Natte-15

http://www.naimisiin.info/yhteiso/gallery/image/27488-12063829-964798386911077-4914644430243407072-n/

Tässä itse tehty kimppu ruista ja kanervaa. Nivottu yhteen ihan kukkateipillä ja varsi vuorattu juuttikankaalla ja pitsinauhalla. Miesten vieheet samaa sarjaa minikoossa.

Suurimmat vastoinkäymiset meidän hääpäivänä taisivat olla se, ettei huntu pysynyt enää millään päässä kuvauksissa vaan lensi tuulen mukana aina vähän väliä. Lopulta nakkasinkin sen menemään ja suurin osa kuvista on ilman huntua. Ennen häitä yhdessä kaason kanssa tehdyt geelipidennykset kynsiin epäonnistuivat kun tarpeisto ei tahtonut riittää molemmille ja epätasaista tulosta paikkailtiin sitten kynsilakalla jota ei ollut tarkoitus edes laittaa. Kampaukseeni oli tarkoitus laittaa kanervan kukkia mutta kanervat unohtuivat ottaa edellisenä päivänä toiseen osoitteeseen joten kampaaja ei saanut niitä laitettua. Seremoniamestari unohti kertoa osan asioista juhlavieraille kun oltiin kuvauksissa ja tämän takia esim photo booth jäi osalle vieraista epäselväksi ja käyttämättä. Ja punaviinitahra mekossani… Mutta se taitaakin kertoa vain hyvistä juhlista!

Eli pienillä kömmähdyksillä selvittiin lopulta, eikä yksikään aiheuttanut stressiä.

Mulla puku tulee olemaan näytillä. Jossain kohtaa kun saan hankituksi mallitorson (sellaisen ompelijoiden, ei sellaista mallinukkea ) tulee mekko siihen esille, mutta alkuun on henkarissa seinällä täydessä pituudessaan. On se vaan niin nätti ettei sitä raaski myydä tai muokatakaan. Tietyt muistot on mukava säilyttää sellaisenaan.

Matka varattu ja Mauritius valikoitui kohteeksi. Ajankohtana olisi helmikuun kaksi viimeistä viikkoa. Tuo myrskykausi vain hieman mietityttää.... Kokemuksia helmikuun reissu ajankohdasta?

Täällä käymässä, todennäköisesti viimoista kertaa morsiamena. Viikonloppuna minusta kun tulee vihdoin rouva! <3

Viimeisiä asioita hoidetaan täällä Turun päässä. Kaikki askartelut on nyt valmiina ja huomenna enää tienvarsikyltit, kimppu ja kirkko-ohjelmat sekä kakut. Perjantaina juhlapaikkaa koristelemaan. Aletaan olla voiton puolella. Olotila on kaikin puolin ihana ja rento. Häästressiä ei tähän talouteen tullut kylään. Tai no ehkä vähän miehelle...

Ainoa hauska jonka meille huolin (jos edes tätäkään ) on "Renkaat vaihdettu". Törmättiin tällaiseen sulkin kanssa ja hän ei edes tajunnut alkuun tätä ollenkaan vaan ihmetteli miksi se pitää autoon erikseen merkitä. Oli superhauskaa joutua kertomaan että renkaat meinaa sormuksia, yleensä kun minä olen se joka ei ihan heti näitä hoksaa ja fiksu mieheni niitä selventää!

Olisko tietotekniikkaan (josta en oikeasti ymmärrä mitään) viitaavaa esim "Kaapelit kytketty" tai "Virtapiirit yhdistetty" tms?

Onko teillä jotain teemaväriä tai kangasta joka toistuu hääpaikan koristelussa? Meille oli alunperin tarkoitus tulla pieni kylmäallas tölkkijuomille ja ne ihanat valiomainokset kyljissä oli tarkoitus peittää juuttikankaalla jota meillä käytetään koristelussa. Päädyttiin itse lopulta toiseen vaihtoehtoon joten en tiedä miten käytännön toteutus olisi toiminut. Mutta muoviin on ainakin helppo liimata kangasta. Siihenhän voi sitten vaikka kirjoittaa esim "Meikkupeikon & Sulhasen juhlajuoma" tms..

Koemeikki ja kampaus tehty, testattu ja hyväksi todettu! On se ihme miten uskomattoman kauniiksi itsensä voi tuntea kun ammattilaiset päästää asialle!

Taitaa olla jo suurin osa viettänyt häitänsä. Meillä osalla vielä edessä päin, mutta kovin on hiljentynyt tämä keskustelu viime aikoina.

Mua on alkanut vähän jännittämään kun olen alkanut herkistellä niin paljon viime aikoina. Tuntuu että itku tulee ihan mistä vaan. Onko tämä jotain hääjännitystä? En normaalisti ole erityisen herkkä. Jos en paremmin tietäisi, voisin jopa epäillä olevani raskaana, koska silloin viimeksi olen pillittänyt näin paljon! Onneksi ammattilainen meikkaa. Ei varmaan muuten pysyisi silmät päässä koko iltaa. Mitenkäs muut jotka olette jo häänne viettäneet, itkettikö paljon ennen häitä tai hääpäivänä?

Mä olen ajatellut, että meidän syysmorsioiden etu kun kesä tuli näin myöhään. Hyvällä tuurilla on kaunis, kirkas ja lämmin ilma. Jos ei niin on sitten luultavasti se perinteinen suomalainen syksy. Jos sataa niin sehän tietää vain onnea hääpäivänä! Ja meillä lukee kutsun lopussa virke: "Tule pitämään kanssamme sadetta syyslauantaina" eli tavallaan vähän varauduttiin siihen sateeseen jo etukäteen niin eipähän pääse yllättämään ja harmittamaan jälkikäteen. Kaikissa suomen ilmoissa on omat hyvät puolensa. Esimerkiksi syksyn sateissakin se puiden väriloisto ja raikas ilma.

^On kyllä inhottavaa jos ihmiset olettaa että varmaan voi tuoda jonkun ylimääräisen. Mulle itselleni tulee vähän sellainen olo, että se ihminen on vain tulossa bilettämään eikä ihan taida muistaa alkuperäistä ideaa. Harmi jos se on oma sisko. Toki pitää muistaa että ensihuuma se vie niin pahasti jalat alta, että usein se toinen ihminen on juuri sillä hetkellä aivan varmasti se ainoa oikea jonka kanssa on joskus astumassa avioon.

Meillä on enää tämä viikko aikaa vastata kutsuun ja 45 kutsutusta taloudesta vasta 12 on ilmoittautunut mikä todella harmittaa! Alkaa tulla taas se fiilis ettei kukaan halua edes juhlistaa meidän häitä. Perutaan koko homma ja karataan säästetyillä rahoilla lämpimään. Tiedän että suurin osa ilmoittaa vasta viikonloppuna, mutta kyllä on pitkä aika nämä viimeiset arkipäivät odotella!

Onnea avioituneille! Ihanaa IdaLydia että häät onnistui ja tuntuivat ihan omanlaisilta. Sehän se taitaa lopulta olla se päätavoite?

Ja Tipsis taisikin astella avioon tänään? Joten suuret onnittelut sinne hääparille!

Meillä on nyt hankittuna häiden juomapuoli mietoja lukuunottamatta. Kaksi viikkoa vielä lomaan ja suunnittelupalaveriin pitopalvelun, juhlapaikan ja kuvaajien kanssa. Sekä pitäisi mennä kirkkoon harjoittelemaan kaason kanssa hieman kävelyä. Nyt alkaa jännitys puskea päälle kun aikaa on enää niin vähän ja tekemistä vielä niin paljon. Viime päivinä olen lisäksi keksinyt hurjan määrän kaikkea pientä kivaa mitä ehdottomasti "tarvitsen". Lähtee lapasesta tämä homma jollei pidä tiukkaa kuria itselleen! Nyt odottelen vain kuumeisesti tilaustani Aliexpressiltä josta shoppailin itselleni erilaisia silkkikukkia kimppuani ja miesten vieheitä varten, sekä vaahteranlehtiä koristeluun. Saas nähdä ovatko hintansa väärti. Ihan halvimpia en uskaltanut ostaa ja katsoin aina että myyjä on saanut hyvät arvostelut. Tietääkö joku aiemmin tilannut pitääkö mun nyt vielä erikseen jokaista myyjää kontaktoida lähetystunnuksesta? Onko siitä mitään hyötyä?

Itse olin joitain vuosia sitten äitini polttariseurueessa ja ihan yllätyin kuinka vaihdikkaisiin juttuihin äitini oli päätä pahkaa menossa. Oli hyvin luonnollista lisätä hänet omaankin polttarilistaan. Äitini on nuorekas (ja nuorikin koska meillä on vain 20v ikäeroa) ja rento ihminen joka lähtee herkästi mukaan meidän nuorempien hullutuksiin ja mulla ainakin on aina ollut aidosti hauskaa äitini kanssa. Luulen että hän viihtyy päivän mukana porukassa ja lähtee kotiin aikaisemmin illalla.

Täällä sitten taitaa olla se porukan ainoa 50+ morsian ja sulhanen on 52 v. Voin vain kertoa että monta sammakko piti kyllä suudella ennen prinssiä  

Tammikuussa tuli pyöreät täyteen ja saa nähdä ehtiikö tulemaan vielä ykkönen perään ennen kuin häät ovat. Silläkin uhalla mulla tulee olemaan valkoinen puku ja huntukin. 

Kun kerran naimisiin mennään niin tehdään se sitten kunnolla. Niin enkä suostu vieläkään kokemaan itseäni vanhaksi

Hahaha tää on ihan paras vastaus tähän mennessä! Vaikken koko ketjua lukenutkaan...

Itse ketjua lukiessa mietin kokoajan, että onko kolmekymppinen tosiaan jonkun mielestä vanha menemään naimisiin ja eroaako se jotenkin muista ikäluokista? Itse kun näen tämän niin, että mulla ei olisi edes ollut aiemmin minkäänlaista mahdollisuutta mennä naimisiin aikaisemmin. Eikä siksi etteikö raha olisi riittänyt tai elämäntilanne ollut sopiva, mutta kun sitä elämän prinssiä ei vain aikaisemmin löytynyt! Ja edelleenkin tunnin itseni erittäin nuoreksi, varsinkin mieheni kanssa kun olen vihdoin voinut avautua olemaan juuri oma itseni.

30-vuotias on tänä päivänä nuori! Auta armias kun minulla oli kaksikymppisenä lapsi niin johan sitä päiviteltiin ja teiniksi kutsuttiin. Jos olisin silloin mennyt vielä naimisiinkin se olisi tasan ollut ulkopuolisten silmissä vain lapsen takia! Koska sitä muka olisi oikea aika mennä naimisiin?

Mekin laitettiin vp 6vko ennen häitä. Vietän ainoan kesän lomaviikkoni kuukautta ennen häitä ja silloin pitäisi suurin osa pitopalvelu ja hääpaikka asioista lyödä lukkoon. Joten vp on nyt viikkoa ennen tuota lomaviikkoa. Tämä käytännön syistä koska mennään naimisiin muutaman sadan kilometrin päässä asuinkunnasta joten ei ihan koska vaan pääse järjestelemään asioita.

Ilmoittautumisten kanssa täälläkin painitaan. Kolme viikkoa sitten menneet kutsut perille ja kaksi viikkoa vielä aikaa ilmoittautua. Tänään vasta tuli ensimmäinen ilmoittautuminen ja sekin oli veljeltäni! Jotenkin kuitenkin osasin olettaa että hän saapuu paikalle vaikka. Tiedän, että on monia jotka aivan varmasti tulevat paikalle esim. vanhemmat, kaasot ja BM:t, muita lähisukulaisia kuten mummit ja vaarit sun muut ja sitten yksi erittäin epätodennäköinen pariskunta jotka olivat jo siskolleni puhuneet että ovat kyllä tulossa. Mutta kun niitä virallisia ilmoja ei kuulu niin kyllä kieltämättä pistää ketuttamaan!

Polttareitani ei myöskään ilmeisesti ole millään tavalla suunniteltu mikä vähän pistää harmittamaan!

Esitin muutaman pienen toiveen polttareistani koska kaasoillani on niin erilainen mielipide siitä mikä on hauskaa ja jotenkin pelkäsin että suunnittelisivat jotain missä ei omia halujani ole otettu huomioon. Mutta nyt vaikuttaa siltä että kaikki vapaat mahdolliset viikonloput on pitkälti buukattu jo aikataulujen suhteen täyteen niin en sitten tiedä tuleeko polttareita ollenkaan? Tai sitten tytöt ovat todellakin osanneet pelata kortit erittäin hyvin oikein ja kerrankin kävisi niin etten osaa aavistaa yhtään mitään!

Ja muoks: IIIIK Alle 2kk enää laskurin mukaan!!

Me viisaat kun emme tajunneet tästä edes etukäteen kutsuissa mainita vaikka juhlainfoon olisi hyvin voinut tämän lisätä.

Nyt tarviin vähän teidän kanssasisarien mielipidettä. Koitin aiheesta etsiä keskustelua, mutten vielä löytänyt. Meille tulee kaksikielinen vihkiminen niin, että osan pappi puhuu ruotsiksi ja osan suomeksi. Pitäisikö teidän mielestä tätä varten tehdä kirkko-ohjelma jossa on yleiskaava mainittu, sekä se millä kielellä mikäkin tapahtuu. Ihan vain ettei ihmiset hämäänny että yksi asia kerrotaan ensin ruotsiksi ja seuraava virsi lauletaankin suomeksi. Vai onko sillä lopulta edes mitään väliä?

Onnea tuoreille rouville!

Täällä mennyt nyt ensimmäinen viikko kutsujen lähetyksestä ja kukaan ei vieläkään ole ilmoittautunut tai kommentoinut millään tavalla!?!

Ymmärrän jos ei arkena, mutta kun ei vielä viikonloppunakaan ketään niin mulla iski ihan kauhea huoli että kukaan ei halua meidän häihin. Hirveä olotila! Nyt täytyy vaan malttaa olla ja odotella. Onneksi meillä on suht lyhyt ilmoittautumisaika kun umpeutuu jo 10.8. En kestäisi tätä vaikka paria kuukautta.

Hui... Kutsut on tänään menneet perille. Ja yllättäen kukaan ei vielä ole kommentoinut mitenkään, saati ilmoittautunut. Taitaa olla trendi tänä vuonna!

Itse päädyin H&M pitsiballerinoihin. Taisivat vielä maksaa peräti 15€!

Heippa taas kaikki syysmorsiot! Miten muiden suunnitelmat ovat edenneet? Se olisi kaikilla enää kolmisen kuukautta sunnilleen aikaa.

Itse sain juuri vietyä hääpukuni takaisin liikkeeseen. Tekevät tarvittavat korjaukset pukuun nyt ennen varsinaista muokkausta. Tarkempaa infoa voi halutessaan käydä lukemassa tuolta päikystä. Samalla nappasin mukaani hunnun itselleni joten nyt on kaikki asusteetkin laukkua lukuunottamatta hankittuna.

Nyt on pari päivää vapaata joten ajattelin aloittaa korttiprojektin. Vieraskirja odottaa myös tuunausta. Stressiä ei vieläkään ole kuulunut ja laiskamato taitaa edelleen vähän asustella meillä, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa aikataulu painaa päälle joten on vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa jostain. Häämatkakin on edelleen varaamatta... Miehen ja bestmanien puvut hankkimatta... Ruoka asiat sopimatta...

Kyllä tämä tästä. Hiljaa hyvä tulee vai miten se sanottiinkaan?

^Onnea rouviintumisesta!!

Meikäläinenpä repäisi ja tempaisi kolmekymmentä korttipohjaa eilen yksikseni illan aikana valmiiksi. Ja pohjalla tarkoitan nyt sitä, että noin 1/4 kortista on valmiina. Mutta onpahan jotain. Vielä on tekemistä, ihan tarkkaan en edes nyt muista montako korttia pitikään tehdä yhteensä... Mutta tästä on hyvä jatkaa!

Suklaa-passion on varmasti ihana, uskoisin että makea ja kirpeä täydentävät siinä toisiaan täydellisesti. Jos ei ole perinteisen kermakakun ystävä tuo on varmasti oiva valinta. Meille on näillä näkymin tulossa raparperi-juustokakku. Me ei tykätä vehnäpullakakkupohjista yhtään eikä kermavaahdosta tms perinteisistä kakun elementeistä olla koskaan välitetty, niin juustokakku oli oiva valinta hääkakuksi. Siihen ei myöskään haluttu mitään perinteistä ihan makeaa täytettä ja suurena raparperin ystävänä ollaan nyt pyydetty näytettä aavistuksen kirpeästä raparperijuustokakusta johon vastapainona tulee hyvin makea valkosuklaajuustokerros. Nam! En malta odottaa että pääsee maistelemaan.

Uskoisin että omat polttarit juhlitaan mun ainoalla kesälomaviikolla (loput 4 lomaviikkoa säilössä siis häitä ja häämatkaa varten) keskellä elokuuta. Tuolloin ollaan koko perhe Turussa häävalmisteluiden parissa ja suurin osa polttariseurueesta asuu Turun lähikunnissa. Olen myös esittänyt toiveen viettää polttarini siellä eikä täällä pääkaupunkiseudulla.

Sormusta minäkin oon vinkunut harjoiteltavaksi mieheltä, mutta ei vieläkään ole suostunut näyttämäänkään mulle sitä.

Tavallaan ihan kiva ajatus että näen sen ensi kerran vasta kirkossa, niinkuin mies mun pukuni. Mutta toisaalta tuo käytännön puoli vähän arveluttaa. En ole koskaan käyttänyt mitään koruja ja edelleenkin jopa tämä kihla välillä vähän tuntuu ei niin omalta. Saatikka sitten kun vihki on rinnalla ja näiden leveys on yhteensä melkein sentin. Turpoaakohan mullakin sormet jännityksestä niin ettei sormusta saa ollenkaan paikoilleen?

Tervetuloa mukaan!

Mistähän sitä löytäisi tuon innostuksen tekemiselle takaisin? Nyt olisi enää se neljä kuukautta aikaa ja edes kutsujen tekemistä en ole aloittanut! On kyllä niin perus laiska olo koko ajan ja työpäivät venyy helpolla kymmentuntisiksi, niin arkiväsymyskin on ihan omaa luokkaansa tällä hetkellä. Viikonloput on ainoita hetkiä tehdä mitää järkevää ja silloin haluaisi vain olla ja ihmetellä ilman mitään tekemistä. Tuleekohan häistä mitään? Laitetaan kohta tekstiviestikutsut!