Meillä vihkiminen ja juhlat juhlitaan loppukesästä 2015 paikassa X.

Mies on kotoisin Tammelasta ja itse olen taas paljasjalkainen turkulainen.

Häätanssiksi ovat vaihtoehtoina:
Emma Salokoski - Veden alla

Jenni Vartiainen & Vesa-Matti Loiri - Halvalla

Mies ei pidä tanssimisesta, joten valssaaminen olisi ikävä vaatimus. Huojumalla nämä kaksi kaunista biisiä päästäisiin varmasti läpi.

Ei valssi, mutta kappale joka saa ainakin allekirjoittaneen vollottamaan joka kuuntelukerralla: Heartland - "I loved her first"

Alusta lähtien meille on ollut itsestään selvää, että lapsia emme häihimme kutsu. Kutsujen päälle kirjoitamme eriskeen kutsuttujen nimet sekä mainitsemme hääinfossa juhlien olevan vain aikuisille.

Budjetti nyt on päällimäisenä syynä, sillä emme halua maksaa puolikkaista lautasista, mahdollisista leikittäjistä, askartelu-/puuhatavaroista...

Toisena suurena syynä on se fakta, että juhlamme ovat aikuisten juhlat, joihin vanhemmat saavat tulla rentoutumaan ilman lapsia. Mikäli joku kutsutuista ei lapsestaan pysty tai halua irtautua tuoksi päiväksi (rintaruokinnassa olevat ovat asia erikseen), kutsusta on lupa kieltäytyä.

Emme kummatkaan suuremmin pidä lapsista, joten juhlapäivänämmekään on lapsirakasta turha alkaa esittämään.

Olen itse ollut toki lapsena häissä, mutten koe, että se velvottaisi minut tai meidät myös kutsumaan omiin juhliimme lapsia.

Jos mahdollista otamme kummatkin 4 viikon kesälomamme häiden ajankohtaan, jolloin kaikki asiat saadaan hoidettua helpommin kuin ainoastaan arki-iltaisin.

Häiden jälkeen voisimme siirtyä saariston rauhaan mökkeilemään.

Meidät vihitään vieraiden edessä juhlapaikalla, jonka jälkeen aloitamme juhlinnan, joten kyse on samasta päivästä.

Fiftari/pin-up -meikkityyli tulee kuulumaan omaan juhlameikkiini. Kuuluu arkeen, joten kuuluu juhlaankin   Koska hiukseni ovat tummat ja silmät myös, ei meikkikään voi mielestäni olla "halju".

Luotan lärvini tätini osaaviin käsiin. Tiedän minkälaisen meikin haluan ja tiedän, että tätini osaa rautaisena ammattilaisena sen toteuttaa ilman ongelmia. Rockabilly-meikillä mennään. 

Juhlin yleensäkin fiftarityylissä, joten hääpäivänäkin jatketaan tutulla linjalla. Kampaukseen lisätään valkoinen leinikki tai kruunuvuokko sekä birdcage/blusher veil, jonka poistan juhlinnan alkaessa.

http://abeautifulmess.typepad.com/.a/6a00d8358081ff69e20168e6820550970c-800wi

Tulen kasvattamaan tällä hetkellä leukamittaista polkkatukkaani hieman pidemmäksi, jotta kampaus onnistuu vielä paremmin kuin mitä nykyään. Kreppiraudalla ja tupeerauksella saa ihmeitä aikaan 

Rehellisesti sanottuna, olen sen verran turhamainen, että kimaltevat timantit sormuksessa näyttävät mielestäni paremmilta kuin pelkkä esim. valkokultainen rengas.

Tiesin heti etten halua "perinteistä" sileää sormusta, vaan timanttisen.

Vihkisormukseni haluan olevan vielä näyttävämpi, niin kooltaan kuin bling-asteeltaankin (esim. Kultajousen Fabuloso-sormus miellyttää silmää suuresti http://www.kultajousi.fi/fi/fabuloso-0-70ct-diamanti-collection/C31726/dp?openGroup=601 ). Maksan sormukseni itse, joten jos mieltymykset muuttuvat vaatimattomampaan suuntaan vuosien saatossa, voin vain katsoa peiliin löytääkseni syyllisen. Harakka mikä harakka. 

säihkysilmä: paras tapa olisi varmaan laittaa mies asialle. Hänen äitinsähän kyseessä on, joten pojan tehtävä on myös saada äiti ymmärtämään, että kyse tosiaan on teidän päivästänne ja teidän juhlistanne. Äidit myös vähemmän herkästi ottavat nokkiinsa oman pojan kommenteista. Tsemppiä!

Pakko myöntää, että toisinaan kyllä revin hiuksia oman anoppini kanssa... 

Inhoan ylikaiken sitä, että anoppini kohtelee miestäni kuin pikkupoikaa. Kolmekymppiselle miehelle lässytetään kuin pikkulapselle (tekee tätä myös miehen pikkusiskolle), ruoka kannetaan nenän eteen ja ollaan niin huolissaan, että haluammeko varmasti nyt tuoda muka mukanamme ne ruoat, joita itse haluamme syödä, kun "meillä täällä kaapissa olisi pullaa ja piparia ja kakkua". Niin kauan kuin pöydässä ei ole niitä ruokia, joita ruokavalioomme tällä hetkellä kuuluu, tuomme omat ruokatarvikkeet mukanamme.

Toinen asia, jossa menetän usein hermoni anopin kanssa on se, että hän sanoo yhtä ja tekee toista. Esimerkkinä tästä esim. toisessa ketjussa mainitsemani "häät ovat teidän, pitäkää just sen näköiset kuin teille sopii" vs. "meillä täällä maalla on kuitenkin perinteenä kutsua nämä sukulaiset, nämä naapurit ja nämä naapureiden lapset häihin, antaa perinteiset hääkarkit vieraille, mennä perinteisesti kirkossa naimisiin, juhlia perinteisesti seuraintalolla, tarjota perinteistä suomalaista pitopalveluruokaa, tanssia perinteinen häävalssi"... Meille ei perinteet merkitse mitään, joten emme niitä vaali häissämmekään. Tämä saattaa aiheuttaa kitkaa...

Esitetään, että uudet makuelämykset ovat mahtavia kokemuksia, mutta siinä vaiheessa, kun pottujen sijaan pöytään lyödäänkin simpukoita muuttuu ilme kuin myrkyn syöneeksi "ei kiitos, en pidä näistä". Tämä on takuuvarma vastaus kaikkeen siihen, mitä arvon anoppi ei ole koskaan edes maistanut. Tämä tapa on tarttunut myös miehen siskoon, jonka ruokavalio koostuu paistetusta jauhelihasta ja tuoreesta kurkusta. Naamaa nyrpistellään kaikelle muulle ja maistetaan tyylin haarukan piikin päästä kielellä. Samaan hengenvetoon myös kummastellaan sitä, miten mies nykyään syö "kalaa ja muita eksoottisia ruokia", joita ei lapsuudessaan syönyt. Lähes innolla (not) odotankin, mitä arvon anoppi ja käly tulevat sanomaan ei-niin-perinteisestä fingerfood-buffetista häissämme. 

Samoin esitetään, että uudet kokemukset ovat mahtavampaakin mahtavampia. Ehdotimme, että viettäisimme appiukon 60-vuotisviikonlopun Gdanskissa (eivät ole matkustaneet Suomen ulkopuolelle koskaan muulla kuin ruotsinlaivalla), niin vastauksena "ei käy, liian vaikeaa ja siellä pitäisi osata ulkomaankieliäkin". Ei sitten, tuskin tulemme tämän jälkeen enää ulkomaanreissua ehdottamaan, koska turha sitä on uusia asioita kokeilla. Saattaisivat vahingossa vaikka pitää niistä ja mitä siitäkin sitten tulisi? Ja mitä naapuritkin sanoisivat, kun nekin käyvät vain koti-Suomessa kylpylälomilla? 

Ärsyttävä tapa taas kummallakin appivanhemmalla on se, että aamupalaa syödessämme (nousemme miehen kanssa sängystä vasta sen jälkeen, kun vanhemmat ovat aamukahvinsa ryystäneet) sekä appi että anoppi tulevat seisomaan keittiöön ja katsomaan, kuinka aamupalaa syömme. En ole itse aamuihminen, joten syömiseni kyttääminen ja kevyt, hassunhauska small-talk aamutuimaan ei mieltäni paranna lainkaan. Laittaa vain v*tuttamaan vain pahemmin.

Joidenkin muiden ongelmiin hirviöanoppiensa kanssa nämä omat "ongelmani" kuulostavat aivan mitättömiltä. Ne kuitenkin aiheuttavat hermojen menetystä. 

Eiköhän niistä hyvät häät tule. Näin uskotaan! 

Logistiikaltaan Logomo on kyllä järkevämpi paikka, varsinkin, jos vieraita tulee enemmänkin Turun suunnalta.

Pääsevät kätevämmin ja kustannustehokkaammin paikalle takseilla. 

Logomossa jäi harmittamaan, että tila maksoi erikseen, pöydät ja tuolit erikseen, cateringia ei voinut kilpailuttaa ja autolla paikalle tulevat vieraat joutuisivat maksamaan Logomon oman paikoitusmaksun. Plus tosiaan se, että yöllä olisi pitänyt viedä kaikki omat kamppeet jo pois juhlatilasta eikä jättää niitä seuraavalle päivälle. 

Mutta jos hinta on sama kuin Kankaisten kartanossa, niin kannattanee tosiaan valita Logomo! Hienot puitteet!

Maksoin oman kihlasormukseni ja mies omansa. Tulen myös maksamaan oman vihkisormukseni ellei mies halua osallistua osaan kustannuksista. 

Tiedän minkälaisen sormuksen haluan ja tiedän myös etten itse koe kohtuullisena pyytää toista maksamaan kalliin sormuksen hintaa. Olen kuitenkin hyväpalkkaisessa työssä, joten kustannan mielelläni sormuksen, jota käytän loppuelämäni.

Tärkein peruste oli, että tilavuokra mahtuu budjettiimme ja että siihen sisältyy pöydät, tuolit ja loppusiivous.

Toinen tärkeä ehto oli, että saamme tuoda paikalle oman cateringin (hoitavat pöytäliinat ja astiat ruoan lisäksi) sekä omat juomat.

Omat vanhempani ilmoittivat kihlauksesta kuultuaan, että he haluavat osallistua häidemme kustannuksiin melko suurella summalla, jotta voisimme kutsua kaikki ne, jotka haluamme. Toinen syy hääkustannuksiin osallistumiselle oli, että voisimme tehdä juhlista meidän näköiset ilman, että joudumme jostain luopumaan. Haluankin kunnioittaa vanhempieni panosta ja lahjaa kysymällä heidän mielipiteitään häitä koskeviin päätöksiin. Olemme melko lailla aina yhtä mieltä asioista vanhempieni kanssa, joten suurempia mielipide-eroja tuskin on tulossa.

Sulhanen ei ole vielä tähän mennessä saanut avattua suutaan edes kertoakseen vanhemmileen, että olemme hääpäivän päättäneet ensi vuodelle. Sulhasen koko suku on kotoisin pienestä kylästä, joten en kovin suurella innolla odota appivanhempien panosta näihin häihin. Tällä tarkoitan sitä, että näkemyserot ja toiveet häiden järjestelyiden, ulkomuodon tai toiminnallisuuden kannalta eivät kohtaa lainkaan. Anopilla on tapana sanoa yhtä ja tehdä kuitenkin ihan toista, esim. joskus yleisesti häistä puhuttuamme totesi hän, että "te itse päätökset häistänne teette", mutta samaan hengenvetoon muistutti, miten "täällä maalla" hoidetaan hääjärjestelyt (kutsutaan koko suku, appivanhempien naapurit ja niiden lapset, mennään naimisiin pitkän kaavan mukaan, järjestetään juhlat jossain seuraintalolla, tanssitaan hikistä poskivalssia ja tarjotaan karjalanpaistia noutopöydästä). Mikäli appivanhempani eivät aio häiden kustannuksiin osallistua kuin maksamalla esim. valokuvaajan, en aio kuunnella enkä pyytää mielipiteitä yhteenkään asiaan. Mielipiteen vapauden toki suon anopilleni sekä omalle äidilleni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisimme näiden mielipiteiden mukaisesti, jos ne ovat täysin päinvastaisia kuin omamme.

Löysimme toisemme keväällä 2011 Suomi24:n Treffi-sivujen kautta.

Olin ollut sinkkuna muutaman vuoden ja totesin, etten menetä siinä mitään, jos katsastan löytyisikö netin ihmeellisestä maailmasta minkälaisia miehiä.

Perinteiseen treffipalstan tapaan 95% kirjoittelijoista oli pervoja ehdottelijoita, mutta sen pienen 5%:n joukosta erottui mies, jolla oli mielenkiintoa kirjoitella pitkiä sähköposteja ennen ensimmäistä tapaamista, samat arvot kuin itselläni, hyvä huumorintaju ja muutenkin elämä kaikin puolin hallussa.

Tavattiin 9.6.2011, jonka jälkeen ei montaa päivää olla erossa oltukaan. Kun se loksahtaa, se loksahtaa. 

 

 

Omien juhlien lisäksi, siellä on tullut juhlittua kuudet häät, joten kommenttini kulumisesta pohjautuu näihin.

 

 

No sepä se. Vaihtaisin tuon Kankaisten kartanon samalla sekunnilla Manillaan, ellei joka toinen ystävä oisi mennyt naimisiin siellä. Paikkahan on hieno ja hyvä, mutta jotenkin boring juhlia omia häitään paikassa, jossa on juhlinut jo miljoonan kaverin häitä.

 

Tämä se oma ongelmani on myöskin; paikassa on vietetty jo niin monet häät, synttärit ja ties mitkä muut kissanristiäiset, joten... 

Logomo olisi ollut kaikinpuolin parempi, mutta hinta lähti niin lapasesta, että se oli unohdettava.   

*muoks. liian tarkat tiedot pois

Toiveenani olisi saada kimppuun valkoisia kruunuvuokkoja ja kerrottuja, valkoisia leinikkejä tähän tyyliin:

Varren ympärille voisi kietoa juuttinarua...

Toiveena on meillä järjestää itsemme näköiset häät ts. epäperinteikkäät.

Mitä emme halua:

* pappia/kirkkohäitä

* hääkarkkeja / vieraslahjoja

* turhaa rahantuhlausta esim. pöytäkoristeisiin

* noutopöytää perinteisine hääruokineen (fingerfoodia ja salaatteja tulemme tarjoamaan, lämmintä ruokaa emme)

* häävalssia

* perinteistä humppahelvetti-tanssimusiikkia. Emme sellaista kuuntele muutenkaan, miksi kuuntelisimme sitä juhlapäivänäkään?

* hääleikkejä, jotka vain vaivaannuttavat aina kaikkia

* pönötystä
* yhtäkään alle 18-vuotiasta juhlijaa

* tuntemattomia/ei-kutsuttuja aveceja

* kuppikuntautumista pöydissä, ankeilua/kiukuttelua juhlissamme

* kuulla kommentteja siitä,miten joku "olisi pitänyt tehdä" tai miten asiat "olisi pitnäyt hoitaa perinteitä kunnioittaen"

Hosuliposuli: melko lailla samaa mieltä Air'n kanssa. Ketään ei tarvitse kutsua vain siksi, että hän sattuu olemaan kummisi. Itse et ole kummiesi valintaan päässyt vaikuttamaan ja mikäli tilanne tosiaan se on, että ette tekemissäkään juuri ole, olisi hääjuhla, jonka varmasti haluat viettää läheisimpien ihmisten kanssa, väärä tilaisuus alkaa "paikkailemaan" välejä.

Itse aion jättää esim. yhden serkuistani kutsulistan ulkopuolelle. Ikäeroa meillä on 10 vuotta emmekä ole muutenkaan missään tekemisissä. Kutsun kyllä setäni vaimoineen juhliin, mutta serkkuni valitettavasti saa jäädä ulkopuolelle. Uskon setäni ymmärtävän nämä perusteet. Emme kutsu myöskään kahta muuta serkkuani (tätini lapsia), joista nuorempi on kummilapseni. Syynä se, että emme halua alle 18-vuotiaita juhliin lainkaan.

Emme aio mainostaa juhliamme suureen ääneen, jotta mahdollisia "miksi meitä ei kutsuttu?" -kyselyitä ei tulisi kovinkaan montaa. Jos ja kun kyselyitä kuitenkin tulee, olen päättänyt olla rehellinen ja kertoa, että kutsuttuina ovat ne, keiden kanssa tekemisissä olemme paljon ja että budjettimme asettaa tietyt rajat kutsuttavien määrään.

Ymmärrän kyllä, että joku yläasteaikaisista ystävistäni ottaa itseensä, jos kutsun ns. samasta porukasta kaksi muuta ystävääni puolisoineen. Tosiasia on kuitenkin se, että näiden kahden muun kanssa olen lähes viikoittain tekemisissä, kun taas kolmeen muuhun törmään vain kerran vuodessa emmekä vaihda kuulumisia vuoden aikana muutamaa whatsapp-viestiä lukuunottamatta. 

En halua kutsua ketään vain siksi, että yhteinen historia velvoittaa niin tekemään. 

On kuitenkin melko oletettavaa, että kutsutuista poisjättäminen aiheuttaa "kostoketjureaktion" eli 'jos et sä kutsunut, niin en kutsu minäkään sitten sua'. Olen valmis ottamaan tämän riskin.

Olen itse eronnut kirkosta 18-vuotiaana enkä ole takaisin liittymässä. Mies erosi kirkosta kolmisen vuotta sitten.

Olen Roslinin kanssa samaa mieltä, että 'jumalan kasvojen edessä' valojen vannominen olisi melko kaksinaamaista toimintaa meiltä, sillä kumpikaan meistä ei korkeampiin voimiin usko. Voin myös yhtyä katatiitan mielipiteeseen: en kastaisi lastani kirkollisessa seremoniassa, joten miksi haluaisin mennä naimisiinkaan kyseisen instituution tarjoamassa seremoniassa. Naimisiinmeno taikka lapsen kaste eivät ole henk.kohtaisesti minulle hyviä syitä liittyä kirkkoon takaisin.

Miehen sukulaisista osalle varmasti tämä tulee aiheuttamaan jupinaa selän takana, sillä "kaiken pitäisi mennä aina perinteen mukaisesti".

Meillä siviilivihkimisen kaava tulee olemaan kaason lukemaa runoa lukuunottamatta melko koruton. Tämä sopii pariskuntana meille paljon paremmin kuin uskonnolliset jorinat.