Jump to content
Naimisiin.info

Jupinaketju kosinnanodottelijoille


Illuusian.unelma

Recommended Posts

Heippa kaikki! Ihan piti kirjautua, että pääsen tätä syvää v*tutustani purkamaan.

 

Tosiaan, itse avomieheni kanssa ollut yhdessä pian 2,5-vuotta ja avoliitossa tästä reilu 1,5-vuotta. Avomieheni on minua 9-vuotta vanhempi, itse olen parinkympin paremmalla puolella. Minulla on paikoin enemmän tai vähemmän tökkivät välit appivanhempieni kanssa, mutta syy ei ole yksin minun. Jotenkin kemiat eivät vain yksinkertaisesti yhtään kohtaa. Appiukkoni ei ole koko tänä yhdessäoloaikana puhunut minulle koskaan mitään. Ainoastaan tervehtinyt tullessa - ja lähtiessä. Olen tästä sanonut todella usein miehelleni todeten, että se paikoin loukkaa minua eikä kauheasti nappaa käydä siellä istumassa ja olla paria tuntia kuin ilmaa. Mieheni mielestä minun pitäisi olla se ymmärtäväinen osapuoli. Hänen perheensä ei ole syntyjään suomalainen, mutta ovat täällä liki 20-vuotta asuneet. Appiukkoni puhuu suomea ja työskentelee suomalaisessa yrityksessä suomenkielellä. Anoppini on taas täysin miehensä tossun alla (kulttuurieroja uskoisin, mieheni sukuineen on tosiaan Virosta). Hän edustaa naisena kaikkea sitä, mihin minua ei missään nimessä kasvatettu. Naisen paikka keittiössä yms. Suurimman osan ajasta tekisi mieli lyödä anopin päätä seinään ja aina tämän avatessa suunsa feminismi tulee 40-vuotta takapakkia. MUTTA olen kuitenkin parhaani mukaan pyrkinyt olemaan asiallinen. Meillä ei anopin kanssa keskustelut kulje, mutta mieheni takia yritän. Välillä sitten itselläni tämä nuppi menee sen verran ylikuormitustilaan, että saatan olla hetkeen käymättä siellä kylässä. Sitten taas hengitettyäni palaan istumaan sohvalle, hymyilemään vähämielisesti ja olemaan ilmaa. Tämä minun ja appivanhempien suhde on hiertänyt muuten kivaa suhdettamme koko tämän ajan.

 

NO; nyt sitten viime viikolla törmäsin anoppiini, joka kysyi olemmeko pääsiäisenä tulossa käymään. Meillä oli tässä hirveästi kaikkea joka päivälle ja totesin, että en tiedä, mutta tuskin. Anoppini oli, että selvä juttu. Tänään sitten hän txt pojalleen tasan saman kysymyksen. Pieni juttu, mutta mulla kilahti täysin. Minulta kysyttiin ensin eikä sanaani kuunneltu saati kunnioitettu. Annoin sitten sen päiväsen ripin miehelleni kuinka en jaksa enää olla koko ajan se b-luokan kansalainen yms. Hän ei tietenkään nähnyt vanhemmissaan mitään väärää tai edes himppua kyseenalaistanut tätä toimintaa. Hänestä se olen minä, joka on vaikea. Kohtelen kaikkia kuin paskaa yms. 

 

Tässä sitten kummankin verenmaku suussa taistellessa mieheni tokaisi: "en todellakaan mene sun kanssa koskaan naimisiin ennen kuin opettelet olemaan mun vanhempien kanssa, tiedä se!". Mieheni tietää, että olisin erittäin ilahtunut hänen kosinnastaan ja, että hieman jopa odottelen sitä. Nyt sitten tuollainen ehto! Mielestäni en yksin ole tässä tilanteessa syypää ja on epäreilua, että minä yksin alan muuttamaan sitä mitä olen. Tässä sitten kerroin, että heti kun vanhempansa alkavat olemaan minulle ihmismäisempiä tulen tietenkin puolitiehen vastaan. Ei tietenkään riittänyt, koska eihän poika koskaan nää virhettä vanhemmissaan.

 

Nyt sitten tässä ajatukset pyörii, mitä teen? Haluaisin kyllä naimisiin tässä jossakin vaiheessa, mutta tämän miehen kanssa. Kuten joku täällä jo aikaisemmin sanoa niin minustakin olisi mukavaa katsella niitä hääkuvia, kun ollaan vielä "nuoria ja nättejä". "Pahin pelkoni" on, että mieheni jättää minut kun olen 30+ ja peli olisi sitten siinä. Uuden miehen ja lasten hankkimisten osalta.  :girl_cray:

 

Muoks. Pari typoa. 

Muokattu: , käyttäjä: SuloinenMyrkynkeittäjä
Link to comment
Share on other sites

  • Replies 455
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Sun täytyy nyt vähän katsoa peiliin.

Tulevat appivanhempasi ovat toisenlaisesta kulttuurista, jossa naisen paikka on enemmän hellan ja nyrkin välissä kun meillä täällä Suomessa, ja mihin me vähän nuoremmat ollaan totuttu. Sun täytyy nyt ajatella asiaa vähän laajemmalta kantilta.

Appiukko kielii siitä sellaisesta tosi vanhakantaisesta ajatuksesta että naiset ei oikein ole minkään arvoisia, lähinnä palvelusväkeä, ja sen takia ei niille kauheasti kannata puhuakaan. Mutta kai se on parempi näin kun jos olisi sellainen appiukko joka nälvisi sinua koko ajan!

 

Anoppisi taas... no se on juuri tuollainen hellan ja nyrkin välissä oleva nainen. Sen takia se kysyi sun mieheltä myös sitä pääsiäisen viettoa.

 

Sun täytyy miettiä nyt ensiksi, että haluatko olla miehesi kanssa ja hyväksyt hänet ja sukunsa sellaisina kun ne on. Jos haluat, niin seuraava kysymys on että kuinka kovasti haluat naimisiin hänen kanssaan? Jos haluat ja miehesi on onneton siitä että et tule hänen vanhempiensa kanssa toimeen ja on laittanut sen ehdoksi, niin sulle ei jää muutakun katsoa peiliin, niellä ylpeys ja yrittää pitää yllä suhteita heihin.

 

Jos kiehuttaa, niin yritä vaan laskea sataan, ja jos ei auta niin toisen kerran. Yritä miettiä niitä taustoja mistä ne lähtöisin ja ymmärtää että ne käyttäytyy noin juuri sen takia.

Ei kaikista tartte pitää, mutta te joudutte kuitenkin tulemaan toimeen vielä vuosi kausia, joten niin kauan kun sua ei haukuta päin naamaa, sun pitää vaan yrittää tulla niitten kanssa toimeen.

Link to comment
Share on other sites

Moikka :)

 

 

tuli tuossa  viime kuun alussa  sovittua mieheni kanssa että odotetaan kuukausi ja sitten mennään kihloihin

ja nyt on viimeinen viikko  menossa ja  mies vähän jtn  sanonu et kun hänel tule tili niin sillää on mulle jtn eli sormus, miten pystyn tässä vielä odottamaan vähän päälle viikon,  ja  mun sydän  huutaa että huuda kaikille että kuinka paljon rakastat miestäs, ja mä todella todella paljon rakastan ja meillä menee todella hyvin ollaan kohta seurusteltu puoli vuotta, ja mieheni äiti  on alkanut kutsumaan minua minijäksi taitaa ehkä tietää jo aikeet.

Sais pian kosia jo. :DD

Terveisin: Kosintaa odottaen   :gpari:

Link to comment
Share on other sites

Onnea onnelliselle :)

 

---

Jupistaanpas sitten.

 

On aika lemmekästä. Kaipaus ja kaikenlaisia tunteita. En kyllä tiedä minkälaatuiseksi ex-avokki tämän nykyisen suhteen käsittää: aika säännöllisesti nähdään, tosin aika lyhyillä varoitusajoilla hän kutsuu luokseen. Vietettiin pari päivää yhdessä saunoen, elokuvia katsellen, kokaten ja jutellen. Teen kotitöitä kuin ennenkin... Uskaltauduin tunnustamaan rakkauttani sitten erilleen muuton ja hän vaikutti olevan mielissään. Ei ole koskaan ollut mies, joka tunnustaisi takaisin saman tien. 

 

Ehkä hellä kosketus kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Miksi minulla on tämä avioliittofiksaatio? Uskon kai johonkin pyhään, että palvelisin jotain suurempaa tarkoitusta vaimona.

 

Yhteinen tuttumme ilmoitti fb:ssä kihlauksestaan, vaikka oli vasta muuttanut yhteen tyttöystävänsä kanssa.

Kulta harjasi hiuksiani: "Niillä menee aika lujaa..." 

Pureskelin karkkia enkä sanonut mitään. Onneksi oli selkä sinne päin.

 

En tiedä onko meidän suhde mennyt väärille raiteille, eikä sitä voi mitenkään, koskaan korjata.

Seksuaalisessa kanssakäymisessä on minun puoleltani ollut jo vuoden sellainen surullinen alavire.

Ehkä surullinen alavireeni vaikuttaa kaikkeen ja kaiken kautta siihen, ettei etenemistä ikinä tapahdu.

 

Jos tapahtuisi, iloitsisinko siitä vai epäilisinkö sitä?

 

Aika näyttää. Vaikuttaa nauttivan ainakin nyt yksinolostaan, vaikka sanoi, että oli mukavaa viettää aikaa.

Pohdiskelen ja koitan viettää niin aktiivista elämää kuin varat sallii.

 

Oma tila on kiva :(, oma tila on kiva :I, oma tila on kiva :).

Link to comment
Share on other sites

:girl_in_love: Kiitos Vilutti

 

Toivon ja uskon että sinun ja kultasi asiat  kääntyvät parhain päin, :) välillä tekee ihan hyvää suhteelle olla yksin tai että ei ole kokoajan oman kullan kanssa.

 Jokaisessa suhteessa on ala ja ylämäkiä  se joko vahvistaa suhdetta tai  :girl_cray:   tuhoaa sen.

 Anna aikaa teille molemmille ja katsokaa sitten sen jälkeen tilannetta. Pidän peukkuja.... ^_^

 Näyttäisi siltä että  taisin innostua kirjoittelemaan, minut on vallannut onnellisuus, täynnä rakkautta ja  iloa,  ja ikävä miestäni onneksi näämme huomenna tai pe :)...

 

 En tiedä oliko appiukko tosissaan ja se setä kun he sanoivat että otettaisko me sinut sukuun uudeksi tulokkaaksi?.. sit ne mietti siinä  sit ne totes  .

Tervetuloa sukuumme uudeksi tulokkaaksi.. ja sit käteltiin ja hymyiltiin :)..Mitä olette mieltä tuosta olivatkohan ne tosissaan en kehtaa kysyä heiltä.  :D.

Saatoin nähdä viime yönä unta siitä miten mieheni kosisi :give_heart::girl_in_love:

Mutta toivon tosiaan että Vilutti sinun ja kultasi asiat järjestyvät ja hyvää loppu päivää jossei tänään täällä törmätä :).... 

Link to comment
Share on other sites

 Vilutti

 

Minua  surettaa   tämä teidän  asumis tilanne :girl_to_take_umbrage2: . ...  Mutta aika näyttää...

 Jos vaikka järjestäisitte yhden viikonlopun  teille kahdelle, jolloin viettäisitte yhdessä aikaa kynttilän valossa  kehuisitte toisianne ja katsoisitte jonkun mieluisen leffan josta molemmat tykkäävät.... 

 Suhteelle tekee hyvää  yhdessä vietetty aika, jos itse saan kertoa oli meilläkin mieheni kanssa yhdessä välissä sillein että mietin mitä voisin tehdä piristääkseni suhdettamme, päätin rohkeasti tarttua hasteeseen.

 

  Olen kuulemma tuttujen, kavereiden, sukun ja perheeni mielestä melkoinen romanttikko joka antaa neuvoja ystäville serkuille. Olen sellainen persoona joka rakastaa katsoa pareja  myös vanhoja jotka ovat yhdessä huonoina aikoinakin.   Sovin mieheni kanssa että  tulee meille viikonlopuksi sitten olin laittanut vähän kynttilöitä  ja mieheni lempi naposteltavaa. Ja istuimme  sohvalla  minä toisessa päässä ja mieheni toisessa päässä oli  pimeää ja sitten  päätin kerätä rohkeuteni ja  "näyttelin " että minua pelottaa katsoimme yhtä leffaa en muista mikä se oli mutta siinä oli romanttikkaa, ja kauhua ja semmoista,  niin   olin miehelleni että voinko tulla kainaloosi  minua vähän pelottaa, mieheni sanoi tule vaan hymyili ja antoi  suukon....... :girl_in_love:       Minun paras ystäväni  kerran totesi  kirjoita kirja olin heti mukana ja sanoin että kirjan nimeksi voisi tulla  romantikkaa vai kyyneleitä ??

Jos kukaan tiestä muista odottajista haluaa neuvoja tai jtn ^_^  niin mielelläni annan niitä. mutta nyt täytyy lähteä.

Terveisin kosintaa odottaen

Link to comment
Share on other sites

ÄrrinMurrinJupinaKapina :girl_cray2:

 

Pakko oli liittyä sivustolle kun jäin aivan totaalisen koukkuun luettuani tätä viestiketjua!

 

Täällä siis avoliitossa elävä 25-vuotias naisimmeinen odottelee myös sitä kosintaa kuin kuuta nousevaa....Yhdessä emme ole olleen kuin vajaat kaksi vuotta, mutta mitenkäs se nyt menikään...sen vain tietää kun se oikea osuu kohdalle! Tai tässä parisuhteessa taitaa vain toinen tietää tämän asian :girl_cray:

 

Asumme omistusasunnossa ja mielestäni pikkuhiljaa voisi jo tulla kysymykseen edetä tästä tyttöystävä/poikaystävä moodista..ympärillä olevat kaveritkin kun tuppaavat vain lisääntymään,menemään naimisiin ja kihlautumaan...

Itse kun olen ajatellut että kihlautumisen jälkeen oltaisiin muutama vuosi rauhassa ja suunniteltaisiin häitä ja häiden jälkeen ruvettaisiin pikkuhiljaa miettimään lapsia ja perheen perustamista, tosin ongelmana tässä on se että olen kuvitellut hankkivani lapset ennen 30.n rajapyykkiä...Pakkaa tulemaan jo hieman kiire jos suunnitelman mukaan tämän asian haluaisi hoitaa!

 

Mutta eih, ei täällä mies ole laisinkaan samaa mieltä...kosinut olen jo karkauspäivänä jolloin sain pakit, minkä jälkeen itse olen odottanut kosintaa kuin koira posteljoonin tuloa. Hieman ehkä välillä "painostanutkin" antamaan edes jotain vastausta, mutta nykyään miehen kanssa ei voi ottaa edes asiaa puheeksi ilman että hän tokaisee "Se on sun päätös jos et halua odottaa mua" tai jotain vastaavaa!! Suututtaa....olen antanut asian välillä olla täysin ja välillä yrittänyt esim. pikkuhiprakassa ottaa asian leppoisasti esiin, jotta saisin edes jotain suuntaa antavaa siihen mitä on odotettavissa ja mitä mies on oikeasti asiasta mieltä..Ja on kuulkaahan turha toivo! Ei tuu keskustelemisesta mitään...asiaa ei voi ottaa lainkaan edes puheeksi (vaikkapa satuhäitä katsellessa)  koska vastauksesi tulee aina vain "Älä painosta"

 

Menee hermo..Tiedä sitten miten pitäisi ottaa kun parin vuoden seurustelun jälkeen mies melkein on valmiimpi eroamaan kuin menemään kihloihin!

 

Rupeaa pikkuhiljaa tuntuun että tämä "sen vaan tietää heti kun se oikea osuu kohdalle" liibalaabat on kehitetty vain meidän katkerien kosintaa odottavien kiusaksi! :skilletgirl:

Link to comment
Share on other sites

Lisää jupinoita...

Sinänsä huvittaa lukea jupinoita kirjottajilta, jotka odottavat kyltymättöminä kosintaa parin vuoden seurustelun jälkeen. No olenhan minäkin miehelleni useamman vuoden ajan vihjaillut ja viime ajat vaatinut kihlautumista. Mieheni kanssa meille tulee yhdessä oloa täyteen syksyllä jo 8 vuotta. Kyllä siis 8 vuotta, josta yhdessä olemme asuneet nyt 6 vuotta. Elikkä minulle tätä odottelua on kertynyt jo jokunen tovi. Täten olenkin miehelleni nyt ilmoittanut hääpäivämme, jota ennen olisi toivottavaa, että hän kosisi. Olen hankkinut kotiin häälehtiä ja alkanut jo tehdä pieniä hääsuunnitelmia, jotta mies todella hoksaisi, että olen tosissani. Olen kertakaikkisesti kyllästynyt olemaan tyttöystävä ja selittelemään miehenkin kyseleville sukulaisile, missä sormukset viipyvät. Epäilen kuitenkin, että kosintaa saan yhä vain odottaa...

Muokattu: , käyttäjä: martsa2015
Link to comment
Share on other sites

Mä en tiedä enää haluanko naimisiin!!

Eilen mun mies rupes sanomaan että haluaa sitten joskus järjestää mulle polttarit. Ja voi kauheeta, siellä tulee sit prätkäpoliisi hakemaan mut töistä, ajetaan niin kovaa ku lähtee ja ihan kaikkea muutakin extremeä. Kuulosti oikeasti jo niin pelottavalta!

Link to comment
Share on other sites

^ Nyt en ihan saanut selvää, että oliko kirjoituksesi vitsailua vai ei. Ja vitsailiko miehesi vai ei.

Yleensä kuitenkaan sulhanen ei järjestä yksikäs mitään polttareihin, vaan kaverit!

 Ja miksi hän pakottaisi sinut johonkin, jota pelkäät ja kammoat niin paljon, että yhden päivän uhalla koko naimisiinmeno (avioliitto) alkaa tuntua huonolta idealta?

 

+ Tuo moottoripyöräkyydillä pelottelu kuulosti typerältä. Jos et ole koskaan ollut moottoripyörän kyydissä, kuskin pitää ottaa se huomioon ajotyylissään. Ajaja kun ei voi muuten vaikuttaa kyydissäpysymiseesi muuten kuin ajamalla tasaisesti ja rauhallisesti, jotta pidät kiinni tarpeeksi ja myötäilet. Kokematon kyytiläinen pistää esim. mutkissa vastaan ja vaarantaa näin molemmat. Eikä osaa/kerkeä seurata tilanteita, että osaisi reagoida kiihdytyksiin ja jarrutuksiin ->poukkoilee eestaas, joka on myös ajajalle epämiellyttävää. Anteeksi vaahtoamiseni, mutta kukaan vastuunsa tunteva kuski (varsinkaan poliisi!) ei ikimaailmassa aja "niin kovaa ku lähtee", kun kontolla on kaksi henkeä (joista toinen on vielä kokematonkin).

Link to comment
Share on other sites

Joo, eihän tuleva aviomies polttareita järjestä, mutta koska hän halusi sellasen järjestelyyn nyt ilmeisesti osallistua, niin sanoin sitten että mä sitten järjestän sille jotkut crazy polttarit.

Mä nyt ite oon aika rämäpää, vaikkakin vähän terveellä tavalla pelottaa, niin tottakai pitää kaikkea kokeilla!

Eikä se prätkä kyyti ittessään pelota kun itelläkin on, mutta se kun mennään radalle ottaa pyörästä kaikki irti..

Onhan se noloa jos työpaikalle (iso tehdas) pukkaa poliisiautoa ja poliisimoottoripyörää mua pidättämään... Hmm.

Mut siis, ennemmin mä tollaset polttarit haluan ku jos vaihtoehtona olis jotain typerää juttujen myymistä tyhmissä vaatteissa kaupungilla.

Link to comment
Share on other sites

Moikka kaikki !  ^_^

 

Tuli tossa viikonloppuna  miehen kanssa vietettyä  yhteistä aikaa ja sit se sano  että kun hän saa sen asunnon niin sä muutat  munkaa yhteen. 

Haemme siis yhteistä kämppää tässä ja yksi näyttää lupaavalta :)  ....

 Se  tunne kun on vähän aikaa sitä  odottanut että se sanois noin :).. 

Kosintaa vielä odottaen, :give_heart:

 Meillä on  mieheni kanssa 3 vuotta ikäero täytin alkuvuodesta 19v ja mieheni täyttää 22v....

 

Lootuksen kukka :  Yleensä  ne ovat kaverit jotka  polttarit järkkää,  uskoisin että jos voisitte jutella keskenään ja  kertoa et mitä ei halua ym. :)

Kyllä kaikki järjestyy vielä :).. Onnea  mukaan...  ^_^ 

Link to comment
Share on other sites

Mun mielestä tuo ajatus että tuleva puoliso on mukana järkkäämässä polttareita, on sika kiva ajatus. Siis hänhän tuntee tulevan aviopuolisonsa paremmin kuin kaverit, ja mieskin perusteli asian sillä, että jos mä nyt haluan kestää sitä lopun elämääni, niin polttarit tuo sitä esimakua ja mun pitää ne klaarata :D.

Eli vähän niinku aviovaimotesti tai jotain :D

Link to comment
Share on other sites

Anteeksi kun tällainen rouvashenkilö täällä taustailee teidän keskusteluja :D
 

Mutta pakko kyllä sanoa että mua harmittais jos mies olis järkännyt mun polttarit. En itsekään halunnut pukeutua typerästi enkä kaupata kortsuja mutta jos haluaa vähän hurjempaa menoa niin ei se sitä tarkoita etteikö tyttöystävät kykenisi sellaista järkkään!

Kerro vaan toiveistasi reippaasti ja kyllä ystävät kuuntelee :) 

 

Mun mielestä morsiamen polttarit on just sellainen tyttöjenpäivä jolloin morsian on huomion keskipisteenä ja tehdään mukavia juttuja, ehkä hemmoitellaan ja jos morsiamen kantti kestää niin sitten voidaan mitata onko morsiamesta läpäisemään vaimokoetta kuten vaikka moottoripyöráajelua. Sano vaan sun miehelle että teidän kaasojen ja bestamanien on tarkoitus järkätä polttarit ja saatte varmasti yllättyä positiiviesti molemmat :)

Link to comment
Share on other sites

Kumpa olisi jo to  olis ainakin lähempänä viikonloppua , mies vihjaili viikonlopusta,  kyllä  miehet meitä kiusaavat kun tietäävät varmasti kuinka uteiliaita olemme ja kuinka tärkeä se tapahtuma on meille

:girl_in_love:    Jos saan kysyä mielipidettänne mitä luulette että kun mieheni ilmoitti että tuut meidän faijalle yöks la  me haetaan   mieheni  best mies kaverin kaa  meidän  faijalle  ja jäät yöks, että   tapahtuuko silloin la  tai su se  kaunis  hetki ?

 

  Voin vaan kuvitella miten hän kosii <3 hihh,  Jos olisin oma mieheni niin   tekisin niin että laittaisin kynttilöitä vähän taustalle ja    tulevan kihlatun lempi biisin tai meidän yhteisen biisin soimaan hiljalleen

ja sitten ilmoittaisin niille ketkä kyseisessä tilassa on niin että  onko   naiseni missä mulla olisi sille vähän asiaa sit joku hakee  sen ja sit mä olen tuletko tänne ja sit polvistuisin sen eteen ja otan  sormusrasian takin taskusta ja lausun   sen nimen ja sukunimen ja sit avaan rasian ja katson silmiin ja kysyn tuletko  vaimokseni? ja katson silmiin hellästi :) Noin mä tekisin jos olisin mieheni ,  ÄÄÄÄHHH voi tätä odotusta, helpottaa vähän kun saa täällä  kertoa oloaan, ties vaikka oma mies lukisi mun kirjoituksia, olin tehnyt viime viikolla rakkauskuva videon miehelleni ja näytin sen  viikonloppuna ja hän tykkäsi siitä  kovasti..  Olin vaan halusin näyttää tunteeni ja kuinka tosisani olen kanssasi ja olen valmis  seisomaan vierelläsi kuolemaan saakka <3..  Se hetki oli liikuttava  se pari minuuttia... no huhh   kohtahan mä kirjoitan tänne jtn romaania. Joo ehkä menen vaan nukkumaan niin jaksaa mennä huomenna kouluun tekeen ruokaan ja ainiin  opiskelen kokiksi parhaillaan ammattikoulussa :)..... Moikka.

Link to comment
Share on other sites

Jupisija täällä taas.

 

Tapasin tosirakkaita tyttökavereita viikonloppuna ja johan helpotti kertoa pimeässä salaisuuksiani.

Toisetkin innostuivat.

 

:)

 

Vierustoveri piti kädestä kun en voinut taaskaan olla niiskuttelematta.

Oli ihanaa kuulla niin varmasta suusta: "Kyllä nainen saa häistä unelmoida."

 

Mun ongelmahan tässä on se, että usein kiellän itseltäni naisellisuuden iloja, koska niitä yleisesti pidetään hömppänä. Se pitää lopettaa. Pitää olla rohkeammin sellainen romantikko kuin olen. 

 

No, nään "poikakaveria" huomenna. Viedään sen romuja kierrätykseen, käydään konsertissa ja katsotaan sarjaa. 

Yhteiset tuttavamme kutsuivat facebookitse kihlajaisjuhliinsa. Katsotaan tuleeko jotain puhetta. 

Muokattu: , käyttäjä: Vilutti
Link to comment
Share on other sites

Rakkaani tahtoi omasta aloitteestaan puhua suhteestamme.

 

Vähän jännitti mitä kuulisin.

Tahtoi tietää missä mennään, ihan niin kuin minäkin.

Sanoin, että mielestäni seurustellaan. 

 

Vaikka olen myös tyytyväinen vapauteeni ja etäisyyteen.

Se on siedettävämpää kuin asuminen arvojani vastaamattomassa tilanteessa.

 

Kulta piti molemmista vastauksista.

 

Leikittiin lemmenleikkejä.

 

Vaikka olen onnellinen, olen myös surullinen ja väsynyt.

Ehkä se hellittää, ehkä ei.

 

Minun täytyy kehittää jotain muuta ajateltavaa.

 

--

 

Huonot uutiset:

 

Hänestä joku menevämpi, innostuvampi mies voisi sopia minulle itseään paremmin. 

Vaikka hän on joskus ajatellutkin kosimista, sitä ei ole tapahtunut, ja hän arvelee, että siihen on jokin perimmäinen, ehkä jopa alitajuinen syy. 

 

---

 

No, olen ollut rohkea.

Tänä iltana kuuntelen iskelmää, vaikka se ei yleensä ole lempimusiikkiani. Olen vain niin pettynyt, en välttämättä kultaan, mutta romantiikkaan. Miksi pitää olla koko instituutio? 

Tunteet ja järki, järki ja tunteet.

Kun on tunteet. Kunnon tunteet.

Muokattu: , käyttäjä: Vilutti
Link to comment
Share on other sites

^ tuosta Vilutin tekstistä mieleen jäi pyörimään tuo lause, jossa mies sanoo, että joku muu(nlainen) sopisi paremmin toiselle.

Omasta kokemuksesta tuo tarkoittaa suomeksi, että ei usko ihan 100 %:sti suhteeseen & ei pidä kumppanin sopivuutta itselleen parhaana mahdollisena. (Tai sitten on tosi huono itsetunto.) Esim. minä olen joskus  sanonut suhteen ehtoopuolella, että ehkäpä mies olisi onnellisempi jonkun vähän rauhallisemman ja vähemmän sosiaalisen (ts. joku kotihiiri) ihmisen kanssa, mutta jälkikäteen tajusin, että oikeasti halusin sanoa, että toivon itselleni menevämpää miestä, joka haluaisi lähteä kanssani ulos/vierailuille yms. useammin ja olisi rempseämpi/spontaanimpi, eli enemmän minunlaiseni. Että molemmat olisivat onnellisempia ihmisen kanssa, joka on lähempänä omaa persoonaa.

 

Tietenkään en tunne teitä, enkä voi sanoa tuota absoluuttiseksi totuudeksi! Mutta tuo lause vain kuulosti niin tutulta.. Ja jos mieskin sanoo, että on joku syy, miksi ei kosi..

Link to comment
Share on other sites

Itse olen sanonut puoliskolleni suhteen alkuvaiheessa, että mielestäni hänelle sopisi paremmin joku toisenlainen kuin minä, siis ts. hänen itsensä kaltainen sosiaalinen ja hauska seuranainen.
Minulla sen sanominen johtui juurikin huonosta itsetunnosta; en voinut uskoa, että joku niin ihana kuin hän pitäisi juuri minusta kaikkine rajoitteineni ja erilaisuuksineni.
Kerran hän oikein ärähti minulle kun märehdin taas ei-sopivuuttani: " Mikä sinä muka olet sanomaan, kenestä saan tai kenestä minun pitäisi tykätä?" Niin, totta! Jokainen valitsee itselleen sen jonka parhaaksi näkee, ei siinä ole nokan koputtamista edes sillä joka se valittu on ;)
 

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...