tammikuu09

En ole satavarma, mutta sanoisin, että tuo on Tomy Mariagen puku (kuvan nettisoitekin viittaa siihen suuntaan) - mutta jotakin vähän vanhempaa mallistoa (2007 löytyy lähes identtinen malli Kimmy). Tälläkin hetkellä Tomy Mariagelta on olemassa tuollainen puku (malli Karine ja kuva alla) - ja ko. merkkiähän Suomessa myy ainakin Kaunis Morsian (yhtään alkuperäsiä myyvää nettikauppaa en tiedä).

^Makuja on monia; meille se on paras tapa Mutta aiheeseen: mekin tiedustelimme seisovasta pöydästä jääviä ruokia iltapalaksi, mutta meille sanottiin, että kertaalleen tarjoiltua ruokaa ei saa laittaa uudelleen esille. Olen ehkä sinisilmäinen, mutta en usko, että meitä tässä asiassa huijataan. Ainakaan hääpöydän antimia tuskin voi ko. paikassa kierrättää, koska toisiin häihin ne eivät varmaan kelpaa ja muina aikoina voimassa on à la carte.

^Kyllä ilman kirkkoakin saa sekä sen valkoisen prinsessapuvun että vihkimisen ja juhlat samalle päivälle

^Tuo tuomari ei taida olla ikinä yhtään lauantaita vapaalla, kun ilmeisesti hoitaa suunnilleen kaikki Tampereella tai sen suunnalla tapahtuvat siviilivihkimiset

Sama juttu, eli suunnitellaan häiden teemaa sen mukaan, mikä meitä ylipäätään miellyttää, oli sitten talvi tai kesä No, täytyy myöntää, että värit ja sitä myöten moni muu asia lähti ihan vahingosta, kun löydettiin sattumalta kauniit kutsukorttiaihiot Pariisista

^Eipä kestä

Oho, johan tässä meni peräti kuukausi viime painajaisesta Eli tuossa viime viikolla oli taas kerran väärä hääpaikka, vieraat jo tulossa ja kaikki ihan kesken. Tällä kertaa kokonaan hukassa oli pitopalvelu (jollaista meillä ei muuten ole todellisuudessa lainkaan!) - ja kun soitin perään, joku mies vastasi, että emäntä oli kuollut ja että ei ollut varmaa, tulisiko joku muu tilalle. Seuraavaksi uneksin, että yritin laittaa kukkia pöytiin, mutta pöytiä olikin aivan liian vähän ja niissä oli pöytäliinojen tilalla hirveät tummansiniset villaviltit. Kun menin valittamaan tästä paikasta vastaavalle rouvalle, niin tämä tylysti ilmoitti, että pöytien laittaminen maksaisi tuhat euroa lisää. Kun sitten intin, että asia oli kyllä sovittu ihan toisin ennakkoon, niin hän vain kohautteli olkapäitään, että ollaan ilman, jos ei makseta. Huvittavinta on, että on yksi sellainen asia, josta olen oikeasti eniten huolissani (puvun valmistumisesta ja kotiuttamisesta...) - mutta joka on poikkeuksetta ollut näissä painajaisissa täydellisen ok

46 on Suomen kokojen 15- ja 15 välissä, ja 64 vastaa tasan Suomen kokoa 21-

^Vai on täällä "kohtalotovereita" Taitaa tosin meilläkin häistä jäädä pyöräilyteema kokonaan pois, kun ei ole ainakaan vielä keksitty oikein mitään luontevaa tapaa (ei niitä pyöriä ihan vain juhlapaikan koristeiksi viitsi kuljettaa)... Voi tosin olla, että vihkijä sentään aihetta käsittelee, koska hän nimenomaan haluaa meidän tarinamme mukaan puheeseensa (mahdotonta siis olla mainitsematta pyöräilyä)!

^Kyllä meilläkin varmaan on hyvin kaikkea ylimääräistä koristelumateriaalia, ainakin jos kaikki kutsutut eivät tule häihin, kun olen vähän niin kuin ottanut kaikkea varmuudeksi ainakin tarpeeksi Ja suljettuna olemisesta Palatsi sanoi silloin aikanaan, että joulusta loppiaiseen ravintola on kiinni, joten tarkoittanee 24.12.08-6.1.09. Tammikuun loppupuolen häitä tuo ei haitanne, koska muistaakseni tarkka vierasmäärä pitää ilmoittaa kaksi viikkoa ennen tilaisuutta - mutta kun meidän päivämme on heti ensimmäinen lauantai, niin täytyy lyödä lukkoon jo ennen joulua ja toivoa mahdollisimman vähäisiä viime hetken peruutuksia (vp-päivä samasta syystä jo marraskuun lopussa). Iltapalaksi ei tosiaan saa seisovan pöydän ruokia, mutta vajaalla kuudella eurolla per henki tarjoillaan karjalanpiirakoita, munavoita ja vihreää salaattia. Ei mielestäni paha hinta, ja meille tuo on joka tapauksessa ihan välttämättömyys, kun sekä vihkiminen että sitä seuraava ruokailu ovat heti iltapäivän alussa. Sitä paitsi ehdotus sopii meille kuin nenä päähän: kaipailin alun perin alkupalapöytään juuri karjalanpiirakoita, koska molempien sukujuuria on Karjalassa ja koska piirakoita on kiva tarjota ulkomaisille vieraille (vähemmän pelottavaakin kuin mämmi tai mustamakkara).

Mun normimeikkaukseni on ripsiväri - eyeliner - huulikiilto ja ehkä muutaman kerran vuodessa jotain vähän juhlavampaa, joten todellakin menen hääpäivänäni ammattilaiselle

Meillä on juhlat vasta tulossa, mutta menu- ja pöytäjärjestysasioita mennään speksaamaan paikan päälle siinä vaiheessa, kun vierasmäärä on vähintään melkein varma, jotta tiedämme mahdollisimman tarkkaan mm. tarvittavat istumapaikat ja mahdolliset erikoisruokavaliot. Tosin nyt jo on melko pitkälti sähköpostiteltu enemmän tai vähemmän läheisesti menuun liittyvistä asioista, kuten tiettyjen ruokalajien vaihtamisesta, juomien tarjoilemisesta ja iltapalan järjestämisestä, joten ihan nollasta ko. tapaamisessa ei aloiteta. Lisäys: pöytäkoristeet olen suunnitellut ihan kutsuttujen vieraiden lukumäärän pohjalta, kun on aika mahdotonta päättää pöytäjärjestystä, jos ei tiedä, keitä oikeasti tulee tai ei (ihan erilaisia pöytäkuntia 50:lle tai 75:lle). Toimii mielestäni kuitenkin kohtuullisesti, kun laskee esim. yhden pienen pöytäkukan kolmea tai neljää henkeä kohden (voi sitten loppupeleissä laittaa yhden neljän hengen pöytiin ja kaksi kuuden hengen pöytiin ja kaksi-kolme kahdeksan hengen pöytiin).

Kannattaa valikoida itseä miellyttäviä marsseja ja kysyä sitten soittajalta, onnistuuko ja miten onnistuu. Meille siis tulee urkujen sijaan tavallinen piano, ja valitsemamme ammattimuusikko heti ensimmäiseksi varoitti, että ei sitten kuulosta ollenkaan samalta. Eli karsimme heti mahtipontisen pauhaavat vaihtoehdot ja keskityimme herkkiin ja melodisiin sävellyksiin.

Mun parfyymikseni taisi viikonloppuna varmistua Miss Dior Chérie... Viime aikoina olen muuten käyttänyt vaaleanpunaista Addictia, ja nyt kun oli parina päivänä kokeilumielessä tuota Chérieä, niin sulhanen oli vähän väliä nenä mun kaulassani höpöttämässä, kuinka hyvälle mä tuoksuin!

1) ulkonäkö: loppuelämän pidettävät sormukset eivät saa olla "no kyllä nää menettelee", ja vaikka vihki tuleekin vain mulle, niin sitä hankittaessa myös sulhanen sai käyttää veto-oikeuttaan, jos ei jostakin tykännyt 2) laatu: sekä kihlat että vihki ovat tunnettuja kotimaisia merkkejä, koska niiden voi olettaa kestävän kymmenien vuosien jokapäiväistä kulutusta 3) ajattomuus: ei varsinaisesti ajateltu tätä asiaa valintakriteerinä, mutta kihloiksi haluttiin ehdottomasti perinteiset sileät kultaiset renkaat, ja nehän nyt eivät ikinä ole muodikkaat tai epämuodikkaat 4) käytännöllisyys: itselleni en olisi huolinut mitään sellaista, joka olisi tiellä arkipäiväisissä puuhissa eli esimerkiksi juuttuisi säännöllisesti vaikkapa käsineiden vuorikankaaseen 5) yhteensopivuus: löysin moniakin mieleisiä vihkisormuksia, mutta jopa alkuperäisestä suosikistani luovuin siksi, että se näytti kihlan rinnalla jotenkin siltä, ettei kuulunut siihen 6) oma tyyli: pidän erittäin vähän koruja, ja nekin vähät ovat enimmäkseen pieniä ja kevyitä, joten en osaisi kuvitellakaan sormeeni mitään hillittömän prameaa möhkälettä 7) hinta: en tietoisesti halunnut pihistellä, mutta mielessäni oli yläraja, jota en halunnut rikkoa, koska halusin senkin hankinnan olevan jossakin suunnilleen järkevässä suhteessa omaan yleiseen elintasoon ja edellisessä kohdassa mainittuun korunkäyttötyyliin

Tietysti pidän. Yhdessähän ne tulevat aina vastaisuudessakin olemaan. Ja sormuksetkin on nimenomaan valittu niin, että ne sopivat yhteen.

Kihlasormus on 15,5 ja se on varsinkin kylmällä ilmalla väljä - mutta pienempikään se ei saisi olla, koska muuten se ei menisi nivelen yli (tätä on kokeiltu vihkiä etsiessä!). Vihkisormus on myös 15,5 ja kuitenkin se on aavistuksen verran pienemmän tuntuinen sormessa (pitää siis vastaisuudessa kihlankin kurissa...).

Varattiin noin 10 kuukautta ennen - eli käytännössä heti, kun vihkimisen aikataulu oli varmistunut. Muoks: mitään ongelmaa ei siinä vaiheessa ollut, mutta häätkin ovat keskisuuressa kaupungissa (=useita valokuvaamoita) ja talvella (=vähemmän kysyntää).

Ei tule meillekään. Vieraat tuntevat vähintään toisen osapuolen niin hyvin, ettei mitään esittelytekstejä tarvita, ja muut asiat mahtuvat ohjelmalehtiseen. Enkä muuten ollut 30 vuoden ikään mennessä ikinä kuullutkaan mistään häälehdestä, ennen kuin sellaisen kesäkuussa yksissä häissä näin.

Täydennän omaa vastaustani Eli tuossa juhlapaikan lastenhuoneessa on paikan puolesta leluja ja piirustustarvikkeita, mutta viemme sinne itsekin vielä kasan puuhasettejä (pisteiden yhdistelyä, labyrinttien ratkontaa, tarrojen liimailua). Lisäksi päätimme muutama päivä sitten, että tilaamme lapsille omat ruoka-annokset, jotta ei tarvitse pähkäillä, maistuvatko seisovan pöydän vähän erikoisemmat herkut heille (tyyliin nakkeja tai lihapullia eikä suinkaan mitään lohikuharullaa tai porsaancarréta).

Meille tulee vihkijä juhlapaikalle, koska meille on ihan itsestään selvää, että vihkiminen on hääpäivänä ja että kaikki juhliin kutsutut ovat läsnä myös sillä kaikkein tärkeimmällä hetkellä, kun sanomme tahdon.

Meidät vihitään juhlapaikalla. Hienointa on, että saadaan tarkoitusta varten ihan erillinen sali, joten missään ruokapöytien seassa toimitusta ei pidetä.

Korallit eivät sinänsä uimista haittaa, mutta kannattaa ehdottomasti hommata uintikengät, jotta merenpohjassa ja myöskin rantahiekalla käveleminen onnistuu. Eiväthän ne mitkään hemaisevimmat mahdolliset asusteet ole, mutta säästyypä ainakin jalkapohjat.

^SorbusHorror vei sanat suustani! Rahalahjatoiveen muotoilukin on lähes sanasta sanaan sama kuin hiljattain väsäämissäni infolehtisissä... Ei todellakaan edellytetä rahaa, jotta häihin pääsee (tsiisus ) - mutta jos meiltä kysytään, mitä oikeasti halutaan tai tarvitaan, niin vastaus on ihana yhteinen loma lämpimässä (kahden talouden yhdistämisestä on jo nyt kertynyt kaikkea mahdollista kaksin tai jopa kolmin kappalein ). Ja jos joku tuo esinelahjan, ei varmasti pahastuta tai valiteta siitä täällä jälkikäteen. Muuten, kummasta itse pahastuisitte lahjan antajina enemmän? a: lahjatoive esitetään, ja annatte sitä, mitä hääpari toivoo - ja tiedätte, että hääpari ilahtuu b: lahjatoivetta ei esitetä, ja annatte jotakin, mitä arvelette hääparin toivovan - ja kuulette jälkikäteen, että teidän lahjanne on myyty pois ja/tai haukuttu maan rakoon

Molempien kihlasormuksissa toisen nimi ja päivämäärä. Mun vihkisormuksessani molempien nimet ja päivämäärä. (Olisin halunnut vihkisormukseenkin vain sulhasen nimen ja päivämäärän, mutta kultakaupan täti sanoi, että kuuluu olla molemmat. Nyt harmittaa, koska mun kokoa 15 olevaan sormukseen teksti ei mahtunut yhdelle riville, vaikka em. täti väitti myös niin. Toisin sanoen teksti on kahdella rivillä ja niin pienellä, ettei siitä saa mitään selvää, ellei tiedä, mitä siinä kuuluisi lukea. No, ei tietysti ole riskiä, että itse unohtaisinkaan )