Guest Marienne

Miksi naimisiin?

231 posts in this topic

Miksi menitte tai menette naimisiin? Rakkaushan on tietenkin perimmäinen ja tärkein syy, mutta onko pohjalla muita syitä? Olisin kiinnostunut enemminkin poikkeavista syistä ja miltä sellainen ratkaisu tuntuu.

Nykyaikana pidetään ehdottoman oikeana avioliittoa, joka perustuu puhtaasti pelkälle rakkaudelle, järkisyitä halveksitaan. Esimerkiksi sukulaiseni menivät naimisiin perinnöllisten syiden vuoksi ja tuttavani sinivalkoisen lentoyhtiön halpojen lentolippujen ja oleskeluluvan vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No ylenpalttisen kiintymyksen lisäksi päätöstä vauhditti Suomen lainsäädäntö, joka ei tunnusta avoliittoa avioliiton veroiseksi, esim. vanhempien ollessa avoliitossa ja toisen vanhemman kuolessa perhe joutuu taloudellisesti huomattavasti tukalampaan asemaan kuin jos vanhemmat ovat naimisissa keskenään.

Yleensä ihmiset pitävät minua outona kun käytän kuolemaa perusteluna. Ei sillä että toivoisin itse kuolevani kun lapset ovat pieniä, tai haluaisin jäädä leskeksi. Nämä kun vaan ovat asioita joista itse ei saa päättää. Minulla mielipiteeseen vaikuttaa se, että isäni kuoli kun itse olin vielä alaikäinen ja pakotti katsomaan monia kurjempiakin asioita vain reilusti peiliin.

Niin ja Finskin lippuedusta itsekin nauttineena niin se ei tosiaan ole tyhmin mahdollinen syy...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietysti voisimme elää loppuikämme yhdessä avoliitossakin, siihen riittää syyksi rakkaus. Avioliiton puolesta puhuvat verotussyyt:

1) Asuntolainan korkoja ei voi vähentää avopuolison verotuksessa, jos itsellä onkin niin pienet tulot, ettei ole mistä vähentää.

2) Myös henkivakuutukset (jep, nämäkin meillä kuolemaa pelkäävillä on) tulevat halvemmiksi, jos on naimisissa. Ei suoraan, mutta korvaussumma voi olla pienempi, kun siitä ei mene niin paljon veroa.

3) Ei tarvitse tehdä keskinäistä testamenttia (paitsi ehkä jos on avioehto ja lapsia), ja perintövero on pienempi.

Yhteisellä lapsella saisi verottajan silmissä avioliittoa vastaavan aseman, mutta siihen emme sentään verotussyistä lähde :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska tahdon olla virallisestikin Nallukkani ikioma ja ylpeydellä kantaa hänen nimeään  :D Meillä tärkein syy suunnatoin rakkaus, jonka tahdomme muidenkin tietävän  :-X  :-X  :-X  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä pohjalla on muitakin syitä. Oikeastaan pitkän suhteen jälkeen tuntuu, että avioliitto on osittain järkiratkaisu - osapuolten etu ja taloudellinen turvahan sen on tarkoitus olla yhteiskunnan silmissä ja lain edessä.

Avopuolisoina emme ole virallisesti toisemme lähiomaisia. Emme peri toisiamme lainkaan ilman testamenttia ja testamentin olemassaollessakin perintövero on kolminkertainen verrattuna siihen, jos olisimme naimisissa. Jos meille joskus tulee lapsia ja olemme vielä avoliitossa, mieheni joutuisi sosiaalitoimistossa tunnustamaan ne. Ja tietysti haluamme olla virallisesti perhe ja tuntea henkisellä tasolla vielä tiiviimmin kuuluvamme yhteen  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen lain määräämät syyt joita tässä onkin jo kattavasti mainittu.

Yhdessä olisimme loppu elämämme olleet ilman mitään virallistakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Järkisyyt on ne meidän syyt mennä naimisiin. Rakkauteen ei avioliittoa tarvita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin seurusteltu ja asuttu yhdessä monet vuodet, mutta naimisiin ei minulla ollut mitään hinkua. Jossain vaiheessa ostettiin kihlat "kun kerran tässä yhdessä niin vakaasti ollaan", mutta lopullinen askel häiden suunnittelun aloittamiseksi tuntui kaukaiselta. Ajattelin, että voisin ihan hyvin elää loppuelämäni avoliitossa.

Sitten nykyinen mieheni ajoi pyörällä auton kanssa yhteen ja joutui sairaalaan. Kolari ei ollut kuolemaksi, mutta sen verran paha, että mieheltä oli nuppi sekaisin ainakin ensimmäisen vuorokauden. Hänestä ei siis juuri järjen sanoja saanut irti: itse hän ei pystynyt kuvailemaan, mitä tapahtui, kenen oli syy, onko jokin pahasti vialla jne.

Yritin kysyä lisätietoja sairaalasta. Sairaalassa kysyivät minulta "Niin oletteko te lähiomainen?" Vastasin olevani avovaimo. Siinä vaiheessa tietoa lakkasi saamasta. "Ai jaa avovaimo. No, NN kertoo teille varmasti asioista sitten kun olonsa vähän paranee." Tämä on varmasti ihan lainmukainen käytäntö, mutta minua jäi vaivaamaan pahasti se, että minulle ei olisi edes soitettu sairaalasta, jollei nykyinen mieheni, silloinen avomieheni, olisi onnettomuuden jälkeen sitä erikseen vaatinut.  Aivan samanlaisen keskustelun kävin myöhemmin poliisin kanssa yrittäessäni selvitellä asiaa hiukan tarkemmin.

Summa summarum, menin naimisiin, koska haluan olla rakastamani ihmisen lähiomainen myös lain edessä.

P.S. Äitini melkein suuttui, kun sanoin, mistä syystä haluan naimisiin. Hänestä tämä oli kamalan epäromanttista. Mutta minä olenkin järkevä ihminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Bessie: Kauhea tarina, onneksi teillä ilmeisesti on nyt kaikki hyvin  :-*

Vahvistit ajatuksiani - epäromanttista tai ei  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Järkisyyt on ne meidän syyt mennä naimisiin. Rakkauteen ei avioliittoa tarvita.

Näin juuri mekin asian ajattelemme. Meille tuleekin sitten (joskus) oikein ultrakälyiset häät, kun seremonia hoidetaan maistraatissa (emme kuulu kirkkoon kumpikaan), emmekä perusta hienoista hääpuvuista ja komeista sormuksista ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuulenvire - kaikki on mitä parhaiten  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Summa summarum, menin naimisiin, koska haluan olla rakastamani ihmisen lähiomainen myös lain edessä.

Bessien tarina on myös yksi tärkeimmistä syistä miksi me menimme naimisiin. Me nimittäin keskustelimme muiden laki-juttujen ohessa siitä, kuinka tärkeää on olla myös virallisesti toisen lähiomainen, jos toinen vaikka joutuu onnettomuuteen. Me molemmat haluamme, että ensimmäinen jolle asiasta ilmoitetaan on oma puoliso, ja että puolisolla on myös oikeus tehdä päätöksiä (vaikka hoitoa koskien) jos itse ei siihen pysty.

Entä jos avopuolisoista toinen vajoaa kuukausiksi koomaan! Et saa mitään tietoa, elleivät puolison omaiset (äiti, isä) halua jotain asiasta valottaa. Entä jos nämä omaiset jostakin kamalasta syystä pitävä sinua syyllisenä tilanteeseen, ja kieltävät sinulta täysin kaiken yhteydenpidon omaan avopuolisoosi. Hirveä tilanne!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös me menimme naimisiin järkisyiden tähden, lähinnä taloudellisten mutta myös kaikkien muiden jotka yllä on mainittu. Monta asiaa on paljon helpompi hoitaa ja järjestää kun ollaan naimisissa avoliiton sijaan. Rakkaus on ihana bonus!  ;)  ::)  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi tärkeimmistä syistä oli meillekin se, että nyt olemme toistemme lähiomaisia, millä todella on merkitystä, jos toinen sairastuu tai joutuu onnettomuuteen.

Taloudellisia syyt eivät niinkään olleet. Omaisuus menee kuoleman jälkeen "omille" suvuille (lukuunottamatta sitä asuntoa irtaimistoineen missä asutaan). Kummallekin on jossain vaiheessa tulossa perintönä kiinteistö ja kumpikin haluaa sen pysyvän omassa suvussa. Lapsia meillä ei ole eikä toivottavasti tule, joten testamentilla omaisuudet hoidetaan sisarusten lapsille (ja vanhempien avioerojen takia heille, joiden isovanhemman puolelta omaisuus on peräisin)

Pidimme pienet häätkin, vaikka ensin ajattelimme, että käynti maistraatissa riittää.

katsoimme juuri hää-DVD:n ja kyllä tuntui mukavalta kuulla henkikirjoittajan sanovan: "puolisoina muodostatte perheen". Ei siihen tosiaan yhteistä nimeä tai lapsia tarvita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:o :o :o :o :o :o :o :o :o Järkisyistä naimisiin?????  Onpas julmaa.

Me ainakin menemme naimisiin RAKKAUDESTA.  :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
:o :o :o :o :o :o :o :o :o Järkisyistä naimisiin?????  Onpas julmaa.

Me ainakin menemme naimisiin RAKKAUDESTA.  :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X

Eihän niitä järkisyitä olisi ajateltu ilman rakkautta. Miehellä on työ, jossa on montaa muuta työtä suurempi mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi. Jos emme olisi naimisissa, ei asiasta minulle ilmoitettaisi (ellei mies olisi tajuissaan ja pystyisi sanomaan, keneen otetaan yhteyttä) vaan hänen vanhemmilleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
:o :o :o :o :o :o :o :o :o Järkisyistä naimisiin?????  Onpas julmaa.

Me ainakin menemme naimisiin RAKKAUDESTA.  :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X

No tässäpä minun mielipiteeni.

Avioliitto on juridinen sopimus, jossa osapuolet saavat toistensa suhteen tiettyjä oikeuksia ja myös velvollisuuksia. Me näemme avioliiton solmimisen täsmälleen tästä näkökulmasta, emmekä sen takia halua siitä sen isompaa numeroa tehdä.

Rakkaus taas sitten on ihan toinen asia. Se on täysin meidän välisemme asia, eikä siihen tarvita minkään ulkopuolisen tahon määritelmiä tai julistuksia. Rakkaussuhteemme on siis virallisen ja muodollisen sitoutumisen yläpuolella, meille paaaaljon tärkeämpää se sitoumus, jonka keskenämme olemme ihan kahdestaan tehneet.

Järkisyistä naimisiinmeno on järkevää, ei julmaa. Ja edelleen, tässä on kyse vain minun mielipiteestäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en menisi naimisiin ellen rakastaisi niin paljon että on järkevää mennä naimisiin... eli kaikki nuo edellä luetellut syyt - onnettomuudet, kuolemantapaukset, lapset (aika hyvä lista, negatiivisia asioita ja sitten "lapset").

Avioliitto ei muuta rakkautta mihinkään, mutta häät on mahdollisuus juhlia sitä rakkautta kaikkien kanssa, ja avioliitto antaa oikeuksia - ei perhe-elämässä mutta "virallisessa" elämässä, siis paperilla, muodollisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja yksi noista asioista jotka helpottuvat avioliiton myötä, on viisumin saaminen niihin maihin joihin sitä suomalaisena tarttee. Eli jos hubbyni saa työpaikan esim Uudesta Seelannista, pääsen minäkin kivuttomasti mukaan ja voin siellä rauhassa sitten katsella töitä oleskelulupien ollessa kunnossa.

Järkevänä rakkaudessakin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

keijutiira: Kiitos, puit sanoiksi meidänkin ajatukset!  :D Minusta on sulaa hulluutta mennä naimisiin VAIN rakkaudesta. Mistäs sitten kun rakkaus loppuu? Ehkä juuri siksi nykyään erotaankin niin paljon. Järki ja rakkaus eivät sulje toisiaan pois ja jos aviolittoa on ajetellut jonkun muunkin kuin rakkauden näkökulmasta niin pohja kestävälle suhteelle on myös vankempi. Elämä on paljon muutakin kuin vaalenpunainen rakkaus-pilvi.  Tämän pariskunnan mielestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menen naimisin, koska haluan viettää lopun elämääni parhaan ystäväni seurassa. Rakastan häntä ja tietysti olemme myös miettineet niitä järkisyitä. Sanoisin että vaikka rakastaa toista, pitää suhteessa olla myös ystävyyttä, jotta liitto kestäisi kunne kuolema erottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me menemme naimisiin paitsi tietysti rakkaudesta, niin myös jo täällä muiden luettelemista järkisyistä. Lisäksi minua kammottaa ajatus, että miehelleni tapahtuu jotain, enkä saisi siitä teitoa, koska olen "vain" avovaimo. Viime uudenvuoden aattona mieheni joutui auto-onnettomuuteen, ja siinä olisi käynyt tosi huonosti, jos hän olisi tullut tuohon risteykseen sekunninkin myöhemmin. Se pelästytti todella kovasti. Siihen asti olimme ajatelleet, että kyllähän me naimisiin kerkeämme sitten joskus, mutta tämä tapaus opetti, että elämä voi olla pienestä kiinni, joten päätimme, ettemme enää lykkää naimisiin menoa, kun molemmat sitä haluavat. Näin osoitamme maailmalle todella kuuluvamme yhteen, ja teemme suhteestamme virallisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me ainakin menemme naimisiin RAKKAUDESTA.  :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X

Niin mekin...vain ja ainoastaan!  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me menemme naimisiin myös näistä niin sanotuista järkisyistä. Eli haluamme laillistaa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia toistemme suhteen. Esim. mieheni kuollessa yhteinen talomme ja tilamme menisi perintönä hänen äidilleen. Lisäksi muutkin näkökohdat, onnettomuudet yms. sekä se ettei avopari voi adobtoida, vain yksineläjä tai aviopari. Ja haluamme pitää senkin mahdollisuuden avoinna eräänä perheen perustustapana, kun tässä maailmassa mikän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Yhdyn jonkun (sorry, en muista nimimerkkiä) sanomaan: Rakkautta ja parisuhde olisi ilman avioliittoakin. Ja niin sen pitää mielestäni mennäkin. Ei niin, että kuvitellaan suhteen täydellistyvän, kun vannotaan valat ja saadaan papin aamen.

muoks. kirj. virheet ja muuta muokkausta plus loppukaneetti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laki on avopareille eri kuin aviopareille, se on tärkein syy. Koska toisiamme rakastamme & haluamme jakaa elämämme, halusimme hoitaa keskinäiset lainmukaiset oikeudet & velvollisuudet avioliitolla. Rakkautta meillä kyllä olisi riittänyt ilman avioliittoakin. Olin mielessäni yhtä sitoutunut mieheeni ennen avioliittoa kuin sen jälkeen.

Inhoan näkemystä, että jos ei ole kihloissa/naimisissa, ei ole varma suhteesta. Mielestäni ei ole pakko olla naimisissa ollakseen varma & sitoutunut ja jakaakseen elämänsä toisen ihmisen kanssa. Jotkut vain vaikuttavat tarvitsevan sormuksen sormeensa ollakseen varmoja & sitoutuneita, ja luulevat kaikkien kokevan samoin. (--> Ei sormusta, ei varmuutta/sitoutumista.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now