tammikuu09

Pelkkä siviilivihkimikaava toki on lyhyt, mutta kyllä siviilivihkiminen voi kestää ihan yhtä kauan kuin kirkossa, jos vihkijä pitää puheen ja mukana on musiikkia tai muuta ohjelmaa.

Sattuuko kukaan tietämään mistä tämä tieto on peräisin? Tippaakaan en epäile tammikuu09:n rehellisyyttä tai tiedon oikeellisuutta mutta olisi kiva nähdä omin silmin jostain virallisesta tilastosta. Aihe on nyt ollut itsellekin ajankohtainen siviilivihkimistä suunnitellessa ja kun mm. ollaan ihmetelty kuinka hankalaksi siviilivihkimys on kirkkovihkimiseen verrattuna tehty... Tästä Helsingin Sanomien artikkelista: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkkoh...i/1135241125069

Mulla oli nekin ivoryt

OT mutta suomalaisessa vihkikaavassa ei ole sellaista kohtaa

Häät voi järjestää myös niin, että ei tarvitse liittyä kirkkoon eikä myöskään käydä erikseen maistraatissa ja siunauksessa (=vihkijä juhlapäivänä juhlapaikalle) - kyse ei toki ole kirkkohäistä mutta muuten kyllä aivan oikeista häistä

Ei meilläkään juhlien kaksikielisyyttä kutsussa erikseen mainittu, vaan suomenkielisille meni suomenkieliset kutsut ja ranskankielisille ranskankieliset kutsut. Tosin kaksikielisyys oli kaikille ihan itsestään selvää: suomenkieliset tiesivät mun asuneen vuosikausia Ranskassa ja kutsuneen sieltä ystäviä, kun taas ranskankieliset tiesivät olevansa kutsuttuna kahden suomenkielisen Suomessa järjestettyihin häihin.

Aika perinteisellä mentiin, jos ketjun aloittajan listaa seuraa, mutta joissakin kohdissa sentään poikettiin (merkitty kursiivilla): ...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet ...sulhasella frakki ...vihkiminen juhlapaikalla lauantaina ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ...hääkakun leikkaus mutta ei sitä polkaisua ...häävalssi ...ystävien kehittelemää ohjelmaa ...hääparin hääyö jossain kahdestaan mutta ei mitään spesiaalia keneltäkään ulkopuoliselta Lisäksi muiden kirjoittajien mainitsemista perinteistä tiputettiin pois mm. nämä (lisäsin myös muutaman muun): - morsiamen huntu - isän saattaminen - kaasot ja bestmanit - hääpäivä heinä- tai elokuussa - ruusukimppu - hääauto - hääparia esittävä hääkakunkoriste - kimpun ja sukkanauhan heitto

^Lasien kanssa on jokseenkin hankala onnitella, ja ainakin vaatteet ovat halatessa vaarassa saada juomaroiskeita. Ja samanlainen jono se lasienkin kanssa muodostuu, kun kaikki kuitenkin haluavat päästä onnittelemaan hääparia eivätkä sitä samalla minuutilla kuitenkaan voi tehdä vaan jäävät odottamaan vuoroaan edellisten taakse. Lisäksi äkkiseltään laskettuna onnittelut kestävät yhtä kauan, tapahtuivat ne sitten ennen lasien ottoa tai lasien oton jälkeen. Eli kannatan onnittelua ensin ja lasia sitten

Komppaan tätä. Ainakin jos mut kutsuttaisiin häihin, joissa saunotaan, niin satavarmasti poistuisin ennen ko. ohjelmanumeroa, vaikka sitten karvain mielin joutuisinkin missaamaan puolet juhlista. Ensinnäkin en henkilökohtaisesti todellakaan edes pidä saunomisesta, ja toisekseen mun mielestäni häät ovat hieno juhla, johon vieraat pukeutuvat parhaimpiinsa (+naiset meikkaavat ja laittavat hiuksensa) - mihin en kerta kaikkiaan kykene yhdistämään ajatusta, että tilaisuus päättyisi hikoiluun tukka silmillä ja kaljoitteluun verkkarit jalassa.

Kirkkohäät voi pitää vaikka vain kahden todistajan läsnäollessa Ja jos haluaa tiiviin tunnelman, niin kannattaa mahdollisuuksien mukaan varata pieni kirkko, johon vähäisempi vierasjoukko ei "katoa" niin kuin johonkin tuomiokirkkoon.

En ole... Enkä varmaan ihan heti kokeilekaan, kun vihdoin sain sen pakattua pois jaloista pyörimästä!

Yhdysnimi olisi ollut kamala (+mies ei tykännyt muutenkaan) - ja itselleni oli aivan mahdoton ajatus jäädä omalle nimelleni naimisiin mennessäni. Ei siis mitään syvällistä erinomaista syytä vaan tyystin perustelematon tahto olla avioliitossa "rouva [miehen sukunimi]".

Miksi mustaan ei saisi pukeutua? Selasin juuri useampaakin etikettiopasta niin netissä kuin omassa kirjahyllyssäkin, eikä mustasta värinä puhuta niissä mitään. Vain valkoinen on värinä sopimaton, minkä lisäksi sanotaan ainoastaan niin, että häissä ei saa pukeutua surupukuun. Ja missään tapauksessahan mustat iltapuvut tai mustat cocktail-mekot eivät kuulu suremiseen/hautajaisiin vaan nimenomaan juhlapukeutumiseen.

En: puku oli heti ensisilmäyksellä se oikea ja niin kampaus kuin meikkikin just niin mua. Sen sijaan olisin voinut jättää laihtumatta ne parit kilot ennen häitä, koska hääpäivänä olkaimeton puku oli siinä ja rajalla, etteikö valunut hieman.

Pakattiin tavarat autoon ja ajettiin Tampereelle. Sulhanen vei koristeet + hääkarkit + muut rekvisiitat juhlapaikalle; minä kävin manikyyrissä ja kulmien muotoilussa. Illan päätteeksi käytiin ulkona syömässä ja silitettiin mun pukuni.

Ei polkaistu vaan suudeltiin (kun kakkupala oli jo lautasella) - ja olisi oltu ihan tyytyväisiä, mutta vieraat alkoivat melkein viheltää ja buuata Ensin oltiin kuin ei olisi kuultukaan, mutta kun ei lopulta voinut sivuuttaa, niin huikattiin tietävämme kaapin paikat ihan tallomattakin.

Komppaan! Itse pillitän normaalisti jo leffojen tai pelkän musiikin äärellä, mutta kun seisoin tulevan mieheni rinnalla kuuntelemassa vihkipuhetta, tunsin oloni järkähtämättömän tyyneksi ja varmaksi (kuvista tätä on kommentoinut sellainenkin henkilö, joka ei ollut paikalla, vaikka ei ylipäätään tunne mua mitenkään läheisesti) - enkä vieräyttänyt kyyneltäkään... Ja tahtomisenkin kajautin niin kirkkaasti, että kuului varmaan ulko-ovelle asti

Jos kahdestaan seisominen on hölmöä, niin sitten minä ja sulhaseni oltiin hölmöjä omissa häissämme Siis sulhanen voi todellakin kaivaa sormuksen ihan itse omasta taskustaan, ja morsian voi ojentaa kimpun vaikkapa omalle äidilleen, ellei halua pidellä sitä itse seremonian aikana.

^Onneksi kaikkien perheenjäsenet ja ystävät eivät ole noin surkeita valokuvaajia, edes kärjistetysti

Meillä oli täsmälleen samoin: kutsussa vain "vastausta pyydetään" + päivämäärä ja infolehtisessä sitten yhteystiedot + ilmoittautumispyyntö uudelleen vähän pidemmin/tarkemmin. Munkaan mielestäni kahdet puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet eivät kuuluneet varsinaiseen kutsukorttiin.

^Täysin samaa mieltä: haettiin baarista 4-5 vesipulloa joka päivä, ja olisi kyllä tullut äitiä ikävä, jos niitä olisi pitänyt roudata kaupasta jostain muutaman kilometrin päästä. Vähän kyllä ihmettelin, ettei huoneessa ollut defaultina juomavesikanisteria (näin oli aiemmalla lomalla Dominikaanisessa tasavallassa) - kun siellä kuitenkin kehotettiin välttämään hanavettä juomiseen.

Kutsussa esittämämme toiveen mukaan menivät häämatkaan. Lisäksi saamallamme lahjakortilla hankittiin muutenkin suunnitelmissa olleita lautasia ja pyyhkeitä sekä sammutuspeite.

Meillä ei ole mitään yhtä tiettyä biisiä, mutta tällaisena voisi tulla mieleen "My heart will go on", koska ensimmäisenä yhteisenä viikonloppunamme katsottiin Titanicia dvd:ltä. Vastaavanlaisia muistoja tulee myös Love Actuallyssakin soivasta "All I want for Christmas is yousta". Ja häissä sitten oli viimeisenä hitaana sanoitukseltaan kolahtava Moulin Rougen "Come what may". --> Muoks: unohdin mainita Leijonakuninkaan "Can you feel the love tonightin" eli sen tasan ensimmäisen kappaleen, jonka noin minuutin vanhana avioparina kuulimme.

- kutsukortit - infolehtiset - opaste juhlapaikan portille - hääkarkit - ohjelmalehtiset - kukka-asetelmat - morsiuskimppu - kiitoskortit - leikekirjatyyppiset valokuva-albumit häistä + häämatkasta + häiden valmistelusta

Yksi vaihtoehto hääautolle on ihan tuikitavallinen taksi! Siis ne kaksi matkaa, jotka päivän aikana teimme, eivät olleet mitään ohjelmanumeroita, emmekä myöskään halunneet pakottaa ketään vieraistamme pysymään ajokuntoisena vain meitä kuskaamaan, joten toimi hyvin eikä maksanut omaisuuksia...