Jump to content
Naimisiin.info

Kosinnan odottelu vol. III


Ewy

Recommended Posts

Ihana sormus, Jeney! Juuri jotain tuollaista olin itsekin ajatellut. :wub:

Jaksamisia ja paranemisia, Rosenbej! :rolleyes:

Ja huimasti onnea, Juumi!  :wub:

Miten hei muut, luuletteko että odottelu loppuu nyt uutenavuotena? ;) Omalla kohdalla en usko näin käyvän, mutta olishan se ihanaa jos jollekin meistä tulis ihana yllätys vuoden vaihtuessa! 

Itselle joulunaika oli jotenkin suvaintovaihetta, että sain keskityttyä perhejuhlaan ihan hyvin, eikä asia vaivannut. Nyt kuitenkin uuden vuoden kynnyksellä, tulevaa vuotta suunnitellessa asia alkaa taas mietityttämään ja voi naiset, kun haluaisin itse ottaa ohjat käsiin! :D 

Meillä mies jotenkin aina sanoo, että pitäisi saada olla täysin ilman riitoja ennen kuin hän saisi kosittua, ja minä siihen, että ei kenenkään elämä sellaista ole, eikä varsinkaan sitten naimisissa! :D Minusta pienien erimielisyyksien purkaminen samantien estää niiden patoutumisen ja on pidemmällä aikavälillä vain hyvä asia. Ja minua kun hermostuttaa se, ettei tämä yksi osaa päättää! Kaipa se on ihan normaali juttu, että miehillä on sitoutumiskammoa, mutta näin pitkän ajan jälkeen! (Mies on pari vuotta puhunut naimisiinmenosta.) 

Onko muilla havaittavissa samanlaista tilannetta? :D

Link to comment
Share on other sites

uutena vuotena meillä ei tasan tarkkaan tapahdu mitään (toivottavasti, sillä vietetään iltaa isolla kaveriporukalla enkä kaipaa mitään julkisia kosimisia!), mutta noin muuten varovaisen toiveikas olo :) Meillä tosiaan loppiaisen pieni kahdenkeskinen miniloma, ja mies on ihan itse alkanut puhua, että pitäisi ihan aikuisten oikeesti alkaa suunnitella meidän tulevaisuutta jne. Toki meillä nyt muitakin mullistuksia, mulla loppuu huomenna työt ja valmistuakin pitäisi tuossa tammikuun aikana, tulevaisuudesta ei tietoa. Ehkä mieskin on sitä mieltä, että stressataan ihan nää mun työ-/toimeentulokuviot ennen kuin aletaan häitä miettiä :D

Link to comment
Share on other sites

Uudenvuoden aattona mies on töissä ja uudenvuoden päivänä minä töissä, emme siis edes näe toisiamme, vaan toinen nukkuu toisen tullessa töistä/mennessä töihin. Tuskin siis kosintaa tulossa.

Mies on puhunut talon ostamisesta ja luulin sen olevan sellaista "sitten joskus"-puhetta. No nytpä tuo aikoo pankkiin mennä selvittelemään, kuinka ison lainan saisi. Luulin aina, että olisimme edes kihloissa ennen talon ostamista. Mies myös puhuu, että lainan pitää olla sellainen, jonka hän pystyy itse maksamaan, koska minä opiskelen vielä pari vuotta. Nämä talon ostamispuheet ovat saaneet tunteet ristiriitaisiksi. Onhan se talon ostaminen iso juttu, mutta kun laina ei ole yhteinen, ei se ole kummoinen sitoutuminen toiseen, kun mies voi sitten noin vaan heittää minut pihalle omasta talostaan. Tajuan, että tämä ajatus on vähän tyhmä, yhdessä ollaan oltu pian kuusi vuotta, mutta jotenkin kihlat toisi sitä varmuutta, että haluamme molemmat olla yhdessä loppuelämämme. Mutta jos mies nyt saa lainan ja ostaa talon, niin liikeneekö aikaa/rahaa/halua naimisiin menoon? Nyt on ollut niin helppoa asua yhteisellä vuokrasopimuksella, kun maksetaan vuokra puoliksi.

Miten teillä muilla menee asumiskuviot? Asutteko vuokralla, onko yhteinen asuntolaina vai asutko sinä tai kumppanisi toisen omistamassa asunnossa?

Edited by Gyda
lisäys tekstiin
Link to comment
Share on other sites

Me ostettiin juuri ensimmäinen yhteinen asunto. Lainat on omat käytännön syistä, mutta omistus 50/50 joten tällä ei ole käytännön merkitystä. Yhteinen asunto on vaikka laina ei :D Mieheni joskus aiemmin sanoi, ettei sillä siinä vaiheessa enää väliä ole vaikka olis ne sormuksetkin kun on yhteinen oma kotikin.. yks päivä siitä mainitsin että niin muistatkos mitä sanoit, niin tää vaan tokasee että "joo, no tää vielä kyllä oma oo.." ja naureskeli päälle "porsaanreijän" löydettyään, eli kommentti tarkoitti että sitten n. 20 vuoden päästä kun on asunto maksettu eli oma niin tulee ne sormukset kysymykseen!! :jere::skilletgirl: No eiköhän se pilaillut kuitenkin ;) Aiemmin oltiin tosiaan vuoralla ja puoliksi meni asumismenot silloinkin.

Ymmärrän kyllä ristiriitaiset fiiliksesi Gyda, jos miehesi meinasi omiin nimiinsä kämpän laittaa :( sehän on sit tosiaan virallisesti vain hänen.. mä oon sitä mieltä että tommonen isompi omaisuus pitää olla molempien yhtä lailla. Ei pääse ainakaan syntymään mitään valta-asetteluja.. Mutta jos sulla ei vielä ole opiskeluiden takia mahdollista lainaa ottaa, niin sit pitäis vaan odottaa muutama vuosi asunnon ostoa. Mua vähän jännitti kans, miten asunnon hankkiminen vaikuttaa esim häiden ajankohtaan (miten saa säästettyä jne), mutta eiköhän se mee aika samalla tavalla kuin olisi muutenkin mennyt, kyllä tässä muutama vuosi vielä niitä häitä odotellaan joka tapauksessa. Jotenkin ajattelinkin, että ensin hankitaan asunto ja sitten vasta naimisiin.. Kihlat ois kyllä voinut tulla jo vuokrakämpässäkin :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Meillä kuvio on sellainen, että miehen omistamassa krs-talokämpässä asutaan ja kulut on puoliksi, mutta mies siis lyhentää lainaa ja minä laitan rahat säästöön, koska aikeissa on ostaa tai rakentaa okt-talo tulevaisuudessa. Joku voi ihmetellä tätä kuviota, koska miehellä jää luonnollisesti vähemmän rahaa käytettäväksi kaiken jälkeen mutta toisaalta kun lyhentää lainaa niin maksaa ikään kuin omaan pussiin - hänhän saa kämpästä sen myydessämme rahat ja minä en mitään :)

UV:na ei kyllä täälläkään muut kuin läpät lennä - vietetään nimittäin kolmisteen yhden yhteisen kaverin kanssa ja syödään ja juodaan hyvin ja parannetaan maailmaa :D Jotenkin pieni toivo siitä, että pian osuisi kohdalle, koittaa mutta toisaalta olen niin pitkään asiasta maukunut, että epäilen että mies haluaa hetken odotella (haha toivoo että olisin hetken mainitsematta koko aihetta ;)) jottei sitten tule se fiilis kellekään, että hän kosii minun tahdostani tai vaatimuksistani. Hankalaahan se vain on olla puhumatta aiheesta mutta nyt pyrin aktiivisesti olemaan hölisemättä päivittäin sormuksista. Nyt kun hormonitasojen annetaan rauhoittua huomaan itsestänikin, miten koko olemukseni rauhoittuu ja asenne miestä kohtaan paranee. Sanon vaan naiset, että älkää koskaan turvautuko keinotekoisiin hormoneihin ellei se ole viimeinen oljenkortenne.. Nimim. hormonihoidot meinasi kuihduttaa parisuhteen ja oman päänupin.

Onkohan Hääfriikki meinannut jopa kosia miestään? Haha mulla on kanssa käynyt mielessä, että hittoako siinä - mies saisi aikamoisen shokin koska olen alusta alkaen jo toitottanut miten MINUA kositaan - MINÄHÄN en kosi :D Mutta periaatteesta aion yrittää pysyä nahoissani: minä se ensipusunkin annoin, kai hänelle täytyy jokin suoda ;)

Link to comment
Share on other sites

Me asutaan vuokralla ja toivoisin, että kihlat ja ehkä naimisiinmenokin tulisi ennen asunnon ostoa, että olisi sitten juridisesti molempien yhtälailla. :)

 

Rosenbej, voisin kosia. :) Minusta yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen kuin mieskin, eikä tässä tarvitse noudattaa perinteitä. :) Meillä ollaan kuitenkin sovittu, että mies kosii, sillä hän miettii pidempään. Mutta nyt uutena vuonna en kyllä vielä! :D

 

Link to comment
Share on other sites

Kyllä asunto on juridisesti molempien yhtä lailla ilman avioliittokin, jos se puoliksi on maksettu (tai siis rahat lainattu :D) ja molemmat merkitty omistajiksi :) Ongelmia voi tulla vastaan jos toinen kuolee, niin toinen osapuoli ei perikään puolisoaan eikä siis toista puoliskoa asunnonnostakaan.. tai voihan tänkin muuttaa testamentilla kai, mut harvapa niitä parikymppisenä vielä laatii.. tai tässä tapauksessa perinnöksi tulis vaan velat eli myytävä se olis joka tapauksessa :D hah, sekava selostus, toivottavasti tajusitte! 

Link to comment
Share on other sites

Täällä ei kosintaa tullut, kuten arvelinkin, mutta kaveria kosittiin. Harmi että asutaan niin kaukana toisistamme niin sain kuulla whatsappin kautta ryhmächatissä. Olen aidosti iloinen ystäväni puolesta, mutta silti hiipi ajatus että miksen minä :unsure:

Link to comment
Share on other sites

On 29/12/2016 at 17.34, Tauriel said:

Kyllä asunto on juridisesti molempien yhtä lailla ilman avioliittokin, jos se puoliksi on maksettu (tai siis rahat lainattu :D) ja molemmat merkitty omistajiksi :) Ongelmia voi tulla vastaan jos toinen kuolee, niin toinen osapuoli ei perikään puolisoaan eikä siis toista puoliskoa asunnonnostakaan.. tai voihan tänkin muuttaa testamentilla kai, mut harvapa niitä parikymppisenä vielä laatii.. tai tässä tapauksessa perinnöksi tulis vaan velat eli myytävä se olis joka tapauksessa :D hah, sekava selostus, toivottavasti tajusitte! 

Niin onkin, jos on yhteisomistus tai keskinen testamentti! Helpommalla vaan pääsee, jos ollaan naimisissa :) 

Link to comment
Share on other sites

Ei kenenkään mies keksinyt, että tänään olisi 7.1.17? Ei munkaan :'D

Innostuin eilen taas käymään korukaupoilla kysymässä mielipiteitä ja ihmettelin suuresti miten ei osaava-myyjätär kohdalleni osui. Hän ei osannut sanoa onko Kohinoor kotimainen merkki vai ei (aika noloa kun Kultakeskuksen jälleenmyyjällä käy eikä hän sellaista tiedä..), ei esitellyt sormuksia tai kysynyt mieltymyksiä vaan otti levyn esille ja oli hiljaa ja ehdotti sitten sormuksia, joita en lainkaan katsonut itse ja joita kohtaan en osoittanut kiinnostusta. Mietin muuten myyjän ehdotusta yhdistää kruunuistutettua ja upotettua sormusta - omaan silmääni ne ovat kuin eri paria! Vai kuluuko/irtoavatko timantit herkemmin jos laittaa kaksi kruunuistutettua vierekkäin? Onko muilla kokemusta korumyyjistä ja jos on hyviä, niin missä ootte käyneet? Itse olin ihan huuli pyöreänä, että ohhoh ja tuntui, että tiesin sormuksista itse enemmän.. :D

Link to comment
Share on other sites

Pakko myöntää että eilen vähän jännitti, kun oli niin kiva ja romanttinen päivä :D Oltiin hotellissa, luettiin meidän huoneen vieraskirjaa ja siellä oli vietetty niin paljon romanttisia viikonloppuja, hääöitä ja oli siellä useampikin pari kihlautunutkin. Syötiin ja juotiin hyvin ja sattumalta päädyttiin stockan koruosastolle pyörimään.... Mutta ei. Illan mittaan vähän puhuttiin, että nyt kun on asuntosäästäminen käynnissä, niin mitä muuta sitten tulevaisuudessa. Totesin, että itse haluan sitten naimisiin ennen kuin aletaan perheen perustamista miettiä niin mies innostui, että justhan janet jacksonkin sai esikoisensa vasta viisikymppisenä niin ei sillä naimisiinemenollakaan sitten mikään kiire ole :D huoh miehet. 

Link to comment
Share on other sites

16 tuntia sitten, nassis said:

Pakko myöntää että eilen vähän jännitti, kun oli niin kiva ja romanttinen päivä :D Oltiin hotellissa, luettiin meidän huoneen vieraskirjaa ja siellä oli vietetty niin paljon romanttisia viikonloppuja, hääöitä ja oli siellä useampikin pari kihlautunutkin. Syötiin ja juotiin hyvin ja sattumalta päädyttiin stockan koruosastolle pyörimään.... Mutta ei. Illan mittaan vähän puhuttiin, että nyt kun on asuntosäästäminen käynnissä, niin mitä muuta sitten tulevaisuudessa. Totesin, että itse haluan sitten naimisiin ennen kuin aletaan perheen perustamista miettiä niin mies innostui, että justhan janet jacksonkin sai esikoisensa vasta viisikymppisenä niin ei sillä naimisiinemenollakaan sitten mikään kiire ole :D huoh miehet. 

Eikä :D voisin niin kuvitella oman mieheni heittävän saman kommentin.. voi meitä :ph34r:

Link to comment
Share on other sites

Me ollaan kyllä lapsista puhuttu ihan tosissaan, että pitäs se eka mukula parin vuoden sisään vääntää (tai ainakin aloittaa yritys). Molemmilla on hyvin uskonnolliset perheet   joten järjestys on Kihlat - häät - junnut. Mutta ei kuulu rinkulaa ei :D Ollaan kyllä molemmat samaa mieltä että ensin häät, sitten muksut. Joten ootellaan rauhassa (näin ainakin yritän itseäni uskotella)

Link to comment
Share on other sites

Oi mäkin kuvittelin perinteiden rakastajana, että mun elämäni järjestys tulisi olemaan kihlat-häät-lapset, mutta nyt kun lapsia päätettiin että saisi tulla jos olisi tullakseen (eli jätettiin ehkäisy pois) eikä niitä alkanut kuulua kuten toivottiin, ei järjestyksellä ole MITÄÄN väliä. Toki olisi kiva olla solakka ja simpsakka häämekossa, mutta kun lapsitoive on nyt herätetty ja niitä toivoisin niin hirveästi voisin vaikka olla raskaana ja mennä silti naimisiin - saahan niitä mekkoja muokattua! Vaikka siinä vaiheessa näkisin kyllä, että häitä siirrettäisiin ja synnyttäisin ensin rauhassa ja suunnittelisin häät vasta sitten :)

Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ole sinänsä mitään ehdotonta "järjestystä", totta kai sitä kuvittelee etukäteen elämän menevän kihlat-häät-lapsoset reittiä, mutta kuten tosiaan, ei se aina mene ihan niin kuin suunniteltu ja siinä vaiheessa ei ole järjestyksillä enää mitään väliä. :) Oikeastaan ainoa syy miksi olisi kiva "tehdä asiat järjestyksessä" olisi, että sitten kihlat ja häät olisi selvästi meidän kahden välinen juttu - lapset on kuitenkin avioliittoakin isompi ja lopullisempi side, myös vanhempien välillä. 

Me asutaan vielä vuokralla, ollaan me suunniteltu omankin kodin ostoa, mutta sillä ei ole mulle kyllä mitään väliä, että mihin väliin se tässä elämän kulussa osuu.

Täällä ollaan kyllä ihan talviunilla odottelun ja haaveilun osalta! :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Oi mä en olisi voinut mennä messuille ku sitten himo olisi vaan noussut entisestään :D Nyt jo tekee tiukkaa kun Facebook ehdottaa päivittäin ties mitä Sandbergeja ja Tillandereita kun niitä on nähtävästi tullut selattua.. oops! Onko kellään homma edennyt? Mä meinasin eilen tipahtaa pyllylleni kun mies heitti kun käytiin nopsaa kaupassa hakemassa koiralle ruokaa, että oisko tossa kolikkoautomaateissa (ne mistä saa purkkaa ja pomppupalloja) sormus sulle ni mä ostaisin :D Olin ihan että woot etkai vaan polvistu nyt tähän S-marketin aulaan (hitto! olisikin ni olisin yllättynyt ihan 110%!) mutta ei se sitten vaan nauroi vaan, että noei ku ei mulla oo ku 10 euron seteli. Että täällä ei sen kummempaa etenemistä ulapalla

Link to comment
Share on other sites

aikaisemmin olen osannut odotella ihan chillisti, mutta nyt on joku ihme hääkärpänen puraissut ihan urakalla. Olen noin viikon ajan käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani suunnittelemalla alustavaa vieraslistaa, teemavärejä ja teemaa muutenkin, häämekkoa, häätanssia ja juhlapaikkoja... Ja toki lukenut tältä foorumilta about kaikki hääpäiväkirjat läpi :D En kestä. Häähaaveet on tulleet mulla jo uniinkin. Jos vain kosinta tulee niin ainakin saadaan hääjärjestelyt rivakasti alkuun, kun ei tarvitse kuin hyväksyttää visiot miehellä :D

Olikohan se nyt Frendeissä vai Himymissä vai missä, missä joku häähaaveilija varasi aina vuosittain unelmiensa juhlapaikan siinä toivossa, että joku vuosi tärppäisi, voisi itsekin alkaa noudattaa samaa taktiikkaa...

Link to comment
Share on other sites

Haha nassis, just kattelin juhlapaikkojen varauskalentereita, on jo 2018 kesä melkolailla täynnä :lol: Täälläkin tullut enemmän taas häähöperyyttä, vaikkei miehen puolelta mitään vihjailuja. Pinterestistä löytyy taas suunnitelmat hääpuvusta, sormuksesta ja koristeluista lähtien...

Ehkä ystävänpäivänä? Meillä olisi tulossa hyviä päiviä kun vuosipäiväkin lähestyy... Mutta toisaalta kun miehelle kerroin meneväni häämessuille kaverin kanssa oli vastaus "ai miks?"... ja hetken päästä "ainii ku se sun kaveri meni kihloihin". Jep. Siks.

Link to comment
Share on other sites

Juuri julistin, että häähaaveet on ihan talviunilla, niin kaipa se on kun kerran on saanut ajatuksen päähänsä, niin ei sitä saa enää kokonaan hiljennettyä. :lol: Täällä ei tosiaan oo kosintaa varmastikaan lähiaikoina tiedossa, mutta silti aina kun tulee siirappisesti puhe loppuelämästä yhdessä tms, niin joku pieni ääni päänsisällä kiljuu, että tehtäis tästä virallista ja kosi jo… :D :wub: 

Pinterest on mun salainen pahe. Hehehee. Mulla on siellä useammat aivan erityyliset mielikuvitushäät meneillään, löytyy superhäät ja maistraattiin karkaaminen. :lol: Avoimin mielin…

Link to comment
Share on other sites

Sori, nyt seuraa avautuminen... Jokunen vuosi sitten tuli tännekin kirjoiteltua hääkuumehoureissa melko epätoivoiseen sävyyn. Lopetin kuitenkin foorumin selailun, koska pelkäsin olevani jo jotenkin maaninen ja päätös oli hyvä, sillä sen jälkeen oon onnistunut elämään hetkessä ja muutamat hääkeskustelut on olleet melko neutraaleja yhteisiä pohdintoja. No, asia on nyt edennyt ja mies ehdotti kihloja. Hullua, mutta nyt minulla itselläni on hyvin ristiriitainen olo asiasta. Ehkä sitä kosintaa odotteli jossain välissä turhan innokkaasti ja tuli maalailtua niitä pilvilinnoja mahdollisista kosintatavoista. Itse kosinta ei ollut spektaakkelimainen eikä tilanne mitenkään erityinen, enkä edes suoriltaan riemusta kiljuen suostunut, vaan kävimme melko pitkällisen keskustelun ennen kuin sovittiin olevamme kihloissa. Meillä oli jo ollut puhetta, että ehkä sitten kun valmistutaan, niin jotenkin tämä tuntui vain jatkumolta siihen. No, tunnen mieheni enkä mitään Eiffelin torneja tai ilotulituksia siltä odottanutkaan, mutta petyin ehkä silti hieman... Olisi nyt edes tuonut samalla aamiaisen sänkyyn tai antanut jonkin pienen vihjaavan lahjan. :rolleyes:

Äh, en voi olla miettimättä nyt, että jos en niin olisi hypettänyt asiaa pari vuotta sitten ja jahkannut asiasta miehelle, niin olisiko kosinta tuntunut enemmän kosinnalta. Nyt tuntuu melkein, että olen aivopessyt sen. Mies kuitenkin sanoi, että haluaa naimisiin, koska haluaa mun olevan onnellinen. En vain ole ihan varma, merkitseekö avioituminen mulle enää niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten. Lisäksi sovittiin, ettei kerrota vielä kenellekään, vaan hankitaan ensin rauhassa sormukset. Senkin takia tuntuu, ettei mitään ole edes tapahtunut, selaan vain sormuksia samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten haaveillessani. Hölmöä, mutta olin melkein koko kihlautumispäiväni jokseenkin pahan tuulinen tuon ristisiitaisen olotilan takia. Ehkä ei kannattaisi haaveilla liikaa, niin ei tulisi "pettymyksiä".

Link to comment
Share on other sites

11 tuntia sitten, Vaniella said:

Äh, en voi olla miettimättä nyt, että jos en niin olisi hypettänyt asiaa pari vuotta sitten ja jahkannut asiasta miehelle, niin olisiko kosinta tuntunut enemmän kosinnalta. Nyt tuntuu melkein, että olen aivopessyt sen. Mies kuitenkin sanoi, että haluaa naimisiin, koska haluaa mun olevan onnellinen. En vain ole ihan varma, merkitseekö avioituminen mulle enää niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten. Lisäksi sovittiin, ettei kerrota vielä kenellekään, vaan hankitaan ensin rauhassa sormukset. Senkin takia tuntuu, ettei mitään ole edes tapahtunut, selaan vain sormuksia samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten haaveillessani. Hölmöä, mutta olin melkein koko kihlautumispäiväni jokseenkin pahan tuulinen tuon ristisiitaisen olotilan takia. Ehkä ei kannattaisi haaveilla liikaa, niin ei tulisi "pettymyksiä".

Tuo on hyvä näkökulma muistaa myös. Oon yrittänyt hillitä itseäni, juurikin että jäisi jotain uutta ja jännittävää sille ajalle kun virallisesti on kihloissa... Mutta minkäs sille mahtaa, kun innostus iskee. :lol: Oon kuitenkin yrittänyt pitää häähaaveilun yleisellä tasolla, mutta varonut "suunnittelemasta etukäteen" ja kosintaa vältän ajattelemasta kokonaan. Oon antanut itselleni luvan harmittomaan haaveiluun, mutta ei missään nimessä suunnitteluun, koska suunnitella ehtii sitten yhdessä. Nyt on hyvä hetki vielä haaveilla ilman tosielämän rajoitteita. :wub: Tää kaikki siitä lähtökohdasta, että haaveilen siitä rinkulasta tän vuoden puolella - katotaan tuntemuksia sit uudestaan jos jäädään jumiin tähän melkein-kihloissa-välitilaan.

11 tuntia sitten, Vaniella said:

 Itse kosinta ei ollut spektaakkelimainen eikä tilanne mitenkään erityinen, enkä edes suoriltaan riemusta kiljuen suostunut, vaan kävimme melko pitkällisen keskustelun ennen kuin sovittiin olevamme kihloissa. Meillä oli jo ollut puhetta, että ehkä sitten kun valmistutaan, niin jotenkin tämä tuntui vain jatkumolta siihen. No, tunnen mieheni enkä mitään Eiffelin torneja tai ilotulituksia siltä odottanutkaan, mutta petyin ehkä silti hieman... Olisi nyt edes tuonut samalla aamiaisen sänkyyn tai antanut jonkin pienen vihjaavan lahjan. :rolleyes:

Onhan teillä vielä se itse "rengastus" jäljellä, jos sormuksia ei vielä ole? ^_^ Ehkä siitä voisi löytää sitä erityistä hetkeä, jota muistella lämmöllä?

Link to comment
Share on other sites

^Kyllä, pitää ehdottaa jotain erikoisempaa ja romanttisempaa siihen sormusten vaihdon yhteyteen. Sen verran minussa on romantikkoa, että en ehkä kestä, jos sekin tapahtuu tyyliin jossain kylppärissä makaronin keittämisen ja imuroinnin välissä. :P

Mulla on nyt itsellänikin meinannut taas lähteä lapasesta nämä haaveilut, että petyn sitten taas viimeistään hääpäivänä... :rolleyes: Jäitä hattuun siis itse kullekin. :D

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
×
×
  • Create New...