Ragazza

Häätöppäyksiä?

277 posts in this topic

Ihanaa lukea että muutkin ovat töppäilleet!

Meillä alkoi jännitys näkyä kuvaan mennessä. Huulipuna unohtui kaason laukkuun, joka tulisi vasta kirkolle. No bestman kipaisi hakemassa ja pariin viimeiseen kuvaan ehdittiin punata huulet. Kuvaukseen mennessä töhrin hameeni auton ovenpieliin, vaikka auto oli edellispäivänä pesty.

Alttarille kävellessä unohdin (en kyllä ollut edes niin tarkasti asiaa miettynyt) vaihtaa kimpun kynkkäkäteen. Minulla ei ollut vapaita käsiä nostaa helmaa, joten kompuroin alttarille johtavilla portailla vähäsen.

Melkein unohdin luovuttaa kimpun kaasolle alttarille mennessä.

Pitopalvelulla oli liian vähän väkeä töissä -> kaaso, lahjapöydästä vastaavat sekä sisarrukset joutuivat kantamaan juomia ja ruokia pöytiin

Sisarruksista hääparin kanssa ei ole yhtään kuvaa!

Ruokailun ja kahvin välinen aika venyi kahteen tuntiin, vaikka pitopalvelu oli puhunut puolesta tunnista! Jos olisimme ennalta tienneet kahvin kestävän noin kauan, olisimme voineet siihen väliin suunnitella ohjelmaa tms.

Juuri kun oltiin aloittamassa kahvittelua, vene, jossa nukuimme hääyön, meinasi karata laiturista. Reippaita miehiä oli kuitenkin tupa täys, joten saatiin vene takaisin laituriin.

Kakun leikkauksessa olimme niin keskittyneitä polkaisuun, että kakkupala lenti pöydälle komeassa kaaressa. Huonoa tuuriakin oli, kakkupala nimittäin tippui sentin päähän lautasesta.

Hääkakku loppui, vaikka olimme ilmoittaneet pitopalvelulle 15 henkeä ylimääräisenä, jottei tämmöistä pääsisi käymään! Arg...

Tuore appiukkoni tanssiin hakiessaan polkaisi helman päälle ja lenkki, jolla laahus oli nostettu ylös katkesi... Hetken mietin, että kuinkahan paha reikä tuli takapuoleen, mutta onneksi se oli vain lenkki. Sukulaiseni kiersi sitten lenkin jämän napin ympärille umpisolmuun... Kyllä pysyi!

Muutoin meillä oli kyllä ikimuistoinen ja hauska juhla! Ja vierailta on kuulunut pelkästään positiivista palautetta. Tunnelma oli kuulemma ollut vapautunut, rento ja hauska! Pienet mokathan luovat vaan tunnelmaa! Ja kaikkein tärkeintä meille oli kuitenkin vieraiden viihtyvyys! Paikka ja keli olivat aivan ihanat, joten ne pelastivat!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä lisää mokia... Me olimme kutsuun kyllä hienosti muistaneet nimet, päivät ja puhelinnumerot ja kirkkokin oli mainittu. Mutta mistään ei käynyt ilmi, että mikähän on paikkakunta! No kaikki kuitenkin löysivät perille. Vieraspaikkakuntalaisille oli varattu majoitustilaa lähistöltä ja bussikyyti, minkä vuoksi emme ehken tulleet ajatelleeksi, että joku saattaa tulla vaikka omalla autolla...

Vaikka kuinka yrität kaiken huomioida, niin aina ei kaikkea itse tule ajatelleeksi! Sen takia voisin vinkkinä sanoakin, että näytä kutsua, ohjelmaa tms ennen niiden lopullista painamista vähintään kolmelle! Mielellään tietysti jollekin, jonka tiedät kiinnittävän huomion kaikkiin kirjoitusvirheisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei töppäyksiä, mutta pikku juttuja, mitkä on jääneet mieleen. Saadun palautteen perusteella vieraat eivät onneksi näistä kärsineet. Tai jos kärsivät, niin eivät kertoneet...

Unohdin antaa kimpun systerille matkallani alttarille --> ujo sisar joutui kipittämään sen multa ns. mestoilla.

Miehen sormus ei mennyt ekaa niveltä pidemmälle --> sähähdys 'laita loput ite' kuului varmaan ainakin kolmosriville saakka.

Kirkosta tultaessa kukaan ei ollut muistanut sopia kenenkään kanssa, kuka 'lähettää' vieraat juhlimaan --> heti ns. äimistelyä ja sitten baanalle

Lahjalistan puutetta en edelleenkään pidä mokana, koska me ei järkevää listaa oltais koskaan saatu aikaiseksi. Toisaalta oli mukavata, että ihmiset otti yhteyttä ja kyseli, mutta taidettiin aiheuttaa aika monelle päänvaivaa...

Valokuvaaja oli huono -- ts. kirkossa otetut kuvat oli tosi OK, mutta potretit sukkasi ja pahasti. Kamupiirin hovikuvaaja, mokoma, majaili tuolloin Briteissä eikä saatu sitä paikalle. Samoin yhteinen perhe / sukuhässäkkäkuva jäi ottamatta, se harmittaa oikeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan näitä!

Riisit unohtuivat hääsviittiimme

Kirkosta tullessamme satoi vettä kaatamalla

Hääautomme hajosi keskelle risteystä. Kenelläkään ei ollut kännykkään, joten sulho meni sateenvarjon kanssa tienposkeen pysäyttelemään autoja.

Bändi ei soittanutkaan ruokailun taustalla - iso pettymys

Jatkopaikkana toiminut mökki oli palaa seuraavana aamuna. Mukava herätys ekana rouvapäivänä kun sviittiin ryntää viiden hengen joukko huutaen "nyt se mökki palaa!"

Mutta kaikenkaikkiaan oli IHANA päivä, ja suurin ihmetykseni oli oma rauhallisuuteni. En riehaantunut vastoinkäymisistä missään vaiheessa. Ja jäipä vieraillekin eläviä muistoja häistämme, kukapa ei muistaisi hääparia kaatosateessa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei meillä otettu mitään suunniteltuja ryhmäkuvia. Sulhasen sisrukset tunkeilivat jotenkin epäorganisoidusti siinä ja joku kuva heistä taisi tulla kyllä. Esim sellainen looginen kuva jossa on morsiuspari, sulhasen sisko sekä sulhasen toisen siskon mies. Itse toivoin koko ajan, että minusta ja sisaruksistani olisi saatu otettua yhteinen "sisaruskuva" mutta minulle ilmoitettiin vaan, ettei se taida olla mahdollista kun kaikki sisarukset touhusivat jatkuvasti lastensa kanssa. Tämä jäi vähän harmittamaan, etteivät ihmiset olisi sen vertaa voineet tehdä morsiamelle mieliksi, että olisivat laittaneet puolisonsa/vanhempansa hetkeksi katsomaan lapsia.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Informoisin kuvaajaa paremmin, nyt meillä on seitsemän rullaa valokuvia meistä. Tämäkin tietysti ihan ok, mutta harmittaa ihan vietävästi, että suurinta osaa vieraista ei näy missään kuvassa. Kun taas kuvaajan hyvää kaveria, eli miehen vanhempaa pikkusiskoa on kuvattu yltä, alta, sivusta ja päältä. Tämä ketuttaa ihan hemmetin paljon. Esim. mun mummo, joka ei varmaankaan ihan hirveän pitkään ole täällä enää, ei ole yhdessäkään kuvassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhasen isoaiti meinasi tippua tikkailta, kun koristeli morsiuskaartamme. Vastapaisen mokin perhe oli paattanyt menna naku-uinnille

 

Bussilastillinen ulkomaalaisia oli ajanut jonkun hataakarsivan suomalaisperheen ohi, juuri kun he olivat astuneet saunasta ulos kesamokillaan aataminasussa. 35  hurraavaa ulkomaalaista bussin ikkunassa

 

Sulhasta jannitti niin paljon, etta oli oksentanut aamulla suihkussa. Sulhanen myos pillahti itkuun kun bussilastillinen vieraita saapui juhlapaikalle.

 

Morsian oli kuulemma 15 minuuttia myohassa. (Itse en usko etta olin ihan noin paljon myohassa). Sulhanen joutui seisomaan valmiuspaikallaan kuin kivipatsas, jooidenkin ystavien hanta kiusatessa, etta morsian onkin tehnyt oharit

 

Morsiammen hiha tippui kesken juhlan. Myos haapuku meinasi syttya palaamaan. Yhden vieraan hame on mustana steariinista.

 

2 ihmista ei loytanyt omiin sankyihinsa vaan heidat loydettiin toisaalta (omasta tahdostaan).

 

Morsiammen kengat olivat seuraavana paivana sen nakoiset, etta niilla oli kivetty himalajalle ja takaisin.

 

monet ulkomalaiset vieraat eivat tienneet, etta Sammalniemessa oli erikseen niin naisten kuin miesten sauna

 

Salkoon vedetty Englannin lippu oli noin puolet Suomen lipun koosta.

 

kampaajalla meni kauemmin kuin oletimme. Ajoimme koko matkan Tampereelta Juupajoelle sairasta ylinopeutta. Huusin koko matkan isalleni, etta haluan elavana omiin haihini.

Yksi amerikkalaisista vieraistamme myohastyi haabussista. haabussi odotteli hanta noin tunnin. Loppujen lopuksi han saapui haaseremoniaamme 5 minuuttia ennen morsianta. Ha oli hypannyt ensin bussiin Tampereella, sitten loytanyt itsensa jossain lahella Orivetta, hypannyt taksiin, taksi ei tiennyt missa meidan haapaikka oli, taksi oli pysahtynyt maatilan pihaan ja maanvilejelija oli lahtenyt ajamaan tuhatta ja sataa taksin edella kohti meidan haapaikkaa.

Ulkona olevan seremoniamme aikana alkoi satamaan kaatamalla vetta. Morsian ja sulhanen kastuivat hieman. Katoksen reunoilta tippui kiitettavasti vetta niin sulhasen niskaan kuin morsiamme rintojen valiin,

Huulipunani ja kaikki muut meikkini jaivat jonkun autoon, enka nahnyt niita koko paivana kampaajan jalkeen.

En ehtinyt edes kunnolla vilkaisemaan itseani peilista haapuku paalla ennen kuin mun tarvitsi lahtea kohti haapaikkaamme .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää harmittaa eniten: Oltiin sovittu, että yksi kavereista hoitaa valokuvausta kirkossa ja juhlassa, mutta bestman unohti toimittaa hänelle kameran. Nyt meillä on ainoastaan vieraiden kertiskameroilla näpsimiä kuvia ja joudutaan soittelemaan kaikki sukulaiset ja tutut läpi, että voitaisko kuule teiltä vähän noita kuvia kehitellä...

Myöskään mitään yhteispotretteja perheiden kanssa ei muistettu ottaa

Kirkossa möhläsi yllättäen sulhanen, joka oli joka käänteessä tuppaamassa väärälle puolelleni, takelteli sormusvalassa eikä ollut ihan varma missä vaiheessa kuuluu suudella. Kun sain sen hänelle vinkattua, niin toimitus oli TODELLA nopea  

Kaaso luki kirkossa korinttilaiskirjeestä kohdan ja mikrofoni alkoi tietysti huutaa ja sen hiljaiseksi saamisessa meni hetki...

Kun oli onnitteluiden aika, niin huomattiin että kaikilla muilla on kuohuviinilasit paitsi morsiusparilla

Pitopalvelu unohti laittaa kahvin kanssa esille konjakit ja liköörit ja jättivät ruoan jälkeen kaikki jäljelle jääneet juomat esille, joten boolia meni tosi vähän.

Sitten tietysti kaikki talloivat morsiamen helman päälle, myös morsian itse, joten puku ja kengät olivat seur. päivänä kaukana valkoisesta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieleen tulee nyt vain tällainen juttu...

Kuvaus tapahtui juhlapaikalla ulkona, kun vieraat vielä söivät. Päivän aikana oli sadellut vähän, ja kuvaaja oli kuivannut huolellisesti puupenkit ja pöydän, joilla osassa kuvista istuimme. No, pöydässä oli halkeama, ja kun siihen viereen istuin, puu painui niin, että halkeamasta nousi salakavalasti vettä takalistooni... Huomasin vasta ylös noustessani, että persus oli ihan märkä (miten niin keskittynyttä poseerausta)

Kuvaaja oli kauhuissaan, ja minä ärtynyt. onneksi suurin osa vieraista oli vielä sisällä syömässä. Kuvaajan avustaja haki hiustenkuivaajan, jolla sitten takalistoani paahdettiin eteisessä, ja sulhanen vahti ovea, ettei kukaan pöllähdä paikalle... Ei siinä tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta onneksi oli vettä vain, eikä siniseen pukuun jäänyt jälkeä sen kuivuttua. (kuvaaja maksoi silti pesulalaskun)

Onneksi tätä tapahtumaa ei moni vieras todistanut, vain seremoniamestari pöllähti paikalle ja huudahti kuuluvasti 'Ha! Täällähän on morsian ihan kuumana...

Kuvista muuten tuli kertakaikkiaan upeita, ja kiitos siitä etten ollut hermoheikko morsian, hymy on varsin rento myös tapauksen jälkeen otetuissa kuvissa  

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meillä ei varsinaisesti tapahtunut mitään hauskoja töppäyksiä. Seuraavat asiat tekisin kuitenkin toisin:

- sanoisin juhlassa muutaman kiitossanan vanhemmille, kaasoille yms (tarkoitus oli, mutta unohdimme)

- olisin käskenyt kuvaajaa ottamaan vähän enemmän kuvia pöydistä. Meillä on upeita kuvia hääparista, avustajista, yksityiskohdista, kirkosta, tanssimisesta... Kuitenkin on joitakin vieraita (serkkuja, kavereita), joista ei ole yhtään kuvaa. Kuvaaja otti muuten tosi hienosti kuvia, muttei yhtään "pöydissä istuvista porukoista". Onneksi saimme vierailta muutaman tämmöisen kuvan.

muuten kaikki meni aivan nappiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nauratti hääpäivänä ja naurattaa vieläkin.

Sukkunauha valahti alttarilla nilkkaan ja sulholta tippui kalvosinnapin takaosa vihkiryijylle ja oli jo melkein polvistumassa nostamaan sitä kun muisti missä ollaan.

Suntio sähelsi mikkien kanssa kirkossa niin että papin puhe ei kuulunu kuin kahteen ensimmäiseen penkkiriviin.

Kahdesta vaihtoehdosta pappi oli tietenkin valinnut "hyvinä ja huonoina päivinä" -version, joka kaveripiirissä herätti pientä huvitusta erään aikaisemmin tapatuneen jutun vuoksi.

Erään vieraan poika (n.6vee) päätti ulkona hyökätä takaapäin ja nykästä kaikilla voimillaan hunnusta, joka onneksi oli tiukasti kiinni mutta sattu aika mojovasti päänahkaan.

Pitopalvelu kerkesi kantaa iltapalan pois pöydästä ennen kun me ehdittiin syödä. Saatiin kuitenkin iltapalaa, joskaan ei kaikkia laatuja, kun henkilökunta oli ehtinyt syödä oman iltapalansa niistä jämistä mitä oli jäänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hohoo! Meidän papin oli määrä puhua suomeksi ja pari kohtaa ruotsiksi, mutta hän puhui kumpiakin sekaisin ja vaihtoi kieltä jopa kesken lauseen.  :) Hänellä myös meni kirjan kohta hukkaan ja hän plarasi sitä varmaan viis minuuttia, ennenkuin jatkoi puhetta. Kanttorin kanssa sovittiin, että koska poistumiskappale on niin pitkä, niin seisomme alttarilla vähän aikaa ennenkuin lähdemme kävelemään. Seisoimme sitten vissiin aivan liian kauan koska biisi ehti loppua ennenkuin väki ehti kirkosta ulos...  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Bestman ojensi sormuksen papille ihan oikealla hetkellä, mutta pamautti rasian kiinni niin kovaa, että koko kirkko raikui

Unohdimme vihkiraamatun kirkon piilotteluhuoneeseen. Onneksi bestman lähti hakemaan sitä ja ehtikin hyvin ennen seuraavaa vihkimistä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekään ei suudeltu kirkossa. Semmoista kohtaa ei vaan tullut, että kummallekaan olis tullut koko asia mieleen. Jälkeenpäin joku vieraista kysyi asiasta, mutta me lyötiin se leikiksi, että kun pappi ei käskenyt suutelemaan ja mehän ei käskemättä suudella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja lisää: tätä nyt ei kukaan huomannut, mutta... Mulla oli kyllä uutta ja vanhaa, mutta ei mitään lainattua ja sininenkin jäi silmien väriin. Piti olla sininen sukkanauha, mutta viimetingassa luovuttiin sukkanauhanheitosta, kun mun puku oli sen verran kapea, ettei sulhanen olisi mahtunut sinne alle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käännyimme lukijoihin päin rukouksen aikana: mies ei tajunnut laittaa käsiä ristiin. Yritin sitten nyhtää sen sormia yhteen. Todella viehkoa

Suudelma jäi meiltäkin aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Tosin sehän ei ole mikään töppäys...  Olimme sopineet, että kuuntelemme lähtömarssia hetken aikaa alttarilla. Tulipa mieleen, että tässähän sen pusun voisi moiskauttaa. Utelin mieheltäni asiaa.

Tarkkakorvaisimmat sen utelun kuulivat. Kellään ei kuitenkaan ollut niin nopeita refleksejä, että olisivat saaneet sen ikuistetuksi kameralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohdin antaa kimpun pois (onneksi kaaso haki sen), en tajunnut missä kohdassa polvistutaan, unohdimme pussata...

Muuten oli vaan semmoisia pikkuisia juttuja jotka ei oo varsinaisesti töppäyksiä... löin kampaajalta tullessa pääni auton ovenkulmaan ja tiara meni vinoon, meinasin kampaajan takia myöhästyä kirkosta, kirkon eessä ei ollutkaan puomi ylhäällä eli ei päästy ajamaan kirkon pihaan, kirkossa ei ollut vihkiryijyä sittenkään, pudotin käsilaukkuni maahan autosta noustessani ja sotkin hääpuvun helman auton oveen....

Muuten meni ihan kivasti!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille sattui semmonen pikku juttu, että.... Molemmille tuli sormukset ja ne oli semmosessa pienessä rasiassa, josta pappi sitten ojensi ne meille. Rakas mieheni otti sormuksen rasiasta ja katsoin hädissäni, että eikö se huomaa, että tunkee omaansa mun sormeen.. Sitten oli pakko kuiskata, että se on väärä. Mies parka purskahti nauruun ja sitten repes koko muukin seurakunta pappia myöten..  

Noh, eipä ainakaan ollut kaavoihin kangistunutta toimintaa..  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaasoni lauloi siskonsa häissä korinttilaiskirjeestä mukaeltuna "...vaan iloitsee vääryydestä...". Kukaan ei luultavasti olisi huomannut mitään, ellei kaasoni olisi alkanut pyöritellä silmiään havaittuaan oman mokansa. Niin ja samainen kaaso laulanee myös meille kirkossa!  

Kun itse puolestani olin ystäväni kaasona, hän unohti kukat kirkon eteiseen. Enhän minä voinut alttarilta kiljaista, että kimppu puuttuu, joten morsian sitten käveli kirkkoon ilman kimppuaan. Itse kipaisin hakemaan kimpun ehtoollisen jakamisen aikana ja morsian sai kimppunsa poistumiseen mukaan. Osa vieraista jopa luuli tähän sisältyneen jotakin syvällistäkin symboliikkaa...

Tämä nyt ei ole moka enää, mutta edellisellä morsiamella oli huntu ommeltu muutamalla pistolla nutturaan kiinni, koska heidän hääpäiväkseen osui kunnon talvimyrsky (kaaso etsi aamulla autoaan heidän pihaltaan ainakin puoli tuntia). Loppuillasta, kun huntu sitten päätettiin pistää nurkkaan, saatiin hienoja kuvia, joissa kaaso leikkaa saksilla huntua morsiamen päästä (huntu tosin on ehjä edelleen!).

Saapa nähdä mitä kaikkea tulee tapahtumaan omissa häissäni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä onko nyt varsinainen töppäys, mutta tuosta pyörtymisestä tuli mieleen, ett meillä kaaso pyörtyi alttarille (oli pitämässä kimppua). Isäni sentään ehti hätiin, ettei kaaso ehtinyt lattialle asti luuhistua

Sitten oltiin sovittu papin kanssa että minä ja mieheni pussataan avioliiton vahvistamisen jälkeen. Mies olisi kuitenkin ollut pussaamassa jo muistaakseni sormuksen minun nimettömään laiton jälkeen. Väärässä kohdassa kuitenkin. Aiheutti pientä tyrskintää kirkossa. Niin ja bestman ei meinannut tajuta antaa sormusta papille...

Sitt huomattiin vasta pari viikkoo häiden jälkeen, ett mulla ei ollut yhdessäkään ulkona otetussa kuvassa kimppua kädessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sää oli ongelma: huhtikuussa tuli kaikkien aikojen kevättalvimyrsky, lumi räntää paiskoi taivaalta vaakasuoraan niin, että sain tosissaan pelätä kampaukseni yms. puolesta. No, säällehän ei voi mitään. Jännitti vain se, että kaikki pääsevät turvallisesti perille.

Kanttori ei osannutkaan soittaa vastausmusiikkia, joten laulaja joutui vetämään biisin tavallaan yksikseen, kanttori vain kompasteli perässä...

Valokuvaus ei ollut mitenkään organisoitua, joten kaikista vieraista ei tullut kunnolla kuvia.

Mutta saatiin toisemme, sehän on tärkeintä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä ei omistä häistä kokemusta mutta niissä missä olen ollut vieraana on jäännyt muistiin...

Alttarin sivustassa ollut videokamera joka oli asetettu "yksin kuvaamaan" nuokahti kesken kuvauksen kuvaamaan hääparin jalkoja, jokin ruuvi oli jäännyt kiristämättä. Sulhasen isä sitten nolona anteeksipyydellen koitti vaivihkaa hiipiä kiristämään kameran ruuvia, vieraiden naureskellessa (ne jotka eivät olleet tajunneet sitä aikaisemmin tajusivat sen viimeistään siinä tilanteessa)

Sulhasen isää jouduttiin odottelemaan noin 15min ennen kuin toimistus päästiin aloittamaan, oli jättämässä juhlapaikan avaimia pitopalvelulle ja ohjeistamassa näitä vielä viimetipassa. Seuraus -> seuraavan morsiusparin vieraat olivat jo sateessa pihalla + seuraava morsiuspari odotteli siellä "piilotteluhuoneessa" vastavihityn parin kanssa. Vieraat eivät oikein kirkossa tienneet ovatko tulossa vai menossa - uudet häävieraat tahtoivat nopeasti kirkkoon pois sateesta ja kun edelline pari tuli ovista ulos niin seuraavan parin häävieraat ryysi jo sisään. Kauhea kaaos ja kuvaus ei onnistunut.

yksissä kesähäissä oltiin laskettu sään varaan ja onneksi olikin todella kaunis aurinkoinen keli. Varjoa tosin ei pahemmin ollut, eikä pitopalvelu tajunnut hommata pihalle juotavaa (sisätiloihin mahtui noin 200 vieraan porukasta max 40hlö kerralla) -> noin 50% häävieraista sai jonkinasteisen auringonpistoksen + mm minulla paloi dekoltee-alue. Illan hämärtyessä kannettiin VAHVA booli esiin (blandiksista yksi korillinen unohtunut autoon) ja jälki sen mukaista - oksennusta joka puolella...

mitähän sitä itse mokaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta mielestämme mitään varsinaista töppäystä ei sattunut, ainoastaan kimppu ja sukkanauha jäi heittämättä. Odotimme kaasojen kanssa sopivaa hetkeä, "myöhemmin illalla", mutta loppujen lopuksi emme saaneet enää naimatonta porukkaa kasaan, vaikka kuinka kävin huhuilemassa ulkosalla. Toisaalta tämä ei haittaa, sillä minulla ei ollut lainkaan varsinaista heittokimppua, joten saimme ihailla ihanaa kallakkimppuani vielä häiden jälkeenkin.

Pitopalvelun kanssa sattui muutamia mokia: booliin tuli väärää lantrinkia ja onnittelumaljat juotiinkin sisällä, vaikka suunnittelimme niiden juomista ulkosalla. Toisaalta se meni paremmin sisällä, kaikkien ollessa omilla paikoillaan, joten mikään töppäys tuo ei ollut. Ja pitopalvelunkaan kanssa tapahtuneita kömmmähdyksiä ei kukaan muu huomannut, kuin me itse...  

Osa vieraista (lähinnä kavereita, sukulaiset ovat kyllä kehuneet kovasti!!!) kyllä jaksaa muistuttaa ja naureskella tietyille asioille. Emme kuulemma hymyilleet tarpeeksi kun lähdimme tulemaan alttarilta (Itsellä ainakin meni kaikki energia siihen, etten purskahtanut itkuun ja ketään vierasta ei voinut kunnolla katsoa silmiin...)  Niin, ainahan sitä voisi olla morsian vielä kauniimpi, sulhanen komeampi ja häät vieläkin prameammat...  

Äh, tuollaisia ei saisi kai liikaa kuunnella. Itse emme mitään tekisi toisin ja kuten sanoin, meille kaikkein läheisimmät ihmiset nauttivat täysillä päivästä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä meni vihkiminen loistavasti, tosin morsian käveli alttarilta pois ilman kimppuaan. Kaaso sitten sen perässä kiikutti.  

Tarjoiluhenkilökunta mokasi sen verran että morsiuspari jäi jäätävän valokuvaussession jälkeen ilman glögiä, onneks vieraat saivat kuuman juomansa.

Unohtui ottaa perhepotretteja, tämä harmittaa suuresti. Muut "mokat" olivat vain pientä piristystä päivään  

Kaiken kaikkiaan hääpäivästä tuli juuri sellainen kun toivoinkin, tunnelma oli rento ja vieraat viihtyivät!      

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en saanut sormusta miehen sormeen. Se juuttui niveleen, ja miehen oli lopulta itse työnnettävä sormus loppuun asti, kun mun voimat loppuivat kesken.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now