Itse olin juuri kaasona, ja täytyy sanoa, että kaikki meni todella hyvin, ja olemme varmasti parhaita ystäviä jatkossakin, toivottavasti elämämme loppuun asti. Itselleni kaasona oleminen oli kunniatehtävä, ja vaikka toki tiesin, että päivät ovat pitkiä ja paljon on työtä tehtävänä (varsinkin kun häät aikaistuivat puolella vuodella, ja häiden kasaamiseen käytettävissä oleva aika lyhentyi reilusti) päätin, että en väsy tai valita vaikka kuinka olisi rankkaa, vaan autan niin paljon kuin pystyn ja olen hääparia varten, sillä tämä on kenties ainutkertainen kaasoiluni, ja haluan tehdä hääparille heidän elämänsä juhlan. Teimme kutsut, paikkakortit ja tarvikkeiden shoppailua yhdessä, suunnittelin menua, olin mukana pitopalvelutapaamisissa, suunnittelin ja järkkäsin polttarit, suunnittelin hääohjelman, koristelin hääpaikan, autoin morsianta laittautumaan, hommasin viime hetkellä uuden hääkimpun, juonsin häät, pidin hääpuheen, olin jatkoilla pilkkuun asti yms. enkä kyllä kokenut tätä tippaakaan väsyttäväksi. Raskas päivä toki oli, kun se alkoi jo aamuvarhaisella ja päättyi vasta seuraavana aamuyönä - mutta hei, kuuluu asiaan! Joten itselleni kaason vaativa tehtävä oli vain mukavaa ja kaikki tuntui mukavalta ja ihanalta, vaikka joskus kiirettä pukkasikin ja aikataulu tuntui kutistuvan välillä minimiin. Koko kokemus oli aivan ihana, ja en todellakaan kokenut tätä mitenkään ylivoimaiseksi tai väsyttäväksi, päinvastoin oli ihanaa taas olla häiden kanssa tekemisissä, kun omista häistä oli jo kulunut aikaa. Ja tosiaan, morsiamen kanssa olemme aivan yhtä ihanissa & hyvissä väleissä, ellei jopa paremmissa häiden vuoksi tiivistyneen yhdessäolon ja yhteydenpidon takia, ja tosiaan toivon että olemme parhaita ystäviä aina. Hetkeäkään en vaihtaisi pois,