Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

730 posts in this topic

Buuuaaahh.. Täällä edelleenkin odotellaan ja koko kesän itseasiassa olen antanut koko aiheen olla enkä ole puhunut sormuksista ja häähömpästä mitään. Vaan miten kävi kun koko some pullisteli viime sunnuntaina häitä - kaikki taisivat mennä viime vkl naimisiin! Kyllä pientä naista voikin ärsyttää kun oma kihlaus se vaan antaa odottaa itseään. Meillä toisaalta on muitakin huolenaiheita tässä ollut mun työpaikan ja hormoniongelmien vuoksi ja ollaan todettu, että kaiken tää taitaa kestää kun yhdessä vielä ollaan :D Kihloista ja häistä ollaan eri mieltä että ne meillekin tulee, mutta aikatauluista eri mieltä. Minä voisin jo kihloissa ollakin, rakentaa talon ensi vuonna ja mennä hetiperään naimisiin ja miehellä ei nyt näköjään kovin kiire kihloihin ole (vaikka epäilen jotenkin että se piakkoin tulee..), vaan haluaa rakentaa ja naimisiin sitten viimeiseksi..

Oletteko odottelevat morsmaikut btw jo katselleet ja suunnitellet kihloja? Itselleni THE sormus olisi tämä: http://www.kohinoor.fi/033-216v-32-_estelle Kohinoorin Estelle, mutta kuvista poiketen puoliallianssina 8 timantilla :)

 

Ewy likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainiin ja se unohtui ihan: yksi päivä tässä papatin ja paruin ja itkin kun kaikki tuntui menevän päin honkia ja totesin, ettei kihlojakaan koskaan tule ja mies totesi siinä sitten vähän kiihtyneenä hänkin että "ethän sä voi tietää koska mä sua kosin vai haluatko sä tietää etukäteen?" - haha, naurattaa jälkeenpäin että menin ihan hiljaiseksi ja mieli muuttui ihan pikkulapsenomaiseksi (ja sisältäpäin hymyileväksi) ja vastasin vaan että " no en halua" - on se näköjään sittenkin miettinyt jotain mun pääni menoksi :D

Ewy likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa uusille kärvistelijöille! :D

Rosenbej: Mun tuttavapiirissä oli kans useammat häät viimeviikonloppuna ja muutenkin todella paljon ollut häitä tänä kesänä.  Tulee sellainen "miksi kaikki muut saa vaikka minä en" - fiilis mikä nyt toki on todella typerää mutta minkäs teet. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iiiiihana tuo Rosenbejn tuleva sormus!!!:wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, täällä sitä sitten ollaan.. :ph34r: Olen seurannut tätä ja edellistäkin ketjua jo jonkin aikaa ja ajattelin sitten itsekin liittyä, jos se vaikka vähän rajoittaisi aiheesta puhumista kotona ja säästäisi mieheni hermoja :D Ja tietty jos saisi vertaistukea ^_^

Eli täälläkin kuumeisesti kosintaa odotellaan. Ollaan yhdessä suunniteltu ajankohdaksi ensi vuotta, mutta mistäs sen tietää, jos ei mies ole nyt valmis niin mistä voi olla varma että silloin on :blink: Ollaan seurusteltu pian kaksi vuotta josta yhdessä asuttu 1,5. Iältämme 25-30 välillä. Ei omastakaan mielestä ole mikään mahdottoman pitkä aika ennen kihlautumista, mutta minkäs voit kun ei malttais odottaa! Ja luulis että kahdessa vuodessa tietää jo haluaako kyseiseen ihmiseen sitoutua kunnolla. Ja mies sanoo haluavansa, joten mikä maksaa?! :girl_mad: Tänä kesänä olimme yksissä häissä, ja alkoi olla jo vaikeuksia pitää itseään kasassa. Aina jotenkin tulee paha mieli häissä, että eikö sitä mun vuoroa kuulu koskaan, vaikka samalla on toki onnellinen toisten puolesta. Viime vuonna ystävien häissä ja tän kesän häissä molemmissa mieheni pujotti toisessa sormessa olleen sormukseni vasempaan nimettömään, kiusaa vielä vaikka tietää kuinka kovasti odotan kosintaa! :girl_cray2: Muutenkin vihjailee/heittää juttua aiheesta välillä itsekin..

 

Odottavan aika on pitkä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoittelin jo tuonne Yleistä hääjuttua -osastolle olikohan aihe "Muita joilta into mennyt?" -keskusteluun seuraavanlaisesti:

Olen seurustellut melkeinpä 8 vuotta avopuolisoni kanssa. Arki on tasaista, seesteistä, rakkaudentäyteistä. Ihanaa yhdessäoloa. Suhteemme alkoi melkoisella rysäyksellä, huumassa ja intohimoisesti. Yhteenmuuttokin tapahtui ennen ensimmäistä vuosipäivää. No siinä se sitten olikin. Mitään muuta "edistystä suhteessa" ei ole tuon yhteenmuuttamisen jälkeen tapahtunut. Molemmilla oli se ajatus, että otetaan sitten rauhallisesti ja katsellaan muutama vuosi, että onko toinen nyt sitten se ja onko tämä nyt sitten SITÄ. Vissiin katsellaan edelleen. Joskus 3-4 yhdessäolovuoden tienoilla olin suunnitellut kihlajaiset, häät alusta loppuun asti, perheenlisäykset, tulevan talon joka rakennetaan. Pokspoks, ammuttiin haaveet alas.  Joskus lomamatkoilla odottelin kosintaa (ja petyin kun ei sitä tullutkaan). Itkin, suutuin, huusin, anelin, kyselin, kyseenalaistin, kunnes annoin olla. .  Kyllä se elämä näinkin menee.

Nyt sitten alkaisi miehen puolelta olemaan sellaista tuulahdusta, että jotain haparoivaa askelta tiukempaan sitoutumiseen oltaisiin ottamassa.

Mutta kun se ei tunnu enää miltään!

Koen olevani "vanha morsian" (yli 30v). Vanha äidiksi (kuvittelin joskus että kun täytän 30v, on lapset tehtynä). Nyt jos ostaisi talon, niin maksaisin sitä varmaan vielä eläkeiässäkin (jee?). Jos se mies nyt vaikka kosisi, niin voisin ehkä kyynisesti vain todeta, että "kauan sitäkin mietit". En usko että pakahtuisin onnesta ja lähettelisin viestejä sukulaisille ja kavereille.

Jotenkin fiilis on sellainen, että ei sillä nyt oikeastaan olekaan väliä, että mennäänkö naimisiin vai seurustellaanko vain. Vähän kuin tyytyisin tähän "seurustellaan ja asutaan tässä 45 neliön osakkeessa kahdestaan kunnes kuollaan".

Into on mennyt ohi.

:(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei LadyInRed! :( Ikävä kuulla. Mä pelkään vähän samaa, että noinhan siinä varmasti käy, jos liian kauan joutuu odottelemaan. Ei tässä vielä tuossa pisteessä olla, mutta aina sitä ajattelee "pahinta".. mun kaveri odotteli 6 vuotta kosintaa, ja sanoi sitten kans ettei enää edes kiinnosta, on liian myöhäistä jo. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kun tää ketju tästä vähän elävöityis. Kaipaan vertaistukea! :girl_to_take_umbrage2:

Olin luvannut itselleni, etten ota enää kosintaa puheeksi ainakaan muutamaan kuukauteen, mutta taas eilen tuli mölistyä.. :girl_cray3: Käskettiin malttamaan vielä hetki, mut miten mä pystyn ja minkä mittainen se "hetki" on? :girl_cray:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ite pysyn ulospäin maltillisen näköisenä, kun kaikki unelmointi tapahtuu vaan omassa päässä ja netissä B) Toisaalta tekisi mieli sanoa miehelle, että jos ei ensikesään mennessä kosintaa kuulu niin kosin itse. Tiedän kyllä miehen haluavan itse kosia. Helpottaa myös se, että luulee "pian" tapahtuvan; itse aavistelen, että jotain voisi tapahtua joulun tienoilla, kun valmistun.

Hankalaa kyllä, sillä "hetki" voi tarkoittaa mitä vain viikosta kuukauteen ja moniin kuukausiin... Lohduttaudu sillä, että ainakin kosinta on varmasti tulossa. Mutta tsemppiä! Odottaminen on inhottavaa. Siksi hukutankin itseni hääblogeihin ja pinterestiin ja suunnittelen jo erilaisia häitä mielessäni, mietin säästämistä yms... Huh, ehkä vähän noloa että suunnittelee kaiken valmiiksi vaikkei kihloissakaan olla, mutta paskat. Suunnittelu ja unelmointi on ihanaa, enkä tee mitään lukkoon lyötyjä päätöksiä niin miksipä en kuluttaisi omaa aikaani haaveiluun?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi LadyInRead! :(Voin niin kuvitella tunteen, tosin mun kohdalla se on koskenut "vaan" kihlausta ja häitä. Omistusasunnon molemmat halusi nopeasti ja lapseen sain miehen ylipuhuttua kun tulin siihen tulokseen, että jos odotan miehen kosintaa ja häitä ennen lasta niin voi olla ettei mitään lasta saati lapsia iän puolesta sit ehditä enää tehdäkkään... 

Onko teillä mies siis jarrutellut kaikkia noita ilman mitään muuta perustetta kuin "ei vielä"? :o Ei ihme, että ketuttaa, jos näin on!

Jos se yhtään auttaa niin mä olen vähän saanut tätä kihlaus-/ hääkatkeruutta vähenemään sillä, että oon vaan yrittänyt asennoitua niin, että pidetään sit aikanaan sellaiset juhlat, jotka meille ja tilanteeseen sopii. En enää haluakkaan sellaisia 200 hengen viikonlopun kestäviä kartano unelma- häitä (näin kärjistettynä) ja mun on pitänyt surra läpi se menetys (osittain kipuilen vielä). Niiden sijaan oon alkanut haaveilla sellaisista häistä, jotka oikeasti vielä vois tapahtua ja olla ihanat :) ja se on tuonut vähän takaisin sitä innostusta koko touhuun ja ajatusta siitä, että ihan kiva naimisiin ois kuitenkin mennä.

Tauriel mä möläyttelen kans vaikka kuinka koitan lopettaa! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Gyda, niinhän se mies sanoo että kosinta on kyllä tulossa. Mutta täälläkin foorumilla monesti todistettu että puheet on jääneet puheiksi, niin mistä sitäkään sitten tietää. Mulla alkaa tää haaveilukin käydä raskaaks, tulee paha mieli kun näkee jotain hääohjelmia jne kun itselle ei tapahdu mitään :( ennen tykkäsin niistä.. Tai kyllä nykyäänkin tykkään, mutta masentaa oma tilanne. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Tauriel Tuttuja tunteita :/  Tässä kun seurustelun kuudes vuosipäivä pian koittaa niin vähän alkaa toivo nousta taas että josko nyt? Mutta nääh... turhaahan se on toivoa kun tuskin tapahtuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun mieskin on alkanut heitellä läppää sormuksista, uskallan minäkin liittyä odottajien joukkoon ihan virallisesti :D

Mutta kun se läpän taso vaihtelee. Yhtenä iltana kaveripariskunta (naimisissa oleva, tietenkin) oli käymässä ja minä valittelin, että pitäisi hankkia vasemmassa etusormessa vuodesta 2002 asti killuneen luokkasormuksen tilalle joku vähän tyylikkäämpi, niin mies totesi, että ehkä mä tarvitsisin sen uuden sormuksen tuohon nimettömään. Olin ihan että wau, en ole edes hirveästi mitään häätoiveita hänelle asti ilmiantanut.

Ja sitten pari päivää myöhemmin se jotain hipelöi mun sormia ja lopuksi tarttui vasempaan nimettömään ja totesi, että jos tää sormi nyt tästä katkeaisi niin hänen ei tarvitsisi koskaan hankkia siihen sitä sormusta. Huoh. Ja joo, meillä on vähän huono huumorintaju :D

Mutta jos mies on ihan oma-aloitteiseseti alkanut sormuksista puhua, niin kai se edes jollain tasolla on asiaa ajatellut. Ollaan me joskus aikoja sitten toooodella hypoteettisessa mielessä puhuttu hääsuunnitelmista, mutta ei missään määrin tosissaan. Mutta ehkä jos sitä vaikka joskus lähiaikoina... Mulla on vieläpä ylihuomenna synttärit, mutta tuskin nyt sentään vielä mitään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa, pakko tulla avautumaan :D

Meillä tulee lauantaina täyteen 11 vuotta siitä kun ensimmäistä kertaa tavattiin, ja olin haaveillut että oltaisiin menty naimisiin juuri sinä päivänä. Mutta alkuvuodesta juteltiin että kyllä olisi kiva jos saataisiin toinen lapsi kohta puolin, ja kuinka sattui ja tapahtui, pikku tyttö tuolla masussa nyt nukkuu! 

Kesällä kummiskin miehelle tuli ohjeen näköinen paketti kotiin, sanoi että on auton osia, niin kuin yleensä .. Yhtenä iltana se otti semmosen sormustenmittaria esiin ja sanoi vaa "jos joskus tarvis tietää kokoa" .. On ennenkin tehnyt näin joten en miettinyt enemmän.. Nyt viime viikko mies on käyttäytynyt kummasti, niinpä mietin että josko kohta , mutta en todellakaan odota liikoja.. 

Ollaan matkustettu paljon ennen lapsia ja silloin aina miettinyt että ehkä nyt, kaveritkin todennut maatkojen jälkeen että eikä tälläkään kertaa.. 

Katsotaan ..

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 28.8.2016 at 22.07, TulevarouvaK said:

Karataan naimisiin helmikuussa 2017 eli kosintaa odotellessa :gpari:

Kosittu on jo, kun hääpäivä suunnilleen päätetty. ; ) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huoh, minäkin kuulun edelleen odottajiin... Tämä kesä on ollut yhtä tuskaa, kun koko ajan on ollut häähumu päällä. En ymmärrä itseäni, miten olen näin kärsimätön. Haluaisin keskustella aiheesta vakavasti mieheni kanssa, koska mun mielestä ei ole oikein, että toinen osapuoli vaan odottelee milloin toinen olisi mahdollisesti valmis, vaan haluaisin keskustella mitä mieltä mieheni on naimisiinmenon ajankohdasta. Mutta toisaalta en haluaisi enää keskustella, koska pelkään, että samalla pilaan kosinnan yllätyksellisyyden... Kun kuitenkin mieheni on minulle monesti vannonut, että me tulemme menemään naimisiin. Nyt suunnittelemme lomareissua maahan, josta olemme joskus puhuneet häämatkakohteena tai jopa niin, että menisimme ko. maassa naimisiin... Voi kun malttaisin odottaa ainakin siihen saakka, että saamme lennot varattaua! Jos sitten ei ala mitään tapahtua, niin olisi vakavan keskustelun paikka.

Vaan miten malttaisi odottaa... 

Oon samaa mieltä Gyda, häiden suunnittelu ja haaveilu auttaa hieman odottamisen tuskaan!

Edited by Juumi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Buaah täällä odottelu senkun jatkuu :/ Jotenkin sitä huomaa alkavansa jopa skeptiseksi koko homman suhteen kun luulee, että pian-pian-pian se tulee mutta mies senkun odotuttaa vaan. Ja kun kysyy, että miksi ei niin vastaus on vain jokin ympäripyöreä "koska mulla ei oo sellaista mallia, että mentäis naimisiin" (taustalla siis se, että minun suvussani ja perheessäni on menty nuorena naimisiin eikä eroja ole ollut kun taas miehellä täysin päin vastoin). Luulin, että tänä kesänä se odotettu kysymys vihdoin tulisi - mutta mitä vielä nyt eletään syyskuuta. Jotenkin seuraava epäilty pvm on minulla vuosipäivämme 14.12 mutta se tuntuu jotenkin niin kliseiseltä, että toivon ettei mies kosi silloin. Hän toki tietää jo ettei minua saa kosia jouluna tai ystävänpäivänä koska se on mielestäni niin odotettua :D haha ja on hän sanonutkin että olen sellainen nainen jota kositaan sateisena maanantaina.. Mutta muiden tapaan huomaan itsestäni, että mitä pidempään minua odotutetaan, sitä "toivottavasti ei silloin eikä silloin koska se olisi niin kliseisen tyypillistä"-tyyppiseksi alan. Haluaisin tulla yllätetyksi ja olla iloinen, mutta mitä pidempään odotutetaan sitä nyrpeämpi alan olemaan :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

.. ja kehitettiinhän me eilen vuosisadan riita kun mies ilmoitti, että talonrakennusta, joka on ollut hektisen elämän keskellä se ainoa yhdistävä tekijä, tulisi hänen mukaansa siirtää koska hänen mielestään se on taloudellisesti nyt liian epävarmaa. Ärräpäät lensivät ja hetkellisesti teki mieli jo ilmoittaa, että lusikat vaihtoon vaan kun et millään tavalla halua sitoutua. Anteeksi avautuminen. Jälleen sormusodottelu siirtyy ja alan pikkuhiljaa unohtamaan koko roskan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kenkänainen Onnea!:wub:

rosenbej: Voisihan teidän kohdalla esim. jo valmiin talon ostaminen olla parempi ratkaisu? Kulut tiedossa heti, ei rakennusajan stressia yms. ja yhtä tavalla olisi kuitenkin sitoutumista:)

Näin edellisyönä unta jossa mies kosi mua meidän vuosipäivänä (1.10) ja antoi mulle violetin lasisen sormuksen.
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä edelleen haaveilu jatkuu.. :flirt: välillä rauhallisemmin ja välillä ei niin rauhallisin mielin :D mies sanoi yksi päivä että vuoden sisään oli ajatellut kosinnan tapahtuvaksi; siis: "oli ajatellut"?! :girl_impossible: jos ei ole varmaa tietoa ja odotus venyy vielä yli vuoden siitä hetkestä kun noin sanoi niin ei hyvä heilu! :D:skilletgirl:

Alkaispa jo pikkuhiljaa tapahtumaan.. :gihlat:

Edited by Tauriel

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen, että joudun kyllä odottamaan ainakin ensi kesään asti. Vuosipäivä olisi kohta, mutta jotenkin en usko että silloin tulee tapahtumaan mitään.. :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelin vuodenvaihteen jälkeen viimeistään ottaa asian kunnolla puheeksi. Ihan jo siitä syystä, että ensi vuonna mä täytän jo 27, ja haaveissa kyllä olisi ennen kolmeakymppiä olla naimisissa. Ja sitten tuossa yksi päivä sain ahaa-elämyksen, että kun mulla tuota opinto-oikeutta on vielä jonkin verran jäljellä, niin yksi ihan realistinen vaihtoehto voisi olla rahoittaa ainakin osa häistä opintolainalla. Koska halpaa lainaa jne., eikä tarvitsisi sitten vuositolkulla säästää. Mutta se laina pitäisi tosiaan ennen opinto-oikeuden päättymistä nostaa, mutta jos häät meinaa venyä jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen niin sama se sitten olla nostamatta ja säästää itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 16.9.2016 at 18.58, jennna said:

Kosittu on jo, kun hääpäivä suunnilleen päätetty. ; ) 

No tavallaan joo.:D Mutta mies haluaa perinteisesti kosia vaikka häitä varten on lähes kaikki jo varattuna. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now