Minitikru

Onko kukaan viimeisen vuoden sisällä ollut Berliinissä, häämatkalla tai vaikka muuten? Yksi vaihtoehto tämä.

Kellään tuoretta kokemusta tai kerrottavaa Prahasta? Praha on yksi harkinnassa oleva kohde meillä

Onko kukaan tehnyt niin, että ei ole ottanut sitä perinteistä monikerroksista kakkua, vaan useamman tavallisen kakun? Itse en niin välittäisi "kerroskakusta" vaan ihan tavallinen täytekakku olisi hyvä. Tietysti niitä tarvittaisiin meidän vierasmäärälle varmaan 2-3 kpl, riippuen yhden kakun koosta. Sulhanen on niin mieltynyt perus mansikkakermakakkuihin, niin kakut eivät edes olisi mitään kovin monimutkaisia viritelmiä tai erikoisista aineista tehtyjä. Kellään mitään käsitystä minkä verran tulee hintaa tämmöisestä?

Ihan perus kuohuviini/Pommac. Kuohuviinistä ei vielä tietoa mitä se on. Makeaa kuitenkin, minä en voi sietää kuivia tai edes puolikuivia juomia.

Olen aina ajatellut että vaihdan sukunimeä kun menen naimisiin, ja niin aion tehdäkin. Mitään varsinaista identiteettikriisiä en ole saanut aikaan, ja tuskin tuleekaan. Kuitenkin ajatus on alkanut tuntua vähän oudolta. Ettäkö en olisikaan enää Minitikru Tyttönimi vaan Minitikru Sulhonnimi! Ei pahalla tavalla oudolta, mutta oudolta kumminkin Minua vaivaa niinkin tyhmä asia kuin allekirjoitus. Sehän pitää opetella sukunimen kohdalta. Olen sitä testaillut ja ääääääh! Kamalaa. Sulhasen mielestä minun pitäisi ruveta vetämään vain joku ihme suttu, niin että etunimen ja sukunimen eka kirjain ovat selviä, muu pelkkää viivaa. Tai sitten ihan raakasti tekstata. Mutta kun ei, haluan tehdä sen kaunokirjoituksella, sellaisella kaunolla että nimen pystyy allekirjoituksesta lukemaan. Hirveän vaikeaa on. Kai minä sen kuitenkin vielä opin, on tässä onneksi aikaa opetella ennen naimisiinmenoa vielä Jotenkin sekin on hämyä että kaikissa korteissa (ajo ym.) ja passissa lukee sitten eri sukunimi. Ja että alan esittäytyä uusille ihmisille sillä nimellä. Ja ehkä joudun vanhoja tuttuja muistuttamaan nimen vaihtumisesta. Yritän osata vastata puhelimeen uudella nimellä ja muistaa allekirjoittaa uudella nimellä. Ja laitan Facebookiin uuden sukunimen Ja ja ja olen siis sitten Sulhonnimi eikä Tyttönimi. Hyvillä mielin olen silti nimeä vaihtamassa, kyllä siihen uuteen sukunimeen tottuu, ja pidän sulhasen sukunimestä Ja toisaalta uskoisin, että kun olen tarpeeksi kauan ollut Sulhonnimi, niin se alkaa tuntua ihan yhtä omalta kuin tämäkin Olen kuitenkin vasta 21 naimisiin mennessä, joten taidan ehtiä elää paljon kauemmin tulevalla sukunimelläni kuin tällä.

Meillä kanssa perjantaihäät. Kuukausi on heinäkuu, joten en usko kauheasti ongelmia tulevan, varsinkaan jos laittaa kutsut ajoissa Perjantai siksi että meidät vihitään maistraatissa, mutta haluamme pitää juhlat samana päivänä. Ja emme kuitenkaan halua maksaa noin 200 € siitä että vihkijä tulee vartiksi juhlapaikalle. Ylipäätään haluamme itse vihkimisen tapahtuvan vain todistajien läsnäollessa.

Meillekään ei tule elävää musiikkia. Hääpari itse on varustettu yhteensä neljällä vasemmalla jalalla, eikä vieraistakaan oikeastaan löydy tansseista (valssit ym.) perustavia ihmisiä. Olisi siis aivan tarpeetonta hankkia paikalle pelimannikööriä soittelemaan, kun ei niitä tanssijoita olisi. Jätetään kylmästi ihan kokonaan sikseen koko tanssiosio, ei edes mitään ensivalssia tai muutakaan ensitanssia

En ole ikinä kuullutkaan tämmöisestä Enkä ole koskaan ollut häissä joissa olisi ollut yhteislaulua. Mutta eipä nämä yhteislaulut meidän häihin sovi, ja minä muuten inhoan yhteislauluja muutenkin

Tulee meidän molempien numerot. Siis minun ja sulhasen. Kaasoa ja bestmania ei ole. Ja sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että miksi ihmeessä hääparin vanhemmat ottaisivat ilmoittautumisen vastaan? Tai olisivat kutsujina? Kun eihän siinä vanhempien häistä ole kyse, vaan hääparin. Kaikkein loogisinta on ihan parin itsensä ottaa ne ilmoittaumiset vastaan.

Siis ehdottomasti omissa osoitteissaan asuville omat kutsut! Minut oli 2014 kutsuttu eräisiin häihin, mutta eihän sitä kukaan tajunnut kun tänne ei omaa kutsua lähetetty. Samoin oli viime kesänä. Olin jälleen kutsuttuna häihin, mutta minä tai äitini emme tienneet sitä. Kun kutsut olivat menneet äidille muodossa Minitikrun äiti ja Minitikrun isäpuoli + perhe. Niin ajattelimme perheen kattavan alaikäiset, kotona asuvan siskon ja veljen. Minulle ei tänne tullut omaa kutsua eli = minua ei kutsuttu. Näin äidin kanssa arveltiin, kun näinhän se oikeastaan onkin. Ja kummallakin kerralla hän sai vastailla kysymyksiin että missä on Minitikru. Tämän lisäksi, sulhaseni pitäisi kutsua myös. Kun ollaan kihloissa, niin ensinnäkin kutsu pitäisi lähettää tänne, ja vieläpä muodossa Minitikru ja Minitikrun sulhanen. En tiedä oliko sulhastani kutsuttu näihin kumpaankaan tilaisuuteen (epäilen), mutta näinhän etiketin mukaan pitäisi tehdä. Ja ainakin ihan viimeistään ensi vuonna, kun olemme jo aviopari. Että tämmöinen huomautus myös. Jos on niitä omilleen muuttaneita serkkuja tmv., jotka tiettävästi ovat jo vakiintuneessa suhteessa: pitkässä avoliitossa, kihloissa tai jopa naimisissa, niin asiaan kuuluu myös puolison kutsuminen. Pakko myöntää, että itse en ehkä vastaisi myöntävästi sellaiseen kutsuun, mistä sulhaseni, ensi vuonna aviomieheni on rajattu ulos. Ja minä ja äitini aiomme jatkossakin olettaa, ettei minua ja sulhastani ole kutsuttu lainkaan, jos meille ei tule omaan osoitteeseen omilla nimillä kutsua. Äidin mukana minua ei vaan enää voi kutsua, me emme tällaisia yrityksiä edes aio ymmärtää Eikä tosiaan olla mitään etikettinatseja tai ammattiloukkaantujia tai jotain ylihienostuneita ihmisiä, jos ja kun nyt siltä kuulostaa. Kunhan nyt ollaan sitä mieltä, että aikuisille lapsille lähetetään omat kutsut, eikä ujuteta äidin kutsuun ja sen jälkeen kuvitella että me asia tajuttaisiin

Sulhasen äidiltä ja mummolta tuli vähän odottamattomat reaktiot. Tai ehkä ei nyt ihan puskista tulleet, mutta voisin sanoa että vähän oudot reaktiot ainakin. Sulhaseni kosi viidentenä vuosipäivänämme. Olimme siis olleet yhdessä viisi vuotta. Ei viisi kuukautta tai viisi päivää JA olimme asuneet yhdessä hieman yli puolitoista vuotta. Lie tarpeeksi pitkä aika huomata että toimiiko homma vai ei. Kuitenkin, sulhanen oli noin pari viikkoa ennen kosintaa täyttänyt 19, ja minäkin olin vielä sen parisen viikkoa 19 kosinnan aikaan, synttärit on helmikuun puolivälissä ja kosinta oli tammikuun lopulla. Että joo, nuoriahan me ollaan joka ehkä hieman selittää, mutta kuitenkin tuo yhdessäoloaika lie aika pitkä, en tiedä, niin kaikki sanoo Sulhaseni äiti (sulhanen kertoi puhelimessa samana päivänä) siis kysyikin heti ensimmäisenä että " Nyt jo! Miten te nyt näin äkkiä kihloihin menitte? Eikö tuo oo vähän turhan nopeeta?" Hmm, viiden vuoden jälkeen liian nopeaa toimintaa kihlautua? Ei nyt ensimmäisenä (eikä viimeisenä) tullut mieleen että olisiko tässä vielä viisi vuotta pitänyt odottaa? Sulhanen sitten kärsivällisesti äitiään muistutti, että tänäänhän on meidän viides vuosipäivä, ja ollaanhan me yhdessäkin asuttu jo jonkin aikaa. Että ei tämä ainakaan meidän mielestä liian nopeaa ole, ei oikeastaan ollenkaan nopeaa toimintaa Siihen se sulhasen äiti sitten vähän niinkuin "heräsi". Että oho joo, niin muuten, tosiaan Eikä ole sen jälkeen asiaa arvostellut tai muuta, on hyvinkin tohkeissaan ja riemuissaan lähestyvistä häistä. Ehkä tuo oli sitten joku ensijärkytys, varsinkin kun sulhanen ei ole vanhin lapsi, vaan toiseksi vanhin, eikä isosisko ole vielä kihloissa Sulhasen mummon reaktio oli myös mainitsemisen arvoinen. Äidinäidistä on siis kyse. Tällekin uutiset kerrottiin puhelimen välityksellä, ja kuulin puhelun. Ensi kommentti oli: " Nytkö jo?" ... Johon sulhanen jälleen kerran muistutti yhteisen taipaleen pituuden ja senkin, että avoliittoakin on jo jonninverran takana. Seuraavaksi mummo sitten varmisti, että ei kai tässä nyt vaan ole kyse pakkoliitosta? Siis en kai minä ole raskaana? ... Ja kun tähän tuli kieltävä vastaus, niin sitten onnitteli ja oli iloinen. Ihmettelen kyllä edelleen, että kauanko oikein olisi pitänyt olla yhdessä, ettei heti ensimmäisenä olisi tullut kommenttia hätiköidystä toiminnasta. Toiset viisi vuotta? Ja kun ollaan yhteinen talouskin pistetty pystyyn puolitoista vuotta ennen kihlausta, niin tiedetään kyllä että yhdessä asuminen onnistuu. Ei siitäkään ole kyse että oltaisiin vanhempien luona vielä molemmat vailla käsitystä yhteisasumisesta, tai että oltaisiin ihan juuri vasta se aloitettu. Jotenkin niin niin niiiin ärsyttää vieläkin vaikka loppujen lopuksi kukaan ei oikeasti huonoa tykännyt kihlauksesta. Vielä enemmän ottaa aivoon tämä "pakkoliitto". Siis ?????? No mutta, kyseinen mummo kyllä sanoi ennen yhteenmuuttoamme sulhaselle, että ei tytön kanssa kannattaisi yhteen muuttaa. Siksi siis kun siitä sitten seuraa vauvoja. Ehkä hän luuli että nyt se seuraamus oli osunut viimein kohdalle ja oli pakko mennä kihloihin. Tuota, ollaanhan me ehkäisystä kuultu, eikä pelkästään kuultu vaan myös käytetty ja käytetään yhä. Aiheeseen liittyen, mutta hieman offtopiccia vielä. Kihlajaiset. Siis sulhasen äidin järjestämät. Heti kun hän tajusi, että ei tämä kihlaus mikään salamakihlaus ole, niin innostui toki asiasta ja päätti pitää kihlajaiset. Joihin muuten kivasti kutsui ihmisiä joita me ei kutsuta häihin. No joo, saahan hän omaan kotiinsa kutsua keitä tahtoo. Ensimmäisenä olin hypätä kattoon jonkun sanomasta " Onnea onnea ja potra poika tulkoon" Öh, tämä ei ole mikään signaali sille että vauvalla olisi lupa tulla, ei h*lvetissä ole vielä Ja mitäs jos meille tuleekin ensimmäisenä tyttö? Sekö on vai huono asia? Joo, ehkä vähän herneiden nenään vetämistä turhaan, mutta antaahan moinen lausahdus ymmärtää, että parempi olisi jos tulee poika. Mutta tämä nyt menee vielä tuon otsikon alle löyhästi tämä seuraava juttu. Eli siellä oli eräs sukulaispariskunta. Ei mitään kovin lähisukua sulhaselle, eikä oikeastaan äidillekään, mutta mummolle avioliiton kautta lähisukua. Ja mummo heidän kanssaan aika paljon tekemisissä ja puhelinyhteydessä. Ja mummo kyllä perillä meidän asioista riittävästi. Siis tietää että missä asutaan ja asutaan yhdessä ja on tiennyt alusta asti. Tuon pariskunnan rouva ei jostain syystä ole koskaan minusta pitänyt. Mm. jätti kutsumatta johonkin mihin minutkin olisi "pitänyt" kutsua koska olen sulhasen avopuoliso. Tuostahan veti anoppi ja sulhon mummo herneet nenään kun ei kutsunut Eikä sulhanenkaan sinne mennyt, töiden takia lähinnä. Lisäksi ko. akkeli on aina katsellut minua ilmeellä "mitä tuo täällä tekee?". Ja mieluusti koettanut kyseenalaistaa kaiken, minkä sanon. Onneksi ollaan tavattu alle 10 kertaa. Tuolla kihlajaisissa tietysti veti tuttua "mitä tuo täällä tekee?" -ilmettä naamalleen. Niin, en tiedä, miksiköhän minä omissa kihlajaisissani olen? Lisäksi tuli tuntikausia myöhässä, muut olivat jo lähteneet. Ja me olisimme kenties halunneet kotiin... Jossain vaiheessa ylimielisesti tiedusteli meiltä, että joko olemme muuttaneet yhteen? Oli olevinaan yllättynyt vastauksesta, vaikka tasan tiedän että tuo harppu on kyllä asiasta ollut tietoinen varmaan alusta asti. Akkeli yritti vieläpä hääpäivää kalastaa tietoonsa. Ei saanut tietää. Eikä ole kutsuttujen listalla todellakaan En nyt sano että nuo mitään odottamattomia asioita varsinaisesti olivat, mutta luulisi että olisi älynnyt olla mulkoilematta minua tuttuun tapaansa Häistä uteleminenkin yllätti. Tai ehkä se vaan haluaisi paikalle mulkoilemaan ja arvostella jälkikäteen. Odottamatonta on myös se, että edes tuli koko kihlajaisiin kun minä olen selvästi persona non grata, tuskin on ollut mielissään kihlauksesta. Mutta ehkä ideana oli sitten tulla kyttäämään ja arvostelemaan. Ei varmaan anoppia tai anopin tarjoiluja, vaan minua. Siinäs sitten vaan, häissä ei onneksi sitä tyyppiä tarvitse katsoa

Ei ollut varsinainen ikävä kommentti, mutta hieman outo ainakin... Eräs vanha tuttuni tuossa noin kuukausi sitten kysyi kuulumisiani Facebookissa. Jonkun aikaa juteltiin siitä että mitä minä olen viime aikoina tehnyt, mitä hän on tehnyt, mitä minä aion tehdä ja mitä hän aikoo ja sitä rataa. Mainitsin tietty että olemme sulhaseni kanssa menossa naimisiin, ensi heinäkuussa. Tuttavani sitten että mitä, oletko raskaana?? Minä sanoin että no en ole (Kihloihin mentiin tuossa tammikuussa, vuosi päätettiin silloin ja keväällä se päivämääräkin sovittiin. Emme kai me tammikuussa -15 voi ennustaa, että heinäkuussa -16 minä olen raskaana, etenkin kun ei edes vielä yritetä hankkia lasta.) Tuttuni siihen, että miksi sitten menemme naimisiin, kun ollaan niin nuoria?( Minä häiden aikaan 21 ja sulho 20) Varmuuden vuoksi sanoin, jotta mikään uskonto ei tähän liity, kun ei meillä sellaista ole. Ihan siksi vaan, että ollaan oltu pitkään yhdessä, ja miksi ei mentäisi naimisiin kun yhdessä meinataan jatkossakin olla. Kommentti oli sitten luokkaa " mmh, jooh." Ei se oikein tainnut ymmärtää. Teki mieli valaista, että kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Kun kerran olet tiennyt meidän olevan kihloissa, niin miksi ihmeessä yllätyt siitä että mennään naimisiin tai luulet että olen raskaana? On tiennyt, kun sen Facebookista näkee, ja muistikuvieni mukaan tuohon päivitykseen reagoi. Ja hän on siis minua useamman vuoden vanhempi, eli ei mikään tämmöinen juuri ja juuri teini-iän ylittänyt.

Taas tuli yksi painajainen. Tällä kertaa olimme unohtaneet ostaa kahvikermat häihin, ja minä sitten hääpäivän aamuna lähi-Siwaan niitä hakemaan, kiireellä. Ja taas olin unohtanut meikata ja aika alkoi loppua...

Me hankitaan vaan sulhaselle. Bestmania ei ole ja isät ja muut saavat selvitä ilman viehettä Kun ei vaan huvita kukkakauppaan kantaa kauheasti rahaa, yritetään minun kimpun ja miehen vieheen kanssa selvitä mahdollisimman vähällä.

Aion ottaa ballerinat mukaan, tuskin kestän koko päivää korkkareissa. Mekko onneksi ei ole täyspitkä, ei tule helman pituuden kanssa ongelmaa vaikka kengät vaihtuisivat

Itse hankin tällaisen: Hintaa 6,90 €. Verkkokaupasta hiuskorut.com. Olin tilaamassa hiuskoristetta ja huomasin että siellä myydään myös sukkanauhoja. Otin tietty samaan pakettiin, ei tule postikuluja monesta paikasta. Perinteinenhän tuo on, mutta halusin sukkanauhan jotta "jotain sinistä" löytyy

Yhteisestä hääkassasta menee ja kumpikin valitsee (no minä olen jo valinnutkin) vihkisormuksensa itse

Asiaa on joskus, varmaan 3 vuotta sitten mietitty. Oli siis aikeena käydä laittamassa, mutta jotenkin unohtui koko juttu. Ehkä naimisiinmenon jälkeen voisi laittaa Sitä en kyllä tiedä/muista onko täällä jotain siltaa missä niitä on. Hämärä muistikuva että olisimme niitä nähneet täällä, ja että sen takia asiaa alettiin pohtia aikanaan.

Enkö tosiaan ole kirjoittanut tähän? Keväästi asti olen siis painajaisia ehtinyt näkemään... 1. Käytän piilolinssejä aina, ja tietty teen hääpäivänäkin niin. Mutta tässä unessapa olinkin laittanut silmälasit, jotka huomasin vasta maistraatissa. Lisäksi en ollutkaan meikannut ollenkaan! 2. Mummuni sanoi, ettei voi tulla häihin, koska hänen täytyy mennä verhokauppaan juuri sinä päivänä! Onko verhokauppoja muuten edes olemassa? 3. Oli hääpäivän aamu, puoli tuntia kuvaukseen. Vihkiminen heti sen jälkeen (kuten ihan oikeastikin on). Minulla oli vain alusvaatteet ja stay upit, en ollut pukenut edes alushametta saatikka mekkoa, kenkiä... Lisäksi hiukseni olivat laittamatta ja jälleen kerran se meikki puuttui. Pappani (eli isoisä siis ) oli jo kadun varressa odottamassa, hääautona oli siskoni ystävän isän pakettiauto. Ei ole mikään maailman uusin tai aina ehkä siisteinkään auto. Jääkaapissa oli juhlapaikalle vietäviä tarjottavia. Tässä kiireessä päätin sitten, että minä pissaan jääkaappiin Paitsi että muutin mieleni viime hetkellä ja siihen heräsin 4. Mummuni, ei siis sama kuin kakkosunessa, vaan isäni äiti, halusi tulla hääpäivänä käymään meillä. Todellisuudessahan hänet tietysti kutsutaan häihin. Tässä unessakin ilmeisesti oli niin, mutta jostain syystä hän halusi tulla normaalisti vierailulle meidän kotiin. Ja minä sitten lähdin juhlapaikalta sinne ja olin kolmisen tuntia pois. 5. Todellisuudessa otamme studiokuvat, ja kuten profiilista näkee, asumme Keski-Pohjanmaalla. Tässä unessani olimme kuitenkin menneet ottamaan hääkuvia Lapin tuntureihin. Asuttiin kyllä täällä (K-P), mutta käytiin niin kaukana kuvaamassa. No, onhan ne tunturit ihan kivoja. Paljon pahempi asia oli kuitenkin mekkoni. Minulla oli ylläni luonnonvalkoinen, suora puuvillamekko. Lisäksi mekon hameosassa oli kapeita, harmaita pystyraitoja. (En koskaan käytä harmaata tai raitoja ) Kuvatkin otettiin siinä. Ja sitten huomasin vasta iltakuudelta että minulla on ihan väärä mekko päällä! Kukaan muukaan ei ollut muka huomannut tai tajunnut mitään. Eikä tässä vielä kaikki! Jo juhlien alussa huomattiin, että kaikki ruokatarjoilu unohtui hankkia ja tehdä. Kahvi, tee, alkoholi, limsat mehut ym juominen muistettiin kyllä. Kosteat juhlat siis. Että semmoista. Ilmeisesti olen huolissani alitajuisesti ainakin siitä, että tuleeko halutut vieraat, ehdimmekö ajoissa, onko meikit laitettu, onko mekko oikea, en kai vaan laita silmälaseja, ei kai hääauto ole ikivanha paku, muistetaankohan me ollenkaan syömisiä... Unennäköhetkellä nämä ovat tietenkin aivan kauheita, mutta aamulla näiden unien jälkeen olen meinannut ratketa naurusta. Verhokauppa ja jääkaappiin pissaamisaikomus ovat suosikkejani näistä Saas nähdä milloin ja mistä on seuraava hääpainajainen.

Olin valmis maksamaan 300, mutta maksoin 200 Alushameeseen menee vielä 40 €, mutta budjetti alittui kuitenkin

Sen verran ennen kosintaa sanoin joskus, että ei julkista kosintaa. Halusin että olemme kahden kesken kosintahetkellä.

En ole saanut itseäni ymmärtämään Save the Date -kortteja Ja sulhanen ymmärtää vielä vähemmän Emme siis laita sellaisia, turha kuluerä vaan olisi.

Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin että viikossa tuskin tulee juurikasvua, jollei hiukset kasva jollain supernopealla tahdilla Mutta jos kuitenkin niin käy, niin on näitä sävytetuotteita, esim Color Mask. Niillä voi juurikasvua piilottaa, mutta sävytteet eivät ole niin "radikaaleja ja kovia" kuin kestovärit. Sävyte ei siis yleensä kauan pysy vaan haalistuu itsekseen, koska se jää vain hiuksen pintaan eikä tunkeudu syvemmälle kuten ihan kunnon hiusväri. Sävytteen teho kyllä vähän riippuu pohjaväristä (eli juurikasvusta jos sitä peittää) ja sävytteestä itsestään. Pienempi väriero on tietenkin helpompi paikata kuin suuri. Tosin pidän kyllä epätodennäköisenä viikossa ilmestyvää, näkyvää juurikasvua Ainakaan minulle ei ole ikinä käynyt niin, ja olen värjännyt hiuksia 8 vuotta. Tuohon toiseen kysymykseen en osaa vastata mitään, koska minulla ei ikinä ole ollut pidennyksiä. Ei ole kokemusta niiden hoidosta.

Vuosi etukäteen. Meillä on kesähäät ja vaikka päivä onkin perjantai, ei viitsinyt jäädä aikailemaan paikan varaamisessa.

Meillä juhlapaikka on 300 € Vuokrattiin se vain hääpäivälle, koska ei koettu tarvetta päästä koristelemaan edellispäivänä. Ei siis aiota kauheasti koristeita laittaa. Vain astioiden tiskaus kuuluu meille, muuten ei tarvitse siivota. Paitsi tietty omat tavarat ottaa mukaan Poistua pitää vasta 1.00 yöllä. Paikka on keskustassa ja kotimme, maistraatti, kuvaamo ja baarit eli mahdolliset jatkopaikat ovat kaikki vain kivenheiton päässä. Ja paikka itse on tietysti kiva ja sievä