nipsumiau

Wuhuu, eilen saatiin kutsut tilattua! Melkein kaikki save the datet on jaettu, muutama jumittaa kotona vielä kun on olevinaan niin hankala laittaa kirjepostina eteenpäin mekko tuli ostettua jo heinäkuussa kun piti käydä vain katselemassa mutta osuikin ensimmäisenä päälle sitten sellainen ''the one'' niin pakkohan se oli ostaa kun sai 500e halvemmalla kun mitä tilaushinta olisi ollut kun oli sovituskappale. Kuvaaja on edelleen katsomatta mutta niitä pitäisi nyt alkaa tämän viikon aikana käymään läpi, on varmaan 70 tarjousta mistä alkaa pläräämään läpi eli hetki saattaa mennä..

Ja niinkuin arvelinkin meni meillä päivä vaihtoon kun viimeinkin päästiin varaamaan kirkkoa, eli me juhlitaankin kaksi viikkoa aikaisemmin eli 14.9.2019. Vähän harmittaa kun tässä jo reilun puoli vuotta ehtinyt olla ihan fiiliksissä tuosta ensimmäisestä päivästä mutta sulhanen jo mulle totesikin että joskus kun tuota päivää muistellaan niin voidaan todeta ettei sillä niin väliä ollut että minä päivänä mentiin naimisiin, kunhan mennään vaan naimisiin Pitäisi tässä kesän aikana alkaa katselemaan kuvaajia, ja syksyllä olisi tarkoitus aloittaa puvun metsästys ja tilata Save the date-kortit ja mahdollisesti jopa kutsutkin siinä samalla.

Häihin aikaa vielä vajaa 1,5v ja nyt tuli ensimmäinen hääpainajainen Unesta eniten mieleen jäi se että sulhanen ei osannut ollenkaan kävellä sillä tapaa miten alttarille yleensäkkin kävellään, eli askel ja seuraavalla askeleellä tuodaan toinen jalka viereen ja tätä rataa (ymmärtänette mitä ajan takaa) ja itse vain anelen että yrittäisi edes kun toinen on vain että eihän se nyt oo ihan justiinsa, ei kukaan edes katso

Meillä avustajat maksavat itse omat pukunsa koska saavat ne itse valita täysin vapaasti, en näe tarvetta sille että koko hääseurue omaisi jonkun tietyn värikoodin tai muutakaan.

Itse haluan pitää oman sukunimeni ihan sen takia että mua on kutsuttu hyvin paljon pelkällä sukunimellä, ja sen takia koen sen melkein toiseksi etunimeksi. Armeijassa viimeistään tuli se tunne, että emmä osais olla joku muu kuin mikä minä nyt olen. Osasyy siinä etten puolison sukunimeä tahdo kokonaan itselleni on se että ollaan molemmasta samasta melko pienestä kylästä jossa kaikki tuntee kaikki enkä haluaisi että minua yhdistetään suoriltaan omilla kylillä mieheni isään joka on minulle tässä vuosien saatossa laukonut erittäin ilkeitä kommentteja liittyen vanhempieni elinkeinoon ja tästä ollaan oltu tuon tuosta tukkanuottasilla koko seurustelun ajan. Myös kun asia tuli puheeksi miehen äidin kuullen niin tämä meinasi vetää herneenpalot nenään kun sanoin että en välttämättä miehen sukunimeä haluaisi, niin tämä nyt tuntui olevan maailman suurin loukkaus heitä kohtaan. Teki mieli sanoa että tervetuloa 2010-luvulle, että ei kaikki ole niin mustavalkoista enää. Yhdistelmäsukunimeen toki olen valmis, samoin mieskin on puhunut sen suuntaista että hänkin voisi yhdistelmän mahdollisesti ottaa. Onneksi häihin on vielä aikaa niin ei tästä ole suuremmin stressattu ja kummallekin se on ihan ok vaihtoehto että molemmat pitää oman nimensä, ei nähdä tarvetta alkaa tappelemaan tästä asiasta.

Ei ole tärkeää koska se tarkoittaisi sitä että ottaisimme automaattisesti miehen sukunimen (omani yleisimpien top vitosessa, miehen omaa muutamia tuhansia Suomessa).

Me otettiin alusta asti vieraslistaa suunnitellessa sellainen suuntaus että ihmiset joita ei olla tavattu niin ei kutsuta, tämä tosin rajaa pois lähinnä jotain serkkujen aveceja ja kavereiden mahdollisia uusia kumppaneita. Musta henkilökohtaisesti ois outoa jos minunkin tärkeänä päivänä paikalla olisi ihmisiä joita en tunne, onneksi tuleva mieheni on samaa mieltä tästä asiasta. Samoin jätetään kutsumatta esimerkiksi omia pikkuserkkujani joita en ole itsekkään ole nähnyt montaa kertaa ja miehen setä- ja tätipuolet jotka hän pääsee näkemään ensimmäistä kertaa vasta tulevana kesänä.

Tällä hetkellä vieraslista käsittää noin kuutisenkymmentä henkeä, mutta uskoisin tämänkin muuttuvan vielä jonkin verran. Reilu puolet on sukulaisia ja perhettä, loput sitten ystäviä aveceineen.

Juhlapaikka varattiin ensin kun kirkon pääsee varaamaan sen verran myöhään ettei uskaltanut jättää sen varaan sitten. Ennemmin otetaan mieluisa juhlapaikka kuin mieluisa kirkko.

Meillä häät syyskuussa 2019 ja juhlapaikka varattiin tämän vuoden tammikuussa eli reilu 1,5v ennen hääpäivää. Mitään varsinaista kiirettä ei olisi ollut, mutta haluttiin päästä lyömään päivä lukkoon ja varaamaan juhlapaikka.

Itse haluaisin etukäteen tietää ajankohdan, mutta ohjelmaa en. Tosin mun kaasot kyllä tuntee mut ihan perinpohjin (pikkusisko ja paras kaveri 17v ajalta) että ohjelman suhteen ei ole huolta ettekö olisi sellasta etten viihtyisi Mulla ei tulisi elosta ja olosta mitään jos jokaikinen viikonloppu joutuisi täpinöissään odottamaan että nytkö jo, samoin muiden suunnitelmien tekeminen olisi hankalaa kun joutuisi sitten pelkäämään että joutuuko perumaan.

Muutoin kaikki ovat reagoineet positiivisesti, mutta kihlauksesta kertoessamme miehen isä epäili ensimmäisenä minun olevan raskaana. Myöhemmin kun saimme hääpäivän varmistettua ja juhlapaikan varattua, niin tästä miehen äidille kertoessani hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että ''saatteko varausmaksun takaisin täysin jos joudutte perumaan?''.. Että sellanen luotto meidän avioliittoaikeisiin, muutoin eivät ole asiaa oikein kommentoineet kun näiden kommenttien takia en viitsi asiasta heidän kuullensa puhumaan, ennemmin hehkutan omien vanhempieni luona kun ovat ihan täysillä hommassa mukana - isänikin joka ei ole mikään supliikkimies, on jo suunnitellut puhettakin alustavasti

Reilu kaksi vuotta, kihlat 8.9.2017 ja naimisiin mennään 28.9.2019.

Vähän fifty-fifty, lähimmille ystäville ja lähisuvulle on kyllä tullut puhuttua mutta sellaisille joista ei tiedetä että halutaanko kutsua niin ei olla erikseen asiasta mainittu, kun jo kihlautumisen yhteydessä tuli useammalta ihmiseltä haaveilua josta paistaa että kutsua ovat vailla.

En usko että kovin suuresti pyritään saamaan ammattejamme näkymään häissä, kun toinen on rekkakuski ja toinen tietotekniikan insinööri. Tavallaan oma harrastus sinällään kai tulee näkyviin kun juhlapaikkana on vanhaan talliin tehty tila ja vihkisormukseksi haaveilen edesmenneen hevoseni jouhista tehtyä sormusta, ehkä tasapainoksi pitää saada nuo sulhonkin harrastukset näkymään jollain tavalla