Guest Marienne

Miksi naimisiin?

232 posts in this topic

Haluaisin tähän vaansanoa, että sekä kihloihin että naimisiin voi mennä myös ilman sormuksia. Nämä liitot eivät silti  varmastikaan ole yhtään sen epävarmemmalla pohjalla kuin muutkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Haluaisin tähän vaansanoa, että sekä kihloihin että naimisiin voi mennä myös ilman sormuksia. Nämä liitot eivät silti  varmastikaan ole yhtään sen epävarmemmalla pohjalla kuin muutkaan.

Juuri näin! Kihlaus on päätös avioliitosta ja avioliiton solmimiseen ei tarvita muuta kuin esteiden tutkinta, vihkijä, kaksi todistajaa ja se, että kaksi ihmistä tahtoo, Minulla tosin on kaksi sormusta, miehellä yksi ja häätkin pidettiin mutta ei tämä tee avioliitosta yhtään sen varmempaa tai pysyvämpää. Kyllä se perusta ja pohja tulee muualta. Yhteistä nimeäkään siihen ei tarvita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, kyllä mullakin kihlasormus on ja vihkinkin saan, kuhan sinne asti keretään. Mutta kuten jo totesin, kaikille nämä asiat ei ole yhtä tärkeitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koska ulkopuolisena on tosi vaikea päätellä suhteen laatua, niin ainakin minä lähden siitä olettamuksesta että jos sormuksia ei ole, ei ole vielä varmuutta suhteen tulevaisuudestakaan. (Avoliittoja on niin monenlaisia: välivaiheena toisiaan pitäviä yksinäisiä ja toisaalta kunnon perheitä.) Tämä sormukseen tuijottaminen on tosin ristiriidassa sen kanssa, että omalla kohdallamme tiesin alusta saakka että meistä tulisi elämänkumppanit, vaikka sormusten aika tuli vasta vuosien päästä.

Niin, olen huomannut, että on parempi olla olettamatta ihmisten tilanteesta mitään sen enempää sormuksellisuudesta kuin sormuksettomuudestakaan. Useimmiten tietysti on niin, että Suomessa ne, joilla on nimettömässä yksi tai useampi sormus, ovat joko kihloissa tai naimisissa, mutta läheskään aina edes se ei ole varmaa; tunnen henkilöitä, jotka käyttävät vasemmassa nimettömässä arvokasta sormusta, mutta eivät silti ole kihloissa tai naimisissa. Puhumattakaan sitten niistä, jotka eivät kihlauksesta tai avioliitosta huolimatta käytä sormusta, pitävät sitä jossain muussa sormessa kuin nimettömässä jne... Meistä on tässä sormusasiassakin niin moneksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Veljelläni ja hänen vaimollaan ei ole sormuksia. He menivät naimisiin yli kymmenen vuoden seurustelun jälkeen, maistraatissa ainoa vieras oli heidän 1,5 v tytär. Perheille asiasta ilmoitettiin valokuvakortilla (oltiin jo tosin siinä vaiheessa arvattu mitä ne oli tehnee kun niiden tytär vuosi jutun äidille joka oli samana iltana lapsenvahtina: me oltiin sellaisessa paikassa, jossa täti otti äidistä ja isästä kuvia ja sitten sellaisessa toisessa paikassa).

Joka tapauksessa heille naimisiin meno oli hyvin pitkälle juridinen sopimus, sillä kuten täälläkin on useaan otteeseen sanottu heille oli selvää, että ei rakastamiseen tarvita asiakirjaa, riittää että tuntee. Sormukset eivät kummastakaan tuntunut hyvältä ajatukselta, joten ei niitä sitten myöskään ole hankittu, eikä kaivattu. Silti en hetkeäkään epäile että nyt pian kymmenen vuotta naimisissa ja 25 vuotta yhdessä olleina eivät olisi tosissaan tai aitoja toisiaan kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koska ulkopuolisena on tosi vaikea päätellä suhteen laatua, niin ainakin minä lähden siitä olettamuksesta että jos sormuksia ei ole, ei ole vielä varmuutta suhteen tulevaisuudestakaan.

Oleta toki, jos sen jotenkin tarpeelliseksi näet, kunhan muistat sen, mistä muutama tuossa jo mainitsikin: osa kihlautuneista ja/tai avioituneista ei käytä sormuksia, eikä osalle (kuten esim. minulle) tule niitä lainkaan. EDIT: En kyllä ihan ymmärrä, miksi ulkopuolisten ylipäätäänkään pitäisi päätellä jonkun suhteen laadusta tai sen varmuudesta yhtikäs mitään? :-?

Keijutiiran kommentit ovat todella hyviä, ja kuvaavat erittäin hyvin myös minun ajatuksiani tästä aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me menemme naimisiin myös näistä niin sanotuista järkisyistä. Eli haluamme laillistaa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia toistemme suhteen. Esim. mieheni kuollessa yhteinen talomme ja tilamme menisi perintönä hänen äidilleen. Lisäksi muutkin näkökohdat, onnettomuudet yms. sekä se ettei avopari voi adobtoida, vain yksineläjä tai aviopari. Ja haluamme pitää senkin mahdollisuuden avoinna eräänä perheen perustustapana, kun tässä maailmassa mikän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Yhdyn jonkun (sorry, en muista nimimerkkiä) sanomaan: Rakkautta ja parisuhde olisi ilman avioliittoakin. Ja niin sen pitää mielestäni mennäkin. Ei niin, että kuvitellaan suhteen täydellistyvän, kun vannotaan valat ja saadaan papin aamen.

muoks. kirj. virheet ja muuta muokkausta plus loppukaneetti :)

Samaa mieltä.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hmm. Kirjoittamaani on tulkittu aivan liian sananmukaisesti. En tarkoittanut että katson sormuksesta ovatko ihmiset sitoutuneita toisiinsa vai eivät, vaan että kihloihin meno tai avioliittoa ovat minulle merkkejä siitä, että pari on varma suhteestaan ja sitoumuksestaan toisiinsa. Kun viittasin sormukseen viittasin lähinnä sen symboliseen merkitykseen, en koruun esineenä.

OK, sitten käsitin tosiaankin hieman väärin, pahoitteluni siitä.

EDIT: Tosin olen myös sitä mieltä, että yhteiselämän muoto ts. liiton tyyppi ei vielä välttämättä kerro todellisen sitoutumisen asteesta mitään, mutta näin ymmärsin myös sinun, mieb, ajattelevan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on käyty hyvää keskustelua, olen innolla seurannut aihetta vierestä tähän asti, vaikka itse aloitinkin keskustelun.

Itse jopa hieman protestoin ajatusta, että naimisiin pitäisi mennä silkasta rakkaudesta. Sellainen ajatushan on hirveän nuori ja länsimaalainen. Itse en halua avioliittopäätöstäni tehdä pelkästään sydämellä (vaikka se toki paljon saneleekin) vaan myös järjellä. Haluan, että todella huolella mietin sen seuraukset ja asian monet puolet, otan todella vastuun päätöksestäni.

Avioliitto on kaunis kruunu päätökselle elää yhdessä, se ei silti parisuhdetta muuta. Parisuhde olemme minä ja puolisoni eli me. Kun tapasin puolisoni tiesin hyvin nopeasti, että tämä on se ihminen, jonka kanssa haluan elää... Aina. Sormukset kertovat rakkaudestamme, mutta eivät ole suhteen pohja. Se pohja olemme me, minä ja hän. Meidän tahtomme elää yhdessä on tärkein. En halua välittää siitä, mitä muut ajattelevat (olemmeko aviossa vai emme, sovimmeko toisillemme vai emme). Samoin en tahdo arvioida muiden ihmisten parisuhteita, kukin tuntee sen parhaiten itse. Me emme avioliitolla syvennä suhdettamme. Yhteiset vuodet ja kokemukset sekä eletty elämä varmasti vahvistavat vain rakkauttamme, mutta ne voisimme elää yhdessä ilman avioliittoakin.

Avioliitto tuo muutakin kuin rakkautta, se tuo todellisia velvoitteita, se on juridiikkaa. Meidän tapauksessamme avioliitto on myös tuiki tarpeen, sillä en saa oleskelulupaa Aasiaan, jonne muutan mieheni perässä, ilman sitä. Silti vastustan ajatusta, että se tekisi avioliitostamme millään tavalla huonomman. Olisi syynä mennä naimisiin vaikka puhdas raha, ei mielestäni kenelläkään ole oikeutta määritellä, mikä on oikea syy mennä naimisiin. Siksi ihmettelinkin näitä lumeavioliitto rankaisuja. Toki kenties räikeimpiä tapauksia on kenties pyrittävä estämään ettei lumeavioliitoista tule ihmiskauppaa, mutta muuten minun mielestäni ihmiset saavat avioitua kenen kanssa lystäävät. En voi ymmärtää miksi viinaa saa juoda niin paljon kuin haluaa, mutta naimisiin ei saa mennä kenen kanssa lystää.

Poikkesin jo hieman raiteiltakin. Ehkä en miettisi avioliiton syitä näin tarkkaan ellei suhteemme olisi niin tuore. Ehdimme elämään yhdessä n. 1,5 vuotta ennen avioliittoa. Äh, miettisin minä syitä, vaikka olisimme olleet yhdessä 10 vuotta. Sama se. Minulle on vain tärkeää tiedostaa mitä olen tekemässä, eikä vain leijua huuman saattamani tilanteesta toiseen.

Haluan vielä korostaa, että tällä palstalla tuskin liikkuu montaakaan sellaista, jolle rakkaus ei olisi ollut se todellakin tärkein ja perimmäinen syy mennä naimisiin. Rakkaus, se suuri rakkaus meidän avioliittomme siivittäjänä on.

Kirjoituksellani en yrittänyt ottaa kantaa kenenkään kirjoitukseen, vaan ainoastaan kertoa omia ajatuksiani. Totisesti en yrittänyt provota. Erimieltä saa tottakai silti olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudesta.

Halusta jakaa koko elämä juuri tämän toisen henkilön kanssa.

Tulevaisuuden turvasta.

Siksi, että näin meistä tulee virallisestikin perhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun kuitenkin haluaa olla toisen kanssa, niin Suomen laki suosii avioliittoa. Perintövero ja muut verojärjestelyt kannustavat virallistamaan suhteen. Verosuunnittelu on aina järkevää, ja avioliitto on yksi keino.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me menemme naimisiin rakkaudesta,joka tosin on muuttunut tämän 14 vuoden aikana siitä hullaantumisesta sanoisinko tahdoksi rakastaa toista.Selvemmin sanottuna pohjimmiltaan rakkaudesta,mutta vomakkaasti järjen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juridiset asiat ovat tärkeitä, koska jos jompikumpi meistä kuolee, haluamme rakkaallemme mahdollisimman turvatun aseman. Arkipäivässä se ei taida kyllä näkyä muussa, kuin että yhteinen nimi tulee postilaatikkoon sekä ovikilpeen ja siviilisääty muuttuu papereissa. Tämä on meille kummallekin ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta. Sukulaisetkin ovat ihan innoissaan, ja antavat meidän järjestää kaiken juuri niin kuin haluamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme rakkauden takia yhdessä, ei siihen avioliittoa tarvita. Meilläkin on enemmän näitä järkisyitä miksi menemme naimisiin.

Meillä ei edes muutu mikään avioliiton myötä, ei nimi, ei suhteemme laatu ym. Mitä nyt papereihin tulee merkattua siviilisäädyn kohdalle eri kuin aikaisemmin  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miks ihmeessä tää keskustelu on just täällä eikä vaikka tuolla kirkkovihkimisissä  ::)

Mutta siis, kai se täytyy vastata että järkisyistä.  Rakkaus tulee tietysti myös mukana, mutta yhdessä voisi olla susiparinakin ja rakastaa ihan yhtä paljon.

Jo moneen kertaan mainittu Suomen lainsäädäntö ja tulevaisuuden toiveemme kansainvälisestä adoptiosta puhuvat avioliiton puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa toistan kuin moni muu jo aiemmin:rakkauteen ja rakastamiseen ei tarvita avioliittoa.Olemme yhdessä

rakkaudesta ja rakkaudesta meillä on syntynyt kaksi rakastettua lasta.(tämä tosiasia sitoo,tai ainakin pitäisi

sitoa,muutenkin ihmisiä toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto!)

Ensi syksynä menemme naimisiin,koska yhteiskunnassa eläminen helpottuu siten monin tavoin.Ja onhan se

ihana kruunaus suhteellemme ja saan myös itse saman sukunimen mikä muulla perheellä on.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos aviolittoa on ajetellut jonkun muunkin kuin rakkauden näkökulmasta niin pohja kestävälle suhteelle on myös vankempi. Elämä on paljon muutakin kuin vaalenpunainen rakkaus-pilvi.  Tämän pariskunnan mielestä.

Hömmmm.. voisitko perustella millä tavoin "pohja on vankempi", jos avioliitto perustuu myös siihen, että " saa soiton jos toiselle sattuu jotain " ? (tämä siis kärjistys noista järkiperusteluista, joita yllä on osoitettu)

Luulis, että ero tulee jurdisista eduista huolimatta, jos rakkaus loppuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Järkisyitä mennä naimisiin on myös muita kuin tuo onnettomuudesta tulevan tiedon saaminen. Sen tiedon lisäksi jos olet naimisissa olet oikeutettu saamaan eläkkeen mikäli puolisosi kuolee, joka esim. pelasti pitkälti minun lapsuuteni taloudellisesti sen jälkeen kun isäni kuoli.

Enpä usko, että tässä ketjussa kukaan olisi menossa naimisiin ilman rakkautta, mutta moni on sitä mieltä että pelkkä rakkaus ei riitä. Tunteen lisäksi pitää olla järkeä ja tahtoa toimessa mukana. Rakkaus on vain tunne ja tunteet muuttuvat elämän tilanteiden mukaan, mikäli avioliittoa solmittaessa ollaan toimittu rakkauden lisäksi järjen ja tahdon mukaan on se minusta ainakin voimakkaammalla pohjalla kuin pelkästä rakkaudesta solmittu liitto. Siinä taatusti ollaan oikeassa, että harva avioliitto kestää sitä, että rakkaus loppuu. Enemmän näen kuitenkin liitolle uhkana sen, että sitä tahtoa, mitä avioliittoon tarvitaan ei ole mietitty ja sitä ei loppujen lopuksi löydy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1. Lakisyyt

2. Lapset (perinteikkäät syyt, ensin avioon, sitten lapsia)

3. Kunnon juhlat lähimmille rakkaille ihmisille, häämatka ja rakkautemme hehkutusta  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos molemmat ilmoittavat toisensa lähiomaisikseen, niin kyllä silloin sinulle siitä ilmoitetaan, aviossa tai ei.

(eli pätee lähinnä sairaaloissa)

Eikös se noin mene?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos molemmat ilmoittavat toisensa lähiomaisikseen, niin kyllä silloin sinulle siitä ilmoitetaan, aviossa tai ei.

(eli pätee lähinnä sairaaloissa)

Eikös se noin mene?

Mutta entä silloin, jos AVOpuoliso viedään tajuttomana sairaalaan. Voiko tuollaisen ilmoituksen tosiaan tehdä sairaaloihin etukäteen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ainakin annoin poikaystäväni yhteystiedot kun lääkärissä lähiomaisen yhteystietoja kysyttiin. Emme siis silloin edes asuneet yhdessä. Näin ollen hänelle ilmoitetaan jos joutuisin sairaalaan tai hän voisi kysellä vointiani koska hänet on lähiomaiseksi ilmoitettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä ainakin annoin poikaystäväni yhteystiedot kun lääkärissä lähiomaisen yhteystietoja kysyttiin. Emme siis silloin edes asuneet yhdessä. Näin ollen hänelle ilmoitetaan jos joutuisin sairaalaan tai hän voisi kysellä vointiani koska hänet on lähiomaiseksi ilmoitettu.

Kyllähän tuo silloin toimi, jos on käynyt lääkärissä ja jos sitten onnettomuuden tms. sattuessa viedään juuri siihen sairaalaan johon poika- tai tyttökaverin on lähiomaiseksi ilmoittanut. Muunlaisiakin tapauksia on ja tunnen henkilön, jolle tietoja tajuttomana sairaalassa makaavaan avopuolison voinnista ei kerrottu vaan hän sai tiedot tämän vanhempien. Onneksi välit olivat kunnossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now