sugarhearts

??Alle 18 vuotiaina naimisiin??

248 posts in this topic

En kyllä ymmärrä miksi on niin kiire naimisiin, ettei voi odottaa että täyttää 18?? Se ei kuitenkaan muuta mitään ja olen kyllä sitä mieltä että puolessa vuodessa kerkiää tapahtuun jo vaikka mitä, etenkin noin nuorena. Kyllä se rakkaus odottaa sen puoli vuotta jos tosissaan ollaan. Mihinkä meillä on kiire tässä valmiissa..tai puoliksi valmiissa maailmassa!!? Tuntuu vaan että nuorena on niin kiire kokee ja kova tunteen palo nii ymmärtäähän sen. ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
By the way, luin kirjastossa -93 julkaistua hääkirjaa, jossa sanottiin että "jokainen 18 vuotta täyttänyt mies ja 17 vuotta täyttänyt nainen voivat solmia avioliiton". Onko se ollut noin vielä silloin vai oliko kirjassa virhe? :o

Kirjassa on ollut vanhentunutta tietoa. 1987 on määrätty (1.1.1988 tullut voimaan) avioliiton esteistä "Avioliittoon ei saa mennä alle kahdeksantoistavuotias.".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Linkki avioliittolakiin: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Omat vanhempani menivät naimisiin äitini ollessa 15 ja isäni 19 vuotias. Äitini oli raskaana, molemmilla rippikoulu käymättä ja vuosi oli 1964. Kovan koulun joutuivat käymään, parin vuoden jälkeen avioero, kymmenen vuoden erossa olo, takaisin yhteen ja uudelleen keskenään naimisiin kesällä 2004.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko kirjoittaa kommentti tähän aiheeseen, vaikka olenkin itse jo kolmenkympin rajapyykin ohittanut. Menin itse ensimmäistä kertaa kihloihin 18-vuotiaana ensimmäisen poikaystäväni (silloin 21v.) kanssa vakaasti vakuuttuneena siitä, että kyseessä oli elämäni rakkaus: se kestää ikuisesti ja mitään yhtä suurta ei voi tulla itselleni eteen. Olisin ollut valmis menemään naimisiinkin vaikka samantien, varsinkin kun kasvuympäristöni oli aika konservatiivinen.

Nykyään on järkeä päässä ja elämänkokemusta karttunut niin paljon, että ymmärrän kuinka naivi ja kehittymätön ihmisenä silloin olinkaan. Tiedän, että moni 18-vuotias ja vielä parikymppinenkin ajattelee olevansa aikuisuutensa huipulla -ihan kuin ihmisen kehitys pysähtyisi tuohon täysi-ikäisyyteen, varsinkin kun sen ikäisenä suorastaan hinkuu sitä, että tulisi vihdoin kohdelluksi aikuisena. Minullakin oli mm. valtava tarve saada ns. tunnustus silloiselle suhteelleni, johon valitettavasti vanhempani ja sukulaisenikin suhtautuivat vähätellen. Tosin toisen osapuolen koti oli vieläkin pahempaa laatua, yökylässäkin oleminen oli iästä huolimatta kiellettyä kihloihin asti.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa kamalalta, minusta avioliitto ja rakkaus ovat loppujen lopuksi kaksi eri asiaa. Rakkaudessa tärkeintä on sitoutuminen toiseen ja yhteiseen perheeseen, eikä siihen tarvita papin aamenta. Tai jos tarvitaan, silloin asiat eivät ole oikealla nojalla, koska mielestäni terve parisuhde perustuu aina vapaaehtoiselle yhdessäolemiselle.

Onneksi nyky-yhteiskunta on vähitellen muuttumassa suvaitsevammaksi (esim. samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti) ja vähitellen ahdasmielinen ajatus avioliitosta sinä ainoana "oikeana" parisuhteen mallina on väistymässä.

Jaa, että miksikö minä olen menossa sitten naimisiin...? Lähinnä siitä yksinkertaisesta syytä, että haluan olla lapseni isän kanssa myös lain edessä perhe. Minusta on myös mukava olla vihdoin oman lapseni kanssa samanniminen, vaikka se aika vanhanaikaiselta kuullostaakin.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

hmmm.. Eikös se niin ole että alle 25 vuotias on kuitenkin vielä nuori ja 25-35 vuotiaanakin puhutaan "varhaisaikuisuudesta".. Nää termit kuvaa musta aika hyvin psykologista kehitystä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin itse 14- vuotias, kun aloimme seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Muistan kyllä itsekin, kuinka olin "valmis" alttarille 17-vuotiaana. Nyt, kun tuostakin ajasta on kohta viisi vuotta kulunut ja monet kurat on läpi kahlattu, olen huomannut, kuinka epäkypsä suhteemme vielä tuolloin oli.

Uskoisin, että monen parisuhde ei vielä 18- vuotiaana ole avioliittoon kypsä. En kuitenkaan tahdo tuomita pareja, jotka tuossa iässä ovat naimisiin astelleet, sillä kuten edelläkin moni on todennut, avioero ei katso pariskunnan ikää.

Olen itsekin vielä hyvin nuori tulevan mieheni kanssa, mutta nyt alle vuoden oltuamme kihloissa, uskomme, että suhteemme alkaa olla niin kypsä kuin se vain voi olla naimisiinmenolle. Arkea on tässä vaiheessa takana paljon, eikä naimisiinmeno tapahdu "elämääsuuremman" rakkauskuohun vallassa. Tällä en sitä tarkoita, etteikö meillä rakkautta olisi, mutta loppuelämän kestävä liitto tarvitsee muutakin kuin sen rakkauden, kuten mm. yhteisen tahdon, yhteiset suunnitelmat ja arvot.

Nuorellakin iällä solmittu liitto voi kestää läpi elämän, jos vain perusasiat on kunnossa ja naimisiin mennään oikeista syistä. Omalta kohdaltani ko. asiat eivät vielä 18- vuotiaana olleet oikealla tolalla, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö muilla voisi tuossa iässä olla.

Toivotan siis vilpittömästi onnea kaikille naimisiinmeneville sekä jo avioituneille parin iästä riippumatta :)  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta kuinka nuori vain voi mennä naimisiin. Itse en väitä, että olisin edes 50 vuotiaana varma suhteestani. Kyse on lähinnä siitä, että haluan olla lain edessä perhe ja että asiat on juridisesti kunnossa lapsenkin kannalta. Eriasia olisi jos olisimme kaksi menevää aikuista, niin en tiedä olisinko naimisissa lainkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lakiteknisesti asia on aivan selvä: vain 18-vuotias ja sitä vanhempi voi avioitua.

Nuorempi voi avioitua vain poikkeustapauksessa erikoisluvalla. Tällöin erityinen syy luvan saantiin ei ole vain mieletön rakastuminen tai häiden ajoittaminen vuodenajan mukaan. Lainsäädännöllisessä mielessä asiasta ei siten tarvitse edes keskustella: alle 18-vuotiaat ovat liian nuoria avioliittoon. Lainsäädännöllisen ikärajan säätämisellä lienee jotain kosketuspintaa myös elävän elämän kanssa eli tämä ikäraja ei varmastikaan ole täysin perusteeton. Itse en äkkiseltään keksi mitään tilannetta, jossa erikoislupa pitäisi myöntää. Kulttuuriset ja uskonnolliset syytkään eivät oikein vakuuta, sillä kyllähän lain pitäisi olla sama kaikille, joissain tapauksissa ehkä jo ihan lastensuojelullisestakin näkökulmasta.

Se on sitten ihan eri asia, onko 18-vuotiaskaan vielä tosiasiassa kypsä avioitumaan...  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olin itse 14- vuotias, kun aloimme seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Muistan kyllä itsekin, kuinka olin "valmis" alttarille 17-vuotiaana. Nyt, kun tuostakin ajasta on kohta viisi vuotta kulunut ja monet kurat on läpi kahlattu, olen huomannut, kuinka epäkypsä suhteemme vielä tuolloin oli.  

Olisiko suhteenne jotenkin ratkaisevasti erilainen, jos olisitte menneet naimisiin jo 18-vuotiaana? Jos siis kuitenkin edelleen olette yhdessä? Olisiko sillä väliä, olisiko aiemmat vuodet vietetty avioliitossa vai ei? Eikö suhteenne olisi voinut kypsyä avioliitossa?

En halua mitenkään kritisoida. Minulle on vain hieman vieras ajatus, että naimisiin mennään vasta sitten, kun kaikki on jo "valmista" (ammatti, asunto, työpaikka, ehkä lapsetkin). Tässä keskustelussa taas näkee sen, miten erilaisena ihmiset avioliiton ajattelevat ja kokevat. Osa ajattelee, että avioliitto on alku yhteiselle elämälle, toiset taas ajattelevat sen olevan "sinetti" tai julkilausuma monta vuotta kestäneelle rakkaudelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

;D siis. miten vaikeeta sen luvan saaminen on? lasta ei oo tulossa mutta ei millään malttais odotella. ku ite oon 20 ja tyttöystävä 17. seurusteltu reilu vuosi ja päätös on varma. uskonnollisista ja siveys-syistä ei voi asua yhdessä eikä "hommailla"  muutakaan ennenku on naimisissa :) ja olis kiva saada kesähäät ens kesäksi.. siis jos kellään kokemusta kyseisestä nii mielellään ottaisin vastauksen vastaan ;)

     -kiitoksia-

--malttamattomat--

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olisiko suhteenne jotenkin ratkaisevasti erilainen, jos olisitte menneet naimisiin jo 18-vuotiaana? Jos siis kuitenkin edelleen olette yhdessä? Olisiko sillä väliä, olisiko aiemmat vuodet vietetty avioliitossa vai ei? Eikö suhteenne olisi voinut kypsyä avioliitossa?

En halua mitenkään kritisoida. Minulle on vain hieman vieras ajatus, että naimisiin mennään vasta sitten, kun kaikki on jo "valmista" (ammatti, asunto, työpaikka, ehkä lapsetkin). Tässä keskustelussa taas näkee sen, miten erilaisena ihmiset avioliiton ajattelevat ja kokevat. Osa ajattelee, että avioliitto on alku yhteiselle elämälle, toiset taas ajattelevat sen olevan "sinetti" tai julkilausuma monta vuotta kestäneelle rakkaudelle.

Nyt vasta tänne palstalle eksyin uudestaan, siksi vastaus viipyi. Ehkäpä  ilmaisin itseäni hieman väärin, sillä en itsekään ajattele, että avioliittoon astellessa kaiken pitää olla niin sanotusti valmista.

Sitä vain tarkoitin, että jos olisimme menneet alle 18-vuotiaana(taikka heti 18 vuotta täytettyämme) naimisiin, olisimme hyvinkin saattaneet ajautua avioerotilanteeseen. Tuossa iässä kun olimme molemmat hyvin äkkipikaisia ja suhteemme rakoili milloin mistäkin syystä. Yksinkertaisesti olimme vielä tuolloin aivan liian lapsellisia yhteisen elämän aloittamiseen.

Tottahan on sekin mahdollisuus, että olisimme edelleenkin yhdessä ja vieläpä onnellisesti naimisissa, jos tuolloin olisimme avioituneet. Tai voihan olla mahdollista, että olisimme tosiaan eronneet ja kuitenkin lopulta, kummankin kasvettua hieman aikuisemmaksi, löytäneet taas toisemme. Kukapa sen tietää?

Joka tapauksessa vasta nyt on meille oikea aika mennä naimisiin. Suhteemme on kypsemmällä pohjalla ja naimisiinmeno tapahtuu oikeista syistä(pakko myöntää, että teininä ajattelin enimmäkseen naimisiinmenon olevan siistiä ja jännää sekä osoituksena muille, että olemme tosissaan ::)).  Voihan se ero tulla edelleenkin, mutta ainakin tiedämme, että emme ole turhan heppoisin perustein aloittamassa yhteistä elämää :)  

Älysiköhän tästä minun sepostuksesta yhtään mitään ;D  

Toivottavasti muut alle 18-vuotiaana avioituvat ovat siihen hommaan kypsempiä kuin me ;).

Onnea vaan kaikille yhteistä elämää aloittaville!

Share this post


Link to post
Share on other sites
En kyllä ymmärrä miksi on niin kiire naimisiin, ettei voi odottaa että täyttää 18?? Se ei kuitenkaan muuta mitään ja olen kyllä sitä mieltä että puolessa vuodessa kerkiää tapahtuun jo vaikka mitä, etenkin noin nuorena. Kyllä se rakkaus odottaa sen puoli vuotta jos tosissaan ollaan. Mihinkä meillä on kiire tässä valmiissa..tai puoliksi valmiissa maailmassa!!? Tuntuu vaan että nuorena on niin kiire kokee ja kova tunteen palo nii ymmärtäähän sen. ;D

Ihan samaa mieltä ja lisäksi vaikka 18 vuotias onkin 'aikuinen' lain mukaan, henkinen kehitys aikuiseksi on vielä kesken ja biologisesti aikuisia ollaan vasta kun täytetään 20v :o Tuossa iässä tunteet muuttuu ja hormonimylläkkä on sellasessa koitoksessa, että naimisiin menon pitäisi olla viiminen asia mielessä... Puolessa vuodessa todellakin kerkeää tapahtumaan vaikka mitä, että kannatan odottamaan sen puoli vuotta jos nyt on pakko mennä naimisiin kun on juuri täyttänyt 18v... parempi katsoa kuin katua!

Nimim. elämänohjeita hieman vanhemmalta henkilöltä joka nyt vast uskoo olevansa kypsä naimisiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei haloo oikeesti... Aloittaja, onko mielessäsi käväissyt, että siihen on kenties jokin syy, että naimisiinmenolle on asetettu laissa ikäraja? Suoraan sanottuna se ikäraja voisi olla korkeampikin, 18-v. saatikka sitä junnumpi ei nyt vaan yksinkertaisesti ole kypsä menemään naimisiin. ::) Onkohan joku taas katsellut liikaa jotain romanttista häähömppää tv:stä vai mistähän moinen kiire johtuu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ainakin menen naimisiin 18v, sanokoot kuka haluaa mitäkin sanoa. En välitä. Se on meidän ratkaisumme ja tuntuu oikealta. Itsehän sen parhaiten tietää mitä on tekemässä. Ihan yhtä hyvin 30v solmittu liitto ei välttämättä kestä kuolemaan asti.

Jokainen suhde on erilainen, toinen on kypsä 16v toinen 26 vuotiaana. Poikkeuksia löytyy.

Minun mielestäni jokainen saa tehdä mitä haluaa elämässään (laissa sallittua) milloin haluaa, jos se hänestä itsestään tuntuu hyvältä, hän on kuitenkin se jolle se elämässä oikeasti tapahtuu ja esim. jos on kyse avioliitosta niin hän on siinä suhteessa elänyt ja puolison kanssa ollut. Jos et tunne, älä tuomitse. Minun mielestäni tämä pätee moniin asioihin täydellisesti.

Elämässä tulee tehtyä virheitä, siltä ei voi välttyä mutta antaa jokaisen elää omaa elämäänsä niinkuin hän sen halua elää. Tässä minun ajatuksiani. Jokaisella omansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä ainakin menen naimisiin 18v, sanokoot kuka haluaa mitäkin sanoa. En välitä. Se on meidän ratkaisumme ja tuntuu oikealta. Itsehän sen parhaiten tietää mitä on tekemässä. Ihan yhtä hyvin 30v solmittu liitto ei välttämättä kestä kuolemaan asti.

Jokainen suhde on erilainen, toinen on kypsä 16v toinen 26 vuotiaana. Poikkeuksia löytyy.

Minun mielestäni jokainen saa tehdä mitä haluaa elämässään (laissa sallittua) milloin haluaa, jos se hänestä itsestään tuntuu hyvältä, hän on kuitenkin se jolle se elämässä oikeasti tapahtuu ja esim. jos on kyse avioliitosta niin hän on siinä suhteessa elänyt ja puolison kanssa ollut. Jos et tunne, älä tuomitse. Minun mielestäni tämä pätee moniin asioihin täydellisesti.

Elämässä tulee tehtyä virheitä, siltä ei voi välttyä mutta antaa jokaisen elää omaa elämäänsä niinkuin hän sen halua elää. Tässä minun ajatuksiani. Jokaisella omansa.

Oi, miten suurta filosofista pohdiskelua ja omaperäisiä ajatuksia!  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isoäitini ja isoisäni menivät naimisiin aikoinaan niin, että mummi oli 17 ja pappa 27. Silloin kuulema tuntui oikealta. Mummoni ei kadu missään nimessä, että nai tämän miehen eli pappani ja sai hänen kanssaan kolme lasta. Ja ajan kuluessa suuren lastenlapset katraan. Ainut mitä hän katuu on se, että oli vielä niin kovin nuori mennessään naimisiin. Olisi kuulema halunnut odottaa ja seurustella pidempään. Lastakaan kun ei silloin odottanut, että olisi ollut pakko heti mennä naimisiin. Pappani jallitti ja jallitti, että naimisiin on päästävä ja , että perhe perustaa. Kun naimisiin päästiin ja ensimmäinen lapsi tuli kehiin alkoi pappani haikailemaan nuoruutensa perään ja alkoi rellestää kavereidensa kanssa ja mummoni ikää 18 jäi lähestulkoon yksin lapsen kanssa. He eivät eronneet vaan vaikeudet voitettiin yhdessä ja nyt he ehtivät juhlia lähes 60 hääpäivää yhdessä ennen kuin pappani kuoli. Suru on ollut mummolleni suuri ja rakkaus ei kuole heillä koskaan. Mutta muistan kun  hän aikoinaan varoitteli ja murehti puolestani kun aloin seurustella 17 vuoden iässä nykyisen siippani kanssa. Hän sanoi, että älä kiiruhda tyttö turhaan. Ei nuorena tiedä vaikka luuleekin... ja että samoja virheitä ei saa toistaa... No itselleni ei edes tullut mieleenkään miettiä avioliittoa sen ikäisenä. Nyt 22 vuotiaana alan lämmetä ajatukselle että mahdollisesti kahden tai kolmen vuoden kuluttua vosi naimisiin mennä. Sillon ollaan seurusteltu 7-8 vee ja opiskelut kummallakin takana päin. ja kummatkin ylittänyt 25 ikävuoden pyykin.

:-X -Mappela-  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipsis kaikki! Nyt vasta "muistin" tulla katselemaan mitä kommentteja tänne aloittamalleni palstalle on sadellut. On ihanaa kun on noin monia onnitteluja.. Kiitokisia!!

Jaksaa vaan huvittaan buo kritisoijat kun voi kuvitella kun siellä joku ylimielinen pätijä kirjoittaa pää punaisena ohjeita nuoremmille.. noh ei jaksaa kun naurattaa tuo tuollanen...  ;D

Meillä mieheni kannsa on ollut onnellinen avioliitto vuosi siitä huolimatta, että ikää ei ollut ihan 18 vuotta.  Toivon että kaikki jotka hakevat lupaa oikeusministeriöltä mennä naimisiin, saisivat luvan ja ihanat häät muiden mielipiteistä huolimatta!! On myös kivaa huomata sekin että tässä maailmassa neitsyyttä vielä pidetään arvossa ja sen jakaminen jätetään avioliittoon. Naurakaa vaan jos naurattaa, musta se on kaunista!

:-X :-XIhania häitä ja ikimuistoisia hetkiä!! :-X :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jaksaa vaan huvittaan buo kritisoijat kun voi kuvitella kun siellä joku ylimielinen pätijä kirjoittaa pää punaisena ohjeita nuoremmille.. noh ei jaksaa kun naurattaa tuo tuollanen...

Ihan uteliaisuudesta: suhtaudutko samalla tavalla yliolkaisesti naureskellen kaikkiin muihinkin saamiisi neuvoihin ja mahdolliseen kritiikkiin? Ja jos et, niin miksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihan uteliaisuudesta: suhtaudutko samalla tavalla yliolkaisesti naureskellen kaikkiin muihinkin saamiisi neuvoihin ja mahdolliseen kritiikkiin? Ja jos et, niin miksi?

Suhtaudun kyllä naureskellen sellaisiin kommentteihin ja neuvoihin, ja varsinkin niiden antajiin ,jotka luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin kyseessä oleva henkilö. En tiedä mistä päättelet, että suhtautuisin KAIKKIIN saamiini neuvoihin ja myös kritiikkiin tuolla tavalla, mielestäni kuitenkin se sävy jolla se annetaan kertoo paljon sen kirjoittajastaan....  ;)

Jokainenhan tänne sa laittaa minkäaista kommenttia haluaa, mutta itseäni vain huvitti se mielikuva... ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Suhtaudun kyllä naureskellen sellaisiin kommentteihin ja neuvoihin, ja varsinkin niiden antajiin ,jotka luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin kyseessä oleva henkilö. En tiedä mistä päättelet, että suhtautuisin KAIKKIIN saamiini neuvoihin ja myös kritiikkiin tuolla tavalla, mielestäni kuitenkin se sävy jolla se annetaan kertoo paljon sen kirjoittajastaan

En minä päättele yhtään mitään. Siksihän juuri kysyin, kun ko. asia oli minulle epäselvä.

Ja niitä neuvoja tavataan yleensä antaa JUURI siksi, että tosiaankin tiedetään neuvottavasta asiasta enemmän kuin neuvojen kohde. (Tämä siis noin yleensä ottaen, ei siis erityisesti tähän keskusteluun liittyen.) Mitä sitä turhaan sellaista henkilöä neuvomaan, joka jo alun alkaenkin on ko. asiasta riittävän hyvin perillä, vai mitä? :-*

Share this post


Link to post
Share on other sites
:-X :-X :-Xkiitoksia onnitteluista  :D

Mukavaa kun on niitäkin jotka ovat  vilpittömästi onnellisia toisen onnen puolesta- parempi se onkin olla niin että jokainen tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla, näistä asioista ei kukaan muu voi päättää. Hyvä onkin niin.

Kiitoksia vain vielä onnitteluista ja onnelsia odotuksia kaikille!!!  :-X :-X :-X

sen enempää arvostelematta, pakko kysyä: odotitko/oletitko, että ottamalla aiheen esille saat vain ylistäviä ja ihailevia kommentteja?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Heipsis kaikki! Nyt vasta "muistin" tulla katselemaan mitä kommentteja tänne aloittamalleni palstalle on sadellut. On ihanaa kun on noin monia onnitteluja.. Kiitokisia!!

Jaksaa vaan huvittaan buo kritisoijat kun voi kuvitella kun siellä joku ylimielinen pätijä kirjoittaa pää punaisena ohjeita nuoremmille.. noh ei jaksaa kun naurattaa tuo tuollanen...  ;D

Meillä mieheni kannsa on ollut onnellinen avioliitto vuosi siitä huolimatta, että ikää ei ollut ihan 18 vuotta.  Toivon että kaikki jotka hakevat lupaa oikeusministeriöltä mennä naimisiin, saisivat luvan ja ihanat häät muiden mielipiteistä huolimatta!! On myös kivaa huomata sekin että tässä maailmassa neitsyyttä vielä pidetään arvossa ja sen jakaminen jätetään avioliittoon. Naurakaa vaan jos naurattaa, musta se on kaunista!

:-X :-XIhania häitä ja ikimuistoisia hetkiä!! :-X :-X

tekstistäsi erottuu niin selkeästi ikäsi, kuin vain olla ja voi. Ja toki erottuu, olethan sinä nuori. Muistan (hämärästi) kuinka junnu olin itsekin tuon ikäisenä. Ja myös sen, kuinka sen ikäisenä jokainen oletti olevansa niin kypsä, henkisesti muita kypsempi. Lähes jokainen teini-ikäinen, tyttö varsinkin muistaa mainita sen kuuluisan 'Ikä on vain numeroita'-lauseen. Mielenkiintoista on se, että yleensä vanhemmalla iällä kukaan ei enää siitä vouhota.

Mitä neitsyyden säilyttämiseen tulee, sekä yhdessä asumiseen.. Jokainen tehköön tavallaan, ja vakaumuksensa mukaan, mutta minun mielestäni sekä seksi, että yhdessä asuminen ovat tärkeä osa toimivaa parisuhdetta, ja siksi molempia kannattaa kokeilla, ennenkuin sitoutuu virallisesti toiseen, olisi nimittäin todella hyvä sopia yhteen kaikilla osa-alueilla.. ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on niin totta :) Kymmenen vuotta myöhemmin oma asenne huvittaa. Sitä oli teininä niin tietävinään suhteista. Ylenkatsoin itseäni nuorempaa ihmistä, joka varoitti ettei toisen ihmisen  kanssa kannata niin nopeasti mennä tosissaan yhteen. Mä olin niin paljon paremmin tietäväni asiat...

Alkuperäiseen viestiin sen verran että mun mielestä on melko sama meneekö naimisiin 17 vai 19 vuotiaana. Mutta onkin eri meneekö naimisiin 18 vai 25 vuotiaana. En nyt sano että kaikkien täytyy mennä siinä >23 naimisiin. Mutta yleensä oma ajatusmaailma on muuttunut ja muovautunut jonkinkin verran >23 mennessä.

Vilpittömästi toivon että alkuperäinen kirjoittaja elää miehensä kanssa onnellisesti loppuikänsä. Onneksi en vain itse sen ikäisenä ole mennyt naimisiin, sen verran olen vuosien varrella muuttunut. Ei sitä olisi silloin nuorena hahmottanutkaan miten ajatukset voivat muuttua.

Muistan (hämärästi) kuinka junnu olin itsekin tuon ikäisenä. Ja myös sen, kuinka sen ikäisenä jokainen oletti olevansa niin kypsä, henkisesti muita kypsempi. Lähes jokainen teini-ikäinen, tyttö varsinkin muistaa mainita sen kuuluisan 'Ikä on vain numeroita'-lauseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä asia pisti silmääni kun luin asiaa uudestaan. Eikait naimisiin menoa kiirehditty osittain siksi että voi harrastaa seksiä? Mielenkiintoista tässä on se, että haluaa olla neitsyt kun menee naimisiin. Ei siinä mitään mutta kyseinen henkilö on harrastanut seksiä paljon aikaisimmin kuin minä  ;D Mulla olisi edes tullut mieleen tuon ikäisenä olla niin vakavassa suhteessa  ;D Jos puolustelee sitä että noin nuorena menee naimisiin ja sitä kautta vasta voi harrastaa seksiä niin musta se on jotenkin säälittävä ajatus. Tai sitten nykynuoret aloittavat paljon aikaisemmin kuin mun ikäiset ja mä en vain ymmärrä mitään ;) (Juu, juu, aina on toiset aloittaneet aikaisemmin kuin toiset tiedän mutta omat kaverini eivät kyllä 17-v olleet mitenkään tuolla saralla aktiivisia).

On myös kivaa huomata sekin että tässä maailmassa neitsyyttä vielä pidetään arvossa ja sen jakaminen jätetään avioliittoon. Naurakaa vaan jos naurattaa, musta se on kaunista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now