Kirkkoon liittyminen häiden takia

[Guest lasikuula]

Toisaalta ajattelen naimisiinmenoa juurikin vihittävien keskinäisten oikeuksien ja velvollisuuksien uudelleenjärjestelynä eli juurikin "lakipuolen suorittamisena". Toki menimme (maistraatissa) naimisiin myös rakkaudesta, mutta asian toinen puoli onkin juuri tuo juridiikka. Rakkauteni puolisooni ei riipu suhteemme juridisesta statuksesta.

Maistraattivihkiminenkin voi olla tunteellinen, kaunis ja herkkä tapahtuma, jos haluaa siitä sellaisen.

[Katy]

Meillä on myös käyty asian tiimoilta keskustelua sillä asetelmalla että minä kuulun kirkkoon ja mies ei. Minulle kirkollinen elementti ja kristilliset arvot ovat tärkeä osa vihkimistä, mies taas ei tunnu kaipaavan tätä puolta. Hän on perheensä mukana eronnut kirkosta ennen rippikouluikää, joten rippikoulukin on sitämyöten suorittamatta hällä. Varsinaisia näkemyseroja meillä ei asioista ole, sillä hänen kotitaustansa on vahvasti kristillinen, tosin ei ev.lut. seurakunnassa.

Näillä eväillä päädyimme siis avioliiton siunaukseen, sillä mielestäni olisi erittäin tekopyhää liittyä vain ja ainoastaan häiden takia kirkkoon. Mies itse muotoili asian niin että se olisi loukkaavaa tai tekopyhää nimenomaan kirkkoa ja seurakuntaa kohtaan. Koska hän ei tunnu kaipaavan hengellisyyttä elämäänsä tässä vaiheessa, menemme siis maistraattiin ja siunattavaksi. Meille se maistraatti on kuitenkin Se Päivä, joka sormukseenkin kaiverretaan. Ei tulisi mieleenikään "hoitaa maistraattia alta pois" ruokiksella farkut jalassa. Tuntuisi tilaisuuden vähättelyltä. Kuten tässä on jo moneen kertaan off-topiccina todettukin, tilaisuudesta voi halutessaan saada todella intiimin ja tunnelmallisen. Ja halutessaan varmaan myös ihan päinvastaisen, riippu aivan omasta asenteesta.

[murska]

Mutta jos kuitenkin joku liittyy takaisin kirkkoon, niin on erittäin tärkeää keskustelaa papin kanssa siitä, että millaisen puheen haluaa. Kaverini alkoi suorastaan punastelemaan alttarilla, sen verran vanhoillinen oli papin puhe. Papeissakin on siis eroja.

Joo. "Hei voitko sitten puhuu mahdollisimman vähä näit uskisjuttuja, pliide?"

[Supermorsian09]

Täällä onkin ollut paljon kommentteja, jossa itse on liitytty kirkkoon puolison takia. Itse erustan sitä toista puolta, eli kuulun kirkkoon, en ole uskovainen mutta haluaisin uskoa:) Mieheni pitkällisen pohdinnan jälkeen erosi kirkosta muutama vuosi sitten. Hän ei kuitenkaan suhtaudu kovin intohimoisesti valintaansa, ja tuntuu hyväksyvän, että itse olen kirkossa ja aion kasvattaa lapsiani kristinuskon periaattein (moni tuttavapariskunta on paljon enemmän riidoissa uskonasioiden takia...)

Nyt sitten kihlautumisen jälkeen mies itse ehdotti että voi liittyä kirkkoon, jos MINÄ haluan. Ensimmäinen reaktioni oli, että sehän olis tosi tekopyhää. Selvitimme äiti-papiltani kaavojen eroja siunauksen ja vihkimisen välillä, ja erohan ei suuri ole. Äidinkään mielestä ei ole väliä onko se sitten siunaus vai vihkiminen, kunhan jumalan siunaus saadaan;)

Nyt kuitenkin olen alannut miettiä mikä olis järkevämpää ja luontevampaa. En haluaisi mennä maistraattiin paria päivää ennen arkitamineissa "suorittamaan" lakipuolta pois alta. Mieskin kuitenkin on kuulunut kirkkoon ja voisi liittyä ainakin väliaikaisesti takaisin. Toisaalta ahristaa jos mun on tehtävä se päätös... Häät kuitenkin vasta 2010 että on aikaa miettiä. Onko kohtalontovereita?

edit. Niin ja halusin vielä tuoda esiin, että kirkkotilaisuus on minulle oikeasti tärkeä, enkä halua sitä sukulaisten tai juhlavuuden takia.

Minulla tausta hieman erilainen mutta samoja ajatuksia minulla heräsi tuosta ensin maistraattiin ja sitten jumalan kasvojen alle... Meillä siis puoliso kuuluu kirkkoon sekä yhteinen lapsemme on kastettu kirkkoon mutta minä en vielä ennen joulua kuulunut (vanhempani olivat erottaaneet minut kirkosta kun olin pieni).

Olin kuitenkin aikeissa liittyä kirkkoon jossain vaiheessa elämää kunhan minulla on aikaa tutustua ensin eri uskontoihin. Kuitenkin sitten kun teimme päätöksen puolisoni kanssa naimisiinmenosta, mietin lykätäkö kirkkoon liittymistä vielä vai tehdä se ennnen häitä. Minua ärsytti ajatus siitä että liitynkö kirkkoon nyt vaan avioliittoaikeissa ja sitä monet ystävät ovat minulta kysyneetkin joka lisää ärsytystäni koska näin ei ole Toisaalta häiritsi myös ajatus siitä että menisin kahdesti naimisiin ensin maistraatissa ja sen jälkeen kirkossa sillä kumpikin vaikutti minusta yhtä merkittävältä tapahtumalta.

No, tein kuitenkin päätöksen että liityn kirkkoon ennen avioitumista niin asiat yksinkertaistuvat mutta usein saan pitää todellisen palopuheen epäilijöille uskon asioistani kun he tiedustelevat että liityinkö kirkkoon vain saadakseni kirkkohäät.

Mutta minusta ei missään nimessä pitäisi liittyä kirkkoon ainoastaan häiden vuoksi. Jos kirkko kuitenkin tuntuu niin tärkeältä paikalta että siellä haluaa avioitua, niin kenties kannattaa miettiä miksi on aikoinaan eronnut kirkosta, jos on eronnut

[Guest Vieras_R_*]

Mutta minusta ei missään nimessä pitäisi liittyä kirkkoon ainoastaan häiden vuoksi. Jos kirkko kuitenkin tuntuu niin tärkeältä paikalta että siellä haluaa avioitua, niin kenties kannattaa miettiä miksi on aikoinaan eronnut kirkosta, jos on eronnut

Ensinnäkin, mitä jos kirkkoon kuuumattomuus ei ole tosiaan ollut oma päätös, jos vanhemmat ei vaan oo kastanu kirkkoon ym.. Siinä on paha mennä miettimään.. Ja jos tosiaan ite haluis liittyä ja vasta häät ym. antaa sen tarvittavan sysäyksen saada se aikaan..

Toiseksi, jos se kirkko vihkipaikkana, kirkkoon liittyminen ja uskonnolliset asiat ei oo itelle mitenkään merkityksellisiä, mutta on toiselle, niin ei kai siinä liitytä kirkkoon pelkästään häiden takia, vaan sen oman (tulevan) puolison jonka vakaumusta haluaa kunnioittaa, vaikka itse sitten ei siitä kirkkoon liittymisestä niin perustaiskaan..?

Se jos liitytään kirkkoon ihan vaan kivojen puitteiden takia (etenkin jos kaavoihin ei haluta jumalliitteitä yms) on hiukka arveluttavaa, mutta entä jos kirkkoa esim. millään lailla kunnioittamaton liittyy kirkkoon ihan vaan puolisonsa takia (joka siis ei tahdo kirkolta niitä kivoja puitteita, vaan juuri sitä muuta), niin onko se sitten väärin myös? Itse en osaa sanoa, koska kysymys on valinnasta sen välillä, kunnioittaako kirkoon kuulumaton toisen vakaumusta, vai kirkkoon kuuluva toisen "jeesustelemattomuutta"..

Yritän vaan sanoa että asia ei oo ihan noin yksinkertanen että jos ei kuulu kirkkoon niin häät ois automaattisesti väärä syy liittyä. Kyllä jos kyse on vaan itsestään, mutta kun häissä kyse on usein kahdesta ihmisestä =) Kumman tahto tai vakaumus painaa enemmän, ja onko se niin väärin tehdä "väärin" ja liittyä kirkkoon 2vaan häiden takia", jos sen tekee siksi että se toinen saisi kunnioittaa omaa kirkkoaan (menemällä kirkossa, jumalan ja seurakunnan silmien alla naimisiin).

[Jokupa]

Meillä molemmat halusimme ehdottomasti juuri kirkossa naimisiin (minä "uskonnollisen vakaumukseni" tähden ja mies taas puolestaan koska "se nyt muuten vaan on niin hienoa" mennä kirkossa naimisiin).

Mies oli eronnut koko perheensä voimin kirkosta hänen ollessaan vielä vaippaikäinen, mutta kastettu hänet kyllä on ja rippikoulunkin aikoinaan kävi. Näinollen sulhaseni kirkkoon takaisinliittyminen oli siis helppoa; allekirjoitettiin vain paperit kirkkoherranvirastossa ja pidettiin pieni hartaustilaisuus (läsnä sulhaseni, minä ja päivystysvuorossa ollut pappi).

[Sahrami79]

Yritän vaan sanoa että asia ei oo ihan noin yksinkertanen että jos ei kuulu kirkkoon niin häät ois automaattisesti väärä syy liittyä. Kyllä jos kyse on vaan itsestään, mutta kun häissä kyse on usein kahdesta ihmisestä =) Kumman tahto tai vakaumus painaa enemmän, ja onko se niin väärin tehdä "väärin" ja liittyä kirkkoon 2vaan häiden takia", jos sen tekee siksi että se toinen saisi kunnioittaa omaa kirkkoaan (menemällä kirkossa, jumalan ja seurakunnan silmien alla naimisiin).

Mulle henkilökohtaisesti oma maailmankatsomuksellinen vakaumus (uskonnoton) on niin tärkeä, että en todennäköisesti olisi sellaisen ihmisen kanssa, joka vakaumuksellisesti uskoo ja ehdottomasti haluaa kirkkohäät. En vain voisi sanoa tahdon "jumalan kasvojen edessä", kun en kerran usko sellaiseen. Eli kyllä meidän perheessä asiat keskusteltiin heti seurustelun alkaessa selväksi: minkälainen maailmankatsomus toisella on ja haluaako lapsia. Jos nämä eivät mene yksiin, niin on varsinainen taistelu edessä.

[Guest Sinitsu]

Meillä kumpikaan ei kuulu kirkkoon eikä aiota siihen takaisin liittyä, ikinä.

Eli en näe mitään syytä, miksi pitäisi vihkimistä varten liittyä kirkkoon.

Meidän häistä tulee muutenkin tavanomaista erilaisemmat, joten ei mitään tuollaista vanhakantaista pakkopullaa kiitos.

[Guest lasikuula]

Mutta minusta ei missään nimessä pitäisi liittyä kirkkoon ainoastaan häiden vuoksi. Jos kirkko kuitenkin tuntuu niin tärkeältä paikalta että siellä haluaa avioitua, niin kenties kannattaa miettiä miksi on aikoinaan eronnut kirkosta, jos on eronnut

Ensinnäkin, mitä jos kirkkoon kuuumattomuus ei ole tosiaan ollut oma päätös, jos vanhemmat ei vaan oo kastanu kirkkoon ym.. Siinä on paha mennä miettimään.. Ja jos tosiaan ite haluis liittyä ja vasta häät ym. antaa sen tarvittavan sysäyksen saada se aikaan..

Toiseksi, jos se kirkko vihkipaikkana, kirkkoon liittyminen ja uskonnolliset asiat ei oo itelle mitenkään merkityksellisiä, mutta on toiselle, niin ei kai siinä liitytä kirkkoon pelkästään häiden takia, vaan sen oman (tulevan) puolison jonka vakaumusta haluaa kunnioittaa, vaikka itse sitten ei siitä kirkkoon liittymisestä niin perustaiskaan..?

Se jos liitytään kirkkoon ihan vaan kivojen puitteiden takia (etenkin jos kaavoihin ei haluta jumalliitteitä yms) on hiukka arveluttavaa, mutta entä jos kirkkoa esim. millään lailla kunnioittamaton liittyy kirkkoon ihan vaan puolisonsa takia (joka siis ei tahdo kirkolta niitä kivoja puitteita, vaan juuri sitä muuta), niin onko se sitten väärin myös? Itse en osaa sanoa, koska kysymys on valinnasta sen välillä, kunnioittaako kirkoon kuulumaton toisen vakaumusta, vai kirkkoon kuuluva toisen "jeesustelemattomuutta"..

Yritän vaan sanoa että asia ei oo ihan noin yksinkertanen että jos ei kuulu kirkkoon niin häät ois automaattisesti väärä syy liittyä. Kyllä jos kyse on vaan itsestään, mutta kun häissä kyse on usein kahdesta ihmisestä =) Kumman tahto tai vakaumus painaa enemmän, ja onko se niin väärin tehdä "väärin" ja liittyä kirkkoon 2vaan häiden takia", jos sen tekee siksi että se toinen saisi kunnioittaa omaa kirkkoaan (menemällä kirkossa, jumalan ja seurakunnan silmien alla naimisiin).

Minä en oikein käsitä, millä tavalla liittyminen kirkkoon oman vakaumuksen vastaisesti olisi toisen uskon kunnoitusta. Eikö se ole pikemminkin epäkunnioittavaa sekä kirkkoa että puolisoa kohtaan? Avioliiton siunauksen saa joka tapauksessa, jos toinen kirkkoon kuuluu.

[tammikuu09]

^Komppaan lasikuulaa, koska eihän toisen vakaumuksen kunnioittamisen pitäisi olla yksisuuntaista! Siis aina niin päin, että uskonnoton joutuu liittymään kirkkoon uskonnollisen vakaumuksen takia... Ei kai kukaan vaadi uskonnollistakaan eroamaan kirkosta vain uskonnottoman vakaumuksen takia? Tasavertaisinta kunnioitusta lienee kompromissi, esimerkiksi siviilivihkiminen + siunaus

[Supermorsian09]

Mutta minusta ei missään nimessä pitäisi liittyä kirkkoon ainoastaan häiden vuoksi. Jos kirkko kuitenkin tuntuu niin tärkeältä paikalta että siellä haluaa avioitua, niin kenties kannattaa miettiä miksi on aikoinaan eronnut kirkosta, jos on eronnut

Ensinnäkin, mitä jos kirkkoon kuuumattomuus ei ole tosiaan ollut oma päätös, jos vanhemmat ei vaan oo kastanu kirkkoon ym.. Siinä on paha mennä miettimään.. Ja jos tosiaan ite haluis liittyä ja vasta häät ym. antaa sen tarvittavan sysäyksen saada se aikaan..

Toiseksi, jos se kirkko vihkipaikkana, kirkkoon liittyminen ja uskonnolliset asiat ei oo itelle mitenkään merkityksellisiä, mutta on toiselle, niin ei kai siinä liitytä kirkkoon pelkästään häiden takia, vaan sen oman (tulevan) puolison jonka vakaumusta haluaa kunnioittaa, vaikka itse sitten ei siitä kirkkoon liittymisestä niin perustaiskaan..?

Se jos liitytään kirkkoon ihan vaan kivojen puitteiden takia (etenkin jos kaavoihin ei haluta jumalliitteitä yms) on hiukka arveluttavaa, mutta entä jos kirkkoa esim. millään lailla kunnioittamaton liittyy kirkkoon ihan vaan puolisonsa takia (joka siis ei tahdo kirkolta niitä kivoja puitteita, vaan juuri sitä muuta), niin onko se sitten väärin myös? Itse en osaa sanoa, koska kysymys on valinnasta sen välillä, kunnioittaako kirkoon kuulumaton toisen vakaumusta, vai kirkkoon kuuluva toisen "jeesustelemattomuutta"..

Yritän vaan sanoa että asia ei oo ihan noin yksinkertanen että jos ei kuulu kirkkoon niin häät ois automaattisesti väärä syy liittyä. Kyllä jos kyse on vaan itsestään, mutta kun häissä kyse on usein kahdesta ihmisestä =) Kumman tahto tai vakaumus painaa enemmän, ja onko se niin väärin tehdä "väärin" ja liittyä kirkkoon 2vaan häiden takia", jos sen tekee siksi että se toinen saisi kunnioittaa omaa kirkkoaan (menemällä kirkossa, jumalan ja seurakunnan silmien alla naimisiin).

Niin, tilanne on minustakin eri jos ihminen ei ole kuulunut aiemminkaan kirkkoon. Kirjoitinkin että siinä tapauksessa, jos on eronnut kirkosta ja naimisiin haluaa kuitenkin mennä kirkossa, on minusta ehkä aiheellista miettiä miksi erosi kirkosta. Vai onko silloin kyse juuri siitä että halutaan "kivojen puitteiden" vuoksi avioitua kirkossa mikä mielestäni on melko hepponen peruste ja ihminen melko mielikuvitukseton kun ei keksi muita kivoja puitteita vaikka niitä maailmassa riittää.

[Guest Vieras_R_*]

^Komppaan lasikuulaa, koska eihän toisen vakaumuksen kunnioittamisen pitäisi olla yksisuuntaista! Siis aina niin päin, että uskonnoton joutuu liittymään kirkkoon uskonnollisen vakaumuksen takia... Ei kai kukaan vaadi uskonnollistakaan eroamaan kirkosta vain uskonnottoman vakaumuksen takia? Tasavertaisinta kunnioitusta lienee kompromissi, esimerkiksi siviilivihkiminen + siunaus

Luitkos ees tuota mun tekstiä..? Siinähän mä just nimenomaan heitin ilmoille kysymyksen, että kumman siinä tulee joustaa, se joka kuuluu kirkkoon ja haluis kirkkohäät, vai se joka ei kuulu ja jolle on joko ihan sama, tai ei edes halua kirkkohäitä.. Ikäänkun kysymys siitä, kummin päin se tilanne on pahempi, että se "uskoton" feikkaa olevansa kristitty sen toisen takia, vai että se oikeasti uskova ei voi tehdä uskonsa mukaan. Asia ei todellakaan oo niin mustavalkonen ku monet täällä tuntuu näkevän (että kirkkoon liittyminen on automaattisesti ihan väärin).

Ja Sahrami79lle ja muillekin. Jos tilanne on se, että toinen ei kuulu kirkkoon, ja sille se on oikeestaan yhdentekevä asia, mutta toinen kuuluu ja sille kirkkohäät olisi tärkeä asia (tai ei välttämättä edes kirkko, vaan se jumalan siunaus, ja se että se vihkiminen tapahtuu siinä toimituksessa, olkoon puitteet vaikka puistossa), niin onko se siinäkin tilanteessa automaattisesti väärin, että se "uskoton" liittyy kirkkoon "vaan" häiden takia..?

Tätä on jotenkin hankala miettiä, ja näköjän myös hankala selittää, koska riippuu niin paljon katsontakulmasta että mikä asiassa nousee edes päällimmäiseksi kysymykseksi..

[Guest lasikuula]

Luitkos ees tuota mun tekstiä..? Siinähän mä just nimenomaan heitin ilmoille kysymyksen, että kumman siinä tulee joustaa, se joka kuuluu kirkkoon ja haluis kirkkohäät, vai se joka ei kuulu ja jolle on joko ihan sama, tai ei edes halua kirkkohäitä.. Ikäänkun kysymys siitä, kummin päin se tilanne on pahempi, että se "uskoton" feikkaa olevansa kristitty sen toisen takia, vai että se oikeasti uskova ei voi tehdä uskonsa mukaan. Asia ei todellakaan oo niin mustavalkonen ku monet täällä tuntuu näkevän (että kirkkoon liittyminen on automaattisesti ihan väärin).

Ja Sahrami79lle ja muillekin. Jos tilanne on se, että toinen ei kuulu kirkkoon, ja sille se on oikeestaan yhdentekevä asia, mutta toinen kuuluu ja sille kirkkohäät olisi tärkeä asia (tai ei välttämättä edes kirkko, vaan se jumalan siunaus, ja se että se vihkiminen tapahtuu siinä toimituksessa, olkoon puitteet vaikka puistossa), niin onko se siinäkin tilanteessa automaattisesti väärin, että se "uskoton" liittyy kirkkoon "vaan" häiden takia..?

Tätä on jotenkin hankala miettiä, ja näköjän myös hankala selittää, koska riippuu niin paljon katsontakulmasta että mikä asiassa nousee edes päällimmäiseksi kysymykseksi..

Minua häiritsi ehkä eniten se, kun puhuit toisen uskon ja vakaumuksen kunnioituksesta häiden vuoksi kirkkoon liittymisen perusteena. Minusta asia on juuri päinvastoin. Entä miltä uskovasta puolisosta tuntuu, kun toinen vannoo valansa sellaisen jumalan edessä, johon ei usko? Jos kyse on vakaumuksellisesta uskonnottomasta, on kohtuutonta olettaa, että tämä liittyisi kirkkoon, jotta toinen pääsisi vihittäväksi Jumalan silmien alle. Vaihtoehtona on tosiaan se avioliiton siunaus.

Jos taas uskonto on yhdentekevä asia, mielestäni kirkkoon liittyminen häiden vuoksi on epäkunnioittavaa lähinnä kirkkoa kohtaan instituutiona. Maistraatissa voi mennä vihille, ajattelee uskonasioista mitä tahansa, kun taas kirkkovihkimiset kuuluvat minusta niille, jotka Jumalaan uskovat, vaikka usko olisikin sitten "ohutta" eikä usko näkyisi arjessa kovin selvästi.

[Guest Vieras_R_*]

Luitkos ees tuota mun tekstiä..? Siinähän mä just nimenomaan heitin ilmoille kysymyksen, että kumman siinä tulee joustaa, se joka kuuluu kirkkoon ja haluis kirkkohäät, vai se joka ei kuulu ja jolle on joko ihan sama, tai ei edes halua kirkkohäitä.. Ikäänkun kysymys siitä, kummin päin se tilanne on pahempi, että se "uskoton" feikkaa olevansa kristitty sen toisen takia, vai että se oikeasti uskova ei voi tehdä uskonsa mukaan. Asia ei todellakaan oo niin mustavalkonen ku monet täällä tuntuu näkevän (että kirkkoon liittyminen on automaattisesti ihan väärin).

Ja Sahrami79lle ja muillekin. Jos tilanne on se, että toinen ei kuulu kirkkoon, ja sille se on oikeestaan yhdentekevä asia, mutta toinen kuuluu ja sille kirkkohäät olisi tärkeä asia (tai ei välttämättä edes kirkko, vaan se jumalan siunaus, ja se että se vihkiminen tapahtuu siinä toimituksessa, olkoon puitteet vaikka puistossa), niin onko se siinäkin tilanteessa automaattisesti väärin, että se "uskoton" liittyy kirkkoon "vaan" häiden takia..?

Tätä on jotenkin hankala miettiä, ja näköjän myös hankala selittää, koska riippuu niin paljon katsontakulmasta että mikä asiassa nousee edes päällimmäiseksi kysymykseksi..

Minua häiritsi ehkä eniten se, kun puhuit toisen uskon ja vakaumuksen kunnioituksesta häiden vuoksi kirkkoon liittymisen perusteena. Minusta asia on juuri päinvastoin. Entä miltä uskovasta puolisosta tuntuu, kun toinen vannoo valansa sellaisen jumalan edessä, johon ei usko? Jos kyse on vakaumuksellisesta uskonnottomasta, on kohtuutonta olettaa, että tämä liittyisi kirkkoon, jotta toinen pääsisi vihittäväksi Jumalan silmien alle. Vaihtoehtona on tosiaan se avioliiton siunaus.

Jos taas uskonto on yhdentekevä asia, mielestäni kirkkoon liittyminen häiden vuoksi on epäkunnioittavaa lähinnä kirkkoa kohtaan instituutiona. Maistraatissa voi mennä vihille, ajattelee uskonasioista mitä tahansa, kun taas kirkkovihkimiset kuuluvat minusta niille, jotka Jumalaan uskovat, vaikka usko olisikin sitten "ohutta" eikä usko näkyisi arjessa kovin selvästi.

Niinpä, tätähän mä tässä just pohdin. Mun mielestä kyllä sanan "kohtuuton" käyttö on hieman.. hmh, kohtuutonta. Ei se musta ihan noin ääriasia ole. Mutta onhan se tosiaan vähän hankalaa. Mutta niin se on toisinkin päin. Voi taas olla "kohtuutonta" olettaa että se kirkkoon kuuluva jättää väliin yhden uskonsa mukasen sakramentin (olikos ne niitä?) vaan koska on sattunu rakastuu "vääränlaiseen" ihmiseen..

Sitä en ymmärrä miten se, että toinen uskoo ja toinen ei, tarkottaa automattisesti sitä että ne keskiarvoisesti ei usko, eli että kirkkohäät ja muut kirkolliset asiat pitää jättää väliin just siks että se toinen ei kuulu kirkkoon. Siis miksi se on se kirkoton jonka mukaan mennään. Miksi kirkkoon "väärin perustein liittyyminen" on pahempaa kun kirkosta "väärin perustein eroominen". Koska sitähän se käytännössä on jos se uskonnollinen lakkaa toteuttamasta niitä kirkollisia asioita.. (siis päällipuolin puhun nyt, en ruoilusta ym. henkilökohtasemmasta).

Ja sitä mäkin olen miettiny, että kirkkohan tässä ikäänkun kannustaa "uskottomia" tekemään juuri tuota epäkunnioittavaa väärin perustein liittymistä kieltämällä kirkkohäät siltä uskovaltakin, jos puoliso sattuu olemaan "vääränlainen". Mun mielestä koko kysymys on siinä, että kirkon pitäis sallia vihkiminen myös uskontoonsa kuulumattoman kanssa, koska liitto kuitenkin voidaan siunata ja johan niitä on naispappeja ja muutakin "edistystä" tapahtunu. Eli alkuasetelmiltaan tuo on vähän hassua, että kirkko haluaa joko ajaa omansa pois, tai ottaa vastaan vääräuskosia, eihän se tosiaan kenellekään ole oikein..

[Sahrami79]

Mähän en ottanut kantaa siihen, että jos sille toiselle on ihan sama. Mä totesin, että se uskonnottomuus voi olla vakaumus siinä missä uskovaisuuskin ja silloin on väärin itseään kohtaan tehdä oman vakaumuksen vastaisesti. Kuten sanottu, itselle se oman puolison kanssa yhteinen maailmankatsomus on todella tärkeä asia, joten asia on keskusteltu jo siinä vaiheessa, kun seurustelemaan ruvettiin.

Mutta, silti musta on äärettömän tekopyhää liittyä kirkkoon vain niiden häiden takia. Jos molemmat haluavat kunnioittaa toista, niin silloin siviilivihkiminen + siunaus on se kompromissi. Jos kerran uskoo, niin silloin liittyy kirkkoon muustakin syystä kuin vain häiden takia, jos ei usko, niin miksi ihmeessä edes pitäisi liittyä?

OT:

Mä olen joskus tällä foorumilla ihmetellyt sitäkin, että monet perustelevat kirkkohäitä, sillä että vanhemmat sukulaiset sitä toivovat tai ettei järkytetä isovanhempia. No mitäpä jos vanha ateisti-isoäiti toivoo ehdottomasti siviilivihkimistä, tehdäänkö silloinkin vanhusten toiveiden mukaisesti?

[Guest lasikuula]

^^ Minä ajattelen asiaa omista lähtökohdistani, ja minusta olisi ollut kohtuutonta, että mieheni olisi vaatinut minua liittymään kirkkoon, koska itse olisi halunnut kirkollisen vihkimisen. Minun mielestäni avioliiton siunaus on hyvä kompromissi, jos sekä kirkollinen vihkiminen että pelkkä maistraattivihkiminen tuntuvat toisesta mahdottomalta vaihtoehdolta. Avioliiton siunaus on myös vastaus tuohon pohdintaasi, miksi kirkko ei vihi muita kuin jäseniään. Mielestäni on ihan ymmärrettävää ja loogista, että kirkko ei vihi avioliittoon niitä, jotka eivät siihen kuulu. Yhteisöjen palvelut ovat tarjolla niille, jotka yhteisöön kuuluvat. Liiton siunaaminen on kuitenkin siinä mielessä eri asia, että siinä ei enää vihitä ketään, vaan toivotaan jo aiemmin solmitulle avioliitolle siunausta. Siunauksen kaavassa ei esimerkiksi ole yhteistä Isä Meidän -rukousta eikä kumpikaan vanno mitään Jumalan silmien edessä. Toisaalta oikein vakaumuksellinen uskonnoton ei välttämättä suostu siunaukseenkaan.

Nämä ovat viime kädessä jokaisen parin itsensä ratkaistavia asioita. Usein vaan ajatellaan, että uskonnollisten elementtien mukaantuominen on kategorisesti huomattavasti pienempi uhraus kuin niiden poisjättäminen, mikä ei läheskään aina ole totta.

edit. Typo korjattu

Muokattu: March 11, 2009, käyttäjä: lasikuula

[Sahrami79]

Toisaalta oikein vakaumukseton uskonnoton ei välttämättä suostu siunaukseenkaan.

Vakaumuksellinen uskonnoton . Joo, ainakin mulle voisi tehdä tiukkaa...

[Guest lasikuula]

^ Korjasin tekstin vastaamaan ajatusta

[tammikuu09]

^Komppaan lasikuulaa, koska eihän toisen vakaumuksen kunnioittamisen pitäisi olla yksisuuntaista! Siis aina niin päin, että uskonnoton joutuu liittymään kirkkoon uskonnollisen vakaumuksen takia... Ei kai kukaan vaadi uskonnollistakaan eroamaan kirkosta vain uskonnottoman vakaumuksen takia? Tasavertaisinta kunnioitusta lienee kompromissi, esimerkiksi siviilivihkiminen + siunaus

Luitkos ees tuota mun tekstiä..?

Luin kyllä, mutta en kommentoinut sitä, vaan vastasin lasikuulalle vakaumuksen kunnioittamisesta

[Orkidea2010]

Mun täytyy nyt myös tuoda oma näkökulmani asiaan,

eli mä olen aina kirkkoon kuulunut ja tulen kuulumaan, mieheni ei ole ikinä kuulunutkaan koska häntä ei ole vauvana kastettu ja hän ei ole sitten pitänyt sitä myöhemmin tarpeellisena.

Meidän esikoinen on kastettu ja myös tuleva vauvamme kastetaan, eli mies ei ole mitenkäänpäin ateisti tms. mutta nyt kun olemme naimisiin menossa niin tuo kirkkoon liittyminen on tullut ajankohtaiseksi, mies tietää että haluan perinteiset kirkkohäät ja on valmis ne minulle suomaan.

Jos emme olisi naimisiin menossa niin hän tuskin kirkkoon liittyisi, koska hän on sitä mieltä että voi uskoa Jumalaan vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.

Eli tällä nyt haluan sanoa samaa kun monet muutkin että ei se ole niin mustavalkoista, kirkkoon liitytään ja kirkosta erotaan erilaisten syiden takia, häät toimivat joillekkin kannusteena kirkkoon liittymisessä.

[Women in White]

Molemmat liitytään vain ja ainoastaan sen takia. ja erotaan samantien, kun toimitus on ohi.

Reilu 500 € vuodessa menee meillä muuhun tarpeelliseen, kuin kirkollisveroihin. Oma hen.koht. usko ei meiltä vaadi nimiä kirkon kirjoissa.

[Guest lasikuula]

Eli kärjistäen haluatte nauttia kirkon palveluita, mutta ette osallistua niiden rahoitukseen?

[Malssi]

OT, mut jos on eronnut vaippaikäisenä (perheen päätöksellä) kirkosta, niin miten voi olla käynyt rippikoulun?

[Malssi]

Eli kärjistäen haluatte nauttia kirkon palveluita, mutta ette osallistua niiden rahoitukseen?

Kyllähän siinä voi vuoden maksut mennä, jos haluaa kuulua varausvaiheessa (=joskus jo vuotta ennen) kirkkoon. Sitä en kyllä ymmärrä, että ei voisi siunauksesta sitä maksua maksaa ihan erikseen, ei tarttis kuulua kirkkoon ollenkaan, jos ei kerta muutenkaan kuulu.

[Kvarkki]

OT, mut jos on eronnut vaippaikäisenä (perheen päätöksellä) kirkosta, niin miten voi olla käynyt rippikoulun?

OT, mutta rippikoulun voi käydä (alaikäinen vanhempien suostumuksella, luulisin) vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Konfirmaatio on sitten asia erikseen. Tiedän tapauksia, jotka ovat menneet riparille, kun kaikki kaveritkin menivät. Osa heistä on kastettu ennen konfirmaatiota ja konfirmoitu, osaa ei.