tammikuu09

HUOM: lista on tosiaan niistä toimijoista, jotka päivittävät osoitetietoja, eli kaikkiin nimitiedot eivät välttämättä päivity automaattisesti (omassa tapauksessani ei esim. yliopistolle, Finnmatkoille tai SPR:lle).

Niin vielä siis selvennykseksi tähän, että me emme perineet vierailta lipuista mitään maksua, millään muotoa. Tarjosimme heille siis näillä lipuilla 2 juomaa baarista, meidän piikkiin. Jos olisi ollut piikki auki rajattomasti, olisi lasku ollut varmaan aika hurja. Näillä 2:lla lipulla rajoitettiin meidän tarjoamiset kätevästi ja selkeästi. Sitten oli jotain ohjelmaa, jossa saattoi voittaa itselleen muutaman lisää. Meillä ei ollut rajatonta piikkiä mutta ei myöskään mitään drinkkilippuja, koska sovimme juhlapaikan kanssa etukäteen ehdottoman rajan, jota ei saa ylittää, samoin kuin ne juomat, joita vieraillemme sai tarjoilla. Toimi täydellisesti, eikä tarvinnut jaella tai kuljetella mitään lappusia erikseen.

^Mä ostin omani Sinellistä muiden askartelutavaroiden ohessa, joten en osaa varmuudella sanoa - mutta käsittääkseni kyse on suht' normaalista konttoritarvikkeesta, jota siis pitäisi löytyä vähänkään paremmin varustelluista kirjakaupoista ja paperitavaraliikkeistä

Voisin ostaa käytetyn sormuksen mutta en omaksi vihkikseni vaan tavalliseksi koruksi. En ole taikauskoinen, mutta kyllä mua häiritsisi väkisinkin, jos katselisin jonkun muun eroon päättyneen avioliiton ulkoista merkkiä oman avioliittoni ulkoisena merkkinä. Ainoa poikkeus voisi olla todella vanha sormus ja mieluiten sellainen, josta tietäisi historian, esim. vasta kuolemaan päättyneen viidenkymmenen vuoden avioliiton.

^Tuo mun linkittämäni tuote on kirkas liima ja pitää kyllä sekä paksut kartongit että valokuvatkin paikallaan. Tekee siistiä jälkeä; on vähän kuin kaksipuolista teippiä mutta ohuempaa.

Tuo Filigraani on ihana Tosin itselleni en sitä vihkiksi valinnut, koska ei olisi sopinut yhteen kihlani kanssa - mutta toivossa on hyvä elää, että osuu joskus vaikkapa hääpäiväksi tms.

Yhdessäoloon lasketaan tietysti koko se aika, kun on oltu yhdessä, siis seurustelun aloittamisesta alkaen - ja naimisissaoloaika on sitten eri juttu

^Juuri näin: passia, ajokorttia ja henkilöllisyystodistusta ei voi hakea, ennen kuin uusi nimi on mennyt väestörekisteriin, josta poliisi sen siis ottaa. Ja Putenille lisäksi sen verran, että yleisesti ottaen nimi menee noiden lisäksi ilman eri säätöjä Kelaan, verottajalle, vakuutusyhtiöihin, pankkeihin, postiin, bonusjärjestelmiin ja väestörekisterin kautta tietonsa saaviin lehtitilauksiin. Tosin uudet pankki-, bonus- ja matkavakuutuskortit pitää silti pyytää erikseen. Kokonaan itse jouduin ilmoittamaan uuden nimeni ainakin sähkölaitokselle, eri järjestöjen jäsenrekistereihin ja kaiken maailman asiakasrekistereihin mm. nettikaupoissa. Muoks: esteidentutkinta ei vielä muuta mitään minnekään vaan vasta varsinainen avioliiton solmiminen, josta vihkijä hoitaa tiedon väestörekisteriin.

Sattuuko kukaan tietämään mistä tämä tieto on peräisin? Tippaakaan en epäile tammikuu09:n rehellisyyttä tai tiedon oikeellisuutta mutta olisi kiva nähdä omin silmin jostain virallisesta tilastosta. Aihe on nyt ollut itsellekin ajankohtainen siviilivihkimistä suunnitellessa ja kun mm. ollaan ihmetelty kuinka hankalaksi siviilivihkimys on kirkkovihkimiseen verrattuna tehty... Tästä Helsingin Sanomien artikkelista: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkkoh...i/1135241125069 Kiitos! Uusimmassa Oliviassa on muuten juttu nykypäivän häistä, ja siellä tilasto oli nyt vuodelta 2008 niin, että siviilivihkimisiä on peräti 43% ja kirkkovihkimisiä enää vain 57% - koskahan puolet tasoittuvat ja kääntyvät toisin päin?

Mun sulhaseni ei käynyt meikissä, mutta ei hän todellakaan näyttänyt "laikukkaalta" tai "rasvaiselta" tai "kauhealta morsiamen vieressä", niin kuin täällä monissa viesteissä sanotaan! Voihan joillakin miehillä olla huonokuntoinen tai muuten fiksausta vaativa iho, mutta kyllä mun sulhaseni terveelle naamalle riitti ihan normaali pesu ja vähän mattamaisen pinnan tekevä kasvovoide, jota hän siis käyttää muutenkin Olen muuten sitä mieltä, että näitä "pakko tehdä tai on ihan yök" -juttuja on aivan liikaa, siis myös morsiamille: esim. itse kieltäydyin ehdottomasti solariumista, rakennekynsistä ja hiustenpidennyksistä, vaikka nämäkin tuntuivat kuuluvan ehdottomien/välttämättömien toimenpiteiden listalle (eivät vain olleet mua itseäni sen enempää kuin meikki mun miestäni )... Kukin toki tekee ihan niin kuin parhaaksi näkee, mutta miksi ihmeessä sulhasen pitäisi väkisin hääpäivänä meikata, jos hän ei koskaan missään olosuhteissa sitä muuten tee (arkenakin mä meikkaan ja mieheni ei ilman että sitä kukaan kauhistelee )?

Mutta sitä työtä voi tehdä niin monella tavalla: jotkut paneutuvat tosissaan pariin ja juuri heidän häihinsä, kun taas jotkut toiset höpisevät samat litaniat kaikille vaivautumatta sen kummemmin (molempia olen nähnyt lähipiirini häissä). Juu ja meillä ei ollut pappia, mutta vihkijälle toki lähetettiin kiitokset, aivan kuten juhlapaikan henkilökunnalle ja molemmille esiintyjille.

^Meidän ravintolahäissämme oli taikuri, joka kierteli pöydissä pari tuntia kestäneen ruokailun ajan, minkä jälkeen alettiin tanssia (ei bändiä vaan eri vuosikymmenten hittejä mp3:na). Lisäksi oli pari seremoniamestareiden järjestämää ohjelmanumeroa, ja noin muutenhan vieraat viihdyttivät itseään ihan niin kuin missä tahansa pirskeissä (keskustellen / toisiin tutustuen / baarin juomia nauttien). Edit: ja meillä myös kaikki vieraat jäivät yöksi hääpaikkakunnan hotelleihin (kävely-/taksimatkan päässä juhlapaikalta) - ainoina poikkeuksina paikkakuntalainen seremoniamestari sekä suhteellisen lähellä asuvat omat vanhempani.

En asettanut etukäteen mitään tiukkaa rajaa, kun ei ollut oikein käsitystä hintatasostakaan, mutta pukuja katsellessa "järkevän"/"sopivan" raja tuntui asettuvan noin 500-600 euron paikkeille (--> yli 800 euroa = "jos ei nyt kuitenkaan" --> yli 1000 euroa = "no ei todellakaan"). Onneksi sain ostettua pukuni ulkomailta, koska jälkikäteen jouduin totemaan, että Suomessa vastaavat olisivat olleet pöyristyttävän kalliita.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että meidän häissämme oli 50 vierasta ja 4 tarjoilijaa - eivätkä tarjoilijat todellakaan istuskelleet tai edes seisoskelleet hetkeäkään, vaikka meilläkin oli ihan seisova pöytä ja siihen päälle kakkukahvit.

^Tuo räätälöityyn puheeseen ja sitä myöten ennakkotapaamiseen ja lisätyöhön suostuminen on vihkijäkohtaista. Lisämaksua siitä ei mene, mutta vihkijän ei ole myöskään mikään pakko tehdä sitä. Parhaiten siis asia selviää kysymällä juuri teidän vihkijänne käytännöstä. Lisäys: meillä oli tuollainen räätälöity puhe, josta sekä me että vieraamme pidimme kovasti

Naulata harvoja sinkkuja seinälle? Kimpun heittohan on suunnattu naimattomille, ei sinkuille. Seurustelevat ja avoliitossa elävät ovat myös naimattomia. Kuten tuossa alkuperäisessä viestissäni kirjoitin, suurin osa vieraistamme oli nimenomaan naimisissa

Samoin Vieraana enimmäkseen siksi, että olen ollut vuosikausia autoton ja monesti pohtinut pääni puhki, millä tuollaisia 40 kilometrin taipaleita taittaisin, kerrankin sellaisissa häissä, joissa en tuntenut morsiamen lisäksi ketään ja jouduin siis kerjäämään kyytiä ventovierailta. Ja vaikka auto olisikin, niin eipä siinä paljon pääsisi boolista nauttimaan, jos pitäisi ajaa ne samat 40 kilometriä takaisin lähimpään hotelliin. Makuasia, mutta jos parikymppisenä siskonpeti olisi ehkä ollutkin kaveriporukalla kivaa, niin näin jo vähän vanhempana ja oman aviomiehen kanssa ei kyllä enää tulisi mieleenkään. Edit: Olen sikäli puolueellinen, että meillä oli nimenomaan ravintolahäät, jotka olivat itsellemme ylivoimaisesti paras vaihtoehto... Mutta ei kyllä vieraidenkaan mielestä ollut lainkaan jäykkää tai tylsää!

Lyhyesti ja levottomasti, koska päästiin kovin myöhään nukkumaan, oltiin vieraassa paikassa yötä ja kaiken lisäksi jouduttiin heräämään aikaisin.

Tässä mun uusi paras ystäväni askarteluasioissa: http://www.prittworld.com/products/adhesiv...act-roller.html --> liimaa hyvin, on helppo käyttää, antaa hetken korjatakin --> ei tahraa, ei kastele, ei tee klönttejä

Nimi vaihtui mutta ei suku: minun tätini, setäni ja serkkuni ovat edelleen minun tätejäni, setiäni ja serkkujani (sukulaisuushan tulee vanhempien ja isovanhempien eikä avioliiton kautta) - ja vaikka tavallaan avioliiton kautta kuulun myös mieheni sukuun, eivät hänen tätinsä, setänsä ja serkkunsa todellakaan ole nyt minun tätejäni, setiäni ja serkkujani.

^ ja ^^ : Englantilaisen Judith Blacklockin kukkasidontakirjassa sanotaan, että pomanderista ei tule liian painava, jos märkäoasista ei liota kokonaan vaan kastelee vain vähän, esim. nopeasti dippaamalla tai suihkupullon avulla. Ohjeissa on myös tuo rautalangan kieputtaminen tukevuuden lisäämiseksi. Ja kirja on siis tämä: http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9780955239106

Meillä oli vihkiminen 13.00 Päivän ohjelma meni suunnilleen näin: 13.00 vihkiminen 14.00 ruoka + kakku + kahvit 17.00 häävalssi 21.00 iltapala 23.30 valomerkki Meillä tosin oli alkoholitarjoilua koko päivän, koska aterian kanssa juotiin viiniä - mutta varsinaisesti baari aukesi tanssimisen alkaessa.

Tästä syystä meidän häissämme ei heitetty kimppua lainkaan (me ja ystävämme siis noita yli 30-vuotiaita): suurin osa vieraista oli naimisissa ja/tai perheellisiä, joten emme katsoneet tarpeelliseksi naulata harvoja sinkkuja seinälle moisella ohjelmanumerolla, kun muutenkin on välillä keljua olla se kaveripiirin ainoa poikkeus (tämä kommentti vuosikausien omalla kokemuksella).

Meille sattui aurinkoinen pakkaspäivä, joten pukua ei tarvinnut suojata mitenkään, vaan laahus lepäsi suoraan hangella

Mulla oli itse asiassa ihan paksut mikrokuitusukkahousut, kun oli pakkaspäivänä häät ja mulla on aina jääkylmät sääret/jalat ilmankin. Mutta mieheni sanoi, ettei hänen puolestaan ollut mitään väliä, kun hänen nähdäkseen ne eivät kuitenkaan hääyönä olisi jalassa